An Ideal Husband / Oscar Wilde

"The love oneself is the beginning of a lifelong romance. "

Oscar Wilden An Ideal Husband päätyi heinäkuun viimeiseksi e-kirjakseni koska The Importance of Being Earnest osoittautui mainoksi luettavaksi. Näytelmä tuntui hyvältä lyhytjaksoiseen e-lukemiseen ja minä satun pitämään kovasti Wilden tekstin näennäisestä keveydestä ja nokkeluuksista. An Ideal Husband on komedia vuodelta 1895, joka kuitenkin on yllättävänkin ajankohtainen meidänkin aikanamme, jossa keskustellaan poliitikkojen syntymäpäiväjuhlista, taulurahoista ja lautakasoista.

Näytelmä sijoittuu Lontoon seurapiireihin, joissa pieni ylhäisöseurue viettää varsin hektisen vuorokauden. Kaikki alkaa kun nuhteettoman ja arvostetun lordi ja lady Chilternin illanviettoon tulee vieras Wienistä. Salaperäinen rouva Cheveley haluaa keskustella ulkoasianministeriöissä työskentelevän lordin kanssa ja pian käy ilmi rouvan haluavan lordilta sisäpiiritietoa tulevista kanavahankkeista. Vastineeksi rouva tarjoutuu olemaan paljastamatta sitä kuinka lordi Chiltern aikanaan tienasi omaisuutensa...

Salaisuuksista ja maineen menetyksen pelosta kertova näytelmä tuntuu Wilden taustan tietäen pohjautuvan kirjailijan omiin tuntemuksiin, olihan hänelläkin arkaluontoinen salaisuus joka ei tuolloin vielä ollut paljastunut. Yksi näytelmän henkilöistä, lordi Goring, vaikuttaakin pitkälti sellaiselta joksi kenties Wilden kuvittelisin. Näytelmä olikin tällaiselle fanille mukava tuokio Wilden maailmassa, kepeä ja kupliva mutta ripauksella asennetta. Ja britti-seurapiirien touhuistahan täällä on aina pidetty...

"[Enter LORD GORING. Thirty-four, but always says he is younger. A well-bred expressionless face. He is clever, but would not like to be thought so. A flawless dandy, he would be annoyed if he were considered romantic. He plays with life and is on perfectly good terms with the world. He is fond of being misunderstood. It gives him a post of vantage.]"

The Importance of Being Earnestin jälkeen Wilden menestynein näytelmä. Näytelmä sai ensi-iltansa tammikuussa 1895 ja oli menestys. Vain neljä kuukautta myöhemmin Wilde pidätettiin siveettömyyden takia ja hänen nimensä poistettiin näytelmän kirjoittajan kohdalta. Teos julkaistiin kirjallisessa muodossa 1899, mutta ilman Wilden nimeä kirjailijana. Julkaistu versio sisälsi mm. tarkat näyttämö-ohjeet ja kuvaukset henkilöistä, sillä Wilde pyrki saamaan kirjojen ystävät kiinnostumaan myös näytelmistä. Näytelmää on esitetty  suomeksi nimellä Ihanneaviomies.

"There was your mistake. There was your error. The error all women commit. Why can't you women love us, faults and all? Why do you place us on montrous pedestals? We have all feet of clay, women as well as men; but when we men love women, we love them knowing their weaknesses, their follies, their imperfections, love them all the more, it may be, for that reason. It's not the perfect, but but the imperfect, who have need of love."

Gutenberg Project, 1895

The Importance Of Being Earnest / Oscar Wilde

Kobon ilmaisen kirjatarjonnan innoittamana päädyin seuravaksi kokeilemaan näytelmiä, kirjavalikoimasta kun löytyi mukavasti tarjontaa mm. nuoruusaikojen suosikiltani Oscar Wildelta. Valintani kohdistui lopulta melko perinteiseen mutta nokkelaan ja veijarimaiseen rakkaustarinaan nimeltä The Importance of Being Earnest. Kokeillaanpa vaihteeksi näytelmän lukemista...

"I really don't see anything romantic in proposing. It is very romantic to be in love. But there is nothing romantic about a definite proposal. Why, one may be accepted. One usually is, I believe. Then the excitement is all over. The very essence of romance is uncertainty. If ever I get married, I'll certainly try to forget the fact."

Jutun keskuksena asemalta käsilaukusta vauvana löytynyt Jack, joka on suloisen Cecilyn kasvattisetä. Jack haluaa olla hyvä maineinen ja kunnollinen setä maaseudulla, mutta pitääkseen hauskaa kaupungissa, hän on kehittänyt itselleen fiktiivisen pikkuveljen, Ernestin. Tarinan toisena sankarina on Jackin ystävä Algernon, joka on kehittänyt itselleen mielikuvitusystävän voidakseen paeta tätinsä kauheilta päivällisiltä... Rakkaus tietysti mutkistaa asioita, sillä Jack rakastaa Gwendolinea, joka puolestaan luulee tämän olevan Ernest. Nimi onkin yllättäen melkoinen kynnyskysymys kosintaan myöntymiselle, sillä Gwendolyn on aina haaveillut siipasta, jonka nimi olisi --- Ernest.

"You have always told me it was Ernest. I have introduced you to everyone as Ernest. You answer to the name of Ernest. You are the most earnest-looking person I ever saw in my life. It is perfectly absurd your saying that your name isn't Ernest. It's on your cards."

Wilde on kirjoittanut mukavan kevyen veijarinäytelmän, joka onnistui huvittamaan lukijaansa, siitäkin huolimatta että Earnest-nimen hienous ei välittynyt allekirjoittaneelle yhtä vahvasti kuin Gwendolynelle. ;-) Wilde piirtelee mukavia karikatyyrejä yläluokan henkilöistä, jotka rakastuvat ensi tapaamisella ja purkavat kihlauksia nimien takia. Oma, oikeastaan aika mainio lukunsa on Gwendolynen äiti, lady Bracknell, joka päättää onko henkilö sopiva naimaan hänen sukulaisensa osoitteen ja perheen käyttämän lakiasiantoimiston nimen perusteella. Minä muuten kuvittelin hänet Downton Abbeyn mahtavan Granthamin leskikreivittären nuoremmaksi versioksi!

"I never travel without my diary. One should always have something sensational to read in the train."

Teksti on hauskaa, kevyttä ja siellä täällä vilisee nokkeluuksia, joista Wilde tunnetaan. Näytelmä sai ensi-iltansa 14.2.1895 Lontoossa. Sitä pidetään Wilden mestariteoksena, mutta samalla se merkitsee käännekohtaa josta lahjakkaan kirjailijan alamäki alkoi.

"The truth is rarely pure and never simple. Modern life would be very tedious if it were either, and modern literature a complete impossibility!"

Gutenberg Project
Ilmestynyt suomeksi mm. nimellä Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno

Onnellinen prinssi ja muita tarinoita / Oscar Wilde

Oscar Wilde oli yksi nuoren minäni suosikeista. Wilden nenäkäs nokkeluus kai vetosi teini-ikäiseen... Muistan lukeneeni muutamia Wilden saduistakin, mutta ne eivät tuolloin kiinnostaneet. Kenties siksi, että Wilden saduissa on kovin erilainen tunnelma kuin vaikkapa näytelmissä - sadut yllättäen ovatkin vakavia, kertoen särkeyneistä sydämistä ja kuolemasta.

Tartuin Onnelliseen prinssiin Totally British -haasteen innoittamana, haasteen lastenkirja-osasto ammotti kohdallani typötyhjänä ja olihan Wilde myös irlantilainen syntyjään, joten kaksi haastepistettä oli tarjolla. Ensimmäisten satujen jälkeen tajusin kuitenkin etteivät Wilden sadut ole ihan perheen pienimmille, enemminkin ne ovat aikuisten tarinoita. Sadut ovat synkkiä, surullisia eikä niissä ole juuri onnellisia loppuja. Silti ne ovat tuskallisuudessaan suloisia ja jollakin tapaa hyvin aitoja. Vaikka Oscar Wildelle ominainen ääni kuuluukin paikoin saduissa, Merkittävässä raketissa kenties parhaiten, on kontrasti satujen ja vaikkapa näytelmien välillä suuri. Kirjan sadut on Wilde kirjoittanut kahdelle pojalleen, enkä voi olla miettämättä onko siinä syy erilaisuuteen. Olivatko näytelmät yleisöä varten, joka odottaa näkevänsä ja kuulevansa dandyn nokkeluuksia ja sadut henkilökohtaisempaa ja siten rehellisempää pohdintaa omille lapsille?

Kirja sisältää yhdeksän satua, joista ensimmäiset viisi on julkaistu nimellä Happy Prince and Other Tales vuonna 1888 ja viimeiset neljät nimellä The House of Pomegranates vuonna 1891. Oma suosikkiani saduista oli vaikeaa valita, ne ovat kaikki kauniita ja itkettäviä, mutta  ehkä sittenkin yksi on ylitse muiden, Satakieli ja ruusu pakahduttavat sydämen. Mutta Uskollinen ystävä on nokkela ja suloinen ja Merkittävä raketti taas eniten Wildemainen... Parasta on vaikea valita.

(Merkittävä Raketti)
Kun hiljaisuus oli täydellinen, raketti yski kolmannen kerran ja aloitti. Hän puhui hyvin hitaasti ja selkeästi aivan kuin olisi sanellut muistelmiaan ja katseli aina sen tulitteen olan yli, jolle osoitti puheensa. Hänen käytöstapansa olivat itse asiassa erittäin hienostuneet.
- Mikä onni kuninkaan poikaa onkaan kohdannut, hän totesti, kun hän avioituu juuri sinä päivänä kun minut laukaistaan. Onnellisemmin hänen asiansa eivät todellakaan voi olla, vaikka ne olisi järjestetty etukäteen; mutta ainahan prinssit ovat onnekkaita.
- Hyvänen aika, sanoi pikkuinen sähikäinen, minä luulin että asia olisi aivan päinvastoin, ja että meidät ammuttaisiin prinssin kunniaksi."

Asiasta lisää: HS:n lukupiiri