Lindqvistin kirja tarjoaa mielenkiintoisen ja asiantuntevan kurkistuksen Ranskan kuninkaan hoviin, joka saa hetkittäin lukijansa tuntemaan itsensä Liisaksi Ihmemaassa. Tai mitä sanotte kuninkaasta joka naamiaisissa pukeutuu marjakuuseksi? Loisteliaasta palatsista, jonka asukkaat heittävät tarpeensa ulos ikkunasta pihalle?
Madame de Pompadourin maailmassa tanssivat samaan aikaan yhdessä sekä rappio. En voinut olla miettimättä millaista olisi ollut elää moisten kieroilujen ja juonittelujen maailmassa. Jeannella lienee ollut hyvä pää harteillaan ja luotettavat tukijoukot, sillä häntäkin kohtaan tehtiin lukuisia murhayrityksiä. Hovi tuntuu olleen myös paikka, jossa mikään ei oikeasti ole sitä miltä näyttää ja jossa heikkoutta ei kannata paljastaa.
Ludvig XV:n huvitellessa nuorempien naisten kanssa, Jeanne näyttää aikuisempana keskittyneen itsensä kehittämiseen ja valtion asioiden hoitamiseen. Olikin yllättävää oppia että kaunis rakastajatar, joka kuvissa näyttää pelkältä herttaiselta tyttöseltä, olikin itseasiassa varsin älykäs ja pystyvä nainen, jota tuon ajan diplomaatit luonnehtivat käytännössä Ranskan pääministeriksi.
Lindqvistin teksti on eloisaa ja kiinnostavaa sekä ajatuksiakin herättävää. Kirja ei koostu pelkästään Jeannen elämäntarinasta, sillä samalla kirjailija kuvaa myös Ranskan sisä- ja ulkopoliittista tilannetta ja olosuhteita, jotka lopulta johtaisivat vallankumoukseen. Poliittista historiaa kuitenkin piristetään pienillä ja kiintoisilla yksityiskohdilla hovielämästä tai vaikkapa vakoojista. Minua jäi erityisesti kiinnostamaan Charles d´Eon de Beaumont, diplomaatti, jonka Ludvig lähetti oli mm. vakoillut keisarinna Elisabetiä - naiseksi pukeutuneena.
"Hän ei voinut hyvin, mutta silti hänen täytyi päivästä toiseen esiintyä niin kauniina kuin mahdollista, inspiroivana ja luovana. Hänen täytyi osallistua kuninkaan viralliseen ohjelmaan ja matkustaa linnasta toiseen, ja samalla harjoitella näytelmiä sekä esiintyä niissä iltaisin. Joka hetki hänen täytyi olla valppaana juonien ja petosten varalta, sillä vihollinen oli läsnä koko ajan. Mutta koskaan hän ei saanut näyttää epäilyksiään, surujaan tai väsymystään."WSOY, 2011
Sivuja: 351
Alkuteos: Madame de Pompadour
Suomentanut Päivi Kivelä