Prinsessa Sultana - Saudi-hovin kapinallinen / Jean Sasson

Olen lukenut Jean Sassonin Prinsessa -kirjoja joskus hamassa nuoruudessani ja muistelen niiden kuvaaman maailman ihmetyttäneen silloin aikanaan. Sitten isäni toi minulle lahjaksi muutaman löytönsä ja palasin taas Saudi-Arabiaan... Nuorempana muistan kauhistelleeni kovasti Prinsessan maailmaa, näin vanhempana ja paatuneempana shokki ei tunnu yhtä suurelta vaikka tarina edelleen ikävä onkin. Sen sijaan huomasin miettiväni enemmän prinsessaa itseään, rahaa, poliittista tilannetta... Jonkinlaista muutosta on siis tapahtunut noin kymmenessä vuodessa?

Prinsessa Sultana oli tavallaan hiukan ristiriitainen hahmo, tulisieluinen, rohkea prinsessa, joka kuitenkin on uskontonsa ja kulttuurinsa sitova. Sultanan sydän on paikallaan ja hänellä tuntuu olevan halua auttaa, mutta itse auttaminen tuntuu vain olevan Saudi-Arabiassa kovin vaikeaa. Kaiken tämän vastapainoksi, Sultana tuntuu olevan hiukan hemmoteltu. Hän purkaa surunsa ja ahdistuksensa pulloon ja salailee juomistaan perheeltään - onhan alkoholin nauttiminen periaatteessa kiellettyä islamissa (olkoonkin että rikkailla Saudi-prinsseillä tuntuu olevan varsin reilun kokoiset baarikaapit).

Jollain tavalla kuvaukset Saudi-hovin jäsenistä muistuttavat melkein kuin isoja lapsia, joilla vain on rajattomasti rahaa ja valtaa. Toiset ihmiset ja eläimet ovat leluja, joita rahalla voidaan hankkia ja kun leluun kyllästyy, on helppoa hankkia taas uusi - rahalla. Naisen roolina on olla joko madonna tai huora, suojeltu ja maailmalta eristetty kodin sydän joka synnyttää lapsia ja hoitaa miestään tai sitten vain vartalo joka tyydyttää tarpeet. Rikas tai köyhä - nainen tuntuu aina olevan miehen armoilla. Sultana kertoo surullisia tarinoita mm. tyttökaupasta, mutta yhtälailla hyviin perheisiin kuuluvista nuorista saudi-tytöistä, joita naitetaan julmille, vanhoille miehille rahan tai poliittisen painostuksen takia.

Rahan käyttö kirjassa tuntuu huikealta. Sultana matkustaa miehensä kanssa New Yorkiin ja lähtee ostoksille, mies antaa mukaan pankkikortin jolla on käytettävissä 500 000 dollaria ja sanoo, että jos raha loppuu kesken, Sultana voi pyytää liikettä laittamaan tavaran syrjään ja pankki hoitaa asian kuntoon seuraavana päivänä. Tavaratalossa shoppaillessaan Sultana huolestuukin kovin siitä, onko hän kuluttanut jo tuon miehensä lupaaman puolikkaan miljoonan, mutta tavaratalon johtaja lohduttaa naista ja sanoo tämän ostaneen vasta 388 000 dollarin edestä. (Tämä siis yhden päivän aikana.) Tavallisen ihmisen näkökulmasta asia tuntuu melkein surrealistiselta. En voi olla miettimättä sitä kuinka paljon helppo raha korruptoi ihmistä.

Tästä mieleni pompahtikin öljyyn, Al-Saudien rikkauden lähteeseen. Mitä tapahtuu Saudi-Arabiassa kun maailman öljyvarannot ehtyvät tai vaihtoehtoiset energianlähteet saavat enemmän jalansijaa? Samalla mietin viime vuosikymmenen tapahtumia, Al-Qaidaa, terrori-iskuja ja sitä ovatko ne vaikuttaneet Sultanan ja hänen perheensä elämään. Entäpä kirjasarjan julkistaminen, kuvittelisin moisten paljastusten olevan vaarallisia Sultanan maailmassa? Yritin hiukan googletella Sultanan vaiheista, mutten löytänyt mitään tuoretta tietoa. Toivottavasti Sultanan piiri on vielä voimissaan.

"Olen aina suuresti kaivannut saada olla yhtä hurskas kuin äitini ja sisareni, mutta minun on myönnettävä etteivät hartaudenharjoitukseni ole olleet moitteettomia. Jo lapsena, kun ensimmäistä kertaa sain kuulla ramadanin rituaaleista, tiesin väistämättä epäonnistuvani niiden  noudattamisessa. Minua esimerkiksi käskettiin pitämään kieleni kurissa ja välttämään valehtelemista, siivotonta kieltä, nauramista ja panettelua. Minun tuli sulkea korvani kaikelta loukkaavalta. Käteni eivät saaneet kurkottaa pahuuteen; jalkani eivät saaneet lähteä pahuuden poluille. Jos tahattomasti sallisin paksun tomun tai sankan savun joutua kurkkuuni, paastoni mitätöityisi. Se ei riittänyt että pidättäydyin syömästä ja juomasta auringonnousun ja auringonlaskun välisen aikana, vaan minua varoitettiin että suuta huuhtoessanikin minun täytyi pitää varani, etten vahingossakaan nielaisi pisaraakaan vettä. Kaikkein tärkeintä oli että minun piti paastota täydestä sydämestäni - mikä tarkoitti sitä, että minun tuli luopua kaikista maallisista huolista ja päästää mieleeni vain Allahia koskevia ajatuksia. Ja lopuksi minun täytyi sovittaa jokainen ajatus tai teko, joka saattaisi estää minua muistamasta Allahia."

 Kirjallinen maailmanvalloitus: Saudi-Arabia

Growing up bin Laden / Jean Sasson

Tämän kirjan nappasin kirjastosta mukaani niihin aikoihin kun uutinen Osama bin Ladenin kuolemasta julkaistiin. Tuntui että voisi olla mielenkiintoista lukea jotain tavallaan niinkin ajankohtaista. Kirjan on kirjoittanut Prinsessa-kirjankin laatinut Jean Sasson, mutta sen kertojina toimivat Osaman ensimmäinen vaimo ja serkku Najwa ja hänen poikansa Omar, Osaman neljäs poika. Jo pelkästään siitä, että kirja on ilmestynyt, päättelin että Najwa ja Omar eivät ole enää tekemisissä Osaman kanssa. Kirjan kieli häiritsi minua paikoin, se tuntui jollakin tapaa oudon muodolliselta, kenties ongelmana on ollut käännös? Silti, oli mielenkiintoista kurkistaa maailman etsityimmän miehen ja hänen perheensä elämään - tämä ei todellakaan ollut mikään tavallinen tarina!

"My father was not always a man who hated. My father was not always a man hated by others. There was a time when many people spoke of my father with the highest accolades. History shows that he was once loved by many people."

Jo ennen aloittamista, mielessäni oli paljon kysymyksiä joihin tahdoin vastauksia. Miksi Osamasta tuli terroristi, mistä tulee kaikki se viha? Millaista on elämä kun isä on maailman kenties tunnetuin terroristi? Ihminen jonka kuolemaa tuhannet juhlivat? Huomasin jo alussa oikein etsiväni merkkejä tulevasta ja oudoksuvani toisen kulttuurin tapoja. Konservatiivisen Osaman häissä ei ollut musiikkia, laulua tai tanssia. Vaimon ei ollut sallittua poistua kotoaan yksin ilman saattajaa tai edes istua miesten muodostamassa seurueessa omassa kodissaan, ei vaikka miesseurue olisikin koostunut vain hänen aviomiehistään ja omista pojistaan. Harmistuin, sitten päätin pitää mielessä sen että kullakin kulttuurilla on omat tapansa. Jos Najwa ei moisesta pistänyt pahakseen, niin miksi sitten minä, hänen tarinansa lukija?

"Life changes. Things alter. Such matters were out of my hands. But I was at peace, for as a believer, I leave all things to God."

Yritin siis kovasti lukea kirjaa puolueettomasti, mutta silti hetkittäin tunnen suurta ärtymystä lukiessani asioista, jotka minun maailmankuvani mukaan eivät ole... reiluja. En jaksa ymmärtää Osamaa joka naittaa 12-vuotiaan tyttärensä lähes 30-vuotiaalle henkivartijalleen. En halua ymmärtää tätä raakuutta eläimiä kohtaan, jota kirjassa vilahtelee. Osaman maailma on maailma, jossa nainen on vanki omassa kodissaan, kumppani jolla ei juurikaan ole päätäntävaltaa perheen asioihin, jonka tehtävä on täyttää maa islaminuskoisilla lapsilla. En oikein ymmärrä Najwaa, joka tuntuu tyynesti alistuvan kaikkeen mitä puoliso hänen tielleen tuo, mutta luullakseni hänen kulttuurinsa ja kokemuksensa ovat koulineet hänet sellaiseksi.

"In my eyes, my mother was a perfect mother.
My father was different story. Although I cannot simply order my heart to stop loving my father, I do not agree with his behaviour. There are times that I feel my heart swell with anger at his actions, which have harmed many people, people he did not know, as well as members of his own family."

Kertojina toimivat vuoronperään Omar ja Najwa, Jean Sasson kertoo lyhyesti, ikäänkuin ulkopuolisena kommentaattorina siitä, mitä Osaman elämässä tapahtui poliittisesti kuhunkin aikaan, rakentaen maailmanpoliittista aikajanaa vastineeksi Omarin ja Najwan muistoille. Tämä onkin hyvä ratkaisu, koska Najwa ei raskauksiensa ja asemansa takia luultavasti ole pystynyt seuraamaan kovinkaan hyvin poliittisia tilanteita ja Omar taas on ollut vain pieni lapsi.Oli mielenkiintoista seurata kertojien tekstin sävyeroja - Najwa puhuu miehestään hyvinkin kunnioittavasti ja rakastavasti, ei juurikaan arvostele tätä lainkaan ja tuntuu hyväksyneen miehen uskonnon takia tekemät valinnat. Omar taas kyllä myöntää rakastavansa isäänsä, "koska hän on isäni", mutta silti myös kritisoi tämän tekoja ja kertoo, ettei hänen isänsä ollut hyvä isä.

"I could not believe that our lives had come to this. My father was a member of one of the wealthiest families of Saudi-Arabia. My cousins were relaxing in fine homes and attending the best schools. Here I was, a son of a wealthy bin Laden, living in a lawless land, wheezing for air in a small Toyota truck, surrounded by Afghan warriors carrying powerful weapons, on my way to help my father to claim a mountain hut for our family home."

Jo alkuaikojen Osamasta pistän merkille sen, kuinka konservatiivinen ja jyrkkä hän on uskossaan, kuinka tiukka vanhempana. Kuinka perheen rikkaudesta huolimatta lapsilla ei ollut leluja, komeissa taloissa ei juurikaan huonekaluja. Tarina muuttuu koko ajan synkemmäksi, perheen lopulta muuttaessa Afganistaniin,Tora Boran vuorille. Perhe, joka lopulta kasvoi 11-lapsiseksi asui viimeiset vuodet Osaman sotilaiden keskellä vuoristossa, hyvin alkeellisissa oloissa. Kuten Omar itse kirjassa kertookin, oli maailmassa vain yksi asia, jota isä rakasti yhtä paljon kuin islamia - sota. Omarista itsestään kasvaa oikeudenmukainen nuori mies, joka kaipaa rauhaa. Isä kaavailee hänestä organisaationsa kakkosmiestä, mutta Omar kieltäytyy kunniasta ja lähtee kulkemaan omia polkujaan, vieden sitä ennen äitinsä turvaan hiukan ennen kohtalokkaita iskuja vuonna 2001. Tunsin pientä pettymystä tajutessani, että tarina päättyy vuoteen 2001. Mielestäni olisi ollut kiinnostavaa kuulla millaista Najwan ja Omarin elämä tämän jälkeen oli ja etenkin millaisia ajatuksia isku herätti Najwassa, joka oli hyvinkin kuuuliainen vaimo miehelleen. Kenties se aihe oli heille liian vaikea ja vaarallinen kerrottavaksi?