Davidsstjärnor / Kristina Ohlsson

Olen tainnut jäädä Ohlsson -koukkuun. Viime kuussa rohkaistuin kokeilemaan Paradisofferia (ilmestyy WSOY:ltä suomennettuna nimellä Paratiisiuhrit toukokuussa 2014) ruotsiksi luettuna ja kun kokemuksesta selvittiin suuremmitta traumoitta, piti lainata myös Ohlssonin tuorein teos, Davidsstjärnor. Valehtelisin jos väittäisin että ruotsiksi lukeminen sujui täysin vaivattomasti mutta luulen että voisin jatkossa yrittää lukea silloin tällöin toisellakin kotimaisella ja pitää kielitaitoa yllä.

Sitten siihen kirjaan. Tällä kertaa sarjan Fredrika ja Alex palaavat taas rikosten pariin kun Tukholman juutalaisen koulun opettaja ammutaan koulun pihalle, pian myös selviää että kaksi oppilaista on kadonnut. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan ja tällä kertaa riskit ovat suuret.

Kirjan rakenne muistutti minua Varjelijoista, joissa lukija koukutettiin kieron tehokkaasti pätkimällä rikostapauksen tutkimusta katkelmilla nykyajassa tapahtuvalla poliisikuulustelulla. Jokainen antoi hitusen enemmän osviittaa tapahtumista mutta vain hitusen. Tässä romaanissa Ohlsson on miel.estäni soveltanut samaa ideaa, heti alussa lukija viedään paikalle jossa juuri on tapahtunut jotain kamalaa. Mutta kuka onkaan uhri? Ohlsson vihjaa ja hämää lukijaa ihan loppuun saakka niin että sivujen kääntämistä on vain pakko jatkaa.

Kirjan tunnelmat ovat kansainväliset, jutun juuret kun johtavat Israeliin saakka. Vaikka kirjan parissa mainiosti viihdyinkin, huomasin kaipailevani sarjan ensimmäisten kirjojen paikallisempia tunnelmia. Mutta tästä pikkumutinasta huolimatta haluan peukuttaa tätä mainiota ja kirotun koukuttavaa dekkaria.

Piratförlaget, 2013
Sivuja: 491

Paradisoffer / Kristina Ohlsson

Tulinpa kerrankin napanneeksi osuvan kirjan matkalle mukaan! Olen pitänyt kovasti Kristina Ohlssonin dekkareista ja Varjelijat sai allekirjoittaneen innostumaan jopa siinä mittakaavassa että päätin kokeilla kirjasarjan lukemista ruotsiksi. Supertehokas kielikylpy mielessäni otin kirjan siis mukaani Tukholmaan, Arlandan lentokentälle suuntautuvalle seminaarimatkalle ja huomasin että tällä kertaa tarinan sisäistäminen olikin tavallista helpompaa, sillä Paradisoffer nimittäin kertoo tarinan terrori-iskusta.

Kun Boeing 747 New Yorkiin nousee Arlandan lentokentältä, on kaikki vielä hyvin. Sitten koneen wc:stä löytyy viesti, joka muuttaa kaiken. Siinä kerrotaan että koneessa on pommi ja mikäli viestin ehtoihin ei suostuta, pommi räjäytetään. Maassa alkaa hätäinen kansainvälinen tutkinta - kuka voi olla teon takana ja miksi? Riittääkö aika vai loppuuko koneesta polttoaine?

Oli kieltämättä erilainen kokemus lukea ruotsiksi. Teksti soljui eteenpäin yllättävänkin kivuttomasti vaikka edellisestä yrityksestäni lukea ruotsiksi olikin jo toista vuotta. Uusia sanoja toki tuli vastaan, mutta Ohlssonin teksti on onneksi siinä määrin selkeää että asiayhteydestä oli usein helppo päätellä mistä on kyse. Sen tosin huomasin, että esimerkiksi iltalukemiseksi ei Paradisoffer minun käsissäni soveltunut, väsyneet aivot eivät tuntuneet jaksavan työstää kieltä. Harjoitus toki tässäkin tekisi mestarin.

Paradisofferin juoni oli tehokkaan toimiva, voisinpa melkein kuvitella tämän jopa elokuvaksikin. Oikeanlainen lukupaikka toi kieltämättä oman lisänsä kirjaan ja tempauduin melko tehokkaasti tarinan tunnelmiin mukaan. Kirjan juoni kulki vauhdikkaasti eteenpäin, kuten tilanteessa jossa kilpaillaan kellon kanssa sopii odottaakin. Henkilöistä kiintoisimmaksi osoittautui Eden Lundell, uusi tuttavuus Säpon terrorisminvastaisesta yksiköstä, jossa taitaa olla ainesta enempäänkin kuin yhteen kirjaan. Pistän villin veikkauksen siitä, että juutalaissyntyisestä Edenistä kuullaan lisää Ohlssonin seuraavassa kirjassa joka on nimeltään Davidsstjärnor... Tuon seuraavan, vielä suomentamattoman, Ohlssonin kirjan osalta laitoin jo varauksen vetämään kirjastoon. Tätä täytyy saada lisää!

Pocketförlagen, 2012
Sivuja: 407

Varjelijat / Kristina Ohlsson

Pari päivää sitten olin pahasti koukussa. Luin aamulla ja olin myöhästyä bussistani koska en malttanut jättää kirjaani kesken. Luin bussissa ja olisin mieluusti jatkanut vielä matkaani päätepysäkinkin jälkeen jotten olisi joutunut jättämään kirjaani kesken. Mietin kirjaa ja sen lukemista töissä. Kotiin tultuani luin pihalla kunnes oli aika siirtyä sänkyyn. Lukemaan. Kun kirja vihdoin päättyi, olo oli sekä onnellinen mutta myös harmitti. Oliko pakko ahmia, eikö herkkuja olisi voinut säästellä pidemmäksikin aikaa?! Mikä kirja? Kristina Ohlssonin Varjelijat, joka taisi olla minun dekkarikesäni kohokohta. (Tosin, vielä on kesää jäljellä...)

Kenen tielle sinä ajauduit, Rebecca?

Varjelijat vie lukijansa takaisin Fredrika Bergmanin, Alex Rechtin ja Peder Rydhin tutkimusten pariin. Edellisen kirjan, Nukketalon, tapahtumista on ehtinyt kulua hiukan aikaa ja Fredrika on nyt Saga-tyttösen äiti sekä Spencer Lagergrenin avopuoliso. Spencer, kirjallisuustieteen professori, on joutunut Fredrikan tietämättä vaikeuksiin työpaikallaan nuoren naisopiskelijan syytettyä häntä seksuaalisesta kiristämisestä. Samoihin aikoihin huono-onninen koiranulkoiluttaja löytää löytää nuoren naisen ruumiin, naisen jota Alex tiimeineen on etsinyt kaksi vuotta. Jäljettömiin kadonnut Rebecca Trolle on löytynyt.

Minun pakko saada tietää.

Varjelijat on Kristina Ohlssonin kolmas kirja, joka kertoo Alex Rechtin ja hänen tiiminsä tutkimuksista. Tällä kertaa huomasin että muistini on tehnyt minulle tepposet, enkä ihan kunnolla muistanut enää Nukketalon tapahtumia, huomasinpa vain kirjasta että muutama isompikin juttu siellä näemmä tapahtui. Rasittavaa! Suosittelen muutenkin kirjasta kiinnostuneita lukemaan myös Nukketalon ja Tuhatkaunot, niistäkin löytyy kelpo dekkarimeininkiä!

Rakas, mitä sinä oikein salaat minulta?

Kirjan rakenne on koukuttava. Lukuja katkovat poliisin haastatteluraporttien palaset, jotka luovat varsin pahaenteistä tunnelmaa. Lukijalle tulee alusta saakka selväksi että jokin meni tutkimuksissa pahasti pieleen - mutta mikä? Ohlsson vihjailee ja antaa palasen kerrallaan antaen lukijan olla ratkomassa mysteeriä. Toimii! Tällä kertaa minun suosikikseni nousi Peder (syistä, joita en tässä voi paljastaa) mutta aika mielenkiintoinen tapaus oli myös vanha murhasta tuomittu lastenkirjailijatar, joka ei ole puhunut vuosikymmeniin.

Hyvä Jumala, hoida niin että saan edes haudan jolla käydä.

Pidin kirjasta kovasti (harvoinpa sitä tulee ahmineeksi 500 sivua kahdessa illassa) ja innostuin jopa siinä määrin että aikomukseni on lukea myös Ohlssonin seuraava teos ja vieläpä ruotsinkielellä. Nähtäväksi jää tyssääkö lukemiseni ruostuneeseen kielitaitoon. Varjelijat ilmestyy suomennettuna syyskuussa 2013.

WSOY, 2013
Sivuja: 500
Alkuteos: Änglavakter
Suomentanut Outi Menna
Saatu arvostelukappaleena

Nukketalo / Kristina Ohlsson

Minulla ei ollut kovin paljon odotuksia Nukketalon suhteen, mutta yllätyin enemmän kuin positiivisesti, sillä kyseessä olikin oivallinen ja tiivistunnelmainen esikoisdekkari. Luen jännityskirjallisuutta melko paljon ja siksi on ilahduttavaa kun vastaan tulee sellainen kirja, joka vie huomioni niin että tuskin maltan odottaa seuraavaa lukuhetkeä.

Yritin miettiä hetken sitä, mikä tekee Nukketalosta erikoisen. En löytänyt juuri mitään mitä ei olisi jo jossakin kirjassa toteutettu. Se kertoo Tukholmassa toimivasta poliisin yksiköstä, jota vetää Alex Recht. Alex on tunnettu ja ihailtu poliisi, sankarityyppiä, isä ja aviomies. Poliisiksi melkein epätyypillisen hyvä. Onneksi tiimissä on hänen alaisensa, Peder, joka onkin sitten jo vähän tutumpi hahmo kirjoista. Peder on taitava poliisi, mutta ei ihmisenä kauhean miellyttävä. Hän pettää masennuksesta kärsivää vaimoaan, juo kesken poliisitutkinnan, eikä oikeastaan edes itsekään pidä itsestään. Tiimin kolmas jäsen on siviilitutkija Fredrika, kaunis ja hillitty, älykäs nainen, jolla niin ikään on yksityiselämässään solmuja avattavana. Luonnollisesti Peder hiukan ylenkatsoo Fredrikaa naisena ja siviilinä. Tuttu kuvio sekin monista kirjoista.

Niin ja se rikos. Tarinan alkuasetelma on arkisen hyytävä. Joku nappaa pienen tytön junasta. Poliisi käynnistää tutkinnat katoamisen johdosta, mutta tietystikään kaikki ei ole ihan yksinkertaista. Hirviöitä on dekkarikirjallisuus pullollaan, mutta tässä kohdin Ohlsson tekee kyllä hyvää työtä. Elin mukana tapauksessa, kauhistuin ja jännäsin, toivoin. Pidän siitä että Ohlsson ei päästä etsiviään tai lukijoitaan ihan helpolla. Vaikka olisikin ehkä helppoa tai houkuttelevaa kirjoittaa kirjoja joissa kaikki sujuu hienosti ja loppu on aina onnellinen, siitä ei kenties syntyisi kovin mielenkiintoista kirjaa. Realismin tuntua lisää se, että virheitä, joskus kohtalokkaitakin, tehdään ja niiden kanssa on vain pystyttävä elämään.

"Hän jatkoi huutamista vielä silloinkin, kun hänen vanhempansa tulivat ja hälyttivät paikalle poliisin ja lääkärin. Siinä vaiheessa huuto, joka oli alkanut kuulostaa käheältä, vaimeni hätääntyneeksi ja pohjattoman epätoivoiseksi nyyhkytykseksi. Muuri, jonka hän oli huolellisesti rakentanut ympärilleen suojautuakseen yhä yltyvältä pakokauhulta, oli murtunut. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän? Hyvä luoja, mitä hän oli voinut tehdä?"

Sivuja: 428
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasieppo

Tuhatkaunot / Kristina Ohlsson

Nappasin Tuhatkaunot mukaani kirjastosta oikeastaan yhdestä syystä - takakannessa lukevan tekstin takia. "Jokainen etsii avainta vapauteen - ja jokainen maksaa siitä eri hinnan." Tämä oli tällä kertaa se koukku, jolla minut napattiin, ei siinä aina paljonkaan vaadita. Hyvä että napattiin edes jollakin, koska kirjan kansi ei erikoisemmin kutsunut eikä takakannen tekstikään houkutellut. Kiitos siis tuolle lauseelle, koska tämä kirja osoittautuikin mukaansatempaavaksi dekkarituttavuudeksi.

Tuhatkaunot kuuluu Euroopan turvallisuusjärjestö OSCE:ssä työskentelevän Kristina Ohlssonin kirjoittamaan Fredrika Bergman -sarjaan. Fredrika työskentelee siviilirikostutkijana poliisissa ja luonnollisesti tapaamme kirjassa myös hänen työtoverinsa Alexin, Jaerin ja Pederin. Tässä kohdin ei taaskaan vältytä kliseiltä - poliiseilla on jälleen kerran parisuhdeongelmia...

Tuhatkaunot etenee kolmella rintamalla. On maahan väärin paperin salakuljetettu irakilaismies joka on lukittuna tukholmalaisasuntoon odottamaan tehtävää. On Thaimaassa matkalla oleva ruotsalaisnainen, joka huomaa olevansa keskellä painajaista. Ja kaiken keskellä on poliisitiimimme, joka saa selvitettäväkseen onnettomuudelta näyttävän yliajon ja ikääntyneen papin ammuntatapaus, jossa uhreina ovat pappi itse sekä hänen vaimonsa. Kaikki näyttää selvältä.

Dekkarina Tuhatkaunot oli minusta melko näppärä ja mukava lukukokemus, siinäkin määrin että päätin etsiä kirjastosta sarjan aikaisemmin julkaistun osan, Nukketalon. Thaimaassa olevan naisen ja irakilaismiehen tarinat värittävät dekkaria mukavasti ja antavat toisenlaista näkökulmaa kehitteillä olevaan tilanteeseen ja itse tapauskin osoittautuu lopulta aika monisyiseksi. Ei siis valittamista.

"Ja kun hän mietti, mitä sellaisen teon taustalla voisi mahdollisesti olla, hänet valtasi pelko.  Ja pelko sai hänet ajattelemaan rationaalisesti ja pakotti hänet toimimaan. Kun aurinko nousi Bangkokissa lauantai-aamuna, hän oli koonnut itsensä. Ja tiesi täsmälleen, mitä hänen pitäisi tehdä."

Sivuja: 398
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin
Kirjallinen maailmanvalloitus: Thaimaa