Helsinki Noir / James Thompson (toim.)

Olen viime aikoina urakoinut Stockholm noirin parissa joten kuten Likeltä tarjottiin luettavaksi Helsinki Noir-antologiaa, tuumasin että mikä ettei. Vaikka lyhyet tarinat eivät normaalisti ole minun juttuni, oli mukana niin kovia nimiä (mm. Pekka Hiltunen, Karo Hämäläinen, Jarkko Sipilä, Leena Lehtonlainen!) että päätin hiukan venyttää mukavuusalueeni rajoja.

Helsinki Noir esittelee kotikaupunkini synkeänä ja kohtalokkaan puolen. Ihmiskohtalot ovat
kylmääviä, surullisia ja traagisiakin, vahvat pärjäävät ja heikot sortuvat ja aiheet ovat yhtä moninaisia kuin kaupunki asukkaineen, mukana on valehtelijoita ja viettelijöitä, laitapuolen kulkijoita, vaarallisia petoja ja arkisia perhepainajaisia. Helsingin synkkiä katuja tallaavat myös monet kirjasarjoista tutut henkilöt, kuten Kari Takamäki ja Hilja Ilveskero.

Pidin James Thompsonin tavasta koota tarinat yhteen: kirja alkaa hyytävän tyylikkäästi Pekka Hiltusen Jenkemillä joka imaisee lukijan heti mukaana. (Jenkem taitaa olla yksi suosikeistani Helsinki Noirissa - tätä lisää!) ja vastaavasti Tuomas Liuksen Rautatieasema tarjoilee vähintäänkin yhtä komean ja karmean lopetuksen teokselle. Myös Thompsonin oma teksti Ain käsi on tiukkaa tavaraa eikä Jarkko Sipilän joulutarinakaan ole yhtään hullumpi kaikessa synkkyydessään.

Luettuani kirjan olin hiukan hämmentynyt - olenhan usein (mm. täällä) sanonut että lyhyet tarinat eivät ole minun juttuni. Tämä kokoelma kuitenkin upposi minuun yllättävän mukavasti, ahmaisin sen muutamassa päivässä ja pidin lukemastani. Ehkä oman mukavuusalueen rajojen venyttäminen alkaa tehota tai sitten tässä kokoelmassa oli paljon minun tyylistäni tekstiä. Molempi parempi?

(Pekka Hiltunen: Jenkem)"Lentäkää, repikää, pojat, hypätkää autojen päälle. Pienet piruni, viiltäkää näiden talojen rikkaiden ihmisten elämään jälkenne. Vetäkää autojen kylkeen merkit, jotka saavat keski-ikäiset menestyvät älykääpiöt itkemään. Aamun koittaessa tällä kadull seisoo rivissä miehiä, jotka itkevät autojaan.
Minun poikani kiljuvat. Onko mitään kauniimpaa kuin nuori käheä aivoton huuto.
Yö kuulee kuinka me tulemme."

PS. Helsinki Noir on esillä myös Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 26.10 klo 15:00, haastateltavina ovat Antti Tuomainen, Leena Lehtolainen ja Karo Hämäläinen. Kannattaa käydä kuuntelemassa!

Myös lauantain 25.10 ohjelmassa on saman henkistä ohjelmaa: kiinnostuneille vinkiksi klo 17:00 alkava Murhapaikkana stadi, jossa kerrotaan miksi Helsinki on murhapaikoista paras. Haastateltavina Staffan Bruun, Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä. Kuulostaa hyvältä!

Like, 2014
Sivuja: 319
Saatu arvostelukappaleena

Blankets / Craig Thompson

Ensikosketukseni Craig Thompsonin kynän jälkeen oli vuoden sarjakuvaksikin äänestetty Habibi. Blankets on saman tekijän toinen, massiivinen sarjakuvaromaani, joka tuntuu omaelämänkerralliselta ja Habibin tapaan pursuaa teemoja.

Blankets on tarina lapsuudesta ja aikuistumisesta, uskonnosta, ensirakkaudesta ja oman tien löytämisestä. Craig pikkuveljineen kasvaa pienellä paikkakunnalla kiihkeän uskonnollisessa ja konservatiivisessa perheessä. Uskonnon takia Craig jopa hillitsee piirtämistä - asiaa, jonka tekeminen on hänestä niin upeaa, että se kuuluisi taivaaseen. Craigin lapsuus ja nuoruus eivät ole onnellisimmasta päästä kiusaamisen ja ankarien vanhempien takia, mutta sitten tunnelin päästä alkaa alkaa näkyä valoa. Tyttö.

Piirrosjäljen ja tarinan runsauden lisäksi Blanketsin hengessä on jotain Habibista tuttua. Epätoivoisen oloinen rakkaustarina, uskonto, symboliikan käyttö... Tarina on sekä dramaattinen ja arkinen ja täynnä elämän kirjoa. Thompson heittää pieniä piikkejäkin entisen uskonyhteisönsä suuntaan mm. kuvaamalla kuinka nuorta Craigia pelotellaan taidekouluun menosta. Siellä kun voi tulla vaikka homoseksuaaliksi ja se lienee liki pahempaa kuin kuolema. Huh. Kirjassa Craig kulkeekin myös uskonnollisesti pitkän matkan irtautuessaan ahdasmielisestä yhteisöstä ja löytäessään oman tapansa olla kristitty.

Kokonaisuutena Blankets oli hyvällä tavalla melkoinen sulateltava. Vaikka uskonnollisen etsinnän kuvaus ei erityisesti minua puhutellut, oli Craigin ja Rainan tarina taas ihana ja riipaisevan kaunis, juuri sellainen kuin ensirakkauden tulisikin olla. Kirjana Habibi oli ehkä minusta vaikuttavampi,  mutta Blanketskin on upea ja rohkea teos. Tätä lisää!

Top Shelf, 2011
Sivuja: 582
So American: Wisconsin

Habibi / Craig Thompson

 Habibi on saanut  paljon kehuja blogeissa, joten eipä ihmekään että melkein heitin kärrynpyörää löytäessäni tämän möhkäleen kirjaston sarjishyllystä. Kuvittelin viettäväni kenties koko viikonlopun kirjan parissa, mutta sitten satuin ihan vain pikkuisen vilkaisemaan ja sittenhän se mopo karkasikin käsistä. Tiedätte ehkä sen tilanteen jossa vakuutellaan itselle "Ihan vain yksi luku vielä" ja sitten luetaan ja luetaan...

Habibi on upea, toiveikas ja surullinen tarina kahdesta kovaonnisesta nimeltä mainitsemattomassa arabimaassa. Dodola on vasta pieni tyttö kun hän avioituu kirjurin kanssa. Mies opettaa lapsivaimonsa lukemaan mutta rauhaisa vaihe Dodolan elämässä päättyy pian kun kirjuri tapetaan ja Dodola päättyy orjakauppiaan leirille, jossa hän kohtaa Zamin, orjaksi ryöstetyn naisen pienen pojan. Dodola ottaa Zamin siipiensä suojaan ja kahdesta hylätystä lapsesta muodostuu perhe. Lasten kasvaessa tunteet kuitenkin muuttuvat mutta heidän tiellään on vielä monia mutkia...

Habibi on huikea teos, niin kooltaan kuin sisällöltäänkin. Se on kaunis, sisältää paljon maailman rumuutta mutta myös viisautta ja se tuntuu kertovan tuhat tarinaa. Sarjakuvaksi se on hurjan kokoinen kirja, mutta jokainen 655 sivusta on lukemisen arvoinen. Se liikuttaa ja järkyttää, lumoaa eikä päästä lukijaansa helpolla.

Thompsonin tarina on vahva ja aiheiltaan runsas, kertomuksessa on elementtejä islamista, vanhoista taruista ja yhteiskuntapolitiikasta. Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet kävi mielessäni useaan kertaan, sillä jotain saman tapaista on näiden kahden miehen tavassa kertoa pienten ihmisten tarina. Thompson kuitenkin tuntuu olevan kirjaimellisesti satumaisempi kerronnassaan ja hän käyttää hienosti symboliikkaa kuvatessaan vaikeitakin aiheita. Myös luku, jossa ei ole kuvitusta lainkaan, Orvon rukous, on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava.

En oikein tiedä mitä kirjoittaa tästä kirjasta. Muutaman päivän ajan vedin henkeä ja mietin, mitä sanoisin. Habibi on vain niin hieno ja niin runsas, etten edes tiedä kuinka tai mistä aloittaisin kertomisen. Se on monta kirjaa yksissä kansissa, siinä on epätavallinen rakkaustarina ja paljon murheita. Silti se onnistuu olemaan toiveikas kirja, sillä kaikkien koettelemustensa läpikin Zam ja Dodola säilyttävät taistelutahtonsa. Minulle Habibista nousi vahvimmin esiin viesti ihmisarvosta, jokainen ihminen on arvokas. Ja että rakkaus voittaa kaikki esteet.

Like, 2012
Sivuja: 655
Alkuteos: Habibi
Kirjasta lisää: Craig Thompsonin blogi, Oota mä luen eka tän loppuun, Sallan lukupäiväkirja, Kirjojen keskellä, Järjellä ja tunteella, Booking it some more