Elämää elokuussa

Elokuu on eräs lempparikuukausistani ja tänä vuonna se on tuntunut erityisen mahtavalta.
Ehkä se johtui kylmästä alkukesästä, ehkä kesälomasta, mutta olen imenyt jokaisen aurinkoisen hetken ihooni suurella kiitollisuudella. Ja se on tuntunut HYVÄLTÄ! Pitkän ja ankean talven ja kevään jälkeen tuntuu siltä kuin mojoni alkaisi palata, olen lukenut ilolla ja blogiin alkaa syntyä juttuja vaivattomasti.

Loma vierähti nopeasti, tie vei tällä kertaa Maltalle jossa ihastuin - taas - mereen ja purjehtimiseen. Malta on niitä paikkoja joissa menneisyyden läsnäolon voi aistia hyvinkin helposti ja varsinkin keskiaikainen Mdina vei sydämeni (kuvassa). Aivan mielettömän kaunis kaupunki! En ihmettele lainkaan sitä että näitä maisemia on nähty paljon elokuvissa. Yritin harjoitella hiukan vbloggaamista reissullani ja saatanpa laittaa tuloksia tännekin. (Maisemia tosin ei ole luvassa mutta jotain pientä kirjallista kylläkin...)

Elokuussa tulin kokeilleeksi jotain uuttakin, lainasin lifestyleblogeista idean Bloggaajan viikosta, eräänlaisesta päiväkirjasta. Postausten kirjoittaminen oli hurjan hauskaa vaikka hetkittäin epäilinkin itseäni. Ketä nyt kiinnostaisi lukea siitä, kuinka minä luen tai millaisia kirja-ajatuksia ajattelen?! Mutta kokeilu oli sen verran kiva että taidan tehdä joskus toistekin saman moisia tempauksia, vaikkapa muutaman päivän kerrallaan.

Elokuun luetut

Elokuun blogattujen kirjojen lista on tässä kuussa harvinaisen lyhyt: luettua toki tuli.  Luin 14 kirjaa ja viisi sarjakuvaa mutta kirjabloggaajan viikon takia piti pikkuisen tiivistää tahtia ja tehdä muutama kimppa- ja lyhytpostaus. Kuukauden TOP3:een ylsivät tällä kertaa Vanessa Lafayen vaikuttava Summertime, Rip Kirbyn nostalgiset seikkailut ja tyylikäs China Rich Girlfriend. Valinta oli tällä kertaa vaikea sillä vaikka lukulistallani olikin monta ns. luottonimeä joiden voimaan uskoin. Läckberg, Atwood ja Harper Lee - luotin teihin!

• Summertime / Vanessa Lafaye
• Pari kirjaa Pohjois-Koreasta: Diktaattorin keittiömestari ja Yhdeksän vuoden pako helvetistä
• The Quality of Silence / Rosamund Lupton
• Leijonankesyttäjä (Fjällbacka #9) / Camilla Läckberg
• Rouva Oraakkeli / Margaret Atwood
• Rip Kirbyn seikkailuja 1, 2 ja 3 / Alex Raymond
• Mies kuumasta (Takamäki #15)/ Jarkko Sipilä
• China Rich Girlfriend / Kevin Kwan
• Kaikki taivaan linnut / Harper Lee
• Finding Audrey / Sophie Kinsella

Luetut, ei blogatut

Tove Jansson: Moomintroll and the end of the world (Tigertext Ab/Ny Tid, 2008), 87s.

Tämä kirja osui hyppysiini kirjaston sarjishyllyä penkoessani, enkä voinut vastustaa Janssonin ensimmäisen muumi-sarjakuvan lukemista. Esipuheen maininnat kauan kadoksissa olleesta sarjakuvasta nostivat odotukseni melko korkealle ja taisin hiukan pettyä tajutessani että tarina on mukailee lähes täysin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä vaikka muumien piirrokset tässä versiossa ovat vielä hieman esiasteella. Muumien pariin on toki aina mukava palata, mutta pientä hankaluutta aiheutti myös kieli. Kirjailija on itse tekstannut tarinan kuvitukseen ruotsiksi ja julkaisija taas on tarjonnut englanninkielisen käännöksen sarjakuvan alla - eikä pieniaivoinen lukija enää osaa päättää mitä kohtaa lukisi! Sinällään oli kyllä mukavaa oppia tuttujen hahmojen nimiä muilla kielillä, vaikka Muddler/Rådd-djuren ja Snork Maiden/Snorkfröken eivät ihan minun suuhuni istukaan.

Jonathan Kellerman: Motive (Ballatine Books, 2015), 336 s.

Huh. Kellermanin Alex Delaware -sarja on edennyt jo 30. osaansa ja tekstissä tykittää edelleen varsin mukavasti. Motive oli kirja johon vaihdoin takuttuani pidempään Lou Berneyn kanssa ja tuntui oikein vaivattomalta sujahtaa takaisin Alex Delawaren tutkimuksiin. Tällä kertaa muuten jahdataan murhaajaa, joka tappaa ujoja ja eristyneitä naisia ja vaikkei luvassa nyt varsin unohtumatonta menoa olekaan niin kelpo dekkarimeininkiä kuitenkin.

J.K. Johansson: Venla (Tammi, 2015), 204 s.

J.K. Johanssonin (salanimi) kirjoittama Palokaski-sarjan ensimmäinen osa, Laura, nappasi mielenkiintoni hiukan Twin Peaksia henkivällä tunnelmallaan mutta valitettavasti fiilis ei jatkunut Noora-teoksessa. Kaksi kirjaa lukeneena halusin kuitenkin selvittää miten nuorten naisten katoamisista kertova rikossarja loppuu joten nappasin Venlan luettavakseni heti tuoreeltaan. Teksti on kyllä sujuvaa mutta tuntui vuoden tauon jälkeen hiukan sekavalta. En myöskään oikein innostunut loppuratkaisusta joka kolmen kirjan jälkeen tuntui hiukan hutaistulta. Jäinkin miettimään olisiko sittenkin ollut parempi ratkaisua mahduttaa koko Palokaski-sarja yhteen kirjaan ja karsia muuta turha rönsy pois?

S.K. Tremayne: The Ice Twins (HarperCollins, 2015), 373 s.

The Ice twins tuli ladattua hätäkirjana Overdrivestä kun matkalla tajusin että varaamani kirjat olivat loppumassa kesken ja ko. kirja sattui löytymään hyllystä. Takakansiteksti lupaili hyytävää menoa mutta petyin. Tarinan keskiössä on äiti, jonka identtisistä tyttäristä toinen on puoli vuotta sitten kuollut onnettomuudessa mutta kumpi tyttösistä menehtyikään? Plussaa annan jylhistä maisemista jotka valokuvista päätellen ovat kirjailijalle tuttuja ja rakkaita.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi (Bazar, 2015), 304 s.

On ilo juoda teetä kanssasi vaikutti todella sympaattiselta kirjalta, jossa juodaan teetä, luetaan kirjoja ja ollaan herttaisia ja persoonallisia. Ja oikeaan osuin, tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten juuri sana sympaattinen, valitettavasti kuitenkin kokonaisuus jäi minulle jokseenkin vaisuksi. Ihan mukavaa, mutta helposti unohtuvaa.

Kesken jääneet

Lou Berney: The Long and Faraway Gone (William Morrow Paperbacks, 2015), 464 s.

Berneyn kirja vaikutti Goodreadsin arvostelujen perusteella todella kiinnostavalta mutta liekö kyseessä ollut väärä lukuhetki vai väärä lukija mutta en oikein tahtonut innostua tarinasta ja jätin lopulta päivien takkuamisen jälkeen kirjan kesken puolivälissä, tajutessani että elämä on aivan liian lyhyt pakkolukemiselle. Berneyn kirjan perusasetelma on kiehtova, siinä kaksi pikkukaupungin tregediassa särkynyttä ihmistä yrittää vuosien jälkeen selvittää mitä tapahtui ja miksi.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mielestäni mukavaa tahtia, vain viidennes haasteesta on lukematta. Jei!

Entäs ensi kuussa

Ensi kuussa on luvassa ainakin kömpelöitä vbloggausyritelmiä ja #dekkari-festivaaleillekin tekisi mieleni.

Noora / J.K. Johansson

Tutustuin viime keväänä J.K. Johanssonin Lauraan joka tuolloin jäi mieleen ihan kelpo trillerinä Twin Peaks -viboineen, harmittelin vain sitä että tarina jäi harmittavasti auki. Nyt sain hyppysiini Palokaski -sarjan kakkososan, joka kulkee nimellä Noora ja pakkohan sen pariin oli hypätä heti kun edelliset kirjat oli luettu...

Kirja jatkaa samoista asetelmista joihin Laura jäi. Teinitytön katoaminen järkyttää edelleen Palokaskea. Tarinan keskiössä on kuitenkin koulussa ulkopuoliseksi jäävä Noora joka hakee huomiota perustamalla keksittyyn elämään pohjautuvan lifestyle-blogin. Tytön keksitty persoona alkaa saada suosiota, ehkä vähän vääränlaisiltakin tahoilta.

Pidin Palokaski-sarjan aloittaneesta Laurasta mutta Noora jäi minusta lukukokemuksena heikommaksi, aloin nimittäin kyllästyä Pohjanvirran sisarusten jatkuviin parisuhdesekoiluihin. Kirjan kiinnostavinta antia olivatkin Nooran osuudet, sattuneesta syystä bloggaamiseen liittyvät juonenkäänteet kiinnostavat allekirjoittanutta. En tosin ole ihan varma onko kirjassa kuvatunlainen feikkiblogi oikeasti mahdollinen, väitän että itse en ehkä ihan kaikkea tuo nielisi mutta toisaalta - maailmaanhan mahtuu monenlaista yrittäjää. Tarinalla on toki ihan mielenkiintoinen pointtinsa nykyajan elämänmenosta, jossa bloggaajat muotilaukkuineen ovat nuorien idoleita.

Harmittelen hiukan sitä että Noora tukeutuu niinkin voimakkaasti Lauraan, keskeltä ei kannata tämän kirjasarjan lukemista aloittaa. Varsinainen pääjuoni jää edelleen hyvin pitkälti auki, tosin ei tarvitse Hercule Poirot osatakseen vetää tiettyjä johtopäätöksiä loppuratkaisusta. Kirjan Twin Peaks -viitteet taitavat edelleenkin olla ihan tarkoituksellista, on kaksoiselämää eläviä tyttösiä, Madde ja BOB. Liekö Audrey mukana trilogian päätösosassa?

"Noora luki tekstiään hurmioituneena itsekin tuon nuoren naisen upeudesta. Ensimmäinen ongelma olivat valokuvat. Jos halusi bloginsa menestyvän, tarvittiin paljon valokuvia. Toiseksi tarvittiin hypetystä, ilman sitä mikään blogi ei noussut suosioon. Nooran pitäisi luoda Maddelle paitsi Facebook-profiili, Twitter - ja Instagram-tilit myös Googleplus ja Pinterest. Tässä menisi koko yö, mutta Noora tunsi pitkästä aikaa elävänsä."

Tammi, 2014
Sivuja: 270

Laura / J.K. Johansson

Laura nappasi mielenkiintoni jo esittelynsä puolesta, sillä kadonneessa teinitytössä on jotakin jokapäiväisen surullista ja dramaattista. Lehtijuttuja kadonneista ilmestyy aina silloin tällöin ja niiden kohdalla jää helposti miettimään sitä, mitä on saattanut sattua. Usein uutinen katoaa pian verkosta, kadonnut lammas on löytynyt, mutta valitettavasti muunkinlaisia tapauksia on. Tästä lähtee liikkeelle myös Lauran tarina.

Kun entinen nettipoliisi Miia aloittaa työnsä erityisopettajana entisessä opinahjossaan Palokaskessa, hän arvelee edessään olevan tasaista ja rauhallista lähiöelämää sekä työskentelyä lasten kanssa. Toisin kuitenkin käy, sillä koulun oppilas, 16-vuotias Laura Anderson, on kadonnut. Pian nettikin täytyy erilaisista huhuista ja epäilyistä, joiden kautta syylliseksi Lauran katoamiseen leimataan Nikke, Miian veli, joka työskentelee samassa koulussa psykologina.

Laura on lähtölaukaus Palokaski-sarjalle ja se tuntuukin enemmäkin teaserilta, sillä ensimmäinen osa tuntuu vasta raapaisevan pintaa, paljastavan aavistuksen verran taustoja ja kieroiluja mutta paljon materiaalia tuntuu jäävän vielä seuraaviinkin osiin, esimerkiksi Miian nettiaddiktio lähinnä vain mainitaan vaikka aiheesta olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin. En oikein tiedä mitä ajattelisin ratkaisusta - koukuttamisesta toki pidän, mutta toisaalta olisi ehkä ollut mukavaa jos lukija olisi saanut kirjasta vähän enemmän kuin vasta makupalan. (Mutta toki olenkin kärsimätön kirja-ahmatti. Kaikki mulle heti.)

Sain kirjasta Laurasta Twin Peaks -viboja - liekö kirjan nimi ollut siihen syynä sillä toki Palokasken asukkaat eivät ole niin outoja kuin Twin Peaksin väki. Silti tarinassa on kyllä yhtymäkohtia, onhan mukana nuoren kauniin tytön kuolema pienessä yhteisössä ja kaikki keskiluokkaisen kuoren alla piilotteleva paha. Vaikkei Laura ihan napakymppi minulle ollutkaan, on kirjan tarina kuitenkin siinä määrin mielikuvitusta kutitteleva että tulen varmasti lukemaan sarjan seuraavankin osan.

J.K. Johansson on nimimerkki, jonka takana on joukko tarinankerronnan ammattilaisia. Jäinkin miettimään löytyykö Lauran taustalta esimerkiksi tv-osaamista, sillä voisin jo ensimmäisen osan perusteella hyvinkin kuvitella Palokasken toimivaksi tv-sarjaksi.

"Tyttö näytti niin kunnolliselta kuin vain olla voi, mutta siten kuin koulun suosituimmat tytöt aina näyttävät. He peittävät sen alle sellaista voimaa, rohkeutta ja salaperäisyyttä jonka paljastuminen olisi tehnyt heistä friikkejä, mutta joka kunnon tytön kuoren peitossa teki heistä voittamattomia. Pasi Tikka tunsi tämän tyttötyypin. Hän tunsi sen kipeän hyvin. Se oli Venlan tyyppi.

Tammi, 2013
Sivuja: 221
Saatu arvostelukappaleena.