Ihmissutta ken pelkäisi / Leonie Swann

Sain lammasdekkarin seuraavan osan syntymäpäivälahjaksi ja olin totta puhuen aika innoissani. Pidin Murhasta laitumella kuin hullu puurosta ja odotin jatko-osalta paljon. Ehkä vähän liikaakin..

Minulta on mennyt poikkeuksellisen kauan Ihmissutta ken pelkäisi lukemiseen. Ongelmana ei ole ollut kiire vaan minun ei ole tehnyt mieli tarttua tähän kirjaan, kaikenlaista muuta olen kyllä lukenut sitäkin innokkaammin. Olen tätä ilmiötä vähän ihmetellytkin, kirjassahan ei ole sinänsä mitään vialla. Se toistelee samoja teemoja ja samat, tutut lampaat ovat melkein yhtä hassuja kuin ennenkin. Mutta tarina tuntuu olevan hiukan monimutkaisempi ja sekavampi ja vuohia ja lampaitakin piisaa...

Niille, joille sarjan ensimmäinen osa, Murha laitumella, ei ole tuttu, kerrottakoon että tarinan päähenkilöinä on lauma irlantilaisia lampaita, joilla jokaisella on oma nimensä ja persoonansa. Tällä kertaa lampaat ovat matkalla jossakin päin Ranskaa ja outoja juttuja alkaa tapahtua. Metsäneläimiä kuolee, sitten yksi kyläläisistä ammutaan hopealuodilla. Ihmissuden kerrotaan piinanneen kylää ennenkin, onko susi palannut? Lampailla on aikamoinen homma koko jutun selvittämisessä ja paimensa suojelemisessa.

Ei lampaissa mitään vikaa ollut, Othello oli urhea kuten ennenkin, neiti Maple viisas, Mopplen muisti oli hyvä ja ruokahalu kova. Kirja tarjosi lempeää huumoria ja jännitystäkin eikä loppuratkaisukaan ollut arvattavissa. Ihmissutta ken pelkäisi ei ollut yhtään hullumpi teos, mutta se ei ollut yhtä hyvä kuin se edellinen...

Koska Leonie Swann on saksalainen kirjailija, osallistun tällä kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

"Maplea ei huvittanut kysyä, mikä se sellainen taiteilijan vapaus on. Varmasti taas jokin älytön vuohijuttu. Talvikaritsakaan ei tiennyt ihan varmasti, mitä taitelijan vapaus on - siitä huolimatta sitä alkoi yhtäkkiä pyörryttää onnesta. Taitelijan vapaus oli tärkeää. Se oli ikään kuin jokin paikka. Paikka, jossa asiat olivat niin kuin halusivat olla ja niin kuin niiden kuului olla. Nimet, esimerkiksi. Ja vuohet tiesivät, mistä sen paikan saattoi löytää!"

WSOY, 2011
Alkuteos: Garou
Sivuja: 448
Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa

Murha laitumella / Leonie Swann

Murha laitumella on minulle tuttu kirja muutaman vuoden takaa, mutta kun pongasin kirjakaupassa lampaiden uuden seikkailun (Ihmissutta ken pelkäisi), halusin lukea ensimmäisen kirjan uudelleen ennen sitä. Ensimmäisellä lukukerralla tämä lammaskirja valloitti minut niin täysin, että höpöttelin kirjasta useamman viikon. Lammaskirja osui uudelleen hyppysiini kun etsin sopivaa matkalukemista - minusta on kiva aina silloin tällöin lukea kirjoja uudelleen, nautiskella tarinasta, jonka jo tiedän hyväksi ja ehkä löytää jotakin uuttakin.

Oli mukava huomata että lampaat hurmasivat edelleenkin. Pidin hirmuisesti lampaiden ajatusmaailmasta ja siitä, kuinka Swann oli onnistunut luomaan jokaiselle pääosan esittäjistä ihan oman äänensä ja persoonansa. Kirjassa on sellaista lämpöä ja pehmeää huumoria, josta tuli hyvälle mielelle, jotain samaa on kenties Alexander McCall Smithin Naisten Etsivätoimisto Nro 1 -sarjassa. Ihanaa että joku kirjoittaa tälläisiä ihanan pehmoisia rikoskirjoja! Tämä pääsee ehdottomasti suosikkilistalleni, toivottavasti uusi kirja on yhtä hyvä!

Tällä lukukerralla hurmaannuin myös lampaiden yhteisöllisyydestä. Nehän olivat tiimi, lauma, perhe! Ne kohtasivat pelottavat asiat yhdessä, pitivät puolensa yhtenä villaisena rintamana, jokaisella oli vahvuutensa jonka perusteella toimittiin ja jokainen sai määkäistä lauman "kokouksissa" mielipiteensä. Yksikään ei ollut tähti ylitse muiden, murhan selvittäminen oli tiimityötä, joka onnistui koska jokainen antoi oman panoksensa. - Tämä oli aika erilainen ja virkistävä asetelma muihin dekkareihin verrattuna, toki erona on sekin, että muissa dekkareissa seikkailevat ihmiset joiden sielu, tunnetusti, on pieni verrattuna lampaan sieluun.

Alkuasetelmasta siis kerrottakoon uteloituneille että eräällä irlantilaisella laitumella on hyvin erikoinen lammaslauma. Eräänä päivänä lauman paimen, George, löydetään kuolleena. Laitumelta löytyy myös Juttu ja lihakauppiaskin häärii huolestuttavan paljon paikalla. Täytyy siis tehdä jotakin. Onneksi laumaan kuuluu kenties koko Irlannin viisain lammas Neiti Maple, maailmaa nähnyt Othello-pässi, muistilammas Mopple, rohkea Zora...

Vaikka tässä kuussa yritinkin rakentaa Saksa-teemaa blogiin, vakuutan että Leonie Swann oli puhdas vahinko. Kuvittelin nimittäin hänen olevan irlantilainen tai kenties britti - kirjan takalieve paljastikin Swann saksalaiseksi. Siispä Saksa-teemani jatkuu tässä, olipa onnelllinen vahinko. Koska kirja kuitenkin sijoittuu Irlannin vehreille niityille, saan onneksi napattua yhden Totally British-pisteenkin...

"-Todella kauniit asiat sinä voit nähdä aina uudestaan. Taivaan. Ruohon. Pilvilampaat. Auringon turkissa. Ne ovat tärkeitä asioita. Mutta et sinä niitä saada voi. Ihan niinkuin Richfield olisi puhunut pienelle karitsalle. Se sanoi sen, minkä kaikki jo muutenkin tiesivät, mutta silti lampaat liikuttuivat.
- Omistaa voit vain sellaista, mikä elää. Karitsan, lauman. Kun omistat jotain, se omistaa sinut. Jos se elää ja on lammas, hyvä niin. Lampailla olkoon toisensa. Lauman tulee pysyä yhdessä, emot ja karitsat ja pässit. Yksikään lammas ei saa jättää laumaa..."

Lisää kirjasta: Kirjamielellä, Kirjanurkkaus, Booking it some more
Totally British: Éirinn go Brách! 
Sivuja: 384