The Arrival / Shaun Tan

Pongasin Shaun Tanin The Arrivalin Siinan blogista ja laitoin kiinnostavasta kirjasta heti varauksen vetämään sillä maahanmuuttotarinat kiinnostavat minua kovasti. Uuden kodin etsiminen vieraasta maasta tuntuu suurelta asialta johon liittyy usein monenlaisia tunteita ja kulttuurien törmäyksiä ja siksi se kiehtoo minua aiheena. (Ja uusiin sarjakuvan tekijöihin on suorastaan ilo tutustua!)

Ihan ensimmäinen ajatukseni avattuani kirjan ensimmäiset sivut oli: "Vau. Tämä on niin kauniisti piirretty." Sama huokailu jatkui halki kirjan sillä Shaun Tanin kynänjälki on yksinkertaisesti upeaa, kuvat ovat yksinkertaisen vahvoja, hetkittäin melkein valokuvamaisia ja kertovat viestinsä selvästi. Tarina kulkee hienosti eteenpäin vaikkei ruuduissa sanotaan yhtäkään sanaa. Ja vaikka sen maailma on vähän hassu ja absurdi, kaikki on ymmärrettävissä.

Kirjan tunnelma on samaan aikaan vähän surullinen ja toiveikas, siinä on kaipuuta ja uuden löytämisen iloa. Kirjan päähenkilö on kannen kuvassakin näkyvä mies, joka lähtee perheensä luota etsimään parempaa elämää. Uusi maailma on hankala mutta moni auttaa ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Ja kaikki tämä kerrotaan vaihtamatta sanaakaan. Ja koska en itse osaa piirtää muuta kuin tikku-ukkoja, kadehdin Shaun Tanin kykyä välittää tunnelmia kuvillaan. Hyvä puoli sanattomuudessa on myös se, että tätä kirjaa voi siis suositella niillekin jotka eivät normaalisti lue vieras kielistä kirjallisuutta. Sarjisten ystävät - tutustukaapa!

Hatchette Australia, 2014
Sivuja: 128

Keittiöjumalan vaimo / Amy Tan

Vuoden 2014 loppupuolella pääsi käymään niin että lukukasani hetkellisesti ehtyi ja jouduin
etsimään luettavaa ihan oman hyllyn kirjoista. Kierrätyskeskuksesta olin aikanani pongannut suosikkikirjailijani Amy Tanin kirjan Keittiöjumalan vaimo huikealla 40 sntin hinnalla ja sitä päädyin nyt lukemaan. Oikeastaan on ihan hyväkin joskus kurkistaa omaan hyllyyn, sielläkin nimittäin näytti olevan yllättävän paljon kiinnostavaa ja korkkaamatonta tavaraa.

Kirjan nimi, Keittiöjumalan vaimo, pohjautuu vanhaan kiinalaiseen tarinaan jossa mies kohtelee hyvää vaimoaan huonosti. Lopulta vaimo karkaa mutta monien käänteiden jälkeen heidän tiensä jälleen kohtaavat ja koska mies katuu huonoa käytöstään, tehdään hänestä lopulta keittiöjumala. Kelpo vaimo sen sijaan jää huomiotta. Samanlaisia polkuja noudattelee myös kiinalaissyntyisen Jiang Weilin/Winnien tarina jossa kiltti tyttö nai huonon miehen.

Keittiöjumalan vaimon tarina ei ole kovinkaan iloinen kertomus - Tanin tarinat harvoin sitä ovat mutta toivoa niissä on joskus nähty enemmänkin. Kerronta on taattua Amy Tania ja sinällään siis kaunista ja tasapainoista kaiken rumankin keskellä. Tarinan punainen lanka jäi kuitenkin minulta vähän epäselväksi, vaikka ehkä siinäkin oli kyse toivosta ja irti päästämisestä. Viittaus Keittiöjumalaan on sinällään kiinnostava vaikka jäinkin itse miettimään syitä sille miksei kukaan noussut tukemaan Winnietä. Mutta ehkä olen väärästä kulttuurista ja ajasta ymmärtääkseni...

Kirja muistuttaa rakenteellisesti paljon Tanin esikoisteosta, Ilon ja onnen tarinoita, joka muuten on oma suosikkikirjani, myös tässä kirjassa on asetelma kiinalaisäidin rankan menneisyyden läpikäynti helpomman elämän saaneen, Amerikassa syntyneen tyttären kanssa. Ilon ja onnen tarinat on kuitenkin minun makuuni tekstiltään herkempi ja noh, onnellisempi, kuin Keittiöjumalan vaimo. Tan on kirjoittanut toki aivan kelpo romaanin, mutta vain harva kirja taitaa minun asteikoissa yltää Ilon ja Onnen tarinoiden tasalle.

WSOY, 1992
Sivuja: 447
Alkuteos: The Kitchen Gods Wife
Suomentanut Eva Siikarla

The Valley of Amazement / Amy Tan

Kuultuani että suosikkikirjailijaltani Amy Tanilta oli ilmestymässä uusi kirja monen vuoden tauon jälkeen aloitin innokkaan odotuksen. Hienon The Luminaries -kuuntelukokemuksen jälkeen olin valmis sukeltamaan uuden historiallisen äänikirjan pariin!

Tällä kertaa Tan vie lukijansa 1900-luvun alun Shanghaihin, jossa nuoren Violetin äiti Lucretia pyörittää ensimmäisen luokan kurtisaanitaloa. Vallankaappauksen kuohuissa Lucretia päättää kuitenkin palata Amerikkaan mutta petoksen takia Violet joutuu kuitenkin eroon äidistään ja huomaa tulleensa myydyksi neitsytkurtisaaniksi. Tanin tuttuun tapaan luvassa on polveileva sukutarina.

Näin lukemisen jälkeen olen hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Tan on toki yksi suosikeistani mutta aivan täysin en kirjalle lämmennyt. Olin mielissäni siitä että kirjailija oli pyrkinyt kokeilemaan vähän uutta tutun ja toki hyväksikoetun amerikankiinalaisen äiti-tytär -tarinansa kaavaa. Kirja onkin aika erilainen kokemus verrattuna vaikkapa Tanin ehkä tunnetuimpaan teokseen, Ilon ja onnen tarinat. Violetin kehityskertomuksessa nimittäin on reipasta seksiä enemmän ja herkkää fiilistelyä vähemmän. Tämä tietysti ei ehkä liene yllättävää kun kyseessä on kirja kurtisaaneista mutta tämä toimikoon siis varoituksen sanana herkkänahkaisille!

Violetin tarina oli hetkittäin mukaansatempaava, hetkittäin taas toivoin että kirjaa olisi hiukan karsittu sillä esimerkiksi eräskin matkakuvaus tuntui ainakin äänikirjana piinallisen pitkältä. Olisin myös toivonut että Kiinan historian vaiheet olisivat näkyneet voimakkaammin kirjassa, nyt tarina keskittyy pitkälti Violetin omiin kokemuksiin. Ilokseni kirjasta kuitenkin löytyi Tanille tuttua vinkeää huumoria, mm. kiinalainen seksisanasto hymyilytti.

Kirjan lukijat olivat tekivät vallan kelvollista työtä, erityisesti ilahduin Amy Tanin lukijan osuuksista. (Olkoonkin että syynä taisi olla enemmänkin kirjailijan fanittaminen kuin huikea taidonnäyte mutta tykkäsin yhtä kaikki kuulemastani.) Mikäli makupala kirjasta kiinnostaa ennen lukemista, kannattaa kokeilla Rules for Virgins -nimellä julkaistua otetta kirjasta.

Brillance Corporation, 2013
Kesto 24h 51min
Lukijat Nancy Wu, Joyce Bean, Amy Tan

Sata salattua aistia / Amy Tan

Aloitin Amy Tanin Sataa salattua aistia jo lukumaratonissa, mutta sitten kirja jäi kesäloman jalkoihin. Piti reissata, tulin lukeneeksi muita kirjoja ja ihan vaan elää elämää. Amy Tanin kirjat kolahtavat minuun useimmin mutta täytyy tunnustaa ettei Sata salattua aistia oikein lähtenyt kunnolla vetämään, siinä ehkä yksi syy "unohtumiselle".

Sata salattua aistia on Tanin tuttuun tyyliin sekoitus Amerikkaa ja Kiinaa, nykyaikaa ja mennyttä. Tällä kertaa tosin kyseessä ei ole äiti-tytär -tarina vaan kertomus sisaruksista. Libby on keski-ikää lähestyvä amerikankiinalainen nainen, jonka avioliitto on hajoamispisteessä, sillä miehen entinen tyttöystävä ihan kirjaimellisestikin kummittelee yhä suhteessa. Tarinan toinen kertoja on Libbyn kiinalainen sisarpuoli, Kwan, joka näkee ja kokee sadalla salatulla aistillaan. Toinen osa kertomusta onkin tarina Kwanin edellisestä elämästä, menneiden vuosisatojen Kiinassa.

Tämän jutun kirjoittaminen oli vaikeaa, lykkäsin sitä pitkään, sillä oli vaikeaa jäsennellä ajatuksia, jotka kirja minussa herätti. Ihailen Amy Tania kirjailijana ja olen pitänyt, joskus jopa rakastanut, hänen kirjojaan. Kirjan aiheet - kulttuurierot, Kiinan historia ja sisarussuhteet - kiinnostavat. Tan kirjoittaa tavalliseen tapaansa kauniisti ja mietteliäästi ja silti tämä kirja ei toimi minulla! Oli vaikea paikka myöntää ettei erikoisemmin pidä lempikirjailijansa teoksesta mutta samalla haluan olla rehellinen itselleni. Suurin syy ryppyyn minun ja Amy Tanin rakkaudessa taisi olla Kwan, sillä hänen käyttämänsä hassuhko maahanmuuttajaenglanti yhdistettynä erikoisiin muisteloihin edellisestä elämästä oli ehkä vähän liiikaa. En aina ymmärtänyt mistä oli kyse, tai ainakaan en uskaltanut luottaa ymmärrykseeni.

Kauniin tekstin lisäksi kirjassa oli ihanaa se, että palasimme jälleen Guiliniin, joka minullekin on hyvin tuttu paikka ja muutamat kirjan kohtauksista toivatkin omat matkamuistot elävästi mieleen. Tanin kirjoissa muuten usein käväistään Guilinissa, lienevätköhän kirjailijan omat juuret sielläpäin? (Yritin hakea tietoa sekä Googlella että Guilinin kontaktien kautta, mutta valitettavasti Amy Tan ei ole tunnettu kirjailija Kiinassa.)

"Libby-ah", hän sanoo. "Minä ei jätä sinua koskaan."
Ei! minun tekisi mieli huutaa, en minä ole tehnyt mitään, älä puhu noin. Sillä aina kun hän sanoo niin, hän muuntaa kaikki petokseni rakkaudeksi, joka on korvattava. Me tiedämme aina: hän on ollut uskollinen, jonain päivänä minunkin on oltava sitä.

WSOY, 1996
Sivuja: 367
Alkuteos: The hundred secret senses
Suomentanut Eva Siikarla

Rules for Virgins / Amy Tan

Amy Tanin Rules for virgins oli elämäni ensimmäinen ostettu e-kirja. Löysin kirjan Kobon Cheap Reads-osiosta ja kun Tanista oli kyse, oli pakko klikata ostos laariin. Tanilta ei ole kuuteen vuoteen ilmestynyt uutta kirjaa, joten voitte vain kuvitella millaisella innolla syöksyin Rules for virginsin kimppuun. Varsinainen kirjan ostaminen kävi verkossa asioimiseen tottuneelle helposti ja muutaman minuutin kuluttua Kobossani näkyi jo uusi kirja. Tässä suhteessa e-kirja siis hakkaa vaikkapa Amazonin sivuilla haahuilun, tilatut ja maksetut ihanuudet kun ilmestyvät luettaviksi heti eikä vasta viikon kuluttua! Oletteko te ostaneet e-kirjoja ja millaisin kokemuksin? Mistä voi tehdä parhaat löydöt ja löytyykö mielipiteitä esimerkiksi kirjojen hinnoittelusta? Minun Tanini maksoi 2,53 euroa, mikä oli mielestäni oivallinen hinta suosikkikirjailijan teoksesta. <3

"You are too young to know yet what nostalgia truly means. It takes time to become sentimental. But for the sake of your success, you must quickly learn. When you touch a man's nostalgia, he is yours."

Rule for virgins on pienromaani, joka sijoittuu vuoden 1912 paheelliseen Shanghaihin. Kirja koostuu kokonaisuudessa kokeneen kurtisaanin, Magic Gourdin (suomeksi Taikakurpitsa?) monologista, jossa Magic Gourd puhuu nuorelle ja kokemattomalle Violetille. Magic Gourd on ottanut Violetin siipiensä huomaan ja aikoo kouluttaa tästä menestyneen kurtisaanin. Monologi koostuukin nuorelle neitsyt-kurtisaanille annetuista neuvoista ja ohjeista ja tässä Tan osoittaakin kertojan taitonsa, sillä tekstin rajoituksista huolimatta hän onnistuu luomaan hienovaraisen ja kiehtovan tunnelman ja kertomaan yllättävän paljon henkilöistä sivulauseissa ja rivien välissä.

"To gain Four Necessities, you must be popularm desired by many suitors who give you costly gifts. You must be as clearheaded, firm, shrewd, and quick-thinking as a businessman. You offer no bargains, and you never accept anything less than you are worth."

Magic Gourdin antamat ohjeet ovat, paitsi veikeitä kiertoilmauksineen, myös parhaimmillaan syvällisiäkin. Ne tuovat melkein mieleeni ne takavuosien amerikkalaiset opukset, joissa naisille kerrottiin erilaisia sääntöjä, joilla "napata" aviomies. Kiinalaisen kurtisaanin elämä vaikuttaisi, varsinkin Amy Tanin käsittelyssä, olevan mielenkiintoista ja toivonkin että Rules for virgins olisi jonkinlainen kirjallinen makupala The Valley of Amazementistä, Tanin parhaillaan työstämästä kirjasta. Amazonin sivuilla kirjan julkaisupäivä näyttää olevan ensi vuoden syyskuussa. Se taitaa olla ihan pakollinen hankinta minun hyllyyni!

"Look at those who are the Top Ten Beauties each year. Are they the most beautiful? No. They are the ones who understand human nature, that of men and women both. They know how to attract attention and envy and bend it to their advantage."

Byliner Fiction, 2012

The Opposite of Fate / Amy Tan

Minä. rakastan. Amy Tanin kirjoja. Itseasiassa luulen että Tan saattaa hyvin olla sielukirjailijani, niin hyvin hänen sanansa osuvat minuun. Siispä ihan alkuun varoituksen sana: tämä arvostelu saattaa olla hyvinkin puolueellinen.

The Opposite of Fate on kertomuskokoelma Tanin omasta elämästä. Monet tarinoiden palasista tuntuvat oudon tutuilta, syystäkin - vasta nyt ymmärsin kuinka suuren osan romaaniensa kiehtovasta maailmasta Tan on itseasiassa lainannut omasta  elämästään! Muistin Kalliin Tädin, sisarpuolet maailman eri laidoilta, pianonsoittoa inhoavan pienen tytön ja sen kiinalaisen äidin, joka välillä teki amerikkalaisen tyttärensä hulluksi.

Novelleissa Tan käsittelee melko monipuolisesti elämänsä eri osa-alueita, toki äiti ja kulttuuritausta saavat suuren osan kirjaa, mutta Tan sivuaa myös monia elämänsä vaikeita vaiheita, isän ja veljen kuolemaa, äidin Alzheimerin tautia. Hän paneutuu näihin aiheisiin melko kevyesti mutta se lienee ymmärrettävää ja hänen tyyliinsä sopivaakin. Oikeastaan Tanin -ja hänen sukunsa- tarina on ollut melkoinen, sellainen että että hetkittäin luin tekstiä silmät ihmetyksestä pyöreinä. Tan itse sanookin kiinalaisella vaatimattomuudellam  ettei hänen tarinastaan tulisi hyvää kirjaa sillä se on aivan liian epäuskottava ja melodramaattinen toimiakseen.

Kirja tuo esiin myös uuden puolen Tanista, sen joka on kirjailija. Hän kertoo siitä, miten päätyi alalle, kirjoitusprosessistaan, kokemuksistaan Ilon ja Onnen tarinoiden elokuvaversion filmatisoinnisssa. Hän päästää lukijan kurkistamaan arkeensa, kertoo kodistaan ja harrastuksistaan ja elämänsä pienistä omituisuuksista. Ilokseni hän osoittautui melko huumorintajuiseksi ihmiseksi joka nauraa itselleen yhdessä lukijansa kanssa.

The Opposite of Fate ei ole yhtä lumoava kuin Tanin romaanit, mutta viihdyin kirjan kanssa mainiosti ja huomasin säännösteleväni sitä hyviä lukuhetkiä varten. Koska Amy Tan on minulle tärkeä kirjailija, olin iloinen ja helpottunut siitä, että kirjojen takaa löytyvä ihminen vaikutti sellaiselta, joksi olin hänet kuvitellut. Omalta kannalta koin kiinnostavimmiksi tekstit, joissa Tan käsitteli sukutarinoitaan ja kulttuurieroja ja ennen kaikkea äitiään.

Äidin merkitys näkyykin vahvana tässä, kuten muissakin Tanin kirjoissa. Hän on rakas ja raivostuttava, tuntuu ettei hän ymmärrä tytärtään ja kuitenkin jollain tasolla ymmärtää ehkä paremmin kuin tytär itsekin. Hän on nainen, jolla on ollut kaksi elämää, kahdessa maassa. Ja aivan selvästi hänen tyttärensä rakasti häntä kovasti. 

"I know my mother is not trying to intimidate Xiao-dong. She is only doing her grandson what no one did for her: teaching him correct English so that he does not have to suffer the same pain she has had to endure - being misunderstood at banks, misdiagnosed by doctors, ignored by her teenage children. Poor service, bad treatment, no respect - that's the penalty for not speaking English well in America."

Harper Perennial, 2003
Sivuja: 398
Kirjasta lisää: Amy Tanin kotisivut
So American: Immigrant background

Luutohtorin tytär / Amy Tan

Olen tainnut aikaisemminkin mainita että rakastan Amy Tanin kirjoja. Luin niitä aikoinani ehkä liiankin ahkerasti, sitten piti pitää tauko. Tänä vuonna olen pikkuhiljaa palaamassa Tanin pariin, keväämällä tapasin vanhan rakkaani Ilon ja Onnen tarinat, nyt sain tutustuin uudelleen Luutohtorin tyttäreen.

Luutohtorin tytär on monella tapaa melko tyypillistä Tania, äidin ja tyttären ihmissuhteiden selvittelyä, kulttuurieroja kiinalaisen ja amerikankiinalaisen sekä eri sukupolvien välillä, kiehtovia tarinoita... Tällä  kertaa tapaamme USAssa syntyneen Ruthin, joka elää aika lailla tyypillistä nykyajan elämää. On kiirettä, avomies, lapsipuolia, deadlineja - ja äiti, joka on viime aikoina unohdella asioita. Lääkärilläkäynti paljastaa Lulingin sairastavan dementiaa.

Kirjassa liikutaan kahdella ajallisella tasolla, nykyajassa Ruth yrittää oppia tuntemaan äitinsä tarinan ennenkuin sairaus tekee liikaa tuhojaan, toisella tasolla seurataan LuLingin ja hänen äitinsä, Kalliin Tädin, elämää Kiinassa.

Kallis Täti ja LuLing tulivat luutohtorien suvusta, sellaisten, joiden luokse ihmiset tulivat kun luu oli poikki tai sijoiltaan. Kalliin tädin, tohtorin kauniin ja ainokaisen tyttären, tradegia alkaa kun neitoselle ilmaantuu kaksi kosijaa, toinen mieluisampi toista. Hylätty kosija kun ei tahdo hyväksyä saamaansa vastausta. Syntyy vuosikymmeniä kestävä koston ja onnettomuuksien kierre - kirous, kuten LuLing sanoo.

Minusta Luutohtorin tytär ei ollut ihan parasta Amy Tania, vaikka tarina sinänsä on kiinnostava ja mukavasti rakennettu, varsinkin Lulingin vaiheet Kiinassa kiehtoivat jo mielikuvitusta kutittevien nimien ja termien takia, niinkuin Kuolemattoman sydämen kylä, tai Maailman loppu. Ruthin tarina jäi hiukan LuLingin varjoon vaikka äidin sairastumisesta lukeminen onkin sydänsärkevää. Se sai minut kuitenkin ajattelemaan isovanhempia ja heidän tarinoitaan, millaisia kertomuksia siellä on mahtanutkaan olla ja ovatko ne kaikki jo kadonneet tiedostamme, rakkaudet ja pettymykset, seikkailut, joita emme ehkä ajattelekaan mummoilla tai vaareilla olleen. Kiinnostavatko teitä vanhempienne tai isovanhempienne tarinat, tiedättekö niitä? Minä haluaisin kuulla nuo tarinat, tutustua isovanhempiini ja vanhempiini nuorina.

Mielenkiintoiseksi tarinan tekee, että Amy Tanin mukaan tarina perustuu tositapahtumiin - hänen oman äitinsä vaiheet ja salaisuudet paljastuivat hänelle samaan tapaan kuin kirjan Ruthille. Kirja syntyi niiden neljän vuoden aikana kun Tan hoiti Alzheimer-diagnoosin saanutta äitiään. Kirjan kannen valokuvassa oleva nainen onkin Amy Tanin isoäiti, hän omistaakin kirjan äidilleen ja isoäidilleen: "Tämän tarinan sydän kuuluu isoäidilleni ja sen ääni äidilleni."

(LuLing yrittää muistaa sukunsa nimeä.)"Miksi en pysty näkemään sitä enää? Olen puristanut sata sukunimeä ulos suustani, mutta yksikään ei ole tuonut mukanaan muiston purkausta. Oliko se nimi epätavallinen? Kadotinko sen siksi että pidin sen liian kauan salassa?  Ehkä minä menetin sen samalla tavalla kuin menetin kaikki lempitavarani - takin jonka Gaoling antoi minulle kun lähdin orpojen kouluun, leningin josta toinen mieheni sanoi että se sai minut näyttämään filmitähdeltä, ensimmäisen vauvamekon josta Luyi kasvoi ulos. Aina kun rakastin jotain niin että sydäntä kivisti, panin sen parhaiden tavaroideni arkkuun. Pidin ne kätkössä niin kauan että melkein unohdin ne."

Sivuja: 362
Lisää kirjasta: Satun luetut, Helsingin Sanomat, Aamunkajon lukukokemukset

Ilon ja onnen tarinat / Amy Tan

Ilon ja Onnen tarinat oli yksi lukioaikaisista suosikkielokuvistani. Olen muistini mukaan nähnyt tämän ainakin kolme kertaa, ehkä enemmänkin. Ja nyt, kirjan lukemisen jälkeen, tuntuu siltä että voisin katsoa tämän taas. Olen lukenut melko paljon Amy Tanin tuotantoa, mutta jostakin syystä tähän en ole koskaan tarttunut, kenties siksi koska elokuva oli minulle niin rakas. Arastelin kirjastossa tämän kirjan lainaamista ja  aloitettuani lukemisen, tunsin syvää helpotusta tajutessani kirjan olevan samanlainen kuin elokuvankin, yhtä ihana.

"Nainen oli jo kauan halunnut antaa tyttärelleen tuon joutsenensulan ja sanoa: 'Tämä sulka ehkä näyttää arvottomalta, mutta se tulee kaukaa ja kantaa mukanaan hyviä tarkoituksiani'. Ja hän odotti vuodesta toiseen päivää jona hän pystyisi kertomaan sen tyttärelleen moitteettomalla amerikanenglannilla."

Ilon ja onnen tarinat on amerikkalais-kiinalainen tarina. Niinkuin useimmat lukemani Amy Tanin kirjat, sekin kertoo äideistä ja tyttäristä ja kiinalaisen ja amerikkalaisen sukupolven eroista. Tarina alkaa Kiinasta USAan muuttaneiden naisten perustamista Ilo-Onnen kerhosta. Kerhon tapaamisissa syödään, pelataan mahjongia ja yritetään karkoittaa surut. Kirjaa kerrotaan ikäänkuin kahdesta näkökulmasta, äitien sekä amerikkalaistuneiden tyttärien.

"Tyttäreni  on pannut minut uuden talonsa kaikkein pienimpään huoneeseen.
- Tämä on vierashuone, hän sanoi ylpeään amerikkalaiseen tapaansa.
Minä hymyilin. Mutta kiinalaisen ajattelun mukaan vierashuone on paras huone, se missä hän ja hänen miehensä nukkuvat. Minä en sano sitä hänelle."

Äitien tarinat alkavat Kiinasta ja vaikka osa tarinoista onkin dramaattisempia, monissa on silti yleismaailmallisen tuttu kertomus pohjalla - huonoja avioliittoja, menetettyjä lapsia, vaikeita elämänvaiheita ja selviytymistä. Asioita, jotka ovat koetelleet äitejä ja virheitä, jotka he toivovat korjaavansa tyttäriensä kohdalla. Mutta kulttuuriero tekeekin asiat vaikeiksi ja tyttäret eivät aina ymmärrä äitejään ja hyvät tarkoitukset valuvat hiekkaan. Kertojan ääni tuntuu uskottavalta siksikin että kertoessa tarinaa amerikassa äitien 'englanti' on huonoa, niinkuin maahanmuuttajalla voisi olettaakin olevan.

"En minä niinkään pelännyt äitiä, minä pelkäsin Richin puolesta. Tiesin jo mitä äiti tekisi, miten hän hyökkäisi, miten hän arvostelisi. Ensin hän olisi ihan hiljaa. Sitten hän huomauttaisi jostakin pikkuasiasta, jostain mitä oli huomannut, ja sitten jostain muusta, ja taas jostain, heittäisi jokaisen huomautuksen kuin pienen hiekanjyvän, yhden sivulta, toisen takaa, aina vain lisää ja lisää, kunnes Richin ulkomuoto, hänen luonteensa, hänen sielunsa kuluisivat pois. Ja vaikka ehkä tunnistaisinkin äidin strategian, hänen kavalan hyökkäyksensä, pelkäisin että jokin huomaamaton totuudenjyvänen lentäisi silmääni, hämärtäisi sen mitä näin ja muuttaisi Richin siitä jumalaisesta miehestä jona minä häntä pidin aivan tavalliseksi, rasittavien tapojen ja ärsyttävien heikkouksien kuolettavasti haavoittamaksi olennoksi."

Tyttärien tarinoissa on vähemmän suurta draamaa ja enemmän meille kaikille tuttua arkipäivää. Silti sieltäkin löytyy teemoja, jotka koskettavat. Alemmuuden tuntoa, jälleen onnettomia suhteita, vaikeita äitisuhteita. Ilon ja onnen tarinoiden keskiössä on June, jonka äiti, Suyuan, on kuollut muutamia kuukausia sitten. Junen odotetaan ottavan äitinsä paikka kerhon mahjong-pöydässä ja vievän samalla loppuun äitinsä haaveen.

"Äiti katsoi minuun ja hymyili. - Vain sinä valitsi ravun. Kukaan muu ei ota. Minä tiesi sen. Kaikki muu tahtoo paras laatu. Sinä ajattelee toisella tavalla."

Kiinalainen kulttuuri on aina kiehtonut minua ja pidän monesti sen kauniista, vähäeleisestä kerronnasta. Niinkuin nytkin. Ainoa (pieni!) miinus siitä, että Ilo-Onnen äidit ja tyttäret kertovat tarinoitaan vaihtelevassa järjestyksessä ja jouduin hiukan palailemaan sisällysluetteloon lunttaamaan kuka olikaan kenen äiti. Oma suosikkini on aina ollut lempeä ja nöyrä June, se ainoa joka oli valmis ottamaan huonoimman palan aterialla, mutta myös Waverlyn ja hänen äitinsä kamppailu shakkilaudalla ja sen ulkopuolella oli mieleenpainuva. Mukavan pienen lisän lukukokemukseen sain tajutessani että kirjan Kweilinin täytyy olla Guilin, josta on sittemmin tullut tuttu paikka minulle. Outoa ajatella, että ihan sattumalta - ja asiaa tajuamatta - olen ajautunut suosikkielokuvani maisemiin. Mukavaa.