Petturi / Katarina Wennstam

Katarina Wennstam on jäänyt mieleeni dekkarikirjoittajana, joka pyrkii ottamaan kantaa vaikeisiin kysymyksiin kuten vaikkapa prostituutioon, perheväkivaltaan tai nuorten naisten hyväksikäyttöön viihdealalla. Teksti on sujuvaa ja dekkarimeiningin lisäksi tarjolla on siis vähän muunkinlaista pohdiskeltavaa. Syyttäjä Madeleine Edwardsista kertovan trilogian päätyttyä jäin siis odottamaan mielenkiinnolla kirjailijan uuden sarjan suomennoksia ja laitoin Petturin heti lukulistalleni.

Petturi vie lukijansa urheilun maailmaan kun tunnettu jalkapalloilija, Sebastian Lilja, löytyy kotoaan brutaalisti tapettuna. Tapausta alkaa tutkia komisario Charlotta Lang ja perhettä edustaja toimiva asianajaja Shirin Sundin jotka muodostavat yhdessä varsin kiinnostavan naiskaksikon urheilun miehisessä maailmassa. Koituivatko Sebastianin kohtaloksi jalkapallofanaatikot?

Petturi on koukuttava avaus uudelle sarjalle ja päähenkilöistä varsinkin Shirin osoittautui kiintoisaksi ja kompleksiseksi tapaukseksi jonka ihmissuhdesotkuihin veikkaan Wennstamin palaavan trilogian seuraavissakin osissa. Kirja on jälleen kerran taattua Katarina Wennstamia, rikostutkinnan ohella kirjailija ottaa jälleen kantaa mm. vähemmistöihin kohdistuvaan vihaan ja stereotypioihin. Pidän siitä, että dekkari tarjoaa viihteellisen sisältönsä ohella myös muunkinlaista ajateltavaa ja nostan hattua niille, jotka sanoillaan yrittävät tehdä maailmasta parempaa paikkaa.

En ole kummoinenkaan penkkiurheilija ja siksi minulle esimerkiksi jalkafanaatikkojen toiminta tuntuu lähinnä käsittämättömältä mutta juuri siksi nautin teemoista, on virkistävää välillä lukea tällaisestäkin maailmasta. Hyvä dekkari, kiinnostavine juonen käänteineen ja henkilöineen - tahdon lisää!

"Hyvin monille ihmisille jalkapallossa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Ei pelkästään puheissa. Se on tosiaan jotain, jonka puolesta on valmis kuolemaan. Liigan puolesta, kaiken sen mitä yhteistä on pelaajien ja muiden kannattajien kanssa, seuran joka on suurempi kuin ihminen itse."

Otava, 2015
Sivuja: 413
Alkuteos: Svikaren
Suomentanut Anja Meripirtti
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja joka kertoo seksuualivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä.

Alfauros / Katarina Wennstam

Onko kyseessä raiskaus, jos tekijänä on komea ja ihailtu leffatähti? Jonka kanssa on vietetty ihana ja ylellinen ilta? Jos tunteet ovat olleet kiihkeitä molemmin puolin hieman aiemmin? Jos hän sanoo rakastavansa teon jälkeen? Näitä kysymyksiä pohtii Katarina Wennstam Madeleine Edwards -sarjansa viimeisessä osassa nimeltä Alfauros. Tarina keskittyy Jack Rappeen, ruotsalaisen elokuvan pahaan poikaan, joka on valkokankaalla ja sen ulkopuolella varsinainen sarjahurmaaja. Mutta arvostetun elokuvapalkinnon voittamisen jälkeen Rappe löytyykin lähes kuolleena hulppeasta rantasaunastaan ja miehen taustasta alkaa nousta esiin ikäviä asioita.

Olen seurannut mielenkiinnolla Katarina Wennstamin syyttäjä Madeleine Edwardsista kertovaa sarjaa, sillä varsinkin sarjan toinen osa, Turman lintu, oli koukuttavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa. Odotukset olivat siis korkealla Alfauroksen suhteen mutta valitettavasti jouduin hiukan pettymään kirjaan, sillä kirjan alkuosa, Rappen puukotuksen tutkinta, tuntui junnaavan harmittavan paljon paikallaan. Sen sijaan puukottajan tarina, takauma aikaan ennen rikosta, oli kirjan vahvinta antia ja hyvin mielenkiintoista luettavaa.

Kirjan tarkoitus on käsittääkseni ollut elokuvan maailman naisiin usein kohdistama hyväksikäyttö, mutta minusta kirjan aihe oli oikeastaan laajempikin, sillä koin sen kuvauksena parisuhdeväkivallasta. Puukottajan tarina olikin tästä syystä tärkeä ja kiinnostava lisä kirjaan sillä se avasi lukijalle enemmän sitä psykologista prosessia joka kirjan varsin alisteisessa suhteessa on, kuinka ensin niin reippaan nuoren naisen tahto tavallaan, pala palalta murretaan.

Vaikka kirjan aihe onkin tärkeä ja siinä oli paljon hyvää ja kiinnostavaakin, se jätti minulle jokseenkin mitäänsanomattoman olon. Pyörittelin tätä tekstiä pitkään miettien, mitä kirjoittaisin kirjasta, joka oli ihan hyvä muttei kuitenkaan oikeastaan jäänyt kunnolla mieleen, mutta ehkä se ettei kirjasta ole paljoakaan sanottavaa, sanoo loppujen lopuksi sen olennaisen. "Ihan kiva."

"Ensimmäistä kertaa hän tunsi todella inhoavansa miestä.

Yhtä paljon hän vihasi itseään. Omaa heikkouttaan, kyvyttömyyttään asettaa rajoja ja vaatia vastauksia. Hänestä oli tullut juuri sellainen tyttö, joita hän oli aina halveksinut, tyttö joka meni rakastumaan menestyneeseen vanhempaan mieheen. Hän oli niin ennalta-arvattava, että hän oksetti."

Otava, 2012
Sivuja: 398
Alkuteos: Alfahannen
Suomentanut Laura Beck

Turman lintu / Katarina Wennstam

Katarina Wennstam tuo hiukan mieleeni Liza Marklundin, joka niin ikään kirjoittaa vetäviä ja jännittäviä kirjoja, joihin on kuitenkin saatu mukaan reilu annos yhteiskuntakritiikkiä. Jokin tässä yhdistelmässä vetoaa ainakin minuun, kenties myös moneen muuhunkin. Siinä missä Tahra otti kantaa prostituutioon ja muistutti sen olevan joillekin ihmisille arkipäivää jopa täällä meidän lintukodossamme, on Turman linnun aiheena perheväkivalta. Aihe on vaikea ja tärkeä ja sietääkin tulla nostetuksi esiin. Tahra ja Turman lintu ovat osa Wennstamin Madeline Edwards-trilogiaa, sarjan kolmas osa on jo ilmestynyt ruotsiksi. Vaikken täysin vaikuttunutkaan Tahrasta, on Turman lintu kuitenkin toista maata ja odotankin nyt suurella mielenkiinnolla trilogian päätösosaa.

Tarina etenee useamman kertojan voimin, tarinan keskiössä ovat Tahrastakin tuttu Maria Allende, joka on Tobias miehensä kera päättänyt hankkia unelmiensa kodin. Ihanien talojen hinnat vain tuntuvat karkaavan nuoren parin ulottumattomiin ja ne tarjolla on vain homeisia röttelöitä. Kunnes onni tuntuu potkaisevan paria rivitaloasunnon muodossa. Mutta miksi asunto oli myynnissä niin edullisesti ja miksi naapurit katsovat heitä niin pitkään?

Kirjassa on kaksi päälinjaa, jotka pitkään tuntuvat täydin erillisiltä, yhdistävinä tekijöinä ovat vain Tahrasta tutut henkilöt, syyttäjä Madeline Edwards ja toimittaja Maria Allende. Madeline tutkii kurdipojan itsemurhaa, joka todisteista huolimatta haiskahtaa henkirikokselta. Siinä missä Tobiaksen ja Marian asuntohaaveisiin on helppo samaistua, jää mahdollinen kunniamurha tässä kirjassa taka-alalle, mikä onkin virkistävä ratkaisu.

Wennstam kirjoittaa mukaansatempaavasti ja pitää hienosti yllä pahaenteistä jännitystä, arkisuudestaan huolimatta, tai kenties juuri sen takia, kirja on hyytävä. Tämä tarina on fiktiota, mutta se voisi olla tottakin. Voisiko se tapahtua vaikkapa sinun naapurustossasi?

"Kun he vihdoin kysyivät yhdeltä naapurilta suoraan, mitä talossa oli oikein tapahtunut, se oli kuin olisi vetänyt tulpan altaasta. Tarina suorastaan valui hänestä. Myöhemmin ovelle tuli koputtamaan eräs toinen naapuri, jonka kanssa he eivät olleet aiemmin edes jutelleet. Hän halusi kertoa heille kaiken, nyt kun he jo tiesivät. Ikään kuin purkautua. Maria oli kuunnellut uteliaisuudesta. Mutta sisimmässään hän kiehui raivosta, koska kukaan ei ollut aiemmin sanonut mitään.
He olivat vain töllistelleet.
Ja pitäneet suunsa kiinni."

Otava, 2012
Sivuja: 558
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

Tahra / Katarina Wennstam

Minusta tuntuu että viime aikoina on ilmestynyt paljon Tahran -tyyppisiä ruotsalaisia dekkareita. Tahra oli jollain tapaa hyvin samanlainen kuin viime kuussa lukemani Tyttöystävä. Kumpikaan ei ole, minun mielestäni, varsinainen dekkari, vaan enemmänkin jotain muuta, kenties yhteiskuntapolitiikka olisi lähempänä oikeaa kateogoriaa. Tietty jännitys on toki molemmissa kirjoissa ja rikollisuuden kanssa ollaan tekemisissä, mutta silti rikoksen selvittäminen ja ns. salapoliisityö, joka perinteisemmissä dekkareissa on usein pääosassa, saa tässä sivuroolin. Mukavaa elämäntyyliä ja materiaa arvostetaan paljon, maailma on niiden, joilla on rahaa ostaa.

Tahra on tarina seksistä ja seksikaupasta sekä kulissien ylläpitämisestä. Johan on menestyvä juristi, jolla on salainen pahe - hän ostaa seksiä. Hänellä on täydellinen perhe, kaunis ja menestyvä vaimo Rebecca, mukavat lapset Emma ja Oliver ja upea koti. Johan on addiktoitunut seksin ostamiseen, hän riskeeraa kaiken, perheen ja uransa sen takia. Rebecca taasen aavistaa miehensä pettävän, mutta ei halua lähteä oman paheensa takia, hän rakastaa heidän täydelllistä taloaan ja sitä komeaa kulissia jonka he ovat luoneet.

Tahra on kirja vakavasta aiheesta. Muistan lukeneeni taannoin Suomessa tapahtuvasta ihmiskaupasta, joten kirjan skenaariot ovat arkipäivää joillekin täällä meilläkin. Tämä ei ollut mikään mukava kirja, Johanista ja Rebeccastakin on vaikea pitää. Kirjoitustyyli on kyllä vetävä ja kirja tuli ahmaistua nopeasti, mutta olo lukemisen jälkeen ei ollut hyvä.

(Rebecca odottaa Johania illalla kotiin)
"Hän avasi pullon Chablisita; hän uskoi että Johan tahtoisi lasillisen kotiin tultuaan. Juhliakseen ja rentouakseen. Rebecca ja lapset olivat ylpeinä katsoneet häntä tv-studiossa pari tuntia sitten. Hän oli tietysti ollut valtavan hyvä ja sanonut juuri oikeat asiat. Harjoitellusti ja rutinoidusti, hymyillen mutta kuitenkin vakavana. Hän ansaitsi kyllä lasillisen hyvää viiniä.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Jonas oli soittanut.
- Yksi olut vain. Käykö?
- Okei.
Siinä kaikki mitä Rebecca sanoi. Ei sanaakaan leppoisasta perjantai-illasta yhdessä, valkoviinistä tai kaipuusta. Ei sanaakaan siitä ettei Jonaksen pitäisi olla myöhään. Ei edes nyt kun kello lähenee puoltayötä eikä hän ole vieläkään tullut kotiin.
Rebecca ei halua rikkoa heidän sanatonta sopimustaan. Ei esittää vaatimuksia, ei roikkua toisen perässä. Jonas ei häiritse häntä kun hän on töissä, ja siitä hän on iloinen. Joten hänenkään ei pidä soitella perään ja kysellä missä Jonas on. Kenen kanssa hän on."

Lisää kirjasta: Oota, mä luen tän eka loppuun ja Rakkaudesta kirjoihin