Noidat / John Updike

John Updiken Noidat oli löytö Kierrätyskeskuksesta. Olen muinaisina nuoruusaikoinani nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja pidin siitä. Muistan kokonaisuuden olleen outo, hyvällä tavalla. Ja kun tämä kirja osui silmiini Kierrätyskeskuksessa 40 sentin pilkkahintaan, syntyivät kaupat silmänräpäyksessä. Nuoruuden lemppareihin uudelleen tutustuminen on tosin aina riskialtista...

Noidat kertoo tarinan kolmesta naisesta, jotka asuvat pienessä merellisessä Eastwickin kylässä. Ystävykset ovat eronneita ja voimaantuneita naisia, jotka ovat kutistaneet löytyneillä voimillaan miehensä ja säilyttävät heitä hillopurkeissa. Eastwickin pienet ympyrät kuitenkin nuuduttavat noitia, jotka toivovat jotakin tapahtuvaksi. Ja sitten saapuu Darryl Van Horne, upporikas, outo ja suorastaan raivostuttava poikamies, jonka taika saattaa olla vahvempaa kuin noitien.

Noidat oli kirjana oli aika erilainen kuin elokuvana. Ja kuten elokuvakin, oli kirjakin outo, tai oikeastaan oudompi. Mietin pitkään pidänkö siitä vai en. Kirjan kieli on hyvin persoonallista ja sopii kyllä teokseen mutta hetkittäin vähän kurtistelin kulmiani lukiessani surullisen kuivakoista kasvoista ja etelän joenrantakaupungin tupsukoristeisista bordelleista ja Sukien ulkonäön hilpeästä siamilaisuudesta - kielikuvat  kyllä tavallaan tuntuivat sopiviltakin mielleyhtymineen mutta sittenkin vähän omituisilta ja vierailta. Niinkuin koko kirjakin.

Noidat on ajankuva 70-luvun lopun amerikkalaisen pikkukaupungin porvarilliseen elämään, johon noidat eivät tunnut sopivan. Alex, Jane ja Sukie - Eastwickin noidat - ovat erilaisia, uudenlaisia naisia, joilla on lapsia vaan ei miestä, työpaikkoja ja rakastajia, jotka kenties tahoillaan ovat naimisissa. Seksiä kirjassa onkin runsaasti, se tuntuu noidille olevan hyvin arkipäiväinen asia, ilman suuria tunteita tai häpeää. Kuten Sukie sanoo: "halusin antaa hänelle jotain eikä minulla ollut muuta joten annoin itseni."

"Hän tietää ikäni, Alexandra ajatteli pikemminkin huojentuneena kuin loukkaantuneena. Oli mukavaa kun mies tunsi; nolottavaa oli tutustuminen: kiusaantuneet sanalliset selitykset liian monen ryypyn ääressä, ja sitten ruumiiden paljastuminen salaisine arpineen ja poimuineen kuin pettymystä tuottavat lahjat jouluna. Mutta miten suuressa osassa rakkautta ei ollutkaan kysymys toisesta vaan itsestä alastomana toisen silmissä: tuosta heittäytymisestä, pienestä lennähdyksestä, vaatteiden riisumisesta, siitä että on lopulta oma itsensä. "

WSOY, 1988
Sivuja: 335
So American: Rhode Island