Näytetään tekstit, joissa on tunniste McGrath. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste McGrath. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2015

Oi ihana toukokuu

Taitaa olla niin että toukokuu on bloggaajan parasta aikaa, pelkästään jo valo on muuttanut tämän äreän möykyn hetkeksi iloiseksi ja energiseksi ihmiseksi. On kuoputeltu pihaa ja ihasteltu sieltä nousevia kukkia, tunnettu vauhdin hurmaa fillarin selässä ja ehkä vähän paleltukin kun kevyet kesävaatteet houkuttelisivat. Vapun lomamatkalla ehdin kuitenkin ne ensimmäiset rusketusrajat tulivat jo hankittua. Matkalta Välimerelle jäi myös käteen nippu hyviä muistoja, ainakin Barcelonaan ja Palmaan haluaisin joskus palatakin. Uusistakin matkaseikkailuista haaveilen jo, mm. Istanbul kiinnostaisi kovasti. Tai Irlanti. Tai Malesia. Tai Hainanin saaret... Matkailussa taitaa olla jotain samaa kuin kirjoissa, aina löytyy uusia kohteita unelmille.

Toukokuun luetut

Toukokuun lukusaldo yllätti - 18 kirjaa, joista 2 on sarjakuvia - minä kun olen koko kuukauden ollut siinä uskossa etten ole lukenut juuri mitään. Ehkä fiilis johtuu siitä että kokonaisuutena toukokuu oli hiukan mitäänsanomaton lukukuu, mukaan mahtui monta "ihan ok" -kirjaa, jotka eivät erikoisemmin sytyttäneet, muutama vähän ärsyttikin mutta mahtavat elämykset jäivät vähiin. Kuukauden parhaita lukukokemuksia olivatkin tällä kertaa molemmat lukemani sarjakuvat: kaunis The Arrival ja nokkelat Himaset, myös Jojo Moyesin yllättävä, näytän-kepeältä-rakkaustarinalta-mutta-oikeasti-tulen-itkettämään-sinua -kirja Kerro minulle jotain hyvää kuului ehdottomasti kuukauden tähtiin. Suosittelen!


Luetut, ei blogatut

M.J. McGrath: Lumipoika (Like, 2013) 355s.

Talvipakkasilla tulin tarttuneeksi McGrathin vallan mainioon arktiseen dekkariin ja tykästyin kovasti Edie Kiglatukiin, inuit-naiseen joka on oikeasti kova mimmi. Sarjan kakkososa, Lumipoika, oli siis kovin onnellinen löytö mutta lukeminen lähti jostakin syystä kovin nihkeästi liikkeelle. Ehkä syynä oli paikan vaihdos, Edie kun seikkaileekin tällä kertaa Alaskassa, Iditarodin legendaarisessa koiravaljakkokisassa. Alaska olisi muuten miljöönä kiinnostava mutta kun kaipasin takaisin Grönlantiin...

Mary Robinette Kowal: Valour and vanity (Glamourist Histories #4) (Tor Books, 2014) 405s.

Reissukaverikseni mukaan valikoitui saatavuuden takia Mary Robinette Kowalin Glamourist-sarjan neljäs osa. Mitään tajuntaaräjäyttäviä nämä kirjat eivät ole, mutta passasivat mainosti ajanvietteeksi lentokentällä. Alan myös kirja kirjalta pitää enemmän Janesta, tuosta rumasta sankarittaresta (miksi sankarittaren ulkonäölliset puutteita pitääkin kokoajan korostaa?! ) joka on itseasiassa kovempi tapaus kuin puolisonsa.

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei Pakotietä (Tammi, 2015), 330s.

Olin utelias Wayward Pines -kirjasarjan suhteen, olin lukenut hehkutusta Twin Peaksista ja huikeasta tunnelmasta ja tartuin kirjaan ehkä liiankin korkein odotuksin. Into kuitenkin lässähti tajutessani vähän paremmin mistä kirjassa oli kyse. Ei huolta, en aio spoilata tapahtumia ja pilata kenenkään lukuiloa mutta tämän tyyppinen juonenkulku ei vain ole minun juttuni. Vauhdikas tarina, nokkela juoni.

Anna Perho: Pientä säätöä (Otava, 2015), 159s.

Olen tunnetusti huono novellien ja pakinoiden lukija mutta jostain syystä Anna Perhon kirjan pirtsakka olemus vakuutti minut siitä, että Pientä säätöä voisi kuitenkin olla minun juttuni. Milloinkohan oikein uskon omia rajoituksiani?! Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja juttuja mutta kaipasin jotain jykevämpää. Pari sataa sivua lisää ja juoni ja meikäläinen olisi ollut tyytyväinen.

James Church: Korealainen kuurupiilo (Tarkastaja O:n tutkimuksia) (Atena, 2015), 344s.

Odotin kohtuullisen paljon Korealaista kuurupiiloa, sillä tämän dekkarin tapahtumapaikkana Pohjois-Korea ja tuo maa kutittelee kovasti uteliaisuuttani. Tarkastaja O:n tutkimukset kuitenkin kallistuvat ehkä enemmänkin vakoojaseikkailun kuin varsinaisen dekkarin puolelle ja tuo genrehän ei ole ollut  minun juttuni. Huolimatta runsaahkosta ja hieman yllättävästäkin Suomi-väristään, kirja ei oikein onnistunut nappaamaan huomiotani ja lukeminen meni pakkopullaksi. Harmin paikka.

Paula Stokes: Liars, Inc. (HarperTeen, 2015) 368s.

Liars, Inc.-kirjan nappasin lukupinon jatkeeksi hetken mielijohteesta. Mielenkiintoinen nimi ja kansi sekä jonkinlainen murhajuttu - tämä riitti minulle. Kirja on nuorille aikuisille suunnattu, menevä seikkailu joka alkaa siitä kun 18-vuotias Max kavereineen päättää perustaa yrityksen joka myy lukiolaisille valehtelupalveluita: väärennettyjä lupalappuja, alibeja ja muuta mukavaa. Homma muuttuu kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa kun Preston, Maxin kaveri, ostaa alibin Vegasin matkaa varten muttei palaakaan reissusta... Teksti oli sujuvaa ja vauhdikasta, kirja viihdytti mukavasti muttei tarjonnut sen suurempia elämyksiä tai ajatuksia.

Entäs ensi kuussa?

Kesäkuussa (8.6 - 14.6) vietetään blogeissa dekkariviikkoa ja allekirjoittanutkin on ehdottomasti tässä mukana. Lukupinossani onkin mm. yksi kiinnostava uutuus tätä silmällä pitäen. Tarkoitus olisi myös palata muutaman vuoden takaisin suosikkini pariin, josta on juuri ilmestynyt käännös suomeksi. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, rakastunko tuohon kirjaan uudelleen!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Jään muisti (Edie Kiglatuk #1) / M.J. McGrath

Lukutoukkana tulen usein sortuneeksi kaikenmoisiin kirjahankintoihin milloin mistäkin syystä. Siinä missä Sophia Kinsellan Himoshoppaaja etsii ihania laukkuja, kenkiä ja huiveja, ostelen minä kirjoja jotta voisin olla se tyttö, joka lukee Nobel-voittajaa/Tove Janssonia/sarjakuvaromaania. Jään muistin poimin omakseni kesähelteillä alekorista, koska "tätä voi olla tosi kiva lukea talvella kun on kylmä." Ja tiedättekö, tultua eräänä pakkaspäivänä kinosten keskeltä muistin ostaneeni tämän kirjan ja ajattelin että nytpä haluan lukea tämän kirjan. Ja sitten tuli sellainen hyvä ja kaukaa viisas olo!

Jään muisti vie lukijansa Kanadan tundralle jossa Edie Kiglatuk, inuitti-opas, johtaa epäonnista metsästysseuruetta. Laukaus kajahtaa ja eräs seurueen miehistä kaatuu. Traagiset tapahtumat seuraavat toinen toistaan ja lopulta Edie alkaa inuittivanhimpien vastustuksesta huolimatta tutkia tapahtumia. Luvassa on kirjaimellisestikin kylmää kyytiä!

Inuittien maailma oli huikean kiinnostava ja ainakin allekirjoittaneen mielestä uskottavakin. Kirjailijan tekemä tutkimus kiinnosti ja siksi luettuani suunnistinkin McGrathin kotisivuille (linkki alla), joilta löytyykin oiva pakkaus mm. kuvia tundralta ja jopa Edien keittokirjakin, maistuisiko vaikka Akutaq, inuittien jäätelö (eläinrasvaa, marjoja ja lohta/karibun lihaa?

Viihdyin mainiosti inuittien matkassa ja ilokseni huomasin että Edien seikkailut ovat saaneet jatkoakin kahden osan verran, toivottavasti näistä saadaan myös suomennos! Itse tarinan sankaritar on mielenkiintoinen tapaus, sillä Edie on todellinen kovanaama meihin länsimaisiin verrattuna. Tässä on nainen joka taitaa vaivatta metsästyksen, kalatuksen ja epäilen ettei käsikranaattikaan pysäyttäisi tätä pientä nokkelaa naista. Täydellinen Edie ei ole, mm. alkoholiongelmaan viitataan kirjassa useasti ja huomaan pitäväni tästä yhdistelmästä todellista naisenergiaa, kovuutta ja haavoittuvuutta.

Risujakin täytyy kirjasta antaa, teoksen takakansiteksti nimittäin spoilaa anteeksiantamattoman paljon - käytännössä kaikki juonen olennaisimmat käänteet ovat luettavissa sieltä. Vilkaisin takakantta vasta ollessani kirjan puolivälissä joten kovin paljon lukukokemuksestani se ei pilannut mutta tämä toimikoon varoituksen sanana niille, joita kirja kiinnostaa. Kyllä en ymmärrä takakansia, jotka pilaavat lukijalta ahaa-elämysten ilon...

Like, 2012
Sivuja: 391
Alkuteos: White Heat
Suomentanut Anu Nyyssönen
Kirjailijan kotisivu
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja alkuperäiskansoista