Kirjan pääosassa oli edellisen kirjan kakkutaiteilija Angelin lapsenlapsi, 10-vuotias Benedict. Perhe, Pius ja Angel lapsenlapsineen ovat muuttaneet isoisän työn mukana Swasimaahan ja sielläpä onkin luvassa sopeutumista ja muutosten tuulia.
Parkinin aiempi kirja, Kigalin kakkukauppa, oli minusta mukava yhdistelmä viatonta kakkujen leipomista ja afrikkalaisen elämä karumpiakin puolia. Samat elementit ovat käytössä myös tässäkin kirjassa, varsinkin Swasimaasta Parkin piirtää kuvan, joka ärsytti ja kauhistutti naislukijaa. Täällä melko tasa-arvoisessa Suomessamme on vaikea muistaa, että on myös maita, joissa mies voi halutessaan esimerkiksi pakottaa naisen vaimokseen - ihan laillisesti. Omaa kieltään puhuu myös maan AIDS-epidemia, virusta kantaa yli neljännes väestöstä.
Vaikka muihin kulttuureihin kurkistaminen onkin kiintoisaa, ei Kigalin kakkukaupan muutto kuitenkin ihan iskenyt. Luulen että syynä saattoi olla kertojan vaihtaminen sillä Benedictin lapsekas mutta samalla pikkuvanha kerronta ei sytyttänyt tai hellyyttänyt. Pikkupojan tavoin Benedict on kovin kiinnostunut elämistä ja ötököistä ja ne eivät ihan ole allekirjoittaneen suurimpia kiinnostuskohteita... Kirjallista maailmanvalloitusta suorittaville vielä vinkiksi että tästä kirjasta saisi napattua itselleen pisteen Swasimaasta!
"Titi oli nähnyt maailmaa, ja häntä kohdeltiin kuin perheenjäsentä. Eikä siinä vielä kyllin: nyt hänellä oli poikaystäväkin. Mies oli swasimaalainen, vaikka Titi oli kwekerwere, ja päälle päätteeksi vielä rikaskin. Hänellä oli oma yritys ja auto, mutta sekään ei riittänyt Titille, ehei. Titi vaati, ettei miehellä saanut olla muita vaimoja eikä tyttöystäviä. Kuka hän oikein kuvitteli olevansa?"Tammi, 2013
Sivuja: 315
Alkuteos: When Hoopoes go to Heaven
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Kirjallinen maailmanvalloitus: Swasimaa