Revenge wears Pradan tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden päähän edellisen kirjan tapahtumista. Andy ei kirjoita kansainvälisiä huippureportaaseja vaan toimittaa pientä, mutta virkistävän erilaista häälehteä. Lehtityön parista on löytynyt myös siippa, Max, joka on - luonnollisesti - paitsi komea, viehättävä, menestyvä ja rikas. Voisi kuvitella Andyn elävän suorastaan lumottua elämää, mutta onko kaikki sittenkään täydellistä? Ja mitä kuuluu paholaismaiselle Miranda Priestlylle?
Kirjan alkuasetelma on vallan lupaava, saatoin kuvitella Mirandan pystyävän melkoisiin koiruuksiin. Valitettavasti intoni laski kuitenkin nopeasti sillä valitettavasti Revenge wears Prada oli tuskallisen tylsä ja sinänsä lupaava nimi, Revenge wears Prada, oli minusta lähes harhaanjohtava. Pirullinen Miranda nimittäin vain vilahtaa muutamissa kirjan kohtauksissa enkä ole ihan satavarma siitä kostostakaan. Näiden minusta herkullisten elementtien sijaan Weisberger keskittyy kuvaamaan Andyn elämää ja henkilökohtaista skitsoilua, joka allekirjoittaneen näkökulmasta tuntui liioitellulta ja turhalta. Turhautuneena jäin miettimään kirjan perimmäistä tarkoitusta, haluttiinko lukijalle todella tarjota kurkistus Andyn elämään vai olisiko taustalla sitten esimerkiksi kirjailijan pankkitilin elvytys?
"Thankfully, miraculously, she did not look them up and down. She didn't greet them, or in any way acknowledge their existence. Andy had to fight the urge to report some sort of progress or accomplishment, let Miranda know that her lunch had been properly scheduled or the tutor successfully wrangled. She could feel the tension emanating fron Emily, too. Unsure of what to do or say, they just stood there."Harper Colling, 2013
Sivuja: 420