Garpin maailma / John Irving

Garpin maailma on minulle rakas kirja lukioajoilta. Vanhempi serkku tutustutti minut Irvingin ihanan omituisiin kirjoihin ja Garpin maailma kilpaileekin Kaikkien isäni hotellien kanssa suosikki-Irvingini asemasta. Opiskeluaikoina luin kirjan useampaankin otteeseen mutta sitten se jäi pitkäksi aikaa kunnes tuli lukupiiri. Oli mukavaa palata vanhan suosikin pariin ja vertailla ovatko lukukokemukseni muuttuneet kymmenessä vuodessa.

Garpin maailma on eriskummallinen perhetarina. Nimihenkilö, T.S.Garp on suoraselkäisen ja poikkeuksellisen sairaanhoitajan Jenny Fieldsin ainokainen lapsi. Garpin ja Jennyn yhteinen elämä onkin varsin värikästä, koskettavaa ja rujoakin seurattavaa.

On ollut mielenkiintoista palata Gaprin maailman kautta omiin nuoruusmuistoihini. Muistan lukiolaisena pitäneeni Jenny Fieldsiä rasittavana ja jokseenkin outona tyyppinä ja vaikka nämä tuntemukset vielä jossain pohjalla olivatkin, huomaan että niiden mukaan on sekoittunut ymmärtämistä ja jopa arvostusta. Että Jenny on oikeastaan myös aika rohkea ja suoraselkäinen asialleen omistautunut ihminen. Samoin entinen suosikkini, Garp, hetkittäin jopa ärsytti minua ylenkatsoessaan äitiään. Liekö tämä nyt sitä aikuistumista, samaistunko nyt enemmän Jennyyn kuin nuorempana Garpiin? Iskikö keski-ikä - tai pohja-emu?

Lukukokemuksena Garpin maailma oli edelleen nautinnollinen, Irvingin maailma on samaan aikaan niin kummallinen ja tosi ettei oikein muuta voi kuin kääntää sivua ja nauttia vauhdista. Haluaisin myös käyttää sanaa elämänmakuinen, sillä uskon että elämäkin on täynnä absurdeja asioita ja monia sävyjä, pieniä hassuuksia ja odottamatonta syvällisyyttä, ihan kuin tämä kirjakin.

Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jonka innostuneena fanityttönä tulin katsoneeksi pariinkin otteeseen ja mistä johtunee se, että minun Garpini näyttää aina Robin Williamsilta ja Jennyni Clenn Closelta. Muistini mukaan elokuva ei - tietenkään - ollut yhtä hyvä kuin kirja mutta nyt tekisi melkein mieli katsoa sekin uudelleen. Kannattaisikohan?

"Elämä", kirjoitti Garp, "ei surullista kyllä muistuta rakenteeltaan hyvää vanhanaikaista romaania. Päinvastoin, loppu tulee silloin kun ne, joiden on määrä kuukahtaa, ovat kuukahtaneet. Jäljelle jäävät vain muistot. Mutta muisto se on nihilistilläkin."

Tammi, 2011 (ensimmäinen painos 1978)
Sivuja: 560
Alkuteos: The World According to Garp
Suomennos Kristina Rikman

Ps. Kirjabingosta piste ruudusta Kirja ja elokuva

Vapauttakaa karhut / John Irving

Innostuin kovasti John Irvingin Vapauttakaa karhuista, sillä herran tuotanto oli varsin kovaa valuuttaa lukiolais-Norkun maailmassa. Oma suosikkikirjani on Garpin maailma, joka hurmasi lämpimällä ja pikkuisen kummallisella huumorillaan. Vapauttakaa karhut vaikuttikin lupaavasti samanlaiselta kuin herran mestariteokset - ainakin luvassa olisi karhuja ja Wien.

Vapauttakaa karhut alkaa rikkaana ja rönsyilevänä tarinana kahden nuoren miehen varsin vaiherikkaasta seikkailusta. Eletään 1960-lukua ja mielessä ovat seikkailut ja naiset, Hannes Graaf kohtaa Siggyn haaveillessaan moottoripyörän hankinnasta. Yhteinen pyörä hankitaan ja tie edessä on avoin. Matkaan toki mahtuu mutka jos toinenkin...

Ikävää tunnustaa mutta Vapauttakaa karhut oli minulle aika vaikea luettava. Halusin rakastaa tätä kirjaa yhtä pyyteettömästi kuin Garpia tai Kaikkia isäni hotelleja, mutta en pystynyt siihen. Tarinassa on paljon tuttua ja nokkelaa mutta kokonaisuus oli minun makuuni hiukan sekava. Tuttuun tapaansa kirjailija tarjoaa samalla useita sisäkkäisiä tarinoita ja vie lukijansa matkalle Siggyn perheen ja Itävallan lähihistoriaan, joka muuten oli allekirjoittaneesta kirjan parasta antia. Se sai myös allekirjoittaneen pohtimaan sitä voiko kirjalle olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen, sillä minusta tämä saattaisi sopia luettavaksi nuorelle ja seikkailunhaluiselle. Niin tai näin, olen joka tapauksessa väärää kohderyhmää. Vaikka kirjan omaperäisyys onkin viehättävää, en silti oikein löydä hahmoa johon samaistua, Hannes jäi minulle liian etäiseksi, Siggy taas vain niin... outo.

Irvingin kirjoittajantaidot näkyvät jo tässäkin, ennen suomentamattomassa esikoisteoksessa, hienosti. Tavanomaisuuksiin ei sorruta ja tarina muuttuu eläväksi lukijan silmien edessä. Melkein näen eläintarhan, kolhiintuneen pyörän ja sen selässä kaksi nuorta miestä. Mutta olen täysin samaa mieltä Katjan ja Maijan kanssa siitä, että tämä ei ole se kirja, josta Irvingin lukeminen kannattaa aloittaa.

"Minä olen miettinyt tätä pitkän aikaa, Graff, enkä aio todellakaan pilata sitä. Ei mitään suunnitelmia, Graff - se on ensimmäinen sääntö. Ei karttojen lukua, ei aikatauluja sinne eikä tänne. Ajattele kaikkea mahdollista! Ajattele vaikka vuoria tai rantoja! Ajattele rikkaita leskiä ja maalaistyttöjä! Osoita sitten sormellasi sinne missä heitä voisi olla ja valitse tie samalla tavalla - valitse mutkat ja mäet. Se on toinen varteenotettava sääntö - valitse tiet joita peto rakastaa."

Tammi, 2012
Sivuja: 405
Kirjasta lisää: Lumiomena, Kirjojen keskellä
Saatu arvostelukappaleena.