#GIRLBOSS / Sophia Amoruso

Sophia Amoruso ja Nasty Gal -niminen yrityksensä olivat minulle ennen #GIRLBOSS -kirjan lukua täysin tuntemattomia. Kirja kiinnitti huomioni Helmetin Overdrive-kokoelmissa lähinnä erikoisemman nimensä takia ja kun lähempi tarkastelu paljasti että kyseessä on nuoren menestyneen naisen business-kirja, päädyin lainaamaan äänikirjan.

Sophia Amoruson tarina ei kieltämättä ole ihan tavallinen, vuonna 1984 syntyneen naisen elämän alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Lääkärit veikkailivat naisen kärsivän ADHD:stä ja koulu jäikin kesken. Tämän jäleen Sophia vietti aikaansa mm. hanttihommissa ja harrasti mm. myymälävarkauksia. Sairastuminen toi kuitenkin naisen elämään uuden, positiivisemman käänteen kun tylsän rutiinityön aikana syntyi idea Nasty Gal -nimisestä yrityksestä joka myisi netissä vintage-vaatteita nuorille naisille. Sophia, jota sittemmin on tituleerattu mm. netin Tuhkimoksi, onnistui muutamassa vuodessa kasvattamaan yrityksensä liikevaihdon 23 miljoonaan dollariin - vielä ilman minkäänlaista kokemusta tai koulutusta liikkeenjohdosta.

#GIRLBOSS tarkoittaa Amoruson mukaan nuorta naista joka on rohkea, aito, älykäs ja ahkera - oman elämänsä pomo. Kirja onkin yhdistelmä Amoruson elämäkertaa ja neuvoja siitä, miten meistä kaikista voi tulla oman elämämme tyttöpomoja. Olin aluksi lukiessani jokseenkin pettynyt kirjan antiin, sillä elättelin toivoa siitä että #GIRLBOSS saattaisi olla yhtä silmiä avaava lukukokemus kuin viime vuonna lukemani Lean In. Ei ollut ja se ärsytti. Amoruson neuvot olivat toki ihan asiallisia mutta eivät juurikaan antaneet minulle mitään uutta ja tuoretta ajateltavaa, tuli tylsää. Kirjailija mm. neuvoi lukijaa ajattelemaan LinkedIn-profiilia online-ansioluettelona (ei siis hassuttelevia profiilikuvia) ja oikolukemaan työhakemuksen ennen lähettämistä. Myös asiallinen pukeutuminen (ei bilevaatteita) on suotavaa työhaastattelussa jonne on syytä muistaa laittaa myös alusvaatteet. Aika selvää kauraa!

Sitten aloin miettimään sitä, olinko kenties väärää kohderyhmää tällä kirjalle, ehkä se onkin suunnattu työelämään astuville nuorille, joille nämä neuvot saattavatkin olla ihan tarpeellisia? Amorusolla ainakin luulisin olevan riittävästi katu-uskottavuutta vakuuttaakseen ja kenties naisen tuhkimotarina myymälävarkaasta miljonääriksi inspiroisikin, sen lisäksi kirjailija on hauska, suorasukainen ja räväkän oloinen nainen jonka tekstiä on helppo ja mukava lukea. Ehkäpä tässä on sittenkin ideaa?

"Life is short. Don't be lazy."

Penguin Random House Audio Publishin Group, 2014
Kesto: 4h, 45min
Lukija: Sara Jes Austell

Lukukuun tunnustukset

No olipas lukukuu. Upea ruska, kirpakoita syyskelejä, loistavia kirjoja ja mahtavat kirjamessut. Huomaan juuri nyt kaipaavani kirjoiltani vauhtia ja suuria tunnelmia, kenties vastapainoksi pimeneville illoille ja arjen puurtamiselle. Messutohinoistani kerroin mm. ao. postauksessa.

Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 

Lukupinot karttuivat reilusti lokakuun aikana, kartutin kirjakantaani Stockmannin Hullujen päivien, Helsingin kirjamessujen ja Audiblen alejen ansiosta yhteensä 18 kirjalla - hullu mikä hullu. Pinossa on kotimaisia uutuksia, jokunen englannin kielinen herkkupala, sarjiksia ja klassikkokin. Samaan aikaan kirjastolainakasani on myös erittäin tukevassa tilassa joten taidanpa olla pikkuisen pulassa...

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin paljon, bloggaamiseni sen sijaan ei sujunut aivan yhtä sutjakkaasti mikä kenties näkyi myös lukuisina niputettuina postauksina. Aikaa ei vain tunnu riittävän koneella istumiseen, mutta eiköhän pimeä talviaika taas hoida tuonkin ongelman kuntoon... Luettua tuli 26 kirjaa, joista seitsemän oli myös sarjakuvia. Lukukokemukset olivat laidasta laitaan, oli niitä jotka odotuksista huolimatta tökkivät (Muukalainen, tämä tarkoittaa sinua!) ja sitten odottamattomia huippukokemuksia, kuten Valokuvan historia johon ihan rakastuin. Kuukauden TOP3:een pääsivät siis Valokuvan historia, Tulevaisuuden arabi ja Sculptor. Aika yllättävää, lokakuussa parasta olivat siis sarjakuvat ja tietokirja. Hienoa, että joskus käy näinkin.

• Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola
• Queen Camilla / Sue Townsend
• Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom
• Haukka ja kyyhky (Arto Ratamo #11) / Taavi Soininvaara
• House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako / Michael Dobbs
• Muukalainen (Outlander #1) / Diana Gabaldon
• Kaksi loistavaa sarjakuvaa: Tulevaisuuden arabi ja Sculptor
• Naapuri / Herman Koch
• Yksin / Karo Hämäläinen
• Kauheimmat runot / Antti Holma
• The Jungle Book, The Mowgli Stories / Rudyard Kipling
• The Heir (The Selection #4) / Kiera Cass
• Lue naiselle ammatti ja Sofi Oksasen Norma
• Valokuvan historia / Tom Ang
• Kaksi kotimaista sarjakuvaa: Valomerkki ja Peräkammarin poika
• The Blue Between Sky And Water (suom. nimellä Sininen välissä taivaan ja veden) / Susan Abulhawa

Luetut, ei-blogatut

Jerry Scott, Jim Borgman: Teinin tajunnanvirtaa (Egmont, 2015), 48 s.

Jerry Scottin ja Jim Borgmanin Teinin tajunnanvirtaa oli kertakaikkisen leppoisa lukukokemus joka nimensä mukaan keskittyy kuvaamaan erään perheen teini-ikäisen kohelluksia. Hauskaa tavaraa, tosin ei unohtumatonta sellaista. Uskoisin tämän uppoavan etenkin teinien kanssa tekemisissä oleviin.

Michelle Sagara: Cast in Shadow (Luna, 2007), 507 s.

Michelle Sagaran Cast in Shadow on Chronicles of Elantra-fantasiasarjan aloittava teos joka tuli napattua lukuun aika pitkälti siksi että mitään muuta ei sattunut olemaan tarjolla - aika usein tämä on onneton lähtökohta lukemiselle jo siksi että ajatukset ovat kääntyneinä jo kohti sitä kirjaa jonka lukemista odotat. Oli huono ja kiireinen viikko, päänsärkyineen enkä voi rehellisesti sanoa antaneen Michellelle ja hänen sankarittarelleen, Kaylielle oikeasti kovin hyvää mahdollisuutta kirjalliseen ensikohtamiseen. Kokonaisuus ei ollut pöhkömpi mutta ainakin ajankohta ja lukuvire olivat aivan pielessä. It's not you, it's me...

Pascal Girard: Reunion(Drawn & Quaterly, 2010), 155 s. Englanniksi kääntänyt Helge Dascher

Pascal Girardin leppoisa Reunion on omaelämäkerrallinen sarjakuva nuoresta, hieman veltostuneesta sarjakuvapiirtäjästä joka saa kutsun luokkakokoukseen jossa voisi myös kohdata SEN tytön jolle Pascal ei koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan. Tarina on helposti samaistuttava ja kirjailija-Pascal herättää mainiosti säheltävän päähenkilö-Pascalin eloon. Pisteet toimivasta pikkutarinasta ja brutaalin rehellisestä kuvauksesta.

Kiera Cass: Happily Ever After (HarperTeen, 2015), 416s.

Bloggasin Cassin Selection-trilogiasta kesällä jolloin kevyen hömpän lukeminen tuntui kivalta. Syksymmällä Helmetin OverDrive-kokoelmaan putkahti Happily Ever After, pieni tarinakokoelma kirjasarjan reunoilta joissa ääneeen pääsevät kirjan sivuhenkilöt, mm. Marlee, päähenkilön ystävä ja se mies, jota onni ei suosinut sekä prinssin äiti. En ole yleensä erikoisen ihastunut novelleihin eikä tämä kerta ollut poikkeus. Koska trilogia ei alunperinkään ollut kovin painavaa tavaraa sisällöllisesti, koin ettei extrakertomuksiin oikein enää riittänyt uutta ainesta mikä tuntui pitkästyttävältä. Ehkä nuorten naisten rakkaushuolia kiinnostavampaa olisi ollut kuulla vaikka vastarintaliikkeestä tai siitä, kuinka Amerikasta alunperinkään tuli Iléan valtio jossa naimakaupat ovat kaikki kaikessa?

Hyeonsee Lee: Seitsemän nimen tyttö (Otava, 2015), 316s. Suomentanut Jaana Iso-Markku

Leen Seitsemän nimen tyttö on jälleen yksi järkyttävä kertomus Pohjois-Koreasta ja siksi kai kirjaan tartuin. Teksti on sujuvaa ja tapahtumat kauhistuttavia, olkoonkin että Leellä tuntuu kaikesta huolimatta olevan melko hyvä onni matkassaan. Luin kirjan mielelläni mutta bloggaaminen tuntui hankalalta koska kirja toi mieleeni niin elävästi taannoin lukemani Eunsum Kimin teoksen Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Tämä ei sinällään ole ihme, maan olot kun ovat mitä ovat, mutta koin etten löytänyt paljoakaan uutta kirjoitettavaa. Kelpo kirja, jos Pohjois-Korea kiinnostaa, lue ihmeessä.

Liza Marklund: Rautaveri (Otava, 2015),  333s. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Olen seurannut Liza Marklundin Annika Bengtzon-sarjaa vuosien ajan innokkaasti. Aikanaan uusi Annika-kirja oli parasta mitä tiesin mutta ajan oloon jokin muuttui ja innostus katosi lukemisestani. Nyt ympyrä sulkeutui sillä Rautaveri on ilmeisesti viimeinen sarjan teos. Ehkä hyvä niin, sillä viimeisimmät kirjat ovat olleet jo melko väsyneitä, en itse pitänyt laisinkaan ratkaisusta jossa kirjailija toimii etsivä Nina Hoffmanin outoine perhesuhteineen Annikan rinnalle. Tämä asia häiritsi minua myös Rautaveressä joka ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin lainkaan. Hei-hei Annika, kiitos hyvistä hetkistä!

Milla Paloniemi: Kiroileva Siili 7 (Sammakko, 2015), 96s.


Milla Paloniemen Kiroileva Siili -sarjakuva lie useammille tuttu ja minäkin olen sarjiksen lukenut. Paloniemen siilit ovat ihan mainioita tyyppejä mutta lyhyt strippisarjakuva ei ole minun ominta juttuani - sen sijaan äitini rakasti näitä hahmoja ja siksi valitsinkin tämän teoksen Kirjan vuoden lukuhaastetta varten. Hyvä valinta, uskoisin että esim. City-Siili olisi naurattanut häntä.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste on varsin mukavalla mallilla, enää vain kaksi kirjaa uupuu ja niistä toinen on "Kirja, jota ystäväsi suosittelee sinulle". Heitänkin tästä haasteen lukijoille, antakaapa minulle lukuvinkki!

Entäs ensi kuussa?

Marraskuussa paneudun uuteen valokuvaamiskirjaan, Laukkasen Camp Creativeen. Kirja sisältää erilaisia kuvaharjoituksia jotka olisi tarkoitus ehkä jakaakin. Kirja ja tehtävät vaikuttavat kivoilta, mutta saapas nähdä miten kuvaaminen onnistuu marraskuun valossa... Samoin tarkoitus olisi osallistua Karo Hämäläisen luotsaamaan lukuhaasteeseen jossa kuluvan kuukauden aikana 30 sivua päivässä. Kaikki mukaan!

The Jungle Book, The Mowgli Stories / Rudyard Kipling

Jokunen viikko takaperin Audible tarjoili harvinaista herkkua, Rudyard Kiplingin The Jungle Book olisi ladattavissa ihan ilmaiseksi. Ajatus ilmaisen herkkupalan takana oli jalo, kirjan tuotoilla on tarkoitus ZSL:n kanssa kiinnittää huomiota uhanalaisten eläinten, kuten esimerkiksi bengalintiikereiden hätään, ja kerätä rahaa eläinsuojelutyöhön. Kyllä kiitos!

Minulle, kuten varmaan monelle muullekin, Kiplingin Viidakkokirja on tuttu ainakin Disneyn piirretystä - muistan vieläkin kohtauksen jossa susien viidakossa kasvattama orpopoika Mowgli tanssii Baloo-karhun kanssa. Vaikka Mowglin tarina ei lapsuuden suosikkeihini kuulunutkaan, uteliaisuuteni heräisi ja halusin ottaa selvää mistä tässä klassikossa oikein onkaan kyse.

Kuten niin usein aiemminkin, on tämäkin Audiblen tuottama äänikirja tyylikästä kuunneltavaa. Parituntisella kirjalla on komea ja tunnettukin näyttelijäkaarti ja mukana on myös musiikkia tuomassa lisää tunnelmaa. Mowglin tarina on kiinnostava, mutta myös yllättävän raaka lapsille suunnatuksi tarinaksi. Aikuisena kuuntelijana jäin myös pohdiskelemaan Mowglin ja ihmisten toimintaa, jossa Kipling kuvaa ennakkoluuloja, pelkoja ja sitä, kuinka julma ihminen voi olla omille lajitovereilleen. Toisaalta, luonnon iskiessä kyläläisiä vastaan, tunsin myös sääliä.

Ensimmäinen versio Viidakkokirjasta julkaistiin vuonna 1894 ja voin kuvitella kuinka intialaisen viidakon eläimet ovat lumonneet ilmestyessään lukijoiden verkkokalvoilla ensimmäistä kertaa. En ehkä rakastunut tähän kirjaan mutta oli hyvä tutustua Disney-version jälkeen siihen aitoon ja alkuperäiseen. Koska kirjalla on jo kunnioitettavasti ikää, pokkaan sillä myös pisteen Kirjan vuoden lukuhaasteessa kohdasta yli 100 vuotta vanha kirja.

Audible, 2015
Kesto: 2h 33min
Lukija: Bill Bailey, Richard E. Grant, Colin Salmon, Tim McInnemy, Bernard Cribbins, Celia Imrie, Martin Shaw

The Heir (The Selection #4) / Kiera Cass

Juuri kun sain edellisen hömppäkirjani luettua, putkahti Overdriven kokoelmiin seuraava, Kiera Cassin The Selection -trilogia nimittäin oli saanut jatkoa. Karkinnälkä näemmä vaivaa edelleenkin, joten The Heir putkahti lukupinooni melkein kuin varkain...

The Heir palaa jälleen tulevaisuuden Illeaan, tulevaisuuden Amerikkaan, jossa kaksi vuosikymmentä on vierähtänyt siitä kun prinssi Maxon lopetti kastit ja löysi itselleen puolison Valinnan avulla. Illean kansa on onnetonta ja kuningas päättää kohottaa yleistä mielialaa järjestämällä uuden Valinnan mutta tällä kertaa etsitään puolisoa hänen esikoistytärelleen prinsessa Eadlynille joka jonain päivänä on nouseva valtaistuimelle. Voimakastahtoinen prinsessa ei vain oikein innostu ajatuksesta...

Luin Cassin kirjaa sekavin ajatuksin, hömppä toki maistuu edelleenkin mutta jokin asetelmassa ja uusissa henkilöissä tökki. Kirjailija mm. korostaa kovasti sitä, kuinka uudenaikainen ja radikaali Eadlynin tilanne tulevana hallitsijana on - ensimmäinen nainen valtaistuimella. Tasa-arvo ei siis ole kukassa vielä tulevaisuudenkaan Amerikassa... Samoin ajatus siitä, että Maxon yrittää naittaa 19-vuotiaan tyttärensä vastoin tämän tahtoa tarjotakseen kansalle leipää ja sirkushuveja, tuntuu vähän vastenmieliseltä ja kansaa aliarvioivalta. Mutta mitäpä minä tiedän...

Oma juttunsa ovat sitten Eadlyn ja pojat. Prinsessa nimittäin on aika ... ärsyttävä ja arvelenkin että Kiera Cassin tarkoituksena on muokata uudesta The Selection -trilogiasta hieman toisenlainen kasvutarina. Mikä jottei, ratkaisu saattaa toimiakin jos vain Eadlyn muutos sympaattisemmaksi saadaan toteutettua uskottavalla tavalla ja jos siippaehdokkaista onnistutaan luomaan kyllin kiinnostavia, tällä hetkellä he jäävät vielä Eadlynin varjoon. Hauskana yksityiskohtana mainittakooon se, että kirjassa on mukana myös Suomi-väriä, eräs prinsessan kosijoista on Swendwaysta kotoisin oleva, suomea puhuva sympaattinen kokki Henri Jaakoppi, joka leipoo mm. prinsessalle korvapuusteja. (Jotka tosin jostain syystä maistuvalt greipiltä?)

HarperTeen, 2015
Sivuja: 342

Hello Ruby / Linda Liukas

Työskentelen IT-alalla eikä koodauskaan ole aivan vierasta ja siksi olen seurannut uteliaisuudella keskustelua jossa lapsilla halutaan opettaa koodaustaitoja. Ensimmäinen reaktioni oli negatiivinen - eikö lasten olisi parempi hankkia toisenlaisia taitoja ja olla vaikka ulkona leikkimässä, mutta aloin muistella ensimmäistä tietokonettani (Commodore 16, joka silloin oli mielestäni maailman hienoin juttu ja ensimmäistä haparoivaa ohjelmaani jonka tuolla koneella kirjoitin). Eihän se maailma siihen kaatunutkaan ja aikaa pihaleikeillekin jäi. Jossain vaiheessa ymmärsin myös nykypäivän natiaisten elävän aika erilaisessa maailmassa kuin minäkin joten kenties koodauksen opetuksellakin on oma paikkansa. Asiaan piti perehtyä lisää, siksipä lukulistalleni putkahti Linda Liukkaan kehuttu koodisatukirja, Hello Ruby!

Linda Liukkaan tie kirjailijaksi alkoi vuonna 2009 kun hän opetteli koodaamaan ja pienen punatukkaisen tytön, Rubyn, hahmo ilmestyi hänen mielikuvitukseensa. Projekti sai konkreettisen muotonsa helmikuussa 2014 jolloin Liukas aloitti Kickstarter-projektin jonka myötä Hello Ruby saivat muotonsa. Hello Rubyn syntyprosessi on varsin mielenkiintoinen, siitäkin löytyy lisää tietoa niille osoitteessa helloruby.com , samaisella saitilla on myös lisätehtäviä ja ladattavaa kivaa Rubyn maailmasta innostuneille pikkukoodareille.

Ja sitten itse kirjaan. Se koostuu sadusta, jossa pieni Ruby-niminen tyttö saa isältään tehtäväksi selvittää viiden piilotetun aarteen kätköpaikan ja tehtävä-osiosta, jossa on erilaisia oppimistehtäviä. Tehtävissä ei opetella varsinaisesti koodaamaan vaan enemmänkin käsittelemään erilaisia loogisia rakenteita, kuten toistoja tai ehto-lauseita. Tämä osio onkin mielestäni ehdottomasti kirjan hauskin (vaikkei sadussa toki mitään vikaa olekaan!) ja Liukkaan laatimat tehtävät vaikuttavat mielestäni toimivilta. Uskoisin että ne maittavat lapsille vähintäänkin yhtä hyvin kuin minullekin. Sympaattinen kokonaisuus, jolle toivoisin jatkoa.

Otava, 2015
Sivuja: 112
Alkuteos: Hello Ruby, Adventures in coding
Suomentanut Kirsikka Myllyrinne

The Selection-trilogia (The Selection, The Elite, The One) / Kiera Cass

Kesän kuumuudessa teki yllättäin mieli lukea jotain viihdyttävää hömppää - tai aikuisten satuja, kuten eräs ystäväni kyseistä tyylilajia kuvaa. Tämän nuorille aikuisille suunnatun trilogian kohdalla tuo kuvaus onkin erikoisen osuva, kyse nimittäin onkin jollain tapaa hyvinkin tyypillinen tuhkimotarina. (Kansien kuvituskin oikeastaan tukee tätä ajatusta.)

The Selection-trilogia on dystopia joka sijoittuu tulevaisuuden Amerikkaan, joka on nyt luokkiin jaettu kuningaskunta. Jokaisella kansalaisella on oman luokan ilmaiseva numero joka kuvaa yksilön statusta valtakunnassa. Kirjan päähenkilö, America Singer, on viihdyttäjäluokan jäsen, viitonen. Viitosilla on jonkin verran rahasta tiukkaa, mutta he ovat monessa suhteessa onnekkaampia kuin palvelijoiksi joutuneet kuutoset tai yhteiskunnan pohjasakkaa olevat kahdeksikot. America haaveilee naivansa kutos-poikaystävänsä Aspenin mutta sitten kaikki muuttuu kun valtakunnan prinssi Maxonille tarvitaan puoliso ja America päätyy vastahakoiseksi morsioehdokkaaksi televisioituun, tositv-ohjelmaa muistuttavaan ohjelmaan jossa 35 neitosta kilpailee maan suurimmasta palkinnosta - Maxonista!

Mietteeni Cassin trilogiasta ovat hiukan kaksijakoiset. Reilusti sanottuna minusta The Selection-sarja on höttöä, pumpulia ja hattaraa. Ja sokeria on käytetty melkoisesti. Kirjailija tuntuu ammentavan inspiraatiotaan niin Unelmien poikamiehestä kuin Nälkäpelistäkin ja lopputuloksena kolmen kirjan verran pääparin deittailua kaavalla melkoisen ennalta-arvattavalla kaavalla. Henkilökohtaisesti myös pikkuisen rutisen siitä että nuorille naisille suunnatun kirjan pääideana on se, että ryhmä tyttöjä kilpailee yhden miehen suosiosta ja avioliitosta. Valtakuntaa koettelevat myös kapinalliset ja muut ulkopoliittiset pulmat joista tosin kerrotaan valitettavan vähän - kerronnan pääpaino on avioliittojuonessa.

Ja silti. Luin, melkein ahmin, kaikki kolme kirjaa. Voisin kai sanoa että The Selection-trilogian kanssa kävi hiukan samalla tavalla kuin joskus karkkipussin kanssa. Luin vähän, pyörittelin silmiäni huttuisuudelle, luin lisää - kamalaa huttua - ja ennenkuin huomaankaan olen lukenut koko kirjan ja varaan kirjastosta seuraavaa. Olihan se sokerista hömppää mutta näemmä joskus on juuri oikea hetki lukea sellaistakin.

HarperTeen, 2012
Sivuja: 332
Kirjan vuosi: kirja, jonka valitsit luettavaksi pelkästään kannen perusteella.

Finding Audrey / Sophie Kinsella

Sophie Kinsellan kirjat ovat yksi salaisista paheistani. (No joo, eivät ne ehkä kauhean salaisia ole kun ihan blogiinkin niin kirjoitan, mutta tajunnette tarkoitukseni...)  Jokunen viikko sitten huomasin kirjailijan uusimman teoksen ilmestyneen ja sehän tietysti putkahti lukulistalleni, kesään kuuluu ehdottomasti kepeä ja hauska hömppä!

Audreyn vaikea puhua vieraille ihmisille tai katsoa heitä silmiin. Kouluun - tai vaikka Starbucksiin - meno on myös tällä mahdotonta, rajusta koulukiusaamiskokemuksesta johtuvan trauman takia. Terapiassa hän saa tehtäväkseen kuvata videopäiväkirjaa perheestään ja elämästään, johon alkaa kuulua myös Frank-veljen pelikaveri, Lukas...

Kinsellan kirja oli tuttua tavaraa, kepeää, helpohkoa ja viihdyttävää. Kirja on hyvinkin nopealukuinen mikä toisaalta sopii hyvin kesäkirjalle mutta tekee myös teoksen melko heppoiseksi sisällöltään. Esimerkiksi kiusaamisen traumaattisuus jää jokseenkin kevyeksi kokemukseksi josta selvitään kohtuullisen helposti, mutta toisaalta kyseessä on viihdekirja jonka tarkoituksena on myös huvittaa joten tietynlaisia rajanvetoja joudutaan tekemään.

Audreytä ja Lukasta kiinnostavampaa seurattavaa on Audren pähkähullu mutta silti arkisen uskottava perhe: Land of Conquerors-peliin hurahtanut veli Frank, äiti joka on vakuuttunut että Frank kärsii nettiaddiktiosta ja isä, joka on kaiken keskellä. Etenkin äidin ja Frankin välinen "nettisota" on oikeasti hauskaa seurattavaa ja odotinkin kaikkein juuri näitä herkkupaloja. Monesti hauskimmat jutut syntyvät juuri todellisista tilanteista ja siksi hekottelinkin erikoisesti kohtaukselle jossa äiti aikoo kieltää myös television katselun sieltä tulevan mieltä saastuttavan roskan takia, kunnes isä muistuttaa häntä Downton Abbeystä ja The Killingistä... Hih, osui ja upposi.

Kirja ilmestyy suomennoksena lokakuussa 2015 nimellä Kadonnut. Audrey. Sen on kustantanut Otava.

Doubleday, 2015
Sivuja: 280

Oi ihana toukokuu

Taitaa olla niin että toukokuu on bloggaajan parasta aikaa, pelkästään jo valo on muuttanut tämän äreän möykyn hetkeksi iloiseksi ja energiseksi ihmiseksi. On kuoputeltu pihaa ja ihasteltu sieltä nousevia kukkia, tunnettu vauhdin hurmaa fillarin selässä ja ehkä vähän paleltukin kun kevyet kesävaatteet houkuttelisivat. Vapun lomamatkalla ehdin kuitenkin ne ensimmäiset rusketusrajat tulivat jo hankittua. Matkalta Välimerelle jäi myös käteen nippu hyviä muistoja, ainakin Barcelonaan ja Palmaan haluaisin joskus palatakin. Uusistakin matkaseikkailuista haaveilen jo, mm. Istanbul kiinnostaisi kovasti. Tai Irlanti. Tai Malesia. Tai Hainanin saaret... Matkailussa taitaa olla jotain samaa kuin kirjoissa, aina löytyy uusia kohteita unelmille.

Toukokuun luetut

Toukokuun lukusaldo yllätti - 18 kirjaa, joista 2 on sarjakuvia - minä kun olen koko kuukauden ollut siinä uskossa etten ole lukenut juuri mitään. Ehkä fiilis johtuu siitä että kokonaisuutena toukokuu oli hiukan mitäänsanomaton lukukuu, mukaan mahtui monta "ihan ok" -kirjaa, jotka eivät erikoisemmin sytyttäneet, muutama vähän ärsyttikin mutta mahtavat elämykset jäivät vähiin. Kuukauden parhaita lukukokemuksia olivatkin tällä kertaa molemmat lukemani sarjakuvat: kaunis The Arrival ja nokkelat Himaset, myös Jojo Moyesin yllättävä, näytän-kepeältä-rakkaustarinalta-mutta-oikeasti-tulen-itkettämään-sinua -kirja Kerro minulle jotain hyvää kuului ehdottomasti kuukauden tähtiin. Suosittelen!

• Pietarin kapellimestari (Mockba Noir #1) / Grebe ja Leander 
• A Red Herring Without Mustard / Alan Bradley
• Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus / Tarquin Hall
• The Arrival / Shaun Tan
• Kadonneet / Michael Katz Krefelt
• Kerro minulle jotain hyvää / Jojo Moyes
• The Woman I Wanted To Be / Diane von Fürstenberg
• The Reluctant Midwife / Patricia Hartman
• [Kupla] / Anders de la Motte
• Himaset: kaikki kotona? / Aino Havukainen, Sami Toivonen
• The Rosie Effect / Graeme Simsion
• Sidney Sheldonin Pimeyden airut / Tilly Bagshawe

Luetut, ei blogatut

M.J. McGrath: Lumipoika (Like, 2013) 355s.

Talvipakkasilla tulin tarttuneeksi McGrathin vallan mainioon arktiseen dekkariin ja tykästyin kovasti Edie Kiglatukiin, inuit-naiseen joka on oikeasti kova mimmi. Sarjan kakkososa, Lumipoika, oli siis kovin onnellinen löytö mutta lukeminen lähti jostakin syystä kovin nihkeästi liikkeelle. Ehkä syynä oli paikan vaihdos, Edie kun seikkaileekin tällä kertaa Alaskassa, Iditarodin legendaarisessa koiravaljakkokisassa. Alaska olisi muuten miljöönä kiinnostava mutta kun kaipasin takaisin Grönlantiin...

Mary Robinette Kowal: Valour and vanity (Glamourist Histories #4) (Tor Books, 2014) 405s.

Reissukaverikseni mukaan valikoitui saatavuuden takia Mary Robinette Kowalin Glamourist-sarjan neljäs osa. Mitään tajuntaaräjäyttäviä nämä kirjat eivät ole, mutta passasivat mainosti ajanvietteeksi lentokentällä. Alan myös kirja kirjalta pitää enemmän Janesta, tuosta rumasta sankarittaresta (miksi sankarittaren ulkonäölliset puutteita pitääkin kokoajan korostaa?! ) joka on itseasiassa kovempi tapaus kuin puolisonsa.

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei Pakotietä (Tammi, 2015), 330s.

Olin utelias Wayward Pines -kirjasarjan suhteen, olin lukenut hehkutusta Twin Peaksista ja huikeasta tunnelmasta ja tartuin kirjaan ehkä liiankin korkein odotuksin. Into kuitenkin lässähti tajutessani vähän paremmin mistä kirjassa oli kyse. Ei huolta, en aio spoilata tapahtumia ja pilata kenenkään lukuiloa mutta tämän tyyppinen juonenkulku ei vain ole minun juttuni. Vauhdikas tarina, nokkela juoni.

Anna Perho: Pientä säätöä (Otava, 2015), 159s.

Olen tunnetusti huono novellien ja pakinoiden lukija mutta jostain syystä Anna Perhon kirjan pirtsakka olemus vakuutti minut siitä, että Pientä säätöä voisi kuitenkin olla minun juttuni. Milloinkohan oikein uskon omia rajoituksiani?! Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja juttuja mutta kaipasin jotain jykevämpää. Pari sataa sivua lisää ja juoni ja meikäläinen olisi ollut tyytyväinen.

James Church: Korealainen kuurupiilo (Tarkastaja O:n tutkimuksia) (Atena, 2015), 344s.

Odotin kohtuullisen paljon Korealaista kuurupiiloa, sillä tämän dekkarin tapahtumapaikkana Pohjois-Korea ja tuo maa kutittelee kovasti uteliaisuuttani. Tarkastaja O:n tutkimukset kuitenkin kallistuvat ehkä enemmänkin vakoojaseikkailun kuin varsinaisen dekkarin puolelle ja tuo genrehän ei ole ollut  minun juttuni. Huolimatta runsaahkosta ja hieman yllättävästäkin Suomi-väristään, kirja ei oikein onnistunut nappaamaan huomiotani ja lukeminen meni pakkopullaksi. Harmin paikka.

Paula Stokes: Liars, Inc. (HarperTeen, 2015) 368s.

Liars, Inc.-kirjan nappasin lukupinon jatkeeksi hetken mielijohteesta. Mielenkiintoinen nimi ja kansi sekä jonkinlainen murhajuttu - tämä riitti minulle. Kirja on nuorille aikuisille suunnattu, menevä seikkailu joka alkaa siitä kun 18-vuotias Max kavereineen päättää perustaa yrityksen joka myy lukiolaisille valehtelupalveluita: väärennettyjä lupalappuja, alibeja ja muuta mukavaa. Homma muuttuu kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa kun Preston, Maxin kaveri, ostaa alibin Vegasin matkaa varten muttei palaakaan reissusta... Teksti oli sujuvaa ja vauhdikasta, kirja viihdytti mukavasti muttei tarjonnut sen suurempia elämyksiä tai ajatuksia.

Entäs ensi kuussa?

Kesäkuussa (8.6 - 14.6) vietetään blogeissa dekkariviikkoa ja allekirjoittanutkin on ehdottomasti tässä mukana. Lukupinossani onkin mm. yksi kiinnostava uutuus tätä silmällä pitäen. Tarkoitus olisi myös palata muutaman vuoden takaisin suosikkini pariin, josta on juuri ilmestynyt käännös suomeksi. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, rakastunko tuohon kirjaan uudelleen!

Little Women (Little Women #1) / Louisa May Alcott

Kolmannen silmätulehduksen tehdessä tuloaan halusin palata lapsuuteni klassikoihin äänikirjojen muodossa. Olin pongannut Helmetin Overdrive-kokoelmista Louisa May Alcottin Pikku naiset -kirjan mutta koska kirjalla on kohtuullisesti kestoa (19 tuntia) olin odotellut hetkeä jolloin kuuntelemiselle varmasti olisi aikaa. Ja nyt oli!

Pikku naiset tuskin kaipaavat sen kummempaa esittelyä, onhan kyse tyttökirjaklassikosta joka varmasti monille on tuttu ja rakas - minullekin. Tätäkin tarinaa olemme leikkineet paljon ja muistan että Jon rooliin oli aina tunkua. Ja ihmekös tuo - lapsen näkökulmasta Jo taitaa olla se jolla on eniten hauskaa kirjassa!

Odotin siis kuuntelukokemukseltani herttaista lapsuudennostalgian täyttämää aikaa ja toteutuihan tämä tosiaan tavallaan. Luulen kuitenkin lapsena lukeneeni jonkinlaisen lyhennetyn version kirjasta koska tässä äänikirjaversiossa oli paljon sellaistakin asiaa jota en lapsuudestani muista, kirja sisälsi mm. useita kirjeistä koostuvia kappaleita ja Megin pienen perheen arkea. Kokonaisuus oli toki tutun herttainen ja nostalginen mutta ikäväkseni joudun sanomaan ettei kärttyisä ja flunssainen, viihdytystä kaipava kuuntelija ei rakastunut. Lapsen näkökulmasta herttaisuus toki toimii varmasti mutta nykypäivää elävänä aikuisen koin vähintään vaivaannuttavina mm. kohdan jossa Megin epäonnistunut hillonkeittoyritys johtaa siihen ettei Johnia odota kotona illallinen mikä puolestaan johtaa pienimuotoiseen aviokriisiin... Myös jo edellämainitsemani kirjeet eivät oikein toimineet äänikirjamuodossa, tuskastuin mm. kohtaan jossa minuuttitolkulla kuvailtiin joululahjoja. Tästä opin siis ainakin sen, että äänikirjojen kohdalla pidän nopeatempoisesta tekstistä, jossa toki on paikkansa kuvailulle kunhan sitä ei ole liikaa.

Tuntuu kurjalta kirjoittaa näin rakkaasta klassikkoteoksesta mutta tällä kertaa kokonaisuus ei toiminut minun kohdallani. Ehkä syynä oli huono viretila, kirja saattaisi toimia paremmin silloin kun lukija on valmiimpi antautumaan kirjan lempeälle ja leppeällä vanhan ajan tunnelmalle.

Blackstone Audio, Inc, 2005
Kesto: 18h 59s
Lukija: C. M Hébert
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka muistat lapsudestasi

Red Queen (Red Queen #1) / Victoria Aveyard

Red Queen taitaa olla oiva esimerkki vahvan kansikuvan eduista, sillä kirja on jostain (kenties Goodreadsistä?) jäänyt mieleeni potentiaalisena luettavana, sillä kuvitus antaa mielestäni myös selkeän käsityksen siitä kansien sisältä mahtaa löytyä. Kokonaisuus vaikutti kiintoisalta - juonittelut, toiminta ja kuninkaalliset juonittelut kelpaavat minulle melkein aina -joten kun kirja tupsahti eteeni Helmetin Overdrive-kokoelmassa en juurikaan aikaillut lainausprosessissa. Viihdettä minulle, kiitos!

Red Queen sijoittuu kuvitteelliseen Nortan valtakuntaan, jossa hopeaveriset elävät kuin jumalat siinä missä punaveriset elävät alistettuina orjina. Valtakunta on ollut sotatilassa jo pitkään ja siksi kaikki 18 vuotta täyttäneet punaiset lähetetään rintamalle mikäli heillä ei ole työpaikkaa. Tämä kohtalo odottaa myös tarinan päähenkilöä, 17-vuotiasta Marea, joka yrittää elättää perheensä varastamalla. Sattuma kuitenkin vie tytön aina lähelle Nortan vallan keskipistettä ja vaaraa.

Jos Red Queeniä pitäisi luonnehtia kolmella sanalla, ne olisivat "Tuhkimo kohtaa Valtaistuinpelin". Kirjan alkuasetelma on mielestäni satumainen, vaikka Mare toki on Disney-prinsessoja neuvokkaampi ja ärhäkämpi tapaus. Monella tapaa kirja on aika tyypillinen esimerkki YA-kirjoista kasvutarinoineen ja sortajineen mutta kokonaisuus on mielestäni melko vetävä ja kirjailija kehitellyt muutaman koukkujakin mukaan. Lukukokemuksena Red Queen tarjosikin juuri sitä mitä kaipasin eli viihdytystä ja nyt huomaan kärsiväni klassisesta lukutoukan ongelmasta: mieli tekisi lukea sarjan seuraavatkin osat mutta eihän niitä mokomia ole vielä kirjoitettu!!!  (Kirja toimisi myös elokuvana, nähtäväksi jää kiinnostuuko Hollywood..)

Kirjan on lukenut myös Notko, se lukeva peikko, joka taisi minun laillani jäädä koukkuun.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 320
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja kirjoittajalta jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

2 x Siri Kolu: PI - pelko ihmisessä ja IP - ihmisen puolella

Pilvillä on p-influenssa ja kun valtio alkaa eristää sairastuneita kansallisen terveyden suojelemiseksi, ei auta muu kuin pakata laukut. Perheelle, etenkin Petri-veljelle, Pilvin sairastuminen tulee yllätyksenä. Paljon pelkoa herättänyt virus tekee muuttaa sairastuneen eräänlaiseksi eläimen ja ihmisen välimuodoksi, hybridiksi joka on supersoturi. Ihmiset pelkäävät tartuntaa mutta myös pihmisiä, huhut ja ennakkoluulot jylläävät.

Olen ollut blogeista huomaavinani positiivista puhinaan Piip-kirjojen suhteen joten uteliaana tartuin kirjapariin, kunnon dystopiahan maittaa aina! Kirjaduon ensimmäinen osa, PI, käsittelee Pilvin aikaa luolassa muiden sairastuneiden kianssa ja tutustumista salaperäiseen Largoon. Toisessa osassa Pilvi etsii itseään ja uutta identiteettiään siinä missä ihmiset ja pihmiset etsivät tapaa elää rinnakkain.

Kirjailija avaa mainiosti taustoja pikkuhiljaa ja antaa lukijan täydentää aukot omalla mielikuvituksellaan, minulle mielenkiitoisimmaksi elementiksi nousivat terveiden ihmisten reaktiot - se, kuinka entinen kiva naapuri voi hetkessä muuttua pelottavaksi tai vihattavaksi sairautensa takia. Piip onnistui myös herättelemään ajatuksia ennakkoluuloista ja myötätunnosta.

Kirjojen muodostama kokonaisuus on toimiva ja varsinkin IP:ssä äänessä olevan P-ihmisiä vihaavan Mimosan ääni on vahva ja kiinnostava. Kolu kirjoittaa paljon lyhyin lausein, enkä oikein osaa päättää pidänkö siitä vai en. Parhaimmillaan hän on nokkela ja ymmärtävä ja menee suoraan asiaan ytimeen, mutta hetkittäin teksti tuntuu myös hengästyttävältä. joissa viitataan myös paljon West Side Storyyn ja Berliinin taivaan alla -elokuvaan joita en tunne niin hyvin että osaisin tulkita viitteitä joten kenties jotain olennaista jäi myös ymmärtämättä.

PI: Pelko ihmisessä
Otava, 2013
Sivuja: 285
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja nuorille tai nuorille aikuisille

IP: Ihmisen puolesta
Otava, 2014
Sivuja: 318

Maresi, Punaisen luostarin kronikoita / Maria Turtschaninoff

Luin taannoin Lauren Pennyn raivoisan kirjan, Unspeakable things, feminismistä ja Maresin tarinan edistyessä kirjan ajatukset nousivat uudelleen mieleeni sillä Maresin tarinassa naiseus ja naisten oikeudet on avainroolissa. Kirja sijoittuu pienelle saarelle, jonne miehillä ei ole lupaa astua. Saarella sijaitsee Punainen luostari, jossa Maresi, nuori köyhyyttä ja nälänhätää luostariin paennut tyttö palvelee. Punainen luostari on turvasatama niille jotka sitä tarvitsevat ja suojan lisäksi naiset saavat Tietoa, sillä se on voimaa. Kirjan tapahtumat alkavat kun saarelle saapuu uusi tulokas, nuori  Jai, joka pakenee isänsä raivoa.

Maresi onnistui koukuttamaan minut voimakkaammin kuin etukäteen uskoinkaan, tarina on toimiva kokonaisuus ja sen kuvaama maailma on rikas ja kiinnostava. Luostarin elämä henkilöineen kiehtoi minua, olisin mieluusti lukenut vaikka enemmänkin siitä ja luostarin historiaan liittyvistä taruista. Symboliikkaakin tarinasta löytyi mukavasti maisteltavaksi. Sopivaa kontrastia lämminhenkiseen ja sisarelliseen tunnelmaan tulee Jain, tai oikeammin hänen isänsä myötä joten draamaa ja jännitystäkin on kirjan kansien välien luotu varsin toimivassa suhteessa. Näiltä osin tapahtumat ovat melko rankkoja, mutta kirjailija on kuitenkin onnistunut kuvaamaan myös niitä kirjan henkeen sopivalla tavalla.

Maresi on ensimmäinen Maria Turtschaninoffilta lukemani kirja ja täytyy sanoa että se herätti kiinnostukseni kirjailijan aiempaa tuotantoa kohtaan, esimerkiksi Helsingin alla ja Anache kuulostavat oivalta luettavalta. Haluan myös kiitellä Laura Lyytisen kaunista kirjankantta joka kiinnittää huomion. Kirjan tapahtumiin on yllättävän helppo tempautua mukaan, ainoa pieni mutinani johtuu siitä että aikuiselle lukijalle kirja on hieman lyhyt, tästä tarinasta kun olisi mielellään nautiskellut pidempäänkin.

Tammi, 2014
Sivuja: 212
Alkuteos: Maresi, Kronikor från Röda klostret
Suomentanut Marja Kyrö
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja jonka nimessä on väri

Endgame: The Calling / James Frey ja Nils Johnson-Shelton

Endgame on yksi niistä kirjoista jotka nappasin mukaan aikalailla mutuhuttu-tuntumalla: teki mieli
viihdettä, kirja oli Overdrivessä heti lainattavissa ja se vaikutti vauhdikkaalta ja vähän nälkäpelimäiseltä - lainauskoriin! Itse kirja siihen liittyvine ilmiöineen oli jäänyt aikaisemmin ihan huomiotta mutta vahinko tuli nopsasti korjattua kun tajusin että Endgameen liittyi myös ihan oikea, ns. alternate reality game,  jossa joukko pelaajia ympäri maailmaa ratkoo kirjan sivuilta löytyviä arvoituksia. Pelin voittajalle on luvassa mukavanlainen palkinto, nimittäin puolen miljoonan edestä kultarahoja. Peli on jo käynnistynyt ja sen ohjaajat arvelevat voittajan selviävän ensi keväänä - jännittävää! Kirjassa esiintyvät vihjeet olivat kyllä siinä määrin kryptisiä etten jaksanut edes lähteä yrittämään niiden ratkomista vaan jätän kulta-aarteet suosiolla muille.

12 meteoriittia iskeytyy eri puolille maapalloa niittäen tuhoa ja kuolemaa ja 12 nuoren elämä muuttuu sillä Loppupeli on juuri alkanut. Ikivanhojen sukujen edustajat kutsutaan koolle pelaamaan elämästä ja kuolemasta, sillä vain voittajan rotu tai sukulinja selviytyy. Pelaajat eivät luonnollisestikaan ole ihan mitä tahansa teinejä vaan vuosia tehtäväänsä koulittuja sotureja joita onnistuu niin lähitaistelu kuin monen moisten arvoitusten ratkaisukin.

Konsepti kuulostaa näin kuvailtuna ehkä hitusen heppoiselta mutta paketti on tosiaan toimiva, tarina suorastaan vyöryy eteenpäin hurjalla voimalla. Älkää erehtykö: Endgame on viihdettä. Jos se olisi elokuva,se olisi action leffa komeilla tehosteilla. Sellainen, jota on mukava mennä katsomaan pitkän työviikon jälkeen ja jättää aivot narikkaan. Teksti on koukuttaa ja haastaa lukijan selvittämään kuka pelaajista tekee seuraavan suuren siirron. Herkimpiä täytynee myös varoittaa: sattuneesta syystä kirjassa piisaa väkivaltaa ja tiukkoja valintoja mikä tosin ei varmaankaan tule juonikuvauksen jälkeen yllätyksenä. Käsittääkseni The Calling on Endgame -trilogian ensimmäinen osa ja tällä hetkellä tuntuu siltä että tekisi jo mieli lukea seuraavakin osa.


HarperCollins, 2014
Sivuja: 465

Suloinen huijari (Heist Society #1) / Ally Carter

Suloinen huijari päätyi luettavakseni haahuillessani Helmetin Ellibs-kokoelmassa. Kirja sattui olemaan vapaana juuri kun elämässäni oli e-kirjan mentävä aukko eikä ajatus huijaritytöstäkään tuntunut pöhkömmältä. Suomeksi sanottuna: klikkasin kirjan luettavakseni ihan vaan hetken mielijohteesta. Koska se oli siinä.

Suloinen huijari on kirjan päähenkilö on 15-vuotias Katarina Bishop, tyttö joka jättää paikkansa rikosliigassa päästäkseen kouluun. Kovin kauaa Kat ei tosin ehdi opiskella sillä kotijoukot tarvitsevat apua. Rikollispomo nimittäin syyttää Katin isää varkaudesta jota ei tämä ei ole tehnyt ja jotta isukki saisi pitää henkensä, on Katin löydettävä taulut kahdessa viikossa. Melkoinen soppa!

Suloinen huijari oli oikein mukava uusi tuttavuus. Carterin teksti oli sujuvaa ja huijariporukan touhuja ja kansainvälistä jetset-eloa oli virkistävää seurata. Katin tiimi on mukavan värikäs, hahmot kutkuttavat sopivasti uteliaisuutta. Kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa ja veikkaan että tuosta porukasta saadaan irti jatkossakin oivallisia käänteitä. Pieni kolmiodraaman poikanenkin taitaa olla kehitteillä... En tiedä ovatko huijariteinit täysin uskottavia aikuisen silmissä, mutta viihdyttäviä he ainakin ovat!

Kirjasarjan toinen osa onkin ilmestynyt jo englanniksi nimellä Perfect Scoundrels ja odotan mielenkiinnolla saako suomenkielinen sarja jatkoa.


Bazar, 2012
Sivuja: 303
Alkuteos: Heist Society
Suomentanut Tytti Träff

The Scorch Trials (Maze Runner #2) / James Dashner

Tutustuin lokakuussa James Dashnerin Maze Runner -trilogian ensimmäiseen osaan ja aikanaan tuli käytyä katsomassa kirjaan pohjautuva elokuvakin joka oli oikein oivallinen kokemus. Omassa muistissani kirjan käänteet olivat vielä tuoreena mielessä ja siksi rypistelin hitusen kulmiani kun kirjan ratkaisuja oli - tosin hyvistä syistä - uskallettu muuttaa. Siippani sen sijaan nautti elokuvasta täysin sydämin ja yritti koko kotimatkan tentata minulta vinkkejä siitä, mitä tuleman pitää. Ei onnistunut, koska kirjan kakkososa oli vielä lukematta! Mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi, kilttinä tyttönä klikkasin siis The Scorch Trialsin koriini kirjastossa ja jatkoin kuuntelua!

The Scorch Trials jatkaa tapahtumien seuraamista melko tarkkaan siitä, mihin The Maze Runner lopetti. Thomas ja muu Gladen porukka luulee pelastuneensa mutta kuinkas ollakaan, Wicked ja uudet yllätykset ovat ihan kulman takana. Luvassa on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä mikään ole sitä miltä näyttää!

Ensimmäinen ajatukseni The Scorch Trialsin päätyttyä oli: huh! Meno nimittäin oli hurjaa, Dashner tykittää niin kovasti että ajoittain melkein säälin Thomasia ja hänen kumppaneitaan, kovia kokeneet sankarit kun eivät tunnu millään saavan rauhaa. Äänikirjana The Scorch Trials oli melkein liiankin jännää kuunneltavaa, mm. cranksien hyökkäys oli aika pelottavaa kuunneltavaa synkässä ja pimeässä marraskuisessa metsässä. Tulipa ainakin harpottua oma lenkki tavallista nopeammin!

Varoituksen sana: jos toivot löytäväsi kirjasta vastauksia Maze Runnerin herättämiin kysymyksiin, tulet pettymään. Ainakin allekirjoittanut oli The Scorch Trialsin jälkeen ihan yhtä hämmentynyt sarjan ensimmäisenkin osan päätyttyä. Kaikesta päätellen James Dashner on päättänyt säästää kaikki paukut trilogian päätösosaan, joten kaiketi sekin on kuunneltava. Taidan kuitenkin säästää sen vähän valoisempaan ajankohtaan...

Listening Library, 2010
Kesto:10h 23min
Lukija: Mark Deakins

Ursula palaa kotiin, Ursula yksityishoitajana, Ursula suurkaupungissa / Helen Wells

Jokin outo vetovoima näissä vanhoissa Ursula-kirjoissa on, sillä päädyin lainaamaan kirjoja lisääkin. Ehkä kyseessä on nostalgia, lapsuuden muistot yhdistettynä kirjojen viattomuuteen ja reippauteen (kyynisyyttä et näistä kirjoista löydä!) mutta oikeastaan nautin tästä kokemuksesta. Ursulan seikkailuissa on nimittäin pilkettä silmäkulmassa, tyttöenergiaa ja vähän jännitystäkin. Tällä kertaa Ursula mm. hoitaa sotaveteraaneja, toimii yksityishoitajana ja ryhtyy kiertäväksi sairaanhoitajaksi New Yorkissa. Ja tietysti kieltäytyy muutamasta kosinnasta ja ratkaisee mysteereitä.

Romanssit ovatkin mielenkiintoisia näissä kirjoissa, kauniina ja reippaana nuorena naisena kun Ursulalla luonnollisestikin on ihailijoita ja kihlasormuksiakin tarjotaan. Nainen kuitenkin näyttää kieltäytyvän kosinnoista kerran jos toisensakin - milloin syynä on työ, milloin nuoruus tai se, ettei sulho tunnu siltä oikealta. Mielenkiintoista ja ihan piristävääkin huomata että 1940-luvun naiskuvaa edustavalla Ursulalla on mielessään jotain muutakin häät ja kotileikit - tämä tyttö pistääkin uran etusijalle!

Ursula palaa kotiin (Ursula #6)

Ursula palaa kotiin tuo armeijassa karaistuneen hoiturin kotiin ja tietysti muutaman mutkan kautta. Kauaa ei Ursula laakereillaan lepäile sillä vuorossa on komennus veteraanisairaalaan. Kirjassa suuressa roolissa ovat sodasta toipuvien miesten kohtalot ja ehkä siksi kirja on sävyiltään hieman tummempi vaikka mukana luonnollisestikin on myös aikaisemmista kirjoista tuttu jännitysmomentti. Viihdyin tämänkin kirjan parissa mukavasti ja nostan hattua Wellsille vaikean aiheen valinnasta - sotaveteraanit eivät liene helpoin aihe pirteään tyttökirjaan.

"Tässä ei riitä se, että on reipas ja että puku on juuri silitetty. Ei riitä se, että laskee viileän kätensä kuumeiselle otsalle, Ursula sanoi itsekseen. - On kysymys poikien olemassaolosta."

Tammi, 1959
Sivuja: 153
Alkuteos: Cherry Ames, Veteran's Nurse
Suomentanut Esa Brink

Ursula yksityishoitajana (Ursula #7)

Kirjassa Ursula yksityishoitaja monessa mukana ollut reipas hoitajatar on palannut kotikaupunkiinsa ja kaipaa epätoivoisesti tekemistä ja sitähän tietysti löytyy tohtori Joen, perheystävän kautta. Ursulasta nimittäin tulee yksityishoitaja ensin monilapsiseen maanviljelijäperheeseen ja sitten menestyvälle pianistille, joka tulevaisuudessa näkyy tummia varjoja. Tälläkin kertaa kirjassa oli omat jännittävät hetkensä, mutta kokonaisuus jäi ehkä vauhdikkaampien tarinoiden varjoon.

"Ursula ajatteli pettyneenä, että hän ei voinut odottaa mieheltä paljonkaan apua. Oli niin miesten tapaista nimittää "hääräämiseksi" sitä että piti huolta koko talosta, hoiti sairasta ja piti silmällä lapsia. Ursula ravisti päätään niin että kiharat liehuivat, ja purskahi sitten nauruun. Yksityishoitajana oleminen merkitsi sitä, että oli samalla kertaa oltava sekä kasvattiäiti, taloudenhoitaja että keittäjä."

Tammi, 1965
Sivuja: 144
Alkuteos: Cherry Ames, Private Duty Nurse
Suomennos Lea Karvonen

Ursula suurkaupungissa (Ursula #8)

Ursula suurkaupungissa osoittautui kirjaksi joka minulle on jäänyt voimakkaimmin mieleen ja oli ihanaa löytää uudelleen vanha ystävä. Tästä kirjasta minulle oli jäänyt mieleen erityisesti eräs Ursulan potilaista, Mary Gregory ja hänen taustansa jännittävät vaiheet, muistan elävästi kuinka henkeä pidätellen tätä kirjaa luinkaan! Sen sijaan mieleeni ei ollut jäänyt sitä että tässä kirjassahan Ursula seikkailee New Yorkissa - ilmeisesti matkakuumekärpänen ei ollut puraissut pikku-Norkkua vielä tässä vaiheessa.

Kirjan etusivulta löytyi myös mielenkiintoinen kirjoitus: "Ostin itse 30.12.1959 Sokokselta". Mukavaa ajatella että kirjan on joku pieni tyttönen ostanut ehkä joululahjarahallaan vuosikymmeniä sitten...

"He olivat vapaudenjumalattaren otsassa. Otsarivan säteiden välissä oli ikkunoita. Tytöt näkivät koko New Yorkin sataman, kuuluisan pilvenpiirtäjänäkymän ja Atlantin, jota jatkui aina Vanhaan maailmaan asti. Ursula kurottui ulos ikkunasta ja vaivalloisesti niskaansa vääntäen onnistui katsomaan ylöspäin. Korkealla hänen yläpuolellaan kohosi patsaan valtava, vapaudensoihtua pitelevä käsi. Ursulan niska oli kipeä monta tuntia jälkeenkin päin, mutta hän ei koskaan unohtaisi miltä hänestä oli tuona hetkenä tuntunut."

Tammi, 1959
Sivuja:  170
Alkuteos; Cherry Ames - Visiting Nurse
Suomentanut Heidi Järvenpää

Ursulan suuri päivä, Ursula maailmalla, Ursula ylihoitaja, Ursula lentää / Helen Wells

Ollessani pieni koululainen, kaverikirjat olivat todella suosittuja. Kirjoja kierrätettiin mm. koululuokissa ja jokainen vastaili innokkaasti mm. kysymykseen: mikä minusta tulee isona? Minun luokallani lähes jokainen tytöistä halusi olla sairaanhoitaja tai opettaja (itse halusin kirjailijaksi ja eräs toinen tyttö poliisiksi). Sairaanhoitajan ammatti lienee siis jo pitkään kiehtonut pienten tyttöjen mieliä ja varmasti yhtenä syynä siihen ovat myös erilaiset tyttökirjat joissa reippaat sairaanhoitajat seikkailevat. Itse perin aikoinani sukulaiselta (josta muuten isona tuli terveydenhoitaja) ison kasan Helena- ja Ursula -sarjojen kirjoja ja nautin niiden lukemisesta vaikken ammattihaaveistani luopunutkaan. En ole ajatellut näitä kirjoja vuosiin mutta ne palasivat mieleeni eräänä päivänä töissä keskustellessamme lapsuuden kirjoista - eipä aikaakaan kun näpytin Helmetiin Helen Wellsin nimen ja pistin varauksen vetämään.

Helen Wellsin Ursula-kirjoissa on hieman Neiti Etsivä -tyyppinen tunnelma: reipas hoitajatar työskentelee erilaisissa sairaanhoitotehtävissä, selvittelee mysteereitä ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Kirjat ovat kepeitä ja kirkasotsaisia, mutta mukana on mukava annos jännitystä ja myös pilkettä silmäkulmassa. Peukutan mielelläni kirjojen henkivää tyttöenergiaa - Ursula osoittaa pärjäävänsä siinä missä miehetkin. Paluu lapsuuskirjoihin on siis ainakin toistaiseksi ollut positiivinen kokemus, luin näitä oikein mielelläni.

Ursulan suuri päivä (Ursula #2)

Valitettavasti en Helmetin kokoelmasta löytänyt sarjan ensimmäistä kirjaa joten jouduin hyppäämään mukaan vasta Ursulan opintojen loppupuolella jossa neitonen jo haaveilee oikean sairaanhoitajan päähineestä samettinauhalla koristettuna. Opintoihin kuuluu mm. jaksoja synnytys- ja leikkausosastoilla ja lisäksi Ursula joutuu jälleen selvittelemään jännittävää mysteeriä. Lisäksi nuori ja komea lääkäri, Lex Upham, alkaa piirittää neitosta. Sarjan toinen kirja esittelee melko mukavasti hoitajan opintoja ja jännitysosuuskin toimii. Lex ei tosin saa minun sydäntäni sykkimään - ehkäpä kirjasarjan seuraavat osat tuovat mukanaan Ursulalle mielenkiintoisemman miehen?

"Ursula rakasti puutarhaa hämärässä. Hänen koti-ikävänsä hävisi; sairaalahan oli hänen todellinen kotinsa tällä hetkellä. Valkopukuiset hoitajattaret ja kandidaatit huusivat hänelle tervehdyksenä kiiruhtaessaan rakennuksesta toiseen. Valot syttyisivät pian ikkunoihin. Ursulan valtasi tunne, jossa haikeus ja onni sekoittuivat. Se oli äärettömän ihana tunne, melkein liian ihana. Kuinka hän rakastikaan tätä sairaalaa."

Tammi, 1957
Sivuja: 149
Alkuteos: Cherry Ames, Senior Nurse
Suomentanut Lea Karvonen

Ursula maailmalla (Ursula #3)

Odotin mielenkiinnolla sitä kuinka optimiset ja lämminhenkiset Ursula-kirjat käsittelisivät sotaa, joka ei aiheena ole aivan helpoin käsiteltävä. Sarjan kolmannessa osassa vastavalmistunut Ursula liittyykin armeijan palvelukseen ja koulutusjakson jälkeen nuori hoituri laivataan Panama Cityyn jossa uudet seikkailut odottavat. Minun oli hiukan vaikea päästä yli Ursulan ja hänen lähipiirinsä innosta päästä sotimaan, mutta toisaalta patriotismi ja positiivisuus ovatkin tämän hoiturin peruspiirteitä. Kovin järkyttävältä ei sota ainakaan tämän kirjan perusteella vaikuttanut...

"Kymmeneltä oli varuskunnassa pimeätä ja rauhallista. Nukkumaan mennessään Ursula ajatteli, että hän oli jo ennättänyt rakastua tähän hyvi järjestettyyn, toverilliseen sotilaselämään. Se oli nyt tästä lähtien hänen maailmansa. Ja hän kuului siihen!"

Tammi, 1958
Sivuja: 151
Alkuteos: Cherry Ames, Chief Nurse
Suomentanut Johannes Prinkki

Ursula ylihoitaja (Ursula #4)

Tällä kertaa Ursula seikkailee Tyynenmeren saarilla hoitamassa sotilaita. Hän toki törmää ennakkoluuloihin saadessaan kuulla heti kättelyssä tiukkapipoiselta eversti Pillsbeeltä olevansa hiukan liian nuori ja kaunis ollakseen sopiva vastuuseen mutta Ursulapa päättää todistaa everstille ettei koiraa ole karvoihin katsominen. Mukana on tietysti tyttökirjoihin sopivaa hupsuttelua ja pesän rakennusta, reippaat sairaanhoitajat päättävät ensitöikseen mm. somistaa leirin. Pidän kuitenkin Ursulan ihmisläheisestä otteesta jossa henkinen piristys on ihan yhtä tärkeää kuin ruumiin hoitaminenkin.

Tässä kirjassa tunnelma onkin jo sotaisampi ja jännitystä piisaa mukavasti kun vihollisen epäillään kehittäneen uuden aseen. Myös salaisen viidakkoleirin tunnelma on mielikuvitusta kutitteleva, mm. hajusaippualla kuurattu parakki ja muut kotileikkiin innoittavat kohdat hymyilyttivät.

"Täydellisesti varustettu sairaala, joka yhtäkkiä putkahtaa maasta keskelle viidakkoa! Ursula ihmetteli. Hän ajatteli, miten suurta helpotusta sotilaat mahtoivat tuntea tietäessään, että läheisyydessä oli lääkintäyksikkö valmiina ottamaan heidät huostaansa. Hän tunsi äkkiä kiitollisuutta siitä, että oli sairaanhoitaja - ei vain siksi, että seikkailu kiehtoi, vaan sen tähden, että hän saisi pelastaa ihmishenkiä ja suoda lohtua. Hänen tummat silmänsä loistivat."

Tammi, 1958
Sivuja: 151
Alkuteos: Cherry Ames, Chief Nurse
Suomentanut Johannes Prinkki

Ursula lentää (Ursula #5)

Ursulan sotaiset tunnelmat jatkuvat kun neitonen valmistuu lentäväksi hoitajaksi jonka tehtävä on olla mukana lentokoneessa evakuoimassa haavoittuneita. Nainen tovereineen päätyy Iso-Britanniaan ja tositoimiin. Täytyy tunnustaa että nautin näistä Ursulan sotaseikkailuista sillä niistä löytyi tummempiakin sävyjä jotka toivat hieman särmää tyttökirjan suloiseen reippauteen. Sotakuvaus tuntui riittävän uskottavalta ja jänniä käänteitäkin riitti - tämä oli yksi suosikkikirjoistani sarjassa!

"Matkustan minne tahansa, missä tiedän sotilaiden tarvitsevan minua, Ursula ajatteli vakavasti. Minne tahansa, missä voin pelastaa ihmishenkiä. Myötätunto ja epämääräiset hyvät aikomukset eivät olleet kylliksi hänelle. Ursula tiesi, että vain sairaanhoitajat saattoivat antaa apua ja lohtua ja toivoa niille, jotka niin kovin sitä tarvitsivat."

Tammi, 1958
Sivuja: 152
Alkuteos: Cherry Ames, Flight Nurse
Suomentanut Johannes Prinkki

Kauhun ja kauneuden valtakunta (Gemma Doyle #1) / Libba Bray

Hurahdin kesällä Beauty Queensin hulvattomaan äänikirjaversioon ja yritettyäni aikani matkia mainion Miss Teksasin aksenttia, päätin että tutustun Libba Brayn muuhunkin tuotantoon ja hupsistakeikkaa, Helmetin kätköistähän löytyi jopa ihan suomennettukin teos: Kauhun ja kauneuden valtakunta. Sinne siis seuraavaksi!

Kauhun ja kauneuden valtakunnan pääosassa on 16-vuotias Gemma Doyle, jonka elämä Intiassa muuttuu tyttöjen sisäoppilaitokseen Lontoon liepeillä. Koulussa Gemma luo pikkuhiljaa uusia ystävyyssuhteita mutta koulun varjoissa on jotain hämärää ja vaarallista...

Kauhun ja kauneuden valtakunta oli sopivan kepeä ja helppo välipalakirjana luettavaksi ja suorasukainen Gemma oli kipakka mutta omalla tavallaan kiinnostava henkilö. Mutta sitten ne risut - kirja sijoittuu viktoriaaniselle aikakaudelle ja valitettavasti Brayn sankarittaret olisivat uskottavampia mikäli tarina sijoittuisi ihan reilusti nykyaikaan. En oikein usko että hienostoneitien sekaan olisi helpolla hyväksytty köyhää orpotyttöä ja itsensä viilteleminenkin tuntui kovin nykyaikaiselta. Enkä nyt taida edes aloittaa tarinan fantasia-puolesta joka ei ollut ihan omalaatuisimmasta päästä.

Mutta silti, kirja oli omalla tavallaan ihan ok. Teksti soljui mukavasti eteenpäin ja rivien väleistä kyllä tunnistin Brayn ilkikurisuuden ja halun ajaa nuorten naisten asiaa. Ahmaisin kirjan päivässä joten ihan toivottomasta tapauksesta ei ole kyse! Kauhun ja kauneuden valtakunta on itseasiassa Gemma Doyle -trilogian aloittava teos, sarjassa ovat ilmestyneet myös Rebel Angels ja The Sweet Far Thing. Saatan palata Gemman seuraan jonain heikkona hetkenäni mikäli lukupinoni osoittaa ehtymisen merkkejä...

Tom näyttää siltä, että huuliltaan puuttuu piippu, kun hän sanoo: "Jokainen mies haluaa naisen, joka helpottaa hänen elämäänsä kaiken tavoin. Naisen on oltava viehättävä, tyylikkäästi pukeutunut, taitava musikantti, hän täytyy osata maalata sieviä kuvia ja hänen täytyy tietää, miten taloutta hoidetaan. Ennen kaikkea naisen täytyy suojella miehensä mainetta, eikä hän saa missään nimessä herättää huomiota omalla persoonallaan."

WSOY, 2007
Sivuja: 360
Alkuteos: The Great and Terrible Beauty
Suomentanut Laura Honkasalo

The Maze Runner (The Maze Runner #1) / James Dashner

The Maze Runner on taas yksi Overdrive-kokoelmasta tekemistäni pongauksista. Kirjan alkuasetelma: oudossa paikassa vankina olevat pojat ja yöksi sulkeutuvat vaarallinen labyrintti kuulostivat siinä määrin uteliaisuutta kutittelevilta että pakko oli lainata. Ja kun tajusin että kirjaan pohjautuva elokuvakin oli tuloillaan, ajattelin että voisi olla vähintäänkin kiinnostavaa tutkia mikä teoksessa Hollywoodia kiehtoo. (Ja oikeasti, minähän luen ihan mitä sattuu, ilman sen kummempaa syytä. Luen koska voin. )

The Maze Runnerin päähenkilö on Thomas, joka kirjan alussa putkahtaa muistinsa menettäneenä Gladeksi kutsuttuun paikkaan. Kukaan yhteisöön kuuluvista pojista ei muista menneisyyttään, kaikki ovat saapunut erikoiseen vankilaan samalla tavalla. Asuinaluetta ympäröi valtava - ja vaarallinen - labyrintti, johon pojat lähettävät aamuisin juoksijoita etsimään ulospääsyä. Juoksijan on oltava vahva ja nopea sillä ovet labyrinttiin sulkeutuvat yöksi ja yö labyrintissä taas tarkoittaa varmaa kuolemaa.

The Maze Runner oli äänikirjana mukavaa luettavaa, Mark Deakins suoriutui tehtävästään mukavasti ja kirjassa oli mukavasti tempoa myös väsynyttä liikkujaa piristämään, jouduinpa pariin otteeseen hieman pidentämään lenkkiänikin kun kirja oli niin jännittävässä paikassa etten millään raaskinut jättää tarinaa kesken. Näin lukeminen voi kasvattaa kuntoa, on vain kuunneltava riittävän koukuttavia kirjoja!

The Maze Runner on (jälleen yhden) trilogian ensimmäinen teos, muut sarjassa ilmestyneet teokset ovat The Scorch Trials ja The Death Cure ja kaikki ovat lainattavissa OverDrivestä äänikirjoina - mainiota! Ja kuten sanottu, kirjaan pohjautuva elokuvakin on saamassa Suomen ensi-iltansa ihan näillä näppäimillä (24.10) , mutta elokuvan trailer spoilaa kuitenkin kirjan tapahtumia jossain määrin joten jokainen katsokoon sen omalla riskillään. Lukekaan sen sijaan vaikka Linnean mietteitä kirjasta!

Listening Library, 2009
Kesto: 10h 50min
Lukija Mark Deakins

Pretty girl-13 / Liz Coley

Pretty girl-13 oli sattumalta lukukoriin kirjaston OverDrive-kokoelmasta poimittu äänikirja. Jotain kuunneltavaa oli fillarilenkeille saatava, joten hakukriteereinäni oli vain tiedostotyyppi ja saatavuus. Ja näemmä näinkin heppoisilla hauilla saattaa osua kelpo kirjaan, sillä Pretty girl-13 osoittautui kelpo jännäriksi jota kuunnellessa teki mieli polkea vielä pari kilometriä lisää.

Kirjan kertojana on Angie, tyttö joka 13-vuotiaana kidnapataan partioleiriltä. Kolme vuotta myöhemmin Angie palaa kuin ihmeen kautta kotiinsa mutta kuluneet vuodet ovat pyyhkiytyneet hänen mielestään. Kuinka jatkaa elämää 16-vuotiaan ruumiissa jos mieli on 13-vuotias? Mitä kolmen vuoden aikana tapahtui? Miksi Angien muisti edelleen pätkii?

Liz Coleyn kirja oli mainiota polkemisseuraa, heti kirjan alku teki vaikutuksen - ajatus kolmen vuoden katoamisesta tuntui hyytävältä ja siksi myös oivalta pohjalta trilleriin. Kirja keskittyy pitkälti Angien toipumiseen ja normaalielämään palaamiseen, mikä minusta on virkistävää vaihtelua moniin muihin teoksiin verrattuna. Tällä kertaa painopiste on uhrissa ja siitä, miten hän pystyy jatkamaan elämässään eteenpäin, ei niinkään sen pahiksen löytämisessä. Angien tilanne, muistamattomuus, tekee tilanteesta poikkeuksellisen ja pohtimaan sitä, olisiko tässä tilanteessa edes toivottavaa muistaaa vai lisääkö tieto vain tuskaa?

Ihan täydellinen jännäri ei Liz Coleyn kirja ole, itseäni jäi mm. mietityttämään tapahtumien aikajänne joka tuntuu hiukan liian nopealta ja helpolta, muutama sopiva sattumakin osuu tielle mutta kokonaisvaikultelma kirjasta jäi silti oikein positiiviseksi. Myös Nicola Barberin luenta toimi kirjassa oivallisesti, täytyy oikein nostaa hattua kaikille näille ääninäyttelijöille joiden seurassa olen saanut viime aikoina reippailla!

HarperCollins, 2013
Kesto: 8 h 20min
Lukija: Nicola Barber