Miehittäjän morsiamet: rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa / Pauliina Salminen

Rakkaus ja sota, siinäpä sitä kirjailijoille antoisaa aihetta. Joskus lempi leiskuu rintamallakin, joskus kyse on vain todellisuuden pelosta tai selviytymisestä ja tähän aihepiiriin porautuu Pauliina Salmisen tietokirja jatkosodan Karjalasta.

Vuonna 1941 Suomi miehitti Itä-Karjalan ja aloitti valmistelut alueiden yhteenliittämiseksi. Miehittävät sotilaat tutustuivat alueen naisiiin, riiasivat ja rakastuivat, särkivät sydämiä ja laittoivat yli 400 lasta alulle. Salminen kuvaa näitä kohtaloita vuoroin faktojen ja arkistojen tietojen avulla, vuoroin käyttäen mm. parien kirjeenvaihtoa. Ratkaisu on toimiva, kirjeet herättävät historian eloon tehokkaasti. Henkilöt alkavat kiinnostaa ja heidän kohtalonsa suututtavat ja surettavat, onneksi mukaan mahtuu kuitenkin onnellisiakin loppuja.

Rakkaus on jäljellä, mutta mihin se velvoittaa, siitä olen estetty. Niin suuresti kuin lastani rakastan, ettei kieleni kykene tunnettani sanoiksi tuomaan, on se kaikki arvotonta eikä auta vähääkään rakkaitani, menisin vaikka kuolemaan edestänne, jos niin tarvittaisiin.

Miehittäjän morsiamet tarjoaa vielä yhden, ehkä hiukan uudenlaisen näkökulman sotavuosiin. Aihe on edelleen arka mutta on hyvä että Salminen tekee oikeutta Itä-Karjalan naisille ja niille lapsille jotka jäivät äiteineen rajan taakse kun Suomen joukot joutuivat perääntymään vuonna 1944. Muutamaan vuoteen mahtuu melkoinen tapahtumien kirjo, eivätkä kaikki sotilaistakaan selviä asiasta aivan puhtaina pulmusina. Raiskausten lisäksi myös moni perheenisä tarjosi Itä-karjalalaisille turhia lupauksia avioliitosta ja yhteisestä elämästä.

Lopuksi haluan vielä esittää sen, ettei käsitykseni mukaan ole oikein, että minut velvoitettaisiin maksamaan elatusapua lapselle, josta äitinsä hoidossa ja kasvatettavana kehittyy ryssä. Vaan jos niin käy, että joutuisin elatusvelvolliseksi, tulen ehdottomasti vaatimaan että lapsi erotetaan äitinsä hoidosta kasvatettavaksi suomalaisessa lastenhoitolaitoksessa.

Tarinan kannattelevana voimana ovat suomalainen Väinö ja aunuslainen Anna ja heidän tarinansa, jonka pariin Salminen säännöllisesti palaa. Ja kirjailijan tavoin minäkin kiinnyin eniten näihin kahteen ja toivoin heille onnea. Tietokirjaksi Miehittäjän morsiamet oli kepeähkö ja sydämellä luettava mutta ehdottomasti tärkeä kirja.

Atena, 2013
Sivuja: 300
Väinö jA aNNA

Kyberturvallisuus / Jarno Limnéll, Klaus Majewski, Mirva Salminen

Tietotekniikan maailma erilaisine ilmiöineen kiinnostaa minua ihan ammattimielessäkin, mm. kenties maailman kuuluisimman hakkerin tarina ja tietokirja kybermaailman kehityksestä ovat olleet sekä antoisia että opettavaisiakin lukukokemuksia. Samasta syystä valikoitui Docendon kokoelmista luettavaksi tietokirja kyberturvallisuudesta.

Kyberturvallisuus on niitä asioita, joihin kenties tulee kiinnittäneeksi huomiota kun vahinko on tapahtunut. Itse termikin tuntuu tavallisesta tallaajasta hieman pelottavalta ja hankalalta asialta ja epäilemättä juuri tästä syystä kirjailijatiimi Limnéll, Majewski ja Salminen ovatkin asialla. Kyberturvallisuu on teos, joka antaa perusymmärräryksen kybermaailmasta ja sen uhista ja mahdollisuuksista. Kirja on suunnattu erityisesti poliittisille päättäjille ja yritysjohtajille ja on siksi luonteeltaan yleistasoinen eikä mene teknisiin yksityiskohtiin.

Koska kyseessä on perusteos, kuvataan kirjassa kybermaailman käsitteitä hyvin selkeästi ja kansantajuisesti, ihan alusta alkaen. Tämä on hyvä asia myös siksi että vaikka kirjan kohderyhmäni ovatkin päättäjät, on aihe mielestäni sellainen josta on monen muunkin olisi hyvä tietää ainakin jonkin verran - turvallisuushan on yhteinen asia ja syntyy tekojemme tuloksena. Uskoisinkin kirjan tarjoavan hyvän viitekehyksen tämän kompleksisen kokonaisuuden ymmärtämiselle, etenkin kun mukana ei ole tekniikkaa.

Pidin kirjassa sen selkeyden ohella myös siitä, että se tuo esiin erään tärkeän näkökulman: kehitystyön tulee olla toiminta- eikä tekniikkalähtöistä. Liian usein törmätään siihen, että asioita tehdään uuden tekniikan takia, unohtaen toiminnalliset tarpeet. Samoin on tärkeää muistaa se, että kyber- turvallisuuteen liittyy uhkien ja riskien lisäksi myös mahdollisuuksia.

Ainoa pieni kritiikin kohta kirjassa lienee se, että kirjoittajien tausta ei käy kirjasta esille, juuri tällaisesta aiheesta kirjoitettaessa olisi tärkeää että lukija voisi arvioida lähteensä luotettavuutta myös kirjoittajien asiantuntemuksen perusteella. (Tässä tapauksessa toki epäilyt ovat aiheettomia, kirjoittajakaarti vaikuttaa hyvinkin asiansa tuntevalta mutta silti mielestäni pieni taustoitus vain lisäisi mielenkiintoa ja luottamusta kirjaa kohtaan.)

Docendo, 2014
Sivuja: 246
Saatu arvostelukappaleena.

Äidinmaa / Jan Salminen

Sci-fi ei oikein ole minun juttuni, mutta yritän aina silloin tällöin lukea "mukavuusalueeni" ulkopuoleltakin. Salmisen kirja valikoitui luettaviini koska kirjan idea maailmasta, jossa naiset ovat ottaneet täysin vallan, kutkutteli uteliaisuuttani. Onhan joku joskus väittänyt ettei maailmassa olisi sotia jos naiset olisivat vallassa...

Äidinmaa oli minulle vaikea kirja ja painiskelin fiilisteni kanssa. Jostakin syystä yritin järkeistää asioita aivan vimmatusti ikäänkuin pitääkseni oman sukupuoleni puolta. Kirjan lukeminen olikin hyvinkin kaksijakoinen kokemus, toinen puoli aivoistani lähetti aivan vimmatusti "ei ole mahdollista -viestiä toisen puolen hönkiessä "se on FIKTIOTA!". Outoa kuinka vaikeaa on joskus päästää irti asenteistaan vaikka sitä ihan tietoisestikin yrittäisi...

Äidinmaa sijoittuu tulevaisuuden Suomeen. Tulevina vuosina maamme tulee kokemaan monia myllerryksiä ja viha tulee muuttamaan kansaamme. Lukuisat naisiin kohdistuneet raakuudet johtavat siihen että Äidinmaahan julistetaan naisrauha ja miehet, koiraat, vähitellen muuttuvat yhteiskunnan pohjasakaksi. Nykypäivän Äidinmaassa ollaan hylätty kulutusyhteiskunta ja kaupungit, nyt naiset elävät eräänlaisina maaseudulla. Koiraat toimivat naisten palvelijoina, sähköshokkivöillä varustettuina orjina ja koiraisiin sekaantuminen on vakava rike. Naisten valtakunnassa kaikki pyrkivät olemaan samanlaisia, mm. peilit ja kaunistautuminen on kielletty kuin kommunistivaltioissa ennen muinoin ja väkivaltaa siellä ei käytetä juuri lainkaan. Yhteisöä kuitenkin kuohuttavat salaperäisen koiraan tekemät raa'at naisenmurhat...

Tarinan päähenkilöinä vuorottelevat koiraiden parissa vartijana työskentelevä Anna-Liisa sekä Benjamin, vanha koiras, jota Anna-Liisa vartioi. Heistä kumpikin tavallaan kyseenalaistaa Äidinmaan ideologiaa, Benjamin muistaa vielä vanhoja aikoja, Anna-Liisa taas on saanut luettavakseen dokumentteja Äidinmaan syntyhistoriasta. Lopullisesti kaikki muuttuu kun Anna-Liisa löytää pienen kolmivuotiaan koiraan, joka herättää hänessä jotakin...

Jan Salmisen luoma Äidinmaa on kokonaisuutena yksityiskohdista rikas ja tarjoaa lukijalleen mahdollisuuden mielenkiintoisiin ajatusleikkeihin. Salminen on poiminut kirjaansa monia teemoja, hän ottaa mm. kantaa vähemmistöjen kohteluun ja demonisointiin ja yrittää muistuttaa meitä siitä, että ihan oikeasti olemme yksilöitä ja että jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Kuinka paljon pahaa onkaan voinut tapahtua, jotta naiset olisivat unohtaneet tämän ja kääntyneet miehiä vastaan? Naiset, jotka hellivät poikiaan ja rakastavat puolisoitaan? Tähän kysymykseen Äidinmaan historiassa minä huomasin palaavani aina vain uudelleen - minkälainen viha voi kääntää ihmiset noin toisiaan vastaan? Osansa Salmisen pohdiskelusta saavat myös aikamme väkivaltaa ihannoiva kulttuuri ja tasa-arvokeskustelu.

Kirjan tempo tuntuu kiihkeältä, sen sävyt ovat tummia. Salminen on mielestäni tavoittanut hyvin päähenkilöidenä mielenmyllerryksen ja tietyn toivottomuuden tunteen. Kirjana tämä ei olekaan ihan siitä iloisimmasta päästä enkä omien lukublokkieni takia osaa Äidinmaalle antaa ihan varauksetonta suositustani.  Not my cup of tea mutta mukavaa silti että tulin lukeneeksi.

"Kun pennut raahattiin ulos pesuhuoneesta neljän tai viiden päivän kuluttua, ne olivat kalpeita ja mykkiä, kosteasilmäisiä, sulkeutuneita ja särkyneitä. Ne näyttivät myös kuulailta. Kuona ja epätoivotut ajatusrakenteet oli kuurattu pois. Tällainen koulutus istutti pentuun pelon ja häpeän, jotka rikkoivat seksuaalisuuden. Kuvittelin oman poikani silmiin hellyyden, joka hitaasti mustui vihaksi."

Tammi, 2012
Sivuja: 392
Kirjasta lisää: Lukutuulia
Saatu arvostelukappaleena.