Kerrottakoon siis, että ilmeisesti sarjan edellinen kirja päättyi hyvin jännittäviin tunnelmiin, joissa Harry Holen henkiinjääminen jäi epäselväksi. Tapahtumat alkavat varsin hyytävällä menolla kun käy ilmi että Oslossa mellastaa poliisinsurmaaja. Lisäksi sairaalassa makaa salaperäinen koomapotilas jota on vartioitava 24/7. Ja tästähän meno voi vain kiihtyä...
Tiedän uivani nyt vastavirtaan mutta Poliisi ei ollut minun juttuni. Nesbø on toki taitava kirjoittaja joka kuljettaa lukijaa kuin pässiä narussa mutta tällä kertaa jokin tökki allekirjoittaneella. Osasyy oli varmasti siinä että aloitin sarjan lukemisen väärästä päästä, sillä varsinkin äänikirjan kanssa huomasin kamppailevani lukuisten henkilöiden ja heidän suhteidensa kanssa. Kuka olikaan kenen kanssa ja olikos tuo tyyppi poliisi, pikkurikollinen vai joku muu? Tämä lienee pieni heikkous äänikirjoissa, ainakin minun on helpompi muistaa nimiä yms. mikäli olen nähnyt ne kirjoitettuna.
Toinen mussutuksen aiheeni oli itse äänikirja, jonka lukijana oli sinällään oikein miellyttävä-ääninen Jarmo Mäkinen. Olen viime aikoina kuunnellut useammankin kirjan joissa oli upeaa ääninäyttelemistä ja niiden jälkeen vei kieltämättä hetken aikaa tottua siihen, että Poliisia vain luettiin. Toki kirja monine henkilöineen olisikin ollut melkoinen pala näyteltäväksi... Enemmän kuin näyttelemistä jäin kuitenkin kaipaamaan hitusen pidempää paussia niiden kohtien välille joissa kappaleessa seurattava henkilö vaihtuu. Lukijaa nimittäin vähän hämmentää kun kesken seksikohtauksen pompataankin metsään väijymään murhaajaa.
Mutta se mussutuksesta. Kuten sanottua, Nesbø kyllä vakuuttaa kirjoittamisellaan ja ajoittain elin jopa niinkin vahvasti kohtauksissa mukana että suorastaan alkoi pelottaa. (Vinkiksi vaan muille, tämä ei välttämättä ole oikea äänikirja marraskuisille iltalenkeille metsässä.) Teksti oli minun makuuni myös liian raakaa ja äänikirjana kaikki tuntui vielä vähän pahemmalta.
WSOY, 2013
Kesto: 19 h 55 min.
Lukija Jarmo Mäkinen