Saunajooga: Rauhoitu ja rentoudu / Tiina Vainio

Osa teistä ehkä muistaa edellisen joogakirjainnostukseni... Vaikka kovasti ajattelinkin joogan aloittamista, juttu jäi pelkän idean tasolle. Joku outo veto joogalla kuitenkin on, sillä kun törmäsin kirjastossa Tiina Vainion Saunajooga-kirjaan, innostuin ... taas. Hiukan jäin pohtimaan sitäkin, miksi jooga ainakin kirjallisessa muodossa minua kiehtoo, kumpuaako jostakin tarve hidastaa ja rauhoittua vai olisinko sittenkin vain ihminen joka pitää joogakirjojen lukemisesta?

Ajatuksena saunajooga tuntuu hienolta ja jollain tapaa oikealta. Mikäpä olisi parempi paikka rentoutua kuin saunan lämpö? Saunoessani minä tunnen olevani lähellä suomalaisia juuriani ja luontoa, miksipä se ei sopisi joogaankin?

"Ketään ei voi käskeä rentoutumaan. Ei edes itseään. Rentoutuminen tapahtuu omalla painollaan silloin, kun osaa hellittää hetkeksi itselleen asettamista aikatauluista ja velvollisuuksista. Rentoutumisen, rauhoittumisen ja kiireettömyyden kokeminen edellyttää, että on hetki omaa aikaa. ... Päädymme tilanteeseen, jossa emme elä hetkessä, koska ajatuksemme ovat aina jossakin muualla. Suoritamme elämäämme tuntien kalvavaa levottomuutta siitä, että jotakin puuttuu. Se jokin on tunne, siitä, että olisimme läsnä omassa elämässämme."

Vainio puhuu kauniisti - ja vakuuttavasti kiireettömyyden puolesta. Hänelle saunajooga on pehmeä siirtymä arjen kiireistä rauhallisempaan olotilaan, saunakin valikoitui paikaksi siksi että se monesti on kodin rauhallisin ja kiireettömin huone, sinne juuri mennäänkin olemaan ja rauhoittumaan. Ihan kaikkein paras paikka kuitenkin olisi kuulemma kesämökin sauna, mökillä kun ollaan jo valmiiksikin rennommassa mielentilassa.

Kirja jakautuu kolmeen eri teemaan, jotka ovat aamun vahvistava sarja, illan rentouttava sarja ja selkää hoitava sarja. Jokaisessa teemassa on jooga-liikkeiden lisäksi myös omia raikkaan kuuloisia herkkureseptejä (mm. erilaisia smoothieita) sekä saunomisen yhteydessä tehtäviä hoitoja, miltäs kuulostaisi pitkän työviikon jälkeen vaikkapa kylpy väsyneille jaloille ja kuoriva kauranaamio?

Pidin kovasti kirjan maanläheisyydestä ja konstailemattomuudesta, myös upea kuvitus järvimaisemista oli plussaa ja tuki hienosti kirjan tunnelmaa. Teki mieleni itsekin päästä aurinkoiselle rantakalliolle vain olemaan...

WSOY, 2012
Sivuja: 144
Kirjasta lisää: Ilta-Sanomien Saunajooga-vinkit, Saunayoga.com

Kastanjavuorten kylä: elämää Etelä-Ranskassa / Anneli Vainio

Kastanjavuorten kylä oli jälleen kerran yksi kirjastosta mukaan poimittu ex tempore -lukeminen, jo pelkän nimen perusteella odotin jotakin rentoa ja suloista kirjaa, joka veisi minut tuulisesta Suomesta jonnekin muualle. Kirja soveltuukin oivallisesti nojatuolimatkoista nauttiville, puutarhaihmisille tai muuten vain Etelä-Ranskan ystäville.

Kastanjavuorten kylä on Anneli Vainion omaelämäkerrallinen kuvaus elämästä Etelä-Ranskassa. Ranskaan kotiutunut Vainio nimittäin miehensä kanssa löytää pienestä vuoristoisesta kylästä linnan, kivisen remontoijan unelman joka vain on pakko saada. Alkaa suuri, useita vuosia kestävä rakennusprojekti.

Toisin kuin etukäteen kuvittelin, kirja ei keskity remontoimiseen vaan aivan kirjaimellisestikin Vainion ja hänen miehensä elämään uudessa kodissaan. Tapaamme naapureita, hoidamme puutarhaa ja välillä käydään matkallakin. Kirja on leppoisaa ja aika nopeaa luettavaa, mainittavaa draaman kaarta ei löydy. Vainio kuvailee erityisesti puutarhaansa suurella rakkaudella, voin lähes kuvitella sieluni silmin upean, vanhan ranskalaisen kivitalon ja kauniin rehevän puutarhan vuoren rinteellä. Ah!

Nojatuolimatkailun ohella en kuitenkaan saa tästä kirjasta hirveän paljon muuta irti, olisin kaivannut ehkä hiukan enemmän kulttuurieroja tai remontoimisdraamaa kuin puutarhan kuvausta. Vainion elämä toki kuulostaa ihanalta, mutta minusta tarina muistuttaa nyt enemmän naistenlehden lifestyle-artikkelia - ilman kuvia.

"Poimimme kastanjoita koko päivän, ja korimme täyttyvät vähitellen. Auringon ollessa korkeimmillaan etsimme sopivan piknik-paikan. Vanhan rauniorakennuksen pihalta löytyy pehmeä nurmikko, jolle levitämme suuren pöytäliinan. Katamme liinalle vihreät fajanssilautaset ja viinilasit, ja Sylvie loihtii kylmälaukustaan salaatin ja quiche lorraine -kinkkupiirakan. Roseepullo avataan, ja nautimme luonnossa kunnon sunnuntaiaterian: ruoan ja salaatin jälkeen vielä juustoja ja omenapiirakkaa. Aterioimme kauan auringonpaisteessa, ja lounaan jälkeen levitämme tuulitakit päittemme alle. On aika viettää pieni siesta. Topikin käpertyy kerälle ja alkaa torkkua huomatessaan juustonkuoritarjoilun olevan ohi."

Kirjapaja, 2011
Sivuja: 213