Kolme varjoa / Cyril Pedrosa

Syy, miksi alunperin kaivoin Cyril Pedrosan Kolme varjoa kirjaston hyllystä, on suoraan sanottuna tyhmä, mutta tunnustetaan nyt kuitenkin. Paksun sarjakuvaromaanin seläke kun muistutti Minun Kiinani -sarjan kirjoja ja herätti siis heti luottamusta. En minä näitä lukupäätöksiä millään tiedolla tee, ihan vain tuurilla eteenpäin touhotan. Ja ilmeisesti kannattaisi alkaa lottoamaan, sillä Pedrosan kirja oli melkoinen napakymppi!

Kirjan aihe, isän ja pojan pakomatka, ei ensi alkuun vaikuttanut hirveän kiinnostavalta, mutta ensimmäiset sivut veivät jo mukanaan. Aihe on oikeastaan pakomatkaa syvempi, päällimmäisenä teemana on kuolema ja sen uhan mukanaan tuomat tunteet ja reaktiot. Pedrosa käsittelee aihetta herkästi, kauniisti, oivaltavastikin ja taisi minulla lukiessani vähän silmäkulmakin kostua...

Pedrosan piirrostyyli on kiinnostava, hän vaihtelee perspektiiviä ja kenties myös piirrosvälineitäkin, sillä välillä kuvat ovat musta ja melkein suttuisia, kuin liidulla piirrettyjä. Välillä ne ovat kevyeitä, ohuin viivoin, kuin lyijykynällä tehtyjä. Efektinä tämä on hieno ja tuntuu vahvistavan kirjan tunnelmia. Kokonaisuus on parhaimmillaan elävä, melkein kuin lukisi piirretyn elokuvan story-boardia.

Olen juuri nyt aikalailla äimän käkenä hienon lukukokemuksen johdosta. Tiedättehän sen tunteen kun on juuri lukenut jotain hienoa eikä oikein kykene muuhun kuin hokemaan "olipas se hieno". Noh, tämä oli hieno! Suosittelen.

PS. Korkkasin tällä Susan Seitsemän sarjakuvaa-haasteen!

WSOY, 2010
Sivuja: 268
Alkuteos: Trois ombres