The Marriage Proposal / Célestine Hitiura Vaite

Minulle käy aina joskus niin että alan vahingossa lukea trilogiaa väärässä järjestyksessä. Niin kävi Vaiten Tahiti-sarjankin kanssa, aloitin (sattumalta) sarjan toisesta osasta, jatkoin kolmanteen ja lopettelen ensimmäisellä. Joskus väärässä järjestyksessä lukeminen harmittaa, mutta tällä kertaa luulen että se oli hyvä asia. Sarjan keskimmäinen osa on nimittäin ehdottomasti suosikkini, kun taas tästä ensimmäisestä en pitänyt läheskään yhtä paljon. Jos olisin aloittanut siitä, en tiedä olisinko jatkanut sarjan lukemista ja saanut mainioita lukuelämyksiä.

Tästä huolimatta, haluan sanoa ettei The Marriage Proposal oli huono. Eniten minua ehkä häiritsee se, että se muistuttaa kovasti novellikokoelmaa ja olen huono lukemaan niitä. Se on kuin helminauha, Materenan tarina on nauha, joka sitoo nipun kertomuksia yhteen. Ajallisesti The Marriage Proposal osuu hiukan päällekkäin Tahitin tyttärien kanssa, mutta koska jokainen teos on itsenäinen kokonaisuus, tämä ei haittaa.

Tarinan keskiössä reipas tahitilaisnainen, Materena Mahi. Materena on ollut yhdessä Piton kanssa jo pitkään, lapsiakin on siunaantunut kolme. Tähän saakka Materena ei ole kaivannut häitä, hehän jakavat jo kodin ja lapset, mutta kun Pito humalassa kosii, kaikki muuttuu. Materana huomaa haaveilevansa hääkakuista ja juhlista vaikka tietääkin ettei Pito ollut vakavissaan kosinnan kanssa. Tämän lisäksi Materenan ystävät ja sukulaiset kertovat monta tarinaa elämästään...

Pidin kovin näiden kirjojen hengestä, se on lämmin ja leppoisa, sellainen kuin ehkä kuvittelisin elämän Tahitilla olevan. Se hymyilyttää, varsinkin parisuhteeseen liittyvät tarinat. Suosikkini taisikin olla tarina, jossa Pito ja Materena etsivät lahjaa Piton äidille, Mama Rotille. Se kun ei yllättäen suju ihan ongelmitta...

"Pito wants to give his Mama something useful, something practical. He doesn't know what useful and practical something is yet but he trusts his insticts.
His instinct will tell him. This is for Mama.
Pito heads to the cleaning department, and Materena follows him. She's dragging her feet because in her opinion, you don't get someone a present from the cleaning department, especially when that someone is a woman.
And especially when that someone is Mama Roti!
Mama Roti hates cleaning. Her house is always a mess, and Mama Roti likes to say, 'Ah hia, if only I had a magic wand to clean the house for me'."

Tahitin kukka / Célestine Vaite

Tänään on juuri sellainen päivä, jolloin on mukava lukea Tahitin kukkaa. Juuri nyt ulkona tuulee ja sataa lunta lannistavalla vauhdilla ja kevät tuntuu olevan kaukana. On siis ihan paikallaan kääriytyä vilttiin ja lähteä Tahitille, jossa aurinko paistaa, luonto on vehreää, ihmiset iloisia ja kukat suuria ja punaisia...

Tahitin kukka on Vaiten Tahiti-trilogian kolmas osa, joskin mielestäni se toimii hyvin itsenäisenä teoksenakin. Kirjassa palataan tahitilaisen Materenan perheen pariin, joskin tällä kertaa shown varastaakin Materenan mies, Pito. Tarinan alkaessa Pito on vaikeuksissa, koska hän loukkaa Materenan tunteita ja vaimo aloittaa mykkäkoulun. Kirja etenee leppoisasti, muutama sata sivua kattaa useita vuosia pariskunnan elämästä. Suuria dramatiikkaa ei löydy, ihan vain sellaisia arjen mullistuksia. Ehkä siksi sitä on niin mukava lukea?

Jotain samaa on näissä Tahiti-kirjoissa kuin Mma Ramotswen tarinoissakin. Ehkä se juuri on arkisuus, leppoisuus tai lempeä huumori? Varsinkin alkupuolen parisuhdedraamalle tuli hymyiltyä... "Kun Pito hyppää pois linjurista, hän on tehnyt päätöksensä. Kyllä, hän viettää seuraavan lomansa, joka on parin kuukauden päästä, vaimonsa kanssa. He menevät katsomaan kung-fu -elokuvaa, he menevät kalastamaan, juovat yhdessä pari drinkkiä baarissa, lukevat Akim-sarjakuvia sängyssä ja rakastelevat. Mitä he sitten tekevätkin, heillä on tosi kivaa. "

Ja koska ulkona sataa lunta eikä juoksemaankaan pääse, niin loppuun vielä juoksuaiheinen tekstin pätkä... "Isä voi oppia monenmoista juostessaan poikansa kanssa. No, ensinnäkin hän oppii miten juosta: miten määrätä tahti ja hengittää oikein, miten pidellä käsivarsia ylhäällä, jotta ne eivät riipu ja kuluta energiaa. Mutta ennen kaikkea hän oppii luottamaan poikaansa."

Tahitin tyttäret / Célestine Hitiura Vaite

Tämä oli ihana kirja! Nappasin sen alunperin matkalukemiseksi, mutta olipas mahtava valinta! Tahitin tyttäret vei allekirjoittaneen hetkeksi pois talvisesta Suomesta Tahitin lämpöön. Jollain lailla ihmisten mutkattomuus ja elämän kiireettömyys välittyvät tästä lämpimästä kirjasta ja tuli hyvä mieli.

Tahitin tyttäret muistuttaa tyylillisesti Mma Ramotswen seikkailuja, mikä on ehdotonta plussaa. Tarina kertoo tahitilaiset Materenan ja hänen tyttärensä Leilanin tarinan, aina kohdusta Leilanin aikuistumiseen saakka. Se on leppoisa tarina, johon mahtuu rakkautta ja huumoria. Se on naisten tarina, naisten jotka kantavat huolta ihmissuhteistaan, lapsistaan, urastaan. Jotka toivovat ja pelkäävät ja onnistuvat.