Muistilabyrintti / Arttu Tuominen

Onnea on lukea oivallinen dekkari. Minulla kävi siis tuuri kun Arttu Tuominen tarjosi kirjaansa luettavakseni sillä kansien välistä löytyi täysiverinen dekkari joka koukutti lukemaan vielä yhden kappaleen! Kiitokset siis oivallisista lukuhetkistä.

Helteisessä Porissa tapahtuu. Liisantorille pystytettävää patsasta vastustavat joukot osoittavat mieltään, uimarantoja suljetaan veden saastumisen takia ja viemäristä löytyy naistoimittajan ruumiskin! Rikosvyyhteä selvittää vakavasta onnettomuudesta selvinnyt Janne Rautakorpi joka löytää avukseen vasta uraansa poliisissa aloittelevan Liisan. Samaan aikaan myös syöksykierteessä tempoileva terveystarkastaja Jarkko Kokko kohtaa elämänsä haasteen.

Olin myyty luettuani pari ensimmäistä lukua Muistilabyrintistä.  Tuomisen kerronta oli sujuvaa, kirjan juoni miellyttävän vetävä. Erityisen paljon pidin herkullisesta henkilögalleriasta ja etenkin traagisen nerokkaasta Rautakorvesta. Muistilabyrintin henkilöt ovatkin kaikki kokeneet menetyksiä tai pettymyksiä elämässään mutta ovat koonneet itsensä, kukin tavallaan. Ehkä juuri tästä syystä näihin henkilöihin on helppo kiintyä ja toivonkin että Muistilabyrintti saisi jatkoa.

Kirjassa yhdistyvät mukavasti reipas dekkarimeininki ja vahva ympäristönäkökulma mikä selittyy kirjailijan ympäristöteknologian taustalla. Yhdistelmä tuntui tuoreelta ja ajankohtaiselta, arvelen että näistä teemoista voisi kehitellä lisääkin jännitystä.  Kun tämä yhdistetään lähes remesmäiseen menoon ja meininkiin ja Jarkko Sipilän kirjoja muistuttavaa rikostoimintaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin mainio!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 448
Saatu arvostelukappaleena.

Luova järkevyys: arkisen luovuuden ylistys / Saku Tuominen

Tutustuin Saku Tuomisen tuotantoon mainion Työkirjan kautta, joka - nimensä mukaisesti - käsittelee työelämän uusia haasteita. Kirjasta herätteli aikanaan ajatuksiani ja sen jälkimaku oli mukavan maanläheinen, hyvä lukukokemus siis. Seuraavaksi törmäsin Tuomiseen Hyvän elämän muodossa, nyt luettavana oli symppiksen näköinen paketti valmiiksi alleviivattuine sivuineen, joka sisälsi tärkeitä ajatuksia mm. unelmista ja niiden tavoittelun tärkeydestä. Tykkäsin siitäkin, voisi sanoa että inspiroiduin kirjan yksinkertaisen mutta vahvan viestin myötä. Ajatus Luovasta järkevyydestä vetosi jo nimellään - pakko lukea!

Ahmin Tuomisen kirjan päivässä, teksti oli jälleen kerran yksinkertaista, tehokasta ja kirjan ajatukset vetoavia. Kirja ruotii arkista luovuutta, niitä isoja tai pieniä innovaatioita joiden keskellä mekin elämme. Älypuhelimia, parkkipaikkojen merkkivaloja tai kärpäsiä pisuaarissa. Tilanteita, joissa on tunnistettu ongelma ja päätetty tehdä asialle jotain, pientä tai suurta.  Kirjassaan Tuominen kannustaa kyseenalaistamaan asioita ja siirtymään valittajista ratkaisijoiksi. Tämä oli heti minulle tuttu juttu, on niin helppoa vain rutista vaikkapa toimimattomista tilajärjestelyistä kuin oikeasti tarttua toimeen ja alkaa pohtia ratkaisua ongelmaan. Tässäpä taitaakin olla se suurin arjen luovuuden kompastuskivi sillä ryhtyminen on vaikeaa. On sittenkin helpompaa ja turvallisempaa elää epätäydellisessä nykytilassa kuin nähdä vaivaa ja  ottaa riskejä.

Pidin hurjasti siitä, kuinka arkiseksi Tuominen luovuuden kuvasi, itse kun helposti miellän luovuuden joksikin suureksi, poikkeukselliseksi ja värikkääksi. Mutta kyse onkin jostain mikä voi olla pientä ja jokapäiväistä, arjen tekoja ja tämä tuntui kovin innostavalta. Kirja keskityy pitkälti siihen, millaista arjen luovuus on työpaikoilla mutta kirjan loppuun on liitetty myös ns. arkiversio kirjan kappaleista. Aikaisempien teosten tapaan myös Luova järkevyys on ajatuksiltaan selkeä kokoelma ajatuksia ajatuksia jotka käyvät ihan tavalliseen järkeen. Ja motivoivat. Tämä on hyvän energian kirja. Tykkään.

"Kun tutkitaan asioita, jotka tuovat ihmisille jaksamista, iloa ja energiaa työssä ja arjessa, kärkeen nousee lähes poikkeuksetta itselle merkityksellisten asioiden aikaansaaminen. Entä jos olemmekin ajatelleet asian itse asiassa aivan väärin? Kuvittelemme, että tekeminen väsyttää, mutta entä jos tekemättömyys väsyttää vieläkin enemmän?"

Otava, 2014
Sivuja: 253
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä / Saku Tuominen

Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä on niitä kirjoja jotka vetävät puoleensä niin nimensä kuin ulkoasunsakin puolesta. Hyvä elämä nimittäin näyttää nostalgisen vanhanaikaiselta pikkukirjaselta ja tästä - sangen oudostakin syystä nappasin kirjan mukaani Bestseller-hyllystä. Kirjan ulkoasu ja taitto ovat Tom Jakobssonin suunnittelmia ja ansaisevat kyllä peukutuksensa vaikka sisäsivun alleviivaukset aluksi aiheuttivatkin minussa pientä pelonsekaista hämmennystä (luulin että joku oli piirtänyt kirjaston kirjaan - paniikki ja raivo!)

Osoittautui että Hyvä elämä on pieni kirja, jossa on vähin sanoin sanottu tärkeitä juttuja. Niinkuin se, että unelmat ovat tärkeitä ja joku onnistuu niiden hullumpienkin haaveiden kanssa. Minulle ison ahaa-elämyksen tarjosi mm. se, että mitä vanhemmiksi tulemme, sen pienemmiksi käyvät unelmamme. Nuorena haluaa valloittaa maailman, keski-ikäisenä ehkä riittää jos löytäisi sopuhintaisen omakotitalon ilman liikoja remonttihuolia. Unelmille ei tunnu myöskään vanhempana olevan aikaa tai resursseja tai ehkä oikeasti muodostammekin omat esteemme. Koska pelkäämme?

Hyvä elämä on taitoltaan väljä, sivumääräisestikin pieni kirjanen mutta sen lukemiseen meni yllättävän pitkä aika. Säästelin sitä hyvään viretilaan ja halusin rauhassa makustella sen ajatuksia. Tunsin myös tarvetta löytää sen oman suuren unelmani, sen jota en ehkä edes itselleni uskalla kertoa. Ja löytyihän se, kun kylliksi ajatuksiani pyöritin, sama vanha haave jo vuosien takaa. Kuten monet isot ja tärkeät asiat, se vaikuttaa olevan - ainakin aluksi - vaikea ja työläs haave mutta ei mahdoton. Ehkä jo tänä kesänä otan ensiaskeleeni unelmaa kohden.

Ja juu, takaisin Hyvään elämään. Se on mielenkiintoinen, positiivinen ja kannustava kirja. Se kannattaa lukea.

"Miksi me puhumme katteettomasta optimismista muttemme juuri koskaan katteettomasta pessimismistä?
Miksi on hienompaa sanoa otsa kurtussa, että eivät "kaikki pysty toteuttamaan unelmiaan" kuin väittää sinisin silmin, että "kuka tahansa voi pystyä lähes mihin tahansa"?
Molemmat lauseet ovat nimittäin aivan yhtä tosia.
Kaikki eivät pysty kaikkeen, mutta kuka tahansa voi pystyä mihin tahansa."

Paasilinna, 2013
Sivuja: 110

Ps. Kirjabingosta piste ruudusta Alle 200 sivua.

Työkirja / Saku Tuominen, Pekka Pohjakallio

Työkirjan idea on sekä mielenkiintoinen että ajankohtainen, kiire tuntuu olevan jo melkein muotisana ja täpötäysi kalenteri tarkoittaa tehokasta työntekijää ja jollain oudolla tapaa parempaa ihmistä. Töitä vain tulee jostain ja monen arki on kamppailua sähköpostin, palaverien ja kaiken muun rumban pyörteissä. Ja tahti vain tuntuu kiihtyvän. Näihin ja moniin muihin epäkohtiin yrittävät Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio löytää ratkaisuja tai ainakin helpotusta.

Työn luonne on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon, olemme siirtyneet tehdastyöstä tietotyöhön, työajat ja -paikat vaihtelevat ja työn ja vapaa-ajan tasapainokin askarruttaa, minuakin. Teenkö viiden vuoden aikana töitäni yömyöhään keittiön pöydän ääressä koska toimistolla on siirrytty entistä liikkuvampaan ja tehokkaampaan moodiin? Näenkö enää työkavereitani livenä kun työelämäkin siirtyy entistä vahvemmin verkkoon? Elämme valitettavasti yt-neuvotteluiden kulta-aikaa ja varmasti monella työpaikalla puhutaan monenlaisista tehostamistoimista, mutta miten tehostetaan jos tahti on jo entuudestaan tiukka?

Työkirja on eräänlainen loppuraportti 925 - Redesigning the work week -projektista. Projekti starttasi vuonna 2011. Vuoden mittaisen projektin pääyhteistyökumppanina oli IBM, mukana olivat myös mm. Fazer, Outotec, UPM sekä valtioneuvoston kanslia. Projektin aikana tarkkailtiin tietotyöläisen arkea, tehtiin harjoituksia ja keskusteltiin. Projektilaiset testasivat käytännössä ison nipun kirjailijoiden teorioita, joista parhaat ovat jaossa kirjan lopussa.

Kirjan lukeminen vei minulta yllättävän kauan vaikka teksti olikin sujuvaa ja miellyttävää lukea. Tunsin kuitenkin tarvetta pitää taukoja ja sulatella lukemaani tavallista enemmän. Kävin töissä, mietin ja pureskelin ideoita. Tunsin lukiessani myös oudosti muutosvastarintaa ja kuten projektilaisetkin huomasin toistelevani tuttuja mantroja: "ei ehdi kun on niin kiire", "niin hommia nyt vaan tulee jostain", "se on vaikeaa". Kunnes eräänä päivänä minunkin lamppuni syttyi. Tajusin että kuten muutkin, vastustin kirjan ajatuksia, koska kiire ja pitkät työpäivät vain ovat osa hyvän työntekijän imagoa. Mitä sitä sanottiinkaan kärsimisestä ja kirkkaammasta kruunusta? Tärkeintä on imago, mielikuva.

Pohjakallio ja Tuominen pyrkivät kirjassaan rikkomaan rajoja ja murtamaan myyttejä - pehmeästi. Parhaimmillaan heidän ideansa ovat niin yksinkertaisia perusjuttuja että lukijana tekee ihmettelen miksen itse ole tullut ajatelleeksi tuota. Kyse ei siis ole poppakonsteista, enemmänkin maalaisjärjen käytöstä. Sillä oikeastaan on ihan järkevää suunnitella seuraavan päivän työt tai siirtyä tekemään työtä kulloisenkin tehtävän vaatiman ympäristöön, siis vaikkapa keskittymistä vaativana päivänä kirjastoon tai muuhun hiljaiseen tilaan. Eikä sekään että unta tulisi saada tarpeeksi, ole varsinaisesti uutispommi, olkoonkin että se tapaa unohtua liian usein.

Kirjan ulkoasu on miellyttävän erilainen ja tyylikäs. Se on tehokkaan oloinen, kuten Työkirjan pitääkin ja nokkela. Erilaisuus ei lopu kansiin, kirjan tekstejä rytmitetään mustavalkoisin piirroksin ja tekstein ja käytännon harjoituksetkin löytyvät vasta kääntämällä kirjan toisinpäin. Ulkoasu on väljä, vaikka asiaa onkin, se pystytään sanomaan yksinkertaisesti ja lyhyesti - samaan tapaan kuin kirjoittajat neuvovat yrityksiä kirjoittamaan missionsa ja visionsa. "Kirjoittakaa ne niin että 10-vuotiaskin ymmärtäisi ja innostuisi niistä." Fiksua, kukapa ei haluaisi eroon merkityksettömästä jargonista, joka ei tunnu merkitsevän mitään?!

Työkirja oli mielenkiintoinen luettava, joka antoi ajattelemisen aihetta ja ehkä ihan apuakin oman työpäiväni kanssa. Pidän kirjan yksinkertaisista ja järkevistä teeseistä mutta myös sen positiivisuudesta, työn ilo meiltä usein onkin kateissa. Parempaa työpäivää kaikille!

"Siksi ensimmäinen iso vallankumous vaatii tämän kokonaisvaltaisuden hyväksymistä. Hyvä työ vaatii taustalle myös hyvää elämää. Tai oikeastaan; hyvä työ on osa hyvää elämää. Levollinen mieli ja toisaalta ahdistus vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme joko hyvässä tai pahassa. Aivan kuten urheileminen, ravinto, lepo, ihmissuhteet tai elämänrytmimmekin."

Näin Helsingin kirjamessuilla Tuomisen ja Pohjakallion haastattelun.
Muutkin tilaisuutta seuranneet taisivat pitää kuulemastaan, sillä sivukorvalla
kuulin kehuja miesten ideoiden raikkaudesta.

WSOY, 2012
Sivuja: 294 + kääntöpuoli 97
Kirjasta lisää: 925design
Saatu arvostelukappaleena.