Laitos / Simon Lelic

Laitos alkaa pysäyttävästi. Poliisit pidättävät Arthur Priestleyn, hammaslääkärin, epäiltynä homoseksuaalisuudesta. Arthur yrittää turhaan todistella olevansa naimisissa ja pienen pojan isä, tästäkin huolimatta hänet suljetaan Laitokseen. Kun Arthurin vaimo, Julie, ei onnistu saamaan poliisilta minkäänlaista tietoa miehensä olinpaikasta tai edes syytteestä, jonka takia hänet pidätettiin, kääntyy Julie erään toimittajan puoleen saadakseen apua ja oikeutta miehelleen.

Simon Lelic on kirjailija, joka tuntuu ottavan kantaa moniin hankaliin asioihin, kuten kiusaamiseen ja nyt myös valtion vallankäyttöön. Lelicin muista kirjoista poiketen kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa valtiolle on annettu runsaasti oikeuksia terrorismin vastaisten suojelutoimien takia. Lelic tuntuu haluavan muistuttaa ihmisiä siitä että rajattomalla vallalla on kääntöpuolensa. Tavallaan kirja käsittelee myös pelkoa ja sitä, kuinka helposti se voi johtaa ylilyönteihin.

Kirja on tunnelmaltaan tiivis ja synkkä. Tarinaa kuljetaan eteenpäin kolmen kertojan, Arthurin, journalisti-Tomin ja vankilanjohtaja Gravesin kautta. Henkilöistä Graves osoittautuikin minulle kiintoisimmaksi, kenties moraalisten ristiriitojensa takia. Laitoksen johtajana juuri Graves on ikäänkuin hyvän ja pahan, totuuden ja valheen risteyskohdassa ja yrittää valita sen oikean polun saamiensa tietojen perusteella.

Laitoksessa on voimakas kafkamainen tunne ja vaikka se onkin fiktiota, kolkutteli takaraivossani voimakas ajatus siitä, että kirja voisi olla totta. Ehkä se onkin...

(Arthur kirjoittaa mielessään kirjettä pojalleen Casperille, jossa pyytää anteeksi.)"Sinulta Casper: Etten ole luonasi tänään ja huomenna ja joka päivä. Etten ole katsomassa, kuinka opit pyöräilemään ilman apupyöriä, sitomaan kengännauhasi, pissaamaan seisaaltasi. Etten ole saattamassa sinua kouluun. Auttamassa läksyissä. Viemässä ja hakemassa sinua ja nolostuttamassa sinua ihan sillä, että olen isäsi. Etten ole opettamassa sinua ajamaan partaa. Ajamaan autoa. Etten anna sinulle rahaa ja kysy, mihin edelliset menivät. Etten saa tavata Chloëa, Christinaa, Cleoa ja lopulta morsiantasi. Etten saa puristaa kättäsi häissäsi ja livauttaa taskuusi shekkiä häämatkaa varten. Etten saa katsella sinua, vain katsella sinua pala kurkussa, mykistyneenä.
Mutta hänen pitää kirjoittaa se, ei vain ajatella. Millainen viesti kyynelten tahrima kirje olisi?"

Like, 2012
Sivuja: 357
Alkuteos: The Facility
Kirjasta lisää: Kaiken voi lukea
Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti

The child who / Simon Lelic

Näitä järkyttäviä uutisia joutuu lukemaan lehdistä aina silloin tällöin. Lapsi on tappanut lapsen. Surullista ja järkyttävää. Näistä lähtökohdista starttaa Simon Lelicin uusin romaani, The Child Who. 12-vuotias Daniel on juuri vangittu epäiltynä luokkatoverinsa Felicityn murhaan. Tapaus kuohuttaa pientä englantilaiskaupunkia, jossa vaikeaksi lapseksi tiedetty Daniel nähdään ihmishirviönä. Kun kunnianhimoinen pikkukaupungin juristi Leo saa tapauksen hoitaakseen, hän ei arvaakaan mihin on päänsä pistänyt.

Lelicin kirja on toisaalta nopeatempoinen luettava ja mukaansatempaavakin luettava, mutta huomasin kärsiväni siitä, etten oikeastaan pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Lelic on toki taitava näyttäessään henkilöistään molemmat puolet, sekä huonon että hyvän - Leo, joka toisaalta puolustaa nuoren pojan tarvetta kunnolliseen hoitoon, ei tee sitä pelkkää hyvyyttään vaan myös edistäkseen omaa uraansa asianajanana, ajattelematta miten se vaikuttaa hänen perheeseensä. Megan, Leon vaimo, vaikuttaa ajoittain liiankin hauraalta ja hysteeriseltä, mutta kenties hänellä on syynsä siihen. Ja onko Daniel hirviö vai kaltoinkohdeltu lapsi?

Simon Lelic vaikuttaa olevan kirjailija, joka ei karttele vaikeita aiheita. Olen lukenut hänen suomennetun teoksensa Katkeamispiste, joka kertoi kiusaamisesta ja kouluammunnasta. Vaikka kirjan aihe onkin järkyttävä, suomii Lelic myös median ja yhteisön toimintaa. Sitä, kuinka iltapäivälehtiin halutaan vain raflaavia otsikoita ja paljastuskuvia vastuullisuus unohtaen.

Kuvittelin kirjan alunperin miettivän sitä, miten lapsesta voi tulla hirviö, mutta lukiessani huomasin kuitenkin tämän teemaan olevan enemmänkin sivujuonne. Lelic keskittyykin enemmän lasta ympäröivään maailmaan, juristeihin, vanhempiin, toimittajiin - ihmisiin, joilla jokaisella on jonkinlainen intressi lapsi-hirviön suhteen. Kirjan lukeminen osoittautui aika tuskaisaksi, ei niinkään Lelicin kirjoittajantaitojen takia vaan siksi että kevätaurinkoisessa euforiassani en oikein jaksanut tai halunnut samaistua Lelicin maalaamaan synkkään maailmaan. Tämä voisikin olla mainio luettava vaikkapa marraskuussa...

"Some children are born bad. Isn't that what the head teacher had said? They are born bad and there is nothing that anyone can do. The teachers: they tried their best. The parents: they did too. It is not as though the boy was denied opportunities. It is not as though he was not shown right from wrong. So how else can you explain it? He was born bad, Mr Curtice: bottom line, end of story, case closed."

Mantle, 2012
Sivuja: 303
Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti

Katkeamispiste / Simon Lelic

Katkeamispiste ei ole mikään mukava kirja. Se on taitavasti kirjoitettu ja se tempaisee mukaansa ja hyytää mutta mukava se ei ole. Se on varmasti tärkeä kirja, mutta se lukeminen on raskasta. Se on kirja kiusaamisesta ja siitä, kuinka ihminen ajetaan katkeamispisteeseensä saakka.

Katkeamispiste alkaa oikeastaan erään katkeamispisteen jälkeen. Opettaja Samuel Szajkowski avaa eräänä päivänä tulen koulun aamunavauksessa, päätyen tappaamaan neljä ihmistä ja itsensä. Kuolemantapausta alkaa tutkia etsivä Lucia May, kirja koostuu sekä kappaleista joissa osalliset antavat Lucialle haastatteluja sekä Lucian varsinaisista tutkimuksista. Varsinkin haastattelut ovat kirjan antoisinta ja sydäntäsärkevintä osuutta. Lelic antaa taitavasti jokaiselle haastatellulle äänen, käyttämällä esim. slangia tulee tekstissään. Osallisten haastattelut paljastavat myös pikkuhiljaa surullisen totuuden, myös opettaja voi olla kiusattu. Kiusaamista käsitellään useammallakin tasolla, myös Lucia tahollaan kokee kiusaamista ja tulee eristetyksi tiimistään.

Lelic nostaa esiin tärkeän asian - kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin ympäristö antaa sen jatkua. Joskus ihmiset ummistavat silmänsä siltä mikä on väärin, ehkä pelosta tai ymmärtämättömyyttään. On vaikea olla kiusatulle ystävä ja se ainoa ihminen, joka uskaltaa olla eri mieltä. Minusta tämä kirja oli sydäntä särkevä. Pahemmaksi asian teki se, että vaikka Katkeamispiste onkin fiktiota, mutta vastaavaa tapahtuu niin monelle päivittäin. Joku selviää, toinen ei. Joku katkeaa. Pahimmassa tapauksessa katkeamispisteestä luetaan seuraavan päivän lehdestä kun väkivalta synnyttää lisää väkivaltaan.

Kirjan luettuani olo ei ole erikoisen hyvä, enemmänkin ahdistunut, surullinen ja vihainen. Siltikin annan kirjalle suosituksen. Lue tämä, ehdottomasti.

"Välillä taas. Välillä toivon, että hän olisi elossa, jotta voisin tappaa hänet.
En minä sitä todella tarkoita. En minä sitä tarkoita.
Välillä tuntuu siltä, mutta en minä ole tosissani.
Tämä on varmaan sitä sama, mitä ystävänikin yrittivät. Kovillehan se ottaa. Kun ei ole syyllistä, vaikka on tapahtunut jotain kauheaa. Tai syyllinen on mennyttä. Ymmärrättekö te? On helpompaa, jos voi vääntää tuskansa vihaksi, jos voi rähjähtää, jos voi syyttää ihan ketä vain, vaikka syyttä.
Kai te ymmärrätte?"

Like, 2011
Alkuteos: Rupture
Sivuja: 296
Kirjasta lisää: Booking it some more,  Sonjan lukuhetket, Kaiken voi lukea, Kirjava kammari