Kesäkirjojen viikko: Kesäinen illuusioni / Karoliina Timonen

Lupailin kesäkuun koostepostauksessa että yrittäisin järjestää kesäkirjojen viikon ja tästä nyt starttaa! Karoliina Timosen Kesäinen illusioni kuuluu tähän kategoriaan selvästi, jo pelkkä kansi (joka muuten on upea) tuo mieleen helteen ja hehkuvan kuumat vartalot hiekalla. Kansien välistä löytyy kuitenkin jotain ihan muuta...

Kesäinen illuusioni sijoittuu helteiselle Saimaalle. Eroamassa oleva Klarissa on vuokrannut kesäksi Piiliniemen saaren kesäpaikakseen, tarkoituksenaan rentoutua ja kirjoittaa. Sitten vastakkaiselle Variskallion saarelle ilmestyy iltaisin jazzia soittava vuokralainen isoinen veneineen ja Klarissan mielenrauha rikkoutuu.

Timosen kesäkirja oli lukukokemuksena vaikuttava. Kesä tuli - ainakin kirjan avulla - ihan iholle asti ja muistelin helteen tuntua ihollani hieman kateellisena sillä tätä kirjoittaessani kesän ensimmäinen helleaalto oli päättynyt  ja tuttu pilvinen harmaus oli palannut. Timonen luokin kirjassaan tunnelmia tyylikkään vaivattomasti, kesäisestä keveydestä kohta myrskyn synkkyyttä.

Kesäinen illuusioni oli nautinnollinen lukukokemus joka piti otteessaan aivan viimeiseen lauseeseen saakka. Kirja on ehkä pieni mutta moitteettoman eheä kokonaisuus jota voi suositella ihan mielellään!

"Alussa, hänen tullessaan, on nähtävissä toivo, että se olisi toisenlaista - tai että hän olisi toisenlainen. Sellainen on kuvitelma, kun tullaan kaupungista maalle. Katujen melusta metsän hiljaisuuteen.Koska metsä sen yleensä tekee. Siinä hän seisoo ja katsoo tummia puita, kuulee kuisketta. Jotakin liikahtaa mielessä, ja silloin jo se on selvää, mutta ei vielä hänelle."

PS. Kesäiseen illuusioni kuuluu olennaisesti myös musiikki ja kirjailija onkin koonnut tarinassa soitetut kappaleet omalle soittolistalleen, joka löytyy Spotifystä haulla Karoliina Timonen.

WSOY, 2015
Sivuja: 165
Kansi: Anna Makkonen

Aika mennyt palaa / Karoliina Timonen

Aika mennyt palaa on Kirjavan kammarin emännän esikoisteos ja koska kirjailija on blogituttuni, mietin pitkään kuinka kirjoittaisin tämän tekstin ja uskaltaisinko blogata lainkaan. Päätin kuitenkin ylittää rajan, sillä takaliepeensä perusteella Aika mennyt palaa olisi kirja, johon kenties olisin joka tapauksessa tarttunut. Kaksi aikatasoa, ihmiskohtaloita ja historiaa - kuulostaako tutulta? Itse kirja osoittautui kuitenkin vähän erilaiseksi kuin mitä etukäteen kuvittelin. Minun mielessäni kangasteli jostain syystä tarina Kate Mortonin hengessä, mutta Karoliina olikin keksinyt jotain tuoreempaa. Aikahyppyjen läpi selvitettävän mysteerin sijaan kirjan punaiseksi langaksi nousikin ehkä toisen päähenkilön oman elämän tärkeysjärjestyksen miettiminen ja mielenrauhan löytäminen.

Aika mennyt palaa kertoo tarinan kahdesta naisesta, Saksasta sodan aikana Amerikkaan saapuvasta juutalaisesta Corinnesta ja suomalaisesta Klarissasta joka on perheineen on muuttamassa Bostoniin puolison työn perässä. Kirjailijan urasta haaveileva Klarissa on nähnyt nuoresta saakka todellisen tuntuisia unia Corinnesta, mutta Bostonin lähestyessä myös unet lisääntyvät. Omassa elämässään Klarissa tuntuu olevan suvantovaiheessa, elämä Bostonissa puolison ja lasten kanssa on ihanaa, mutta voisiko elämällä olla tarjolla jotain muutakin?

Uin tässä mielipiteessäni kenties valtavirtaa vastaan, mutta minä pidin kirjassa eniten Klarissan kappaleista. Hän tuntui aidolta jutusteluineen ja elävältä mietteineen ja tunsin voivani samaistua häneen vaikken samassa elämäntilanteessa olekaan. Uskon että ajatus omien unelmien seuraamisen vaikeudesta puhuttelee monia, ehkä meillä kaikilla on se jokin salainen haave, jonka pariin ajatukset karkaavat ja josta mietimme aina silloin tällöin: "Pystyisinkö?" Uskoisinkin että moni ruuhkavuosiaan elävä nainen voisi samaistua Klarissan mietteisiin ja nauttia hänen seurastaan.

Naisista siis Corinne jäi kaukaisemmaksi, en oikein päässyt häneen kiinni. Kirjassa toki oli todella liikuttavia kohtauksia, mutta silti Corinne ja hänen valintansa ja rakkautensa jäivät etäisiksi. Olisin ehkä kaivannut enemmän tietoa Sergestä ja Corinnen perheestä, jotta olisin osannut rakentaa hänestä kokonaisemman kuvan.

Minun oli helppo kuvitella meidät tänne, helppo ajatella, että olisimme onnellisia. Näin itseni vihdoin nauttimassa kotiäidin roolistani, leipomassa Mummo Ankan piiraita esiliina ylläni. Hymyilin itsekseni, mutta sitten mielessäni välähti toisenlaisia kuvia samasta naapurustosta masentavan harmaana päivänä ja itsestäni epätoivoisena, lähiöhelvetin ahdistamana kotirouvana. Kuulin pääni sisällä äänen, joka sanoi: "Et sinä tätä oikeasti halunnut. Ei aiemmin etkä nyt."

Tammi, 2012
Sivuja: 279
Kirjasta lisää: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Kulttuuri kukoistaa, Luettua, Leena Lumi, Lumiomena, Oota mä luen tän eka loppuun, Sinisen linnan kirjasto