Tarinan keskiössä on perhe, sellainen joka kai ulkoapäin katsottuna näyttäisi ihan tavalliselta. Isoäiti-Jennyn 75-vuotisjuhlat lähestyvät eikä rouva haluaisi juhlia, tytär-Siri sen sijaan päättäväisesti ajaa järjestelyitä eteenpäin. Sirin avioliitto Jonin kanssa natisee liitoksissaan, mies on jo vuosia kirjoittanut kirjallisen trilogiansa viimeistä osaa ja toiset naisetkin kangastelevat mielessä. Siri päättää palkata lapsenvahdin kesäksi ja päätyy valitsemaan parikymppisen, kuukasvoisen Millen, jolle päätös osoittautuu kohtalokkaaksi.
Kirjan tunnelma on melkein hyinen, siitäkin huolimatta että tapahtuma-aika on suloinen suvi. Dekkareiden rakastajana petyin kuitenkin siihen että lupaavat vihjeet murhasta jäivät kuitenkin aika lailla muun kerronnan jalkoihin. Ullmanin kerronta toki herättää perheen eloon ja tavallisuuden ja pinnan alla kytevien salaisuuksien ja jännitteiden kontrasti on hieno ja herättää ajatuksia. Kirja onkin pohjimmiltaan aika surullinen ja synkkä tarina siitä ns. onnellisista perheistä, joissa kaikki on kulissin alla kuitenkin rikki.
Luin tätä joulun pyhienä ja tuntui siltä ettei aika tälle kirjalle olisi voinut olla juuri huonompi. Joulun aikaan kun ei oikein ehkä kuitenkaan haluaisi eläytyä huoliin ja tragedioihin, ei ainakaan sillä intensiteetillä millä Ullman kirjoittaa. En oikein kokenut yhtäkään henkilöistä itselleni läheiseksi ja joulun rentoina, hyvinä hetkinä tunsin melkein ärsyyntyväni näistä ongelmakimpuista - onneton lukuvalinta siis. Oikeastaan surullisinta on se, mikä kirjassa jää melkein sanomatta. Nimittäin se, että nuoren tytön katoaminen, kuolema, koskettaa perhettä niin vähän.
"Äänet, musiikki, kilisevät lasit, lautaset, ruokailuvälineet, hulmuavat pöytäliinat (hän oli pannut ne pöytiin ja hakenut ne pois ja pannut takaisin pöytiin), keskustelujen katkelmat, oletteko nähneet päivänsankaria, ei,ei en minäkään, kaikki erilaiset tavat joilla ihmiset juhlissa nauravat, kovaa ja hiljaa, pyrskähdellen, kiljahdellen, sydämellisesti, flirttaillen, römähdellen, epätoivoisesti, teennäisesti, tirskuen, laskelmoivasti, kysyvästi, mutta sitten olivat myös kaikki ne äänet joita vieraat eivät kuulleet: tuuli, humina puunlatvoissa, ensimmäiset sadepisarat, tokko täällä sataa alkaa. Kyllähän sitä sadetta ennustettiin, mutta ei ole säätiedotuksiin uskomista."WSOY, 2012
Sivuja: 360
Alkuteos: Det Dyrbare
Kirjasta lisää: Kirjava kammari, Rakkaudesta kirjoihin, Luettua, Ilselä, Lukutuulia, Leena Lumi, Ps. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu