Sotilaiden salaisuudet (Sandhamn #4) / Viveca Sten

Olen tänä vuonna urakoinut läpi Viveca Stenin Sandhamn-kirjoja ja huomasin juuri ilokseni että sarja on saanut jatkoa Sotilaiden salaisuudet -teoksella. Stenin teksti on aiemmin ollut - monien muiden ruotsalaisdekkarien tapaan - sujuvaa ja vetävää, kauniilla maisemilla ja koukuttavalla juonella höystettynä.

Tällä kertaa Thomas selvittää nuoren opiskelijan itsemurhaa.  Nuoren miehen tutkimuksen aihe näyttää liittyneen jotenkin rannikkojääkäreihin ja 1970-luvun Korsöhön.

Stenin kirja tuli ahmaistua yhden pilvisen lauantaipäivän aikana. Teksti oli sujuvaa, vetävää ja helppoa mikä sopi päivän tunnelmiin mukavasti - oivallinen välipalakirja vaikkei mistään tajunnanräjäyttävästä kyse olekaan. Saaristomaisemista nautitaan nyt hieman vähemmän ja oman osuutensa lohkaisevat taas ihmissuhdekuviot, mm. Noran avioeroa puidaan hartaasti. Monista muistakin dekkarisarjoista tutut lapsukset ovat täälläkin läsnä, pankin juristina työskentelevällä Noralla mm. tuntuu olevan kummasti linkkejä mitä erilaisimpiin asioihin olipa kyse sitten vaikkapa yläluokan regatasta tai 1970-luvun rannikkojääkäreistä. Samoin saattaisin ihmetellä kuinka poliisina toimivalle Thomasille paras ystävä on silti aina käytössä tietolähteenä vaikka poliisilla ehkä muitakin konsteja rikosten selvittämiseen olisi.

Sotilaiden salaisuudet ei ollut suosikkini Sandhamn-sarjasta vaikka se ihan mukavaa luettavaa olikin. Pientä miikkaa tälle sarjalle antaisin ennalta-arvattavuudesta, syyllisen arvasin aika aikaisessa vaiheessa ja punainen lankakin oli lukijalle selvä vaikka Thomas asian kanssa kamppailikin. Ei tämäkään minulle suuri ongelma mutta vertaan tätäkin kirjaa sarjan avaukseen, Syvissä vesissä-dekkariin, joka teki vaikutuksen. Saisipa tätä lisää!

WSOY, 2015
Sivuja: 412
Alkuteos: I natt är du död
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Syvissä vesissä (Sandhamn #1) / Viveca Sten

No niin, tässä sitä on taas luettu yksi kirjasarja nurinpäin. Sain joululahjaksi Stenin tuoreimman suomennoksen Pinnan alla ja huomasin että jälleen kerran saariston ja rikosten yhdistelmä toimii kohdallani vaikkei kyse varsinaisesta rajoja rikkovasta uutuudesta olekaan. Päätin siis jatkaa sarjan parissa -takaperin, totta kai. Sarjan kakkososa, Sisäpiirissä, spoilasi ikävästi ensimmäisen osan loppuratkaisun ilman kunnon syytä mikä hiukan nosti ärsytyskäyrääni mutta perfektionisti minussa ei halunnut jättää sarjaa keskenkään ja lähdinkin siis Syvien vesien pariin hiukan negatiivisella asenteella.

Kirjan päähenkilöinä toimivat pitkäaikaiset ystävykset Nora ja Thomas, joita yhdistää mm. rakkaus saaristoon ja Sandhamniin. Lomasaaren idylli rikkoutuu kuitenkin kun jäiden lähdettyä löydetään kalaverkkoon sotkeutunut miehen ruumis. Kaikki vaikuttaa varsin vaarattomalta kunnes miehen sukulainen löytyy myös saarelta murhattuna...

Näin jälkikäteen olen iloinen siitä että kahlasin alkuun saakka sillä Syvissä vesissä osoittautui sarjan parhaaksi teokseksi. Kesän ja saariston tuntu on läsnä kirjassa vahvasti ja sai odottamaan aurinkoa ja lämpöä innokkaasti. Taidan olla jopa sitä mieltä että sarjan ensimmäinen kirja on ehdottomasti myös sen paras teos, toisin kahdessa seuraavassa kirjassa, tässä ei kikkailla kahdella eri aikatasolla ja pääpainokin on rikosten selvittämisessä eikä pääparin sotkuisissa ihmissuhteissa. Peukutan myös kaunista kantta joka tuo etäisesti mieleeni Hiroshigen työt kaikessa yksinkertaisuudessaan, kiitokset Antti Vallalle kuvituksesta!

Jos jostakin mussuttaisin, valittaisin edelleen siitä kuinka sarjan kakkososa täysin spoilaa ykkösosaan rakennetun tyylikkään loppuratkaisun joka olisi muuten yllättänyt minut täysin. Oma vika, tiedän, mitäs luin kirjat väärässä järjestyksessä... Thomasin ja Noran seikkailut saavat muuten jatkoakin, sillä sarjan osa ilmestyy huhtikuussa (tässä kuussa jo!!) ja se on nimeltään Sotilaiden salaisuudet, kirjan on kustantanut WSOY. Kohta päästään siis takaisin Sandhamniin!

"Noralle se tarkoitti ulkosaaristoa ja meren läheisyyttä, avaruutta ja äärettömyyttä, jonka rikkoi ainoastaan lokkien kiljunta. Kalat pyydettiin pöytään itse ja mäntymetsässä käytiin poimimassa mustikoita. Kauniilla säällä pakattiin eväät ja lähdettiin uimarannalle. Iltaisin keräännyttiin laiturille grillaamaan. Juuri sellaista yksinkertaista elämää Nora rakasti, rauhaa ja hiljaisuutta. Lapset saivat juoksennella vapaasti autoja pelkäämättä. Kaikki tunsivat toisensa. Samanlaista intiimiä pikkukylän tunnelmaa oli vaikea löytää enää muualta."

CrimeTime, 2008
Sivuja: 461
Alkuteos: I de lungnaste vatten
Suomentanut Outi Menna

Sisäpiirissä (Sandhamn #2)/ Viveca Sten

Ruotsalaiset saaristodekkarit ovat olleet jokusen vuoden verran kuuminta hottia: on Läckbergiä, Rosmania, Jungstedtia ja muita kelpo kirjailijoita - istuupa myös Viveca Sten tähän kateogiaan. Stenin kirjoissa tuntuukin olevan reilusti samantyyppisiä elementtejä kuin vaikka Läckbergin Fjällbacka-sarjassa, mukaan lukien paikallisen poliisin tutkimuksiin aina tavalla tai toisella kietoutuva puoliso/ystävä, saariston tunnelmaa ja takaumia. Eipä tässä mitään, vaikkei asetelma kaikkein omaperäisin olekaan niin konsepti toimii kohdallani ja siksi tartun tämän tyyppisiin kirjoihin ihan mielelläni.

Sisäpiirissa on toinen lukemani Sandhamn-sarjan kirja ja kyllä, tässäkin sarjassa etenen väärässä järjestyksessä, sillä sarjan tuorein osa, Pinnan alla, tuli nimittäin luettua joulun alla ja sen luettuani halusin tutustua sarjaan enemmänkin. Näyttää siltä että sarjan kirjat sinällään kyllä toimivat itsenäisinäkin teoksina mutta valitettavasti varsinkin Sisäpiiri spoilaa sarjan ensimmäistä kirjaa melko reilusti. En ole mielestäni turhantarkka spoilereiden suhteen, esim. parisuhdekuvioiden paljastuminen dekkareissa on harvoin mielestäni iso menestys mutta harmittavaa kyllä, Sten spoilaakin ensimmäisen murhansa tekijän. Suosittelen siis lukemaan kirjat järjestyksessä. (Spoilerin perusteella ensimmäinen kirja kyllä vaikuttaa oikein kiinnostavalta, eli se menee joka tapauksessa lukulistalleni.)

Kirjassa palataan siis Sandhamniin, jossa KSSS (Kuninkaallinen purjehdusseura) on juuri aloittamassa Gotland Runt-regatan. Aloituslaukauksen kajahtaessa tapahtuu jotain muutakin - eräs kilpailijoista ammutaan ja poliisit Thomas ja Margit saavat jälleen kinkkisen pähkinän purtavakseen. Motiiveja rikkaan juristin surmaan tuntuu löytyvän mutta mikä onkaan se oikea?

Tarinassa poliisien lisäksi hyörii myös Thomasin juristiystävä Nora, jolla on aviohuolia ja joka siis onnistuu myös sekaantumaan tutkimuksiin. Tämä onkin saaristodekkareissa se puoli, joka tuntuu aina hiukan epäuskottavalta: oikeastiko poliisin edustajat juttelevat meneillään olevien tutkimusten yksityiskohdista ystävilleen ja pyytävät heiltä jopa apua? Jos nyt ruvetaan rutisemaan, niin ehkä Noran aviokriisi tuntui hiukan irralliselta muuhun tarinaan nähden. Ellei kirjailijalla sitten ole joku suurempi suunnitelma mielessään....

WSOY, 2013
Sivuja: 364
Alkuteos: I den innersta kretsen
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Pinnan alla (Sandhamn #3) / Viveca Sten

Osallistuin joulukuussa Elisa Kirjan ja Blogatin järjestämään jouluahjarinkiin, bloggaaajat valitsivat Elisa Kirjan valikoimista toisilleen lukuelämyksiä joulun pyhiksi. Minua onnisti sillä Kirjallisia-blogin Kotiprinsessa esitteli minulle uuden dekkaristin, Viveca Stenin. Ensituntumalta kirja vaikutti hieman samantyyppiseltä kuin Camilla Läckbergin teokset: jylhät saaristomaisemat, rikoksia, asioista hitusen pihalla oleva poliisi ja nokkela naispuolinen amatöörietsivä -kuulostanee tutulta? Samankaltaisuus ei minua haitannut, jokainen Läckbergin kirjoista on tullut ahmittua nopeasti joten miksipä eivät nämäkin maittaisi.

Tarina käynnistyy erään äidin painajaisesta; nuori Lina Rosén ei nimittäin eräänä iltana palaakaan kotiinsa. Tyttö tuntuu kadonneen kuin jäljettömiin kunnes pikkupojat leikkiessään tekevät karmivan löydön. Tapausta alkaa tutkimaan rikosylikonstaapeli Thomas mutta soppaan sotkeutuu myös hänen ystävänsä, juristina toimiva Nora joka on paennut sukunsa huvilalle parisuhdesotkujaan.

Kirja liikkuu kahdella aikatasolla palaten  myös 1900-luvun alkuun seuraamaan erään kalastajaperheen kohtaloita mikä kieltämättä toi tarinaan mukavasti lisämaustetta. Koska aloitin lukemisen (jälleen kerran!) sarjan väärästä päästä, en ole ihan kärryillä Thomasin ja Noran suhteesta joka vaikutti toisaalta olevan puhtaan toverillinen ja toisaalta taas ei. Täytynee lukea sarjan aiemmatkin teokset (Syvissä vesissä, Sisäpiirissä) ja selvittää tämäkin tärkeä asia! Näitä pieniä ihmissuhdekiemuroita lukuunottamatta Pinnan alla toimi hyvin myös itsenäisenä teoksena.

Pinnan alla on taattua ruotsalaista dekkarilaatua: jos pidät Camilla Läckbergistä, toimii Viveca Stenkin. Täytyy nostaa hattua näille ruotsalaisille saaristolaisdekkareille, niiden tavoittama tunnelma on upea ja kirjat toimivat varmasti myös matkailumainontana, ainakin itse olen joskus jopa googlannut Fjällbackan pohtiessani kesälomamatkaa. Miksipä ei sitten Sandhamniinkin? Jäin kirjan luettuani suomalaista dekkarikirjallisuutta - onhan meilläkin kaunista saaristoa, mutta löytyykö vastaavanlaisia dekkareja? Ja jos ei, niin miksei?

WSOY, 2014
Sivuja: 338
Alkuteos: I grunden utan skuld
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Saatu arvostelukappaleena