Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen

Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja on hehkutettu kirjablogeissa kovasti ja koska Lumikko ja yhdeksän muuta oli kerta kaikkisen oivallista luettavaa, päädyin ostamaan Harjukaupungin salakäytävät omaan hyllyyni sopivaa lukuhetkeä odottamaan. Sopiva hetki tuli flunssasta toipuessani kun kirjastokasa oli kerrankin loppuun saakka koluttu ja mieleni teki lukea jotain nokkelaa ja taianomaista.

Kustantaja Olli Suominen on ihan tavallinen, hiukan kaavoihinsa kangistunut mies, puoliso ja isä, jonka elämän tasainen kulku kuitenkin muuttuu Facebookin ja siellä toimivan elokuvakerhon myötä. Ollin elämään ilmestyy päärynämekkoinen tyttö ja muutama ikävämpikin muisto menneisyydestä jolloin Toukolan viisikko seikkaili Harjukaupungin salakäytävissä.

Pidän kovasti Jääskeläisen tyylistä kirjoittaa maagista realismia, hänen kirjansa tuntuvat aina olevan niin täynnä erilaisia vihjeita tulevasta että pelkään osan jäävän minulta huomiotta. Esimerkiksi Harjukaupungin salakäytävissä on monia viitteitä elokuviin joista monet ovat minulle tuntemattomia ja siksi nyanssit jäivät ymmärtämättä. En myöskään tunne lainkaan Jyväskylää joten monet kirjassa kiehtovasti esitellyistä paikoista jäivät vain mielikuvitukseni varaan. Ehdottomasti parasta kirjassa on kuitenkin sen sisällä piileskelevä kirja, nimittäin Kerttu Karan kirjoittama Elokuvallinen elämänopas vaikuttaa todella kiinnostavalta!

Kirja alkoi oivallisesti, kiinnostuin Ollin keski-iän kriiseilystä ja maagisesta kirjailijatuttavuudesta. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt Blytonin Viisikko-sarjasta ja Ollin nuoruusvuosien seikkailut valitettavasti toivat mieleeni turhankin elävästi nuo kirjat ja lupaava lukuflow tyssäsikin tähän. Onneksi loppua kohden Jääskeläinen laittaa taas isomman vaihteen silmään ja kirjan loppu olikin oivallinen. Harjukaupungin salakäytäviin on itseasiassa kirjoitettu kaksi vaihtoehtoista loppua ja minun kirjastani löytyi ns. blanc-loppu, joka olikin tunnelmaltaan miellyttikin enemmän kuin kustantamon sivulta lukemani rouge.

"Elämä on päärynä, joka yleensä unohdetaan lasikulhoon nahistumaan samalla kun syödään päivästä toiseen perunoita.Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas"

Atena, 2010
Sivuja: 372

Lumikko ja yhdeksän muuta / Pasi Ilmari Jääskeläinen

Hieman epäröiden tutustuin muiden kirjabloggareiden ylistämään Pasi Ilmari Jääskeläiseen. Aloitin Lumikkoa kuumeisena ja keskenhän se jäi, aivot surisivat tyhjää outojen kirjojen ja toimimattomien lisääntymiselinten keskellä ja olin jo aivan varma etten olisi Jääskeläisen tyyppiä. Aikanaan flunssa antoi periksi ja minä annoin Lumikolle uuden mahdollisuuden. Ja jotenkin pääsi käymään niin että lopetin lukemisen yöllä sikkurassa ihmetellen että joko se nyt loppui?!

Lumikko ja yhdeksän muuta on kertomus kirjailijoista, kirjallisuusseuroista ja salaisuuksista. Kirja sijoittuu Jäniksenselän kaupunkiin, jossa kaikki on melkein tavallisesti. Paitsi että joskus kirjaston kirjojen juonta onkin muutettu ja kaupungin koirat käyttäyvät kummallisesti. Kirjan päähenkilö on Ella, joka tulee valituksi kaupungin johtotähden, legendaarisen Laura Lumikon kirjallisuusseuran kymmenenneksi jäseneksi.

Pidin paljon kirjan tunnelmasta, joka oli miellyttävän omalaatuinen, taianomainen mutta sen juuret ovat silti tiukasti tässä arjessa. Minulle kirja oli hyvin visuaalinen kokemus, näin monet kohtauksista sieluni silmin kuin elokuvissa! Jääskeläisen luoma maailma tuntui rikkaalta ja kauniilta yksityiskohdissaan, joista varsinkin muuta oli suorastaan riemastuttava - lukutoukkana ajatus kirjoista joiden sisältö muuttuu, tuntui herkulliselta enkä pistäisi pahakseni teehetkeä paikallisessa kahvilassa, jossa "pöydissä lukeminen ei ole pakollista mutta se on suotavaa".

Lumikko ja yhdeksän muuta onkin mainion kummallinen kokonaisuus, siinä on reilusti synkkyyttä, jota taitetaan näppärästä taianomaisuudella ja huumorilla, joka on mustaa, juuri sellaista mistä pidänkin. Siitä huolimatta kirjassa on muunkinlaisia sävyjä, myös haikean sinisiäkin.  Mielikuvitus saa tehdä töitä ja pieni todellisuudenpako vain virkisti tätä lukijaa! Mahtava kirja siis, aion ehdottomasti lukea lisääkin Jääskeläisen kirjoja, itseasiassa Harjukaupungin salakäytävät jo odottelevatkin hyllyssä. Myös kirjailijan ihan kohta ilmestyvä teos, Sielut kulkevat sateessa, pitää ehdottomasti laittaa korvan taakse.

"Rakkaat otukset, joskus meidän sallitaan kokea ihmeellisiä asioita ja päästä paikkoihin, joista emme olisi osanneet uneksiakaan. Vain sellainen, joka ei ole kaikesta mitään oppinut, kuvittelee saavansa pitää löytämänsä asiat ikuisesti."

Atena, 2006
Sivuja: 279