Kirja alkaa vuodesta 1935, Tallisin perheen maaseutukartanosta. Taloon on kokoontunut joukko väkeä, sukulaisia ja tuttavia. Salassa, tai melkeinpä vahingossa, perheen tytär Cecilia ja palvelijatteren poika, lääkäriksi opiskeleva, Robbie, ovat rakastuneet. Cecilian nuorempi sisar, 13-vuotias Briony, raapustelee tarinoita ja näytelmiä ja osuu todistajaksi Cecilian ja Robbien intohimolle. Kesäisen yön aikana tapahtuu ikäviä ja Briony lausuu valheen jolla on kohtalokkaat seuraukset...
Kirjan ensimmäinen osa muistutti minua Kate Mortonin Distant Hours -kirjasta, sillä samaan tapaan myös McEwanin teksti viipyi muutaman sadan sivun ajan yhden kohtalokkaan päivän tapahtumissa. Pidin kartanon tunnelmasta ja tapahtumista, mutta jossain vaiheessa aloin toivoa tapahtumien liikkuvan eteenpäin vähän joutuisammin. Kirjan toinen osa hyppääkin suoraan toimintaan - aikaa on kulunut ja seuraamme nyt Robbien elämää Ranskan sotatantereella. Kuvaukset olivat hyvin kirjoitettuja ja aidon oloisia, mutta ensimmäisen luvun piiiitkän johdattelun jälkeen olisin halunnut kuulla enemmän siitä, mitä valheen jälkeen tapahtui. Tätä toki sivutaan hienosti toisessa osassa eri yhteyksissä - minä olen kaiketi vain niin kärsimätön lukija että haluan kaiken heti ja nyt.
Pidin kirjan kielestä ja brittiläiseen kartanoelämään on aina mukava kurkistaa. McEwan on myös kehittänyt sinänsä mielenkiintoisen henkilögallerian, joista tosin oli melko vaikea pitää. Cecilia jäi minulla kaukaiseksi ja joistain syystä muistan hänestä parhaiten ne kuvaukset joissa hänen kasvojaan mainittiin lievästi hevosmaisiksi (mutta silti viehättäviksi). Briony oli minulle Sovituksen mielenkiintoisin henkilö, pikkuvanhana ja ärsyttävänä kirjoittajanalkuna hän muistutti pikku-Norkkua, joka niin ikään kirjoitti lukuisia laadukkaita näytelmiä, joita esitettiin sukulaisille ystävien voimin pyykkitilassa...
"Tarinassa ei ollut pakko olla opetusta. Piti vain esitellä kolme eri ihmistä - kaikki yhtä eläviä kuin hän itse - jotka kaikki yrittivät käsittää, että muut olivat yhtä lailla eläviä. Eivät ihmisten surut ja murheet johtuneet vain pahuudesta ja kavaluudesta, vaan hämmennyksestä ja väärinkäsityksistä - ja ennen kaikkea kyvyttömyydestä käsittää sitä yksinkertaista tosiasiaa, että muut ihmiset olivat yhtä todellisia. Vain kertomuksen keinoin oli mahdollista tunkeua näiden erilaisten ihmisten ajatuksiin ja osoittaa, että he olivat samanarvoisia keskenään. Mitään sen kummallisempaa opetusta ei tarinassa tarvinnut olla."Otava, 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2002)
Sivuja: 541
Alkuteos: Atonement
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Inahdus, Naakku ja kirjat, La petite lectrice, Morren maailma, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi