Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibrahimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibrahimi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Punainen morsian / Anilda Ibrahimi

Anilda Ibrahimin Punainen morsian kuuluu sarjaan iloisia yllätyksiä. Albanialainen sukutarina toki kiinnosti jo pelkästään eksoottisen sijaintinsa vuoksi, tunnustan nimittäin etten tiedä Albaniasta juuri mitään. Vähäiset mielikuvani liittyivät neuvosto-aikaan, köyhyyteen ja synkkyyteen, joten ilahduin kovasti huomatessani lukevani huumorintajuista kertomusta naisista.

Punaisen morsiamen tarina alkaa 1930-luvulta, jolloin tutustumme Meliha-rouvaan ja hänen tyttäriinsä. Kirja keskityy Sabaan, Melihan nuorimpaan tyttäreen joka kohtalon oikusta joutuu jakamaan nuorena kuolleen sisarensa Sultanan kohtalon. Saba nimittäin joutuu avioitumaan sisarensa lesken, Omerin kanssa. Rakkaan Sultanansa menetettyään vuosia aikaisemmin Omer on hakenut lohtua pullosta ja Saban kohtalona onkin saada puoliso, joka kaipaa aina toista.

Kirja koostuu kahdesta erillisestä osasta, ensimmäinen osa kertoo Sabasta, toinen hänen lapsenlapsestaan, 1970-luvulla elävästä Dorasta. Näistä kahdesta Saban tarina kiinnosti minua enemmän, sillä hänen elämänsä tuntuu aikakauden tapoineen ja uskomuksineen tuntuu eksoottisemmalta kuin Doran melko tutunoloinen opiskelijaelämä, johon toki perhetausta ja kommunismi antavat oman säväyksensä.

Miehet ovat tarinassa ohikulkijoita, vierailijoita, jotka käväisevät naisten elämässä, tekevät lapsia ja hiipuvat enemmän tai vähemmän taustalle, mutta suvun naiset jäävät. Kohtaloita surraan, annetaan neuvoja, tehdään valintoja, eletään elämää.

Ibrahimin romaani muistuttaa novellikokoelmaa, sen kappaleet ovat usein lyhyitä ja erillisiä pikku tarinoita Saban naapureista ja sisarista, niinkuin värikkäitä helmiä ketjussa. Kaikki tarinat eivät ole onnellisia, mukaan mahtuu varsin traagisiakin kohtaloita, mutta siitä huolimatta kirjan sävy on lempeän humoristien ja jollain tapaa sadunomainen.
"Ja kuten tiedetään, mitä enemmin tyttäret lähtevät kotoa, sitä parempi. Tytöt ovat kuin lasi: kun lasi särkyy, on turha yrittää liimata sirpaleita yhteen. Joten ennen kuin tyttäret särkyvät ja löivät särkyessään pirstaleiksi ennen kaikkea perheen kunnian, heille etsittiin aviomies jo nuorella iällä. Yhdelle kävi hyvin, toiselle huonommin. Useinmiten se oli onnen kauppaa. Eikö niin ollut sitä paitsi myös rakkausavioliitoissa?"
Tammi, 2010
Sivuja: 307
Alkuteos: Rosso come una sposa
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Pienen piirin lukukokemuksia, Kiiltomato.net, Kirjaseuranta, Luettua
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Albania