Trilogian viimeisen osan juonesta on aina vaikea kertoa mitään spoilaamatta uteliaita. Sanottakoon vain että Jeannette Kihlberg metsästää edelleen murhaajia ja tapaus muuttuu hetki hetkeltä häijymmäksi. Raakutta, pahaa ja särkyneitä mieliä - niistä on Varjojen huone tehty.
Minun kohdallani Erik Axl Sund ei räjäyttänyt pankkia, sillä Varjojen huone ei oikein enää jaksanut koukuttaa. Ihan kelpo dekkari se toki on, mutta se jokin minun lukukokemuksestani puuttui. Päällimmäinen tunne lukiessani oli, että kirjassa on kaikkea liikaa. On murhia, pedofiliaa, persoonallisuushäiriöitä, uskonlahko, sotatraumoja - vaikka mitä! Ehkä tästä syystä Varistyttö onkin suosikkini trilogiasta, se on kirjoista pelkistetyin ja siksi selkein ja sen juoni olisi mielestäni riittänyt kantamaan koko sarjan läpi ilman ylimääräisiä kikkailuja. Makuja on monia, minä pidän selkeyden ja yksinkertaisuuden voimasta
Kirjojen aihepiiri on rankka mutta pysyttelee sellaisissa rajoissa, että normaali trillereiden lukija selvinnee kyllä haasteesta, esimerkiksi omalla kohdallani Marko Leinon Saasta teki järkytti huomattavasti enemmän Varistytön ollessa dekkarimaisempi. Kirjojen kannet ovat myös herättäneet keskustelua, ja aiheestakin sillä kannen kuvitus onnistuu oivallisesti välittämään viestin järkyttävällä tavalla vääristyneestä idyllistä. Toimiva ja kirjasarjalle sopiva ratkaisu vaikka erityisesti Varistytön kansi minusta tekikin pahaa. Kirjojen kansista on keskusteltu enemmän Kirjavalaassa ja Kirsin kirjanurkassa.
Erik Axl Sund -nimeä käyttävältä kirjailijaparilta on ilmestymässä helmikuussa 2015 uusi kirja, Lasiruumiit, jossa seikkailee Victoria Bergman -sarjasta tuttu Jens Hurtig. Kyseessä on uuden trilogian ensimmäinen osa, kirjan julkaisee Otava.
"Mutta kosto on kuin kakku. Sitä ei voi sekä syödä että säilyttää. Kun kosto on pantu toimeen, on jatkettava elämää tietoisena siitä karusta tosiseikasta, että nyt on annettava uusi merkitys muuten merkityksettömälle elämälle."Otava, 2014
Sivuja: 364
Alkuteos: Pythias anvisningar
Suomentanut Kari Koski