Helmikuun höpinät

Onpahan ollut helmikuu - meidän pihassa alkavat ensimmäiset taimet jo nostaa päitään mutaisesta maasta!! Minä kun en ole talvi-ihmisiä, niin en oikein osaa tästä valittaakaan, odotan jo kovasti kevättä ja fillarikelejä. Valoisan ajan lisääntyminen ainakin tuntuu jo selvästi, minullakin tuntuu energiaa olevan jo enemmän kuin kuukausi sitten ja kaikenlaisia ideoita ja suunnitelmia alkaa putkahdella päähän. Kevät <3

Postauksen kuva on muuten #bookie, otettu helmikuun puolivälissä jolloin maassa oli vielä pikkuisen luntakin. Harvinainen auringonpaiste, raikas keli ja mainio äänikirja luureissa on parhautta.

Helmikuun luetut

Helmikuussa luin 14 kirjaa, joista 2 oli sarjakuvia. Kuukauden punaisena lankana taisi olla Kirjan vuoden lukuhaasteen lista, ainakin osa kirjoista, mm. Kotiopettajattaren romaani, valikoituivat luettavaksi haasteen mukana olevien lukulistojen ansioista. Kuukauteen mahtui hienoja kokemuksia ja tällä kertaa TOP3:een päätyivät upea All The Light We Cannot See, hyytävä Jään muisti ja huikea Oryx ja Crake. Arianna Huffingtonin Thrive oli ehkä kuitenkin jonkinlainen floppi, elämäntapaopas kun tuntui toistavan samoja teemoja luvusta toiseen.

• Thrive:The Third Metric to Redefining Success and Creating a Life of Well-Being, Wisdom, and Wonder / Arianna Huffington
• Rooms / Lauren Oliver
• Little White Duck: A Childhood in China / Na Liu, Andrés Vera Martinez
• Yes Please / Amy Poehler
• 2 x Siri Kolu: PI - pelko ihmisessä ja IP - ihmisen puolella
• Kotiopettajattaren romaani / Charlotte Brontë
• Maresi, Punaisen luostarin kronikoita / Maria Turtschaninoff
• All the light we cannot see (suom. Kaikki se valo jota emme näe) / Anthony Doerr
• Paperilla ja valkokankaalla: Kaiken teoria ja Travelling to Infinity / Jane Hawking
• Jään muisti (Edie Kiglatuk #1) / M.J. McGrath
• Oryx ja Crake (MaddAddam #1) / Margaret Atwood

Luetut, ei blogatut

Gary Larson: The Far Side Gallery (Andrews McMeel Publishing, 1984), 192 sivua.

Olen diggaillut Gary Larsonin Far Side -sarjakuvia jo pitkään ja kun Kierrätyskeskuksen kasoista löytyi Larsonin kirja vuodelta 1984 vaivaisella kahdella eurolla, piti aarre saada omaan hyllyyn. Sarjakuva oli, kuten odotinkin, tutun nautinnollista luettavaa. Larsonin sarjakuvat on pääosin yhdestä ruudusta koostuvia otoksia, joissa usein esim. eläinten ja ihmisten roolit muuttuvat tai korostetaan yksilöllisyyttä laumakäyttäytymisen sijaan, yksi suosikkiruuduistani käsittelee kalliolta syöksyviä sopuleita, joista yksi on kuitenkin pukenut ylleen uimarenkaan. Mainio!

Useita eri kirjoittajia: Taksi, 14 dekkaria kumijalasta (Crime Time, 2012), 300 sivua

En oikein muista kuinka Taksi on puhelimeeni uinut mutta jotenkin se sinne on ilmestynyt joten tuumasin taidanpa lukea tuon kun kirjoittajalistaltakin löytyy hyviä nimiä. Hirveän hyvin en kuitenkaan Taksin kyydissä viihtynyt, ehkä syynä oli yhteinen aihepiiri joka aiheutti sen että monet tarinoista olivat hiukan samansisältöisiä ja aika harva onnistui nousemaan massasta esiin. Parhaiten mieleeni jäivät Jarkko Sipilän Tolppapoika ja Marko Kilven Kylmä kyyti.

Haasteen tilanne

Kuten sanottua, helmikuun lukemiset etenivät pitkälti haasteen lukulistojen avulla, eteenpäin mentiin yhdeksän pisteen verran.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion ainakin blogata muutamasta mahtavasta äänikirjasta sekä koukuttavista muistelmista. Ja odotan kevättä, kevättä, kevättä!!

The Devil in the White City: Murder, Magic, and Madness at the Fair that Changed America / Erik Larson

Lenkkeily Erik Larsonin kanssa jatkuu! Tällä kertaa nappasin Overdriven valikoimista mukaani The devil in
the white city -kirjan, joka Larsonille ominaiseen tapaan kertoo kaksi tarinaa yksissä kansissa. Kirja vie lukijansa viktoriaaniseen aikaan, 1890-luvun Chicagoon, jossa kuumeisesti valmistellaan Chicagon maailmannäyttelyä arkkitehti Daniel H. Burnhamin johdolla. Samassa kaupungissa asuu myös H.H.Holmes, komea ja kaikin puolin hurmaava lääkäri, joka tosin myöhemmin osoittautuu sarjamurhaajaksi. Molempien miesten ura kulminoituu maailmannäyttelyyn, Burnhamille siitä muodostuu hänen raskain ja samalla merkityksellisen teoksensa, Holmesille taas näyttelyn mukanaan tuoma väenpaljous tarjoaa uhreja.

Erik Larsonilla on oma, selkeä tyylinsä luoda tarina. Toimittajan tausta näkyy mm. huolella laaditussa taustatutkimuksessa sekä yksityiskohtien ja pienten tarinanpalasten runsaudessa, en osaa edes kuvitella kuinka paljon työtä kirjan tutkimus on vaatinut! Vaivannäkö on kuitenkin ollut sen arvoista sillä juuri yksityiskohtien avulla Larson onnistuu niin hienosti herättämään 1890-luvun Chicagon ja maailmannäyttelyn eloon. Ainakin minä elin täysillä mukana tuskaisen suuren rakennusprojektin mukana ja jännitin onnistuuko Burnham koitoksessaan sekä lumouduin lopputuloksesta niin että yritin jopa googlettaa kuvia tapahtumasta, joka vaikutti kiehtovalta ja taianomaiselta. Maailmannäyttelyssä nähtiin mm. Buffalo Billin ja Annie Oakleyn show, napatanssia - ja eksoottista kyllä - lappalaiskylä ja sen myötä maailmaan esiteltiin mm. sellaisetkin innovaatiot kuin maailmanpyörä, Juicy Fruit -purukumit ja monista elokuvistakin tuttu "hootchy-kootchy" -kappale.

Larsonin kirjoissa tyypillinen rakenne tuntuu olevan kahden, sinänsä toisistaan kaukaisen tarinan liittäminen yhteen ohuin ja näennäisinkin sitein. Näin kävi mm. Thunderstruckissa, jossa tarina Marconin lennättimen keksimisestä rinnastettiin Hawley Crippenin surmatyöhön ja samanlainen teema jatkuu myös The Devil in the White Cityssä, jossa Burnhamin valtaisa ja kiehtova urakka silloin tällöin katkaistaan Holmesin tekemillä ja suunnittelemilla raakuuksilla. En ole varma pidinkö sittenkään tästä ratkaisusta, ainakin äänikirjan ollessa kyseessä saattaisi olla helpompaa keskittyä yhteen juoneen kerrallaan. Lisäksi minun makuuni Holmes osoittautui aika hurjaksi tapaukseksi, josta en olisi ehkä halunnut tietää sittenkään ihan näin paljon, pelkuri kun olen.

Suosittelen kirjaa niille, joita menneet vuosisadat ja todelliset murhatarinat kiehtovat. Tietopaketti on vaikuttava ja kiehtova - tylsää ei pääse tulemaan!

Books on tape, 2006
Kesto 15 h.
Lukija Scott Brick

Thunderstruck / Erik Larson

The Garden of beasts -kirjan tarinoiden innoittama päätin lainata lisää Erik Larsonia, äänikirjoina totta kai. Hyppysiini osui Thunderstruck, jota Overdrive-kirjastossa kuvailtiin varsin herkullisesti sanoin:  "A true story of love, murder, and the end of the world’s  'great hush'.

Kirja liittää yhteen Hawley Crippenin, epätoivoisen miehen josta on tuleva murhaaja ja Gugliemo Marconin, pakkomielteisen keksijän tarinat. Crippen on röyhkeän vaimonsa alistama, hiljainen pieni mies, jonka nostaa kuuluisuuteen - ja samalla tuhoon - uusi keksintö, jota vasta arkaillen ja epäillen ollaan ottamassa käyttöön - Marconin lennätin. Lennättimen avulla nimittäin toteutuu kenties historian ensimmäinen maailmanlaajuisen yleisön seuraama rikollisen takaa-ajo, tilanne, joka somen aikana on jo arkea mutta joka edvardiaaniseen aikaan oli todellakin ennen kuulumatonta.

Kirjan kahdesta tarinasta voimakkaampi painotus on Marconinilla, kenties jo pelkästään siksi että lennättimen keksimiseen liittyvää aineistoa on luullakseni ollut laajemmin saatavilla. Omalta kannaltani tämä osoittautui kuitenkin harmilliseksi sillä kirjassa kuvatut tieteelliset kokeilut, mastojen rakennukset yms. eivät jaksaneet kiinnostaa ja tunsin välillä suorastaan janoavani Crippen-kappaleita jotka säilyttivät mielenkiintoni huomattavasti paremmin. Annan kaiken kunnian Larsonin kirjoittajan ja tutkijan taidoille, tälläkin kertaa vika on lukijassa sillä aihe ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut riittävästi.  Keksinnöistä kiinnostuineille kirja varmasti tarjonnee makoisia luku- tai kuunteluhetkiä.

Harmillista kyllä, myös Crippenin tarina oli minulle jo entuudestaan tuttu John Boynen oivallisesta tekstistä ja siksi en oikeastaan tullutkaan seuranneeksi kilpajuoksua Amerikkaan henkeäni pidätellen. Tapahtumissa toki on huikeaa dramatiikkaa, mutta niiden kulun tietäminen vei kirjan loppuratkaisusta tehoja. Thunderstruck ei ollut aiheensa puolesta minun kirjani, mutta Erik Larsonin tapa kirjoittaa ja löytää kiehtovia yksityiskohtia joilla herättää tarina eloon teki edelleenkin vaikutuksen ja luulen että tulen lukemaan hänen kirjojaan jatkossakin.

Books on tape, 2006
Kesto 11 h 56 min
Lukija Bob Balaban

In the garden of beasts: Love, Terror, and an American Family in Hitler's Berlin / Erik Larson

Overdriven äänikirjavalikoima alkaa vaikuttaa vähitellen melkoiselta aarrearkulta, tällä kertaa hyppysiini osui pelkällä tuurilla mainio In the garden of beasts, joka kertoo William Doddin ja hänen perheensä elämästä 1930-luvun Berliinissä, jossa Dodd toimi Yhdysvaltain Saksan suurlähettiläänä. Tuo ajanjakso jolloin sodan tuulet alkavat jo olla ilmassa mutta ihmisissä elää vielä toive siitä, ettei maailma muutukaan, on minusta todella kiinnostava ja siksi valitsin lenkkikavereikseni Doddit, natsit sekä pari neuvostoliittolaista vakoojaa.

Kirjan William Dodd vaikuttaa hyvin periamerikkalaiselta, vaatimattomalta ja isänmaalliselta mieheltä, joka on suoraselkäinen periaatteen mies. Hänen tyttärensä, Martha sen sijaan voisi olla vaikkapa 1930-luvun Paris Hilton, joka viettää aikaansa juhlien ja liihoitellen kukasta kukkaan. Tarinaa kuljetetaankin eteenpäin näppärästi näiden kahden päähenkilön kautta, siinä missä suurlähettiläs-isä kohtaa natsismin kylvämän väkivallan ja vihan, elää Martha huikeassa Berliinissä, jossa juhlat ovat näyttäviä ja upseerit komeita. Kahden päähenkilön jako toimii, sillä se kuvastaa hyvin tilannetta, jossa tuolloin oltiin maailmanpolitiikassa. Moni, Marthan tavoin halusi uskoa rauhaan ja siihen että natsien kanssa pystyttäisiin elämään, ehkä jopa ihailikin heitä. Doddin kaltaiset realistit olivat harvassa - ja valitettavan epäsuosittuja.

Vaikka Dodd kaikessa suoraselkäisyydessään on kaiketi kirjan sankari, oli Martha minusta ehdottomasti kirjan kiinnostavin tapaus ja huomasin välillä suorastaan hämmästyväni siitä, millaista elämää tämä 1930-luvulla elänyt, Yhdysvaltain suurlähettilään tytär olikaan viettänyt! Sillä oikeastaan Martha jättää kaiken maailman Hiltonit varjoonsa suhdesopissaan. Tämä villikissa seurusteli mm. pimeyden prinssiksi tituleeratun Gestapon johtajan kanssa, koska häntä huvitti se, kuinka kaikki pelkäsivät miestä.

Kirja osoittautui suurimmaksi osaksi suorastaan kiehtovaksi lukukokemukseksi, jonka tapahtumat kaikkine käänteineen saivat minut välillä unohtamaan että nyt kuunneltiin oikeaa elämäkertaa eikä fiktiota. Se, mikä hiukan söi kirjan tehoa, olivat natsit. Olen lukenut aiheesta tänäkin vuonna useamman kirjan ja tapahtumat henkilöineen alkavat olla jo valitettavankin tuttuja eivätkä tapahtumat turtumisen takia enää tunnu niin shokeeraavilta, vain surullisilta. Varsinkin kirjan loppua kohden Larson innostuu kertomaan useammankin tärkeän natsin vaiheista, minä taas halusin kuulla Doddeista ja koin siksi nuo kohdat hivenen puisevina. Kirjan kertojan, Stephen Hoyen, ääni oli todella miellyttävä ja hän teki hyvää työtä herättäessään 1930-luvun Berliinin eloon silmien edessä.

Netissä kulkevien juorujen mukaan kirjaan perustuva elokuva olisi suunnitteilla ja näillä näkymin se saisi ensi-iltansa vuonna 2014. Pääosissa olisivat Tom Hanks (joka muuten olisi oivallinen William Dodd!) ja Natalie Portman. Larsonilta taas näyttää löytyvän Overdrivestä kaksi muutakin kirjaa, joiden kimppuun aion kyllä hyökätä!

Crown Publishers, 2011
Kesto: 12 h, 52 min.
Lukija: Stephen Hoye