Jokunen vuosi sitten tutustuin Rosamund Luptonin kirjoihin ja hurahdin, Sister ihastutti ja Afterwardskin osoittautui sitten lopuksi kelpo kirjaksi. Kirjailijasta jäi hyvä muisto ja kun Audiblesta löysin kirjailijan tuoreimman teoksen, The Quality of Silencen, kulutin empimättä kuukauden krediittini siihen.
The Quality of Silencen pääosissa ovat Yasmine ja Ruby, äiti ja tytär, jotka lähtevät epätoivoiselle matkalle Alaskan jääteille. Matt, perheen luontokuvaajana toimivat isä, on joutunut traagisen onnettomuuden uhriksi eikä kukaan usko miehen enää olevan elossa. Paitsi Yasmine ja Ruby.
The Quality of Silence oli kinkkinen kirja kesälomalla kuunneltavaksi, se nimittäin sijoittuu hyiseen kylmään ja pimeään Alaskaan. Ihan näihin mielikuviin ja tunnelmiin en olisi kylmänäkään kesänä halunnut palata. Toisaalta kirjan tapahtumapaikka on trillerin kannalta aivan huikea: Alaskan kylmyys ja luonnon voima ovat jopa pelottavampia kuin yksikään murhaaja. En ole koskaan katsonut televisiossa pyöriviä jäätien rekkakuskeista kertovia sarjoja ja kuunnellessani harmittelin sitä, olisi ollut hienoa jos minulla olisi ollut jonkinlainen käsitys maisemista joissa Yasmine ja Ruby liikkuivat, ne nimittäin luullakseni ovat vaikuttavia.
Kirjassa on Alaskan ohella mielenkiintoisena elementtinä myös Rubyn kuurous, joka nostaa esiin monia kiinnostavia näkökulmia ja se tekee 10-vuotiaan tytön seikkailusta Alaskassa vielä enemmän hermoja raastavan. Huolimatta oikein lupaavista osasista, äänikirja kuitenkin lähti varsin hitaasti liikkeelle sillä kirjan alkupuolella on useampia, sinällään vallan herttaisia kohtia, joissa Ruby kertoilee Alaskan eläimistä. Söpöä mutta äänikirjan kanssa hiukan tuskastuttavaa, kuuntelija kun odottaa innokkaasti pääsevänsä takaisin seikkailemaan. Lukijat Rachel Atkins ja Harriet Carmichael toki hyvää työtä mutta jäin miettimään olisiko tekstin rakenne toiminut sittenkin paremmin perinteisessä kirjassa. (Jos ääninäytteet kirjasta kiinnostavat, niitä löytyy mm. The Quality of Silencen kotisivuilta, joilla mm. kartta Rubyn ja Yasminen seikkailuista äänikirjakatkelmineen.) Kirjan loppu kuitenkin oli hyytävä, useammalla kuin yhdellä tavalla...
Hatchette Audio UK, 2015
Kesto: 9h 9min
Lukijana: Rachel Atkins, Harriet Carmichael
Kirjan kotisivut: The Quality of Silence
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lupton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lupton. Näytä kaikki tekstit
maanantai 24. elokuuta 2015
lauantai 15. lokakuuta 2011
Sister / Rosamund Lupton
Tutustuin Anni m:n suosituksen ansiosta Rosamunde Luptonin kirjoihin. Kiitos kaunis Annille, siitä että toi tämän kirjailijan tietooni - Lupton on ihan minun tyyliseni kirjailija. (Onpas muuten ihanaa, kun löytää jonkun uuden kirjailijan, joka on juuri oikeanlainen. Onnellista!) Pari viikkoa sitten luin Luptonin toisen teoksen, Afterwards, joka julkaistaan ensi vuonna suomeksikin. Nyt voisin sanoa että minusta esikoisteos, Sister, oli oikeastaan melkeinpä parempi.
Luptonin tyyli kirjoittaa on mielenkiintoinen - hän yhdistelee taitavasti lukuromaania ja dekkaria toisiinsa. Kirjoista Sister kallistuu kenties hitusen enemmän dekkarin puolelle, Afterwards pikkuisen enemmän lukuromaanin suuntaan. Ainakin minun mielestäni. Tyylillisesti löydän näistä kirjoista vähän samaa kuin Jodi Picoultinkin teoksista - on koskettavia aiheita, taitavaa inhimillisen tragedian ja ihmisten kuvausta ja yllättäviä käänteitä.
Toisaalta Sister on sisarustarina ja jonkinlainen surukertomuskin. Kuvaus, siitä mitä tapahtuu ja miltä tuntuu kun jollekin rakkaalle tapahtuu jotakin kamalaa. Dekkaripuolella Lupton on melkoinen epeli, hän vihjaa ja johdattelee lukijaa ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan, yllätyksellisyys säilyy mukavasti loppuun saakka - siitä minä pidän! Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin dekkari, jonka loppuratkaisu on arvattavissa ensimmäisen 50 sivun jälkeen (näinkin on joskus päässyt käymään).
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Päähenkilö, Bee, kertoo tarinaansa katsellen menneisyyteen ja palaa silloin tällöin nykypäivään. Näistä nykypäivän ripauksista lukija saa pieniä, pahaenteisiäkin vihjeitä tulevasta ja tunnelma säilyy tiivinä ja surumielisen painostavana.
Kirjan kannessa tiivistetään juoni napakalla tavalla. "You are missing. I'm coming to find you." Kirjassa nimittäin Amerikkaan muuttanut Bee saa eräänä iltana äidiltään pysäyttävän puhelun - hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut. Huolta lisää se, että Tess on viimeisillään raskaana...Enempää en paljasta, lopun saatte lukea itse...
Luptonin tyyli kirjoittaa on mielenkiintoinen - hän yhdistelee taitavasti lukuromaania ja dekkaria toisiinsa. Kirjoista Sister kallistuu kenties hitusen enemmän dekkarin puolelle, Afterwards pikkuisen enemmän lukuromaanin suuntaan. Ainakin minun mielestäni. Tyylillisesti löydän näistä kirjoista vähän samaa kuin Jodi Picoultinkin teoksista - on koskettavia aiheita, taitavaa inhimillisen tragedian ja ihmisten kuvausta ja yllättäviä käänteitä.
Toisaalta Sister on sisarustarina ja jonkinlainen surukertomuskin. Kuvaus, siitä mitä tapahtuu ja miltä tuntuu kun jollekin rakkaalle tapahtuu jotakin kamalaa. Dekkaripuolella Lupton on melkoinen epeli, hän vihjaa ja johdattelee lukijaa ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan, yllätyksellisyys säilyy mukavasti loppuun saakka - siitä minä pidän! Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin dekkari, jonka loppuratkaisu on arvattavissa ensimmäisen 50 sivun jälkeen (näinkin on joskus päässyt käymään).
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Päähenkilö, Bee, kertoo tarinaansa katsellen menneisyyteen ja palaa silloin tällöin nykypäivään. Näistä nykypäivän ripauksista lukija saa pieniä, pahaenteisiäkin vihjeitä tulevasta ja tunnelma säilyy tiivinä ja surumielisen painostavana.
Kirjan kannessa tiivistetään juoni napakalla tavalla. "You are missing. I'm coming to find you." Kirjassa nimittäin Amerikkaan muuttanut Bee saa eräänä iltana äidiltään pysäyttävän puhelun - hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut. Huolta lisää se, että Tess on viimeisillään raskaana...Enempää en paljasta, lopun saatte lukea itse...
"You sighed. It was your 'please get off my back' sigh, the sigh of a younger sister to an older one.
- I'm your sister. I have a right to be concerned about you.
- And I'm my baby's mother.
Your response took me back.
- I´ll write to you, Bee.
You hung up."
Lisää kirjasta: Oota, mä luen tän eka loppuun
Sivuja: 358
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Afterwards / Rosamunde Lupton
On ihan tavallinen arkipäivä, lapsesi ovat koulussa. Yht'äkkiä näet koulusta nousevan sankkaa mustaa savua ja hetkessä koko maailma muuttuu. 8-vuotiaan kuopuksesi löydät koulun pihalta, mutta missä 17-vuotias Jenny?! Ryntäät savuiseen pätsiin tytärtäsi etsimään... Näistä lähtökohdista alkaa Rosamund Luptonin kirja Afterwards, jonka nappasin luettavakseni Anni:n kiinnostavan arvion innoittamana. Vaikka kirja vaikuttaakin aluksi olevan Jodi Picoultin hengessä kirjoitettu, perhettä koskettava draama, mutta dekkarihiiren iloksi oli tarinaan saatu mukaan myös oikein kutkuttava jännitys-näytelmäkin.
Minun ja Afterwardsin alku oli hiukan kuoppainen, aloin lukemaan kirjaa eräänä yliväsyneenä aamuna ruuhkaisena aamuna ja Luptonin tapa kuljettaa tarinaa minä-muodossa tuntui siinä väsymystilassa sekavalta tai ainakin työläältä ymmärtää. Tarinan kertojana nimittäin toimii Jennyn äiti, joka oikeasti makaa koomassa, mutta on ns. hengessä mukana ja tämän ymmärtäminen vei väsyneiltä aivoilta vähän aikaa... (Hyvin nukuttu yö kyllä auttoi asiaa.)
Olin hiukan yllättynyt siitä, että tarinan isä, joka tarinassa tuskaili rakkaidensa sairaalavuoteiden äärellä, jäi noinkin pieneen rooliin - oikeastaan huomion varastaakin miehen poliisi-sisar, joka onkin ihana mielenkiintoinen tuttavuus.
Afterwardsin tarina on arkisuudessaan karmea, se muistuttaa siitä, kuinka nopeasti arki voi muuttua painajaiseksi, josta ei enää herää. Ja siitä kuinka kallisarvoisia arjen pienet hetketkin ovat, sitten kun ne ovat karanneet tavoittamattomiin. Ja onhan tämä myöskin tarina rakkaudesta...
Afterwards ilmestyy suomeksi keväällä 2012.
Sivuja: 472
Minun ja Afterwardsin alku oli hiukan kuoppainen, aloin lukemaan kirjaa eräänä yliväsyneenä aamuna ruuhkaisena aamuna ja Luptonin tapa kuljettaa tarinaa minä-muodossa tuntui siinä väsymystilassa sekavalta tai ainakin työläältä ymmärtää. Tarinan kertojana nimittäin toimii Jennyn äiti, joka oikeasti makaa koomassa, mutta on ns. hengessä mukana ja tämän ymmärtäminen vei väsyneiltä aivoilta vähän aikaa... (Hyvin nukuttu yö kyllä auttoi asiaa.)
Olin hiukan yllättynyt siitä, että tarinan isä, joka tarinassa tuskaili rakkaidensa sairaalavuoteiden äärellä, jäi noinkin pieneen rooliin - oikeastaan huomion varastaakin miehen poliisi-sisar, joka onkin ihana mielenkiintoinen tuttavuus.
Afterwardsin tarina on arkisuudessaan karmea, se muistuttaa siitä, kuinka nopeasti arki voi muuttua painajaiseksi, josta ei enää herää. Ja siitä kuinka kallisarvoisia arjen pienet hetketkin ovat, sitten kun ne ovat karanneet tavoittamattomiin. Ja onhan tämä myöskin tarina rakkaudesta...
Afterwards ilmestyy suomeksi keväällä 2012.
(Gracen puoliso on sairaalassa katsomassa vaimoaan.)"I want you to tell me about the person who did this! I want you to vow vengeage, I want you to be Maximus Decimus Meridius.Kirjasta lisää: Oota, mä luen eka tän loppuun
But if your anger is still there you don't notice it.
I think of the tsunami on Christamas Eve and the film of a woman in labour clinging high in the branches a tree, too overwhelmed by childbirth to look at the violent destruction around her. Only she and the life of her child could matter.
You hold my hand and I feel you shaking and I can't help you.
A nurse and a porter arrive to take me for a scan. The one where you need to pretend to hit a ball for "yes", to light up a part of your brain for their monitors.
The porter unclips the wheels of my bed, like I´m in a buggy.
- Hit for a yes, Gracie, you say. - Hard as you can. Please.
I remember telling Mum that I was going to be Roger-fucking-Federer.
The porter wheels me out of the ward, a nurse at my side.
But I stay with you, holding your hand.
I'm sorry."
Sivuja: 472
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)