Paradisoffer / Kristina Ohlsson

Tulinpa kerrankin napanneeksi osuvan kirjan matkalle mukaan! Olen pitänyt kovasti Kristina Ohlssonin dekkareista ja Varjelijat sai allekirjoittaneen innostumaan jopa siinä mittakaavassa että päätin kokeilla kirjasarjan lukemista ruotsiksi. Supertehokas kielikylpy mielessäni otin kirjan siis mukaani Tukholmaan, Arlandan lentokentälle suuntautuvalle seminaarimatkalle ja huomasin että tällä kertaa tarinan sisäistäminen olikin tavallista helpompaa, sillä Paradisoffer nimittäin kertoo tarinan terrori-iskusta.

Kun Boeing 747 New Yorkiin nousee Arlandan lentokentältä, on kaikki vielä hyvin. Sitten koneen wc:stä löytyy viesti, joka muuttaa kaiken. Siinä kerrotaan että koneessa on pommi ja mikäli viestin ehtoihin ei suostuta, pommi räjäytetään. Maassa alkaa hätäinen kansainvälinen tutkinta - kuka voi olla teon takana ja miksi? Riittääkö aika vai loppuuko koneesta polttoaine?

Oli kieltämättä erilainen kokemus lukea ruotsiksi. Teksti soljui eteenpäin yllättävänkin kivuttomasti vaikka edellisestä yrityksestäni lukea ruotsiksi olikin jo toista vuotta. Uusia sanoja toki tuli vastaan, mutta Ohlssonin teksti on onneksi siinä määrin selkeää että asiayhteydestä oli usein helppo päätellä mistä on kyse. Sen tosin huomasin, että esimerkiksi iltalukemiseksi ei Paradisoffer minun käsissäni soveltunut, väsyneet aivot eivät tuntuneet jaksavan työstää kieltä. Harjoitus toki tässäkin tekisi mestarin.

Paradisofferin juoni oli tehokkaan toimiva, voisinpa melkein kuvitella tämän jopa elokuvaksikin. Oikeanlainen lukupaikka toi kieltämättä oman lisänsä kirjaan ja tempauduin melko tehokkaasti tarinan tunnelmiin mukaan. Kirjan juoni kulki vauhdikkaasti eteenpäin, kuten tilanteessa jossa kilpaillaan kellon kanssa sopii odottaakin. Henkilöistä kiintoisimmaksi osoittautui Eden Lundell, uusi tuttavuus Säpon terrorisminvastaisesta yksiköstä, jossa taitaa olla ainesta enempäänkin kuin yhteen kirjaan. Pistän villin veikkauksen siitä, että juutalaissyntyisestä Edenistä kuullaan lisää Ohlssonin seuraavassa kirjassa joka on nimeltään Davidsstjärnor... Tuon seuraavan, vielä suomentamattoman, Ohlssonin kirjan osalta laitoin jo varauksen vetämään kirjastoon. Tätä täytyy saada lisää!

Pocketförlagen, 2012
Sivuja: 407

Sprickor : valda texter 1986-2011 (suom. Halkeamia) / Kjell Westö

Lähde: Bookplus.fi

Serkkuni yllytyksestä päätin lukea seuraavan Westöni ruotsiksi. "Käännöksessä katoaa kuitenkin jotain", sanoi hän. Arastelin vähän, olen viimeksi lukenut kokonaisen kirjan ruotsiksi varmaankin kymmenisen vuotta sitten. Mutta yllytyshullu kun olen, pistin tuumasta toimeen.

En ole hirveän hyvä lukemaan novelleja, ne tuntuvat monesti loppuvan kesken. Järkeilin kuitenkin että lukisin ruotsiksi niin hitaasti että ehtisin kenties hyvinkin paneutua Westön tuoreen novellikokoelman (julkaistu suomeksi nimellä Halkeamia) tuotoksiin. Ja olihan se tuskaista. Paljon ja nopeasti lukevalle ihmiselle oli melkein shokki saada kaksi novellia luettua puolessa tunnissa. Ruotsin kielen taitoni - oli kiva huomata että paljon sitä oli edelleenkin tallella, monet sanat ja rakenteet palasivat mieleen ties mistä unohdetuista sopukoista, silti se tuskastutti että tekstissä oli myös monia sanoja joita en tarkalleen tiennyt. Westön kieli on niin kaunista ja sävykästä että pelkäsin hetkittäin hukkaavani ne hienot vivahteet omaan kielitaidottomuuteeni, varsinkin merelle omistettu pidempi kokonaisuus oli tuskaisa, koska uskon kielen olevan kaunista, mutta enhän minä tiedä mitään kalastuksesta edes suomeksi...

Huomaan lukiessani myös entistä selvemmin sen, että en ole oikein novellin (vai olisivatko nämä enemmän kuitenkin kolumneja?) lukija. Westön kirjoihin kootut kirjoitukset ovat suurelta osalta muutamia sivuja pitkiä ja huomaan turhautuvani kun mielenkiintoiseksi koettu teksti loppuun kesken ja pitäisikin jatkaa jostakin toisesta aiheesta. Taidan olla luonteeltani syventyjä joka haluaa mielummin pureutua aiheisiin ihan kunnolla kuin vain maistella. (Niinhän se on, toiset hillitysti syövät muutaman konvehdin ja maistelevat, toiset vetävät koko rasian. Kröhöm.)

Sprickor-kirjasta tuli minulle melkein työtä. Olin päättänyt urakoida sen loppuun saakka, joten luin oikein sisulla. Väkisinlukeminen vei aikalailla iloa pois lukemisesta, mikä toisaalta harmittikin koska olin etukäteen odottanut tätä kirjaa. Mikä sitten teki Westöstä tuskaa? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että jos ei kauheasti pidä novelleista eikä ole vuosiin lukenut mitään ruotsiksi, niin novellien lukeminen ruotsiksi ei välttämättä ole kauhean nautinnollista. Ja että Westön tyylisen kirjailijan teksteissä pitäisi ymmärtää kielen vivahteitakin, kenties jokin suoraviivainen dekkari olisi siis ollut minulle parempi valinta. Mutta toisaalta, olen aika tyytyväinen siitä että luin tämän. Ja ehkäpä luen jatkossakin jotain toisella kotimaisella kielellämme, valitsen vain ensi kerralla helpomman kirjan...

Sivuja: 334
Kirjasta lisää: Riinan lukuisat kissanpäivät