Olen lukenut Jean Sassonin Prinsessa -kirjoja joskus hamassa nuoruudessani ja muistelen niiden kuvaaman maailman ihmetyttäneen silloin aikanaan. Sitten isäni toi minulle lahjaksi muutaman löytönsä ja palasin taas Saudi-Arabiaan... Nuorempana muistan kauhistelleeni kovasti Prinsessan maailmaa, näin vanhempana ja paatuneempana shokki ei tunnu yhtä suurelta vaikka tarina edelleen ikävä onkin. Sen sijaan huomasin miettiväni enemmän prinsessaa itseään, rahaa, poliittista tilannetta... Jonkinlaista muutosta on siis tapahtunut noin kymmenessä vuodessa?
Prinsessa Sultana oli tavallaan hiukan ristiriitainen hahmo, tulisieluinen, rohkea prinsessa, joka kuitenkin on uskontonsa ja kulttuurinsa sitova. Sultanan sydän on paikallaan ja hänellä tuntuu olevan halua auttaa, mutta itse auttaminen tuntuu vain olevan Saudi-Arabiassa kovin vaikeaa. Kaiken tämän vastapainoksi, Sultana tuntuu olevan hiukan hemmoteltu. Hän purkaa surunsa ja ahdistuksensa pulloon ja salailee juomistaan perheeltään - onhan alkoholin nauttiminen periaatteessa kiellettyä islamissa (olkoonkin että rikkailla Saudi-prinsseillä tuntuu olevan varsin reilun kokoiset baarikaapit).
Jollain tavalla kuvaukset Saudi-hovin jäsenistä muistuttavat melkein kuin isoja lapsia, joilla vain on rajattomasti rahaa ja valtaa. Toiset ihmiset ja eläimet ovat leluja, joita rahalla voidaan hankkia ja kun leluun kyllästyy, on helppoa hankkia taas uusi - rahalla. Naisen roolina on olla joko madonna tai huora, suojeltu ja maailmalta eristetty kodin sydän joka synnyttää lapsia ja hoitaa miestään tai sitten vain vartalo joka tyydyttää tarpeet. Rikas tai köyhä - nainen tuntuu aina olevan miehen armoilla. Sultana kertoo surullisia tarinoita mm. tyttökaupasta, mutta yhtälailla hyviin perheisiin kuuluvista nuorista saudi-tytöistä, joita naitetaan julmille, vanhoille miehille rahan tai poliittisen painostuksen takia.
Rahan käyttö kirjassa tuntuu huikealta. Sultana matkustaa miehensä kanssa New Yorkiin ja lähtee ostoksille, mies antaa mukaan pankkikortin jolla on käytettävissä 500 000 dollaria ja sanoo, että jos raha loppuu kesken, Sultana voi pyytää liikettä laittamaan tavaran syrjään ja pankki hoitaa asian kuntoon seuraavana päivänä. Tavaratalossa shoppaillessaan Sultana huolestuukin kovin siitä, onko hän kuluttanut jo tuon miehensä lupaaman puolikkaan miljoonan, mutta tavaratalon johtaja lohduttaa naista ja sanoo tämän ostaneen vasta 388 000 dollarin edestä. (Tämä siis yhden päivän aikana.) Tavallisen ihmisen näkökulmasta asia tuntuu melkein surrealistiselta. En voi olla miettimättä sitä kuinka paljon helppo raha korruptoi ihmistä.
Tästä mieleni pompahtikin öljyyn, Al-Saudien rikkauden lähteeseen. Mitä tapahtuu Saudi-Arabiassa kun maailman öljyvarannot ehtyvät tai vaihtoehtoiset energianlähteet saavat enemmän jalansijaa? Samalla mietin viime vuosikymmenen tapahtumia, Al-Qaidaa, terrori-iskuja ja sitä ovatko ne vaikuttaneet Sultanan ja hänen perheensä elämään. Entäpä kirjasarjan julkistaminen, kuvittelisin moisten paljastusten olevan vaarallisia Sultanan maailmassa? Yritin hiukan googletella Sultanan vaiheista, mutten löytänyt mitään tuoretta tietoa. Toivottavasti Sultanan piiri on vielä voimissaan.
"Olen aina suuresti kaivannut saada olla yhtä hurskas kuin äitini ja sisareni, mutta minun on myönnettävä etteivät hartaudenharjoitukseni ole olleet moitteettomia. Jo lapsena, kun ensimmäistä kertaa sain kuulla ramadanin rituaaleista, tiesin väistämättä epäonnistuvani niiden noudattamisessa. Minua esimerkiksi käskettiin pitämään kieleni kurissa ja välttämään valehtelemista, siivotonta kieltä, nauramista ja panettelua. Minun tuli sulkea korvani kaikelta loukkaavalta. Käteni eivät saaneet kurkottaa pahuuteen; jalkani eivät saaneet lähteä pahuuden poluille. Jos tahattomasti sallisin paksun tomun tai sankan savun joutua kurkkuuni, paastoni mitätöityisi. Se ei riittänyt että pidättäydyin syömästä ja juomasta auringonnousun ja auringonlaskun välisen aikana, vaan minua varoitettiin että suuta huuhtoessanikin minun täytyi pitää varani, etten vahingossakaan nielaisi pisaraakaan vettä. Kaikkein tärkeintä oli että minun piti paastota täydestä sydämestäni - mikä tarkoitti sitä, että minun tuli luopua kaikista maallisista huolista ja päästää mieleeni vain Allahia koskevia ajatuksia. Ja lopuksi minun täytyi sovittaa jokainen ajatus tai teko, joka saattaisi estää minua muistamasta Allahia."
Kirjallinen maailmanvalloitus: Saudi-Arabia