Lapsuudessani rakastin Anna-sarjaa tulisesti. Leikimme ystävieni kanssa Annaa ja Dianaa ja loimme kotimetsiköihin ja ojien varrelle kaikenlaisia satulinnoja ja mystisiä poukamia. Sitten Anna unohtui pitkäksi aikaa, kunnes törmäsin eräänä päivänä kirjastossa Annan jäähyväisiin. Uteliaisuus syttyi ja halusin tietää mitä tuolle lapsuudenystävälle oli vuosien aikana tapahtunut. Lisähuomautuksena täytyy sanoa että Annan jäähyväisien kansi kiinnitti huomioni kirjahyllyssä - kaunis!
Yllätyin iloisesti lukiessani. Annan jäähyväiset tarjoilee oikeastaan liudan pieniä, kiehtovia tarinoita paikkakuntalaisten elämästä, joissa Blythen perhe seikkailee vain sivuosassa, pieninä mainintoina. Tarinat ovat oikeastaan sellaisia, jotka olisin voinut kuvitella Annan itsensä kirjoittamiksi. Maailma on rikas ja mielikuvituksekas, tarinoissa vilahtelee taianomaisia puutarhoja, mutta myös arjen mysteereitä sivutaan, kostonhaluisia sukulaisia, vankilassa olleita isiä, menetetyksi luultuja rakkauksia - hyvin annamaista siis! Pienten tarinoiden teemat ovat oikeastaan yllättävän epätyttökirjamaisia (onkohan tuo edes sana?), kuolemaa ja kostonhalua käsiteltiin paljon.
Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen - tarinoiden välissä Anna lukee iltasella runojaan perheelleeni, joka kommentoi jokaista luomusta. Näistä pienistä välisoitoista välittyy hyvin Annan ja hänen perheensä elämä, se on lämmin, rakkautta ja naurua täynnä. Kirja jakautuu myös kahteen osaan, ensimmäinen osa on ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa, toinen sen jälkeiseltä ajalta, joilloin Annan perheen elämää värittävät aikaisempaa tummemmat sävyt. Kenties niiden kautta näkyvät kirjailijan oman elämän vaikeudet, kuten aviomiehen masennus, rahahuolet ja oma heikkenevä terveys. Ehkä kirjailija halusi viimeisenä työnään nostaa hiukan oman elämänsä verhoa ja kertoa syvimmistä tunteistaan ja pahasta olostaan?
Mielenkiintoinen oli myös kirjaan itseensä liittyvä tarina, käsikirjoitus nimittäin toimitettiin kustantamolle L.M Montgomeryn kuolinpäivänä. Siitä, kuka käsikirjoituksen toimitti ei ole tietoa, mutta muistiinpanojen käsiala kuitenkin kuuluu kirjailijalle itselleen. Vuosia Montgomeryn luultiin kuolleen sydänsairauteen, vasta vuonna 2008 pojantytär paljasti hänen tehneen itsemurhan lääkkeiden avustuksella. Murheellista, että joku joka on luonut niin kauniin kirjallisen maailma niin monelle, on elänyt noin synkkää elämää. Enkä voi olla kuin ihailematta ja ihmettelemättä sitä, kuinka joku omien murheidensa läpi, on tehnyt jotakin näin hienoa!
Tämän tekstinäytteen, Annan Walther-pojan kirjoittaman runon, valitsin sen kesäisyyden takia. Juuri tältä tuntuu kun kesäloma on vain hetkien päässä...
Tahdon / Walther Blythe
"Olen väsynyt kaupungin melskeeseen,
tahdon häipyä pois sieltä
niitylle kuutamon haaveiluun
pitkin eilisten purojen pieltä,
missä huojuvan männikön lomasta
loistaa valo talosta somasta.
Tahdon tuntea tuulen pyyhkivän
mäiltä vapailta, kaukaisilta
yli kasteisten apilaniittyjen
meren iloisen rantamilta.
Tahdon kuulla jälleen tyrskyjä
kun ne huuhtovat rantaa kivistä.
Olen uupunut räikeään meluun ja valoon
tahdon suloisen hämärän ehtoon
vanhassa villissä puutarhassa..
astun valkeiden liljojen lehtoon.
On siellä pimeys tuoksuva
ystävä minulle suopea.
Tahdon hilpeän sateen puhuvan
samoin kuin keväällä aina
ja kertovan jostain jo unohtuneesta
jota ei turha murhe paina.
Tahdon kirsikankukkien lunta
tutuille poluille joista näin unta.
Tahdon hieman aikaa uneksia
pois kiireen ja hälinän maisen
tahdon vaihtaa torvien tuuttaukset
kutsuun rastaan laulavaisen.
Tahdon hieman leikkiin aikaa...
tänään junalla kotiin, siinä on taikaa!"
Päädyin lukemaan Annan jäähyväiset osana Totally British-sarjaa, tällä kertaa oli tarjolla tuplapisteet, Children's Britain ja Commonwealth-osioista. Ja kirjallinen maailmanvalloituskin jatkui, pääsinhän nyt käymään Kanadassa!
Lisää Annan jäähyväisistä täällä:
Leena Lumi, K-Blogi kokolailla kirjallisesti,
Juuri tällaista