Tarina alkaa kun lumesta löytyy yliajettu mies. Taskussa oleva lompakko kertoo uhrin olevan Otto-Petteri Saarinen, sarjaraiskaaja. Tapauksen saa tutkittavakseen komisario Karli Eerola, joka ei ole ihan se tyypillinen suomalaisen kirjallisuuden poliisi. Tutusta kaavasta poiketen valokeilaan ei kuitenkaan nouse yliajon selvittely vaan Otto-Petterin kehityskaaren kuvaaminen. Kirja ei osoittele eikä selittele vaan vähäeleisesti piirtää tarinan jossa kaltoinkohdeltu poika kasvaa ensin menestyneeksi liikemieheksi ja lopulta raiskaajaksi ja tuomituksi rikolliseksi. Olli-Petterin tausta oli minun makuuni ehkä hitusen liiankin kliseinen, mutta toki uskottava.
Heinon teksti osoittautui haastavaksi, sillä kirjailija ei turhia selittele ja ainakin muutamat kohtaukset saavat lisäselvennystä vasta myöhemmin tekstissä, mikä sai tämän lukijan pariin otteeseen ensin palaamaan muutaman sivun verran taaksepäin varmistaakseni ettei mitään olennaista ole jäänyt lukematta. Ensi alkuun kirjailijan tyyli tuntui siis hetkittäin sekavalta, esimerkiksi Eerolan romani-taustaa ei ensi kohtaamisella selitetty tekstissä, mikä kieltämättä ensin hämmensi. Eerola kyllä osoittautui jo erilaisuutensakin takia kiintoisaksi hahmoksi ja olisin ehkä toivonut hänen nousevan epämiellyttävän Olli-Petterin sijasta kirjan pääosaan.
"Nainen, joka vähänkin nauttii siitä, että mies on todellinen mies, perheen pää ja kaula, löytää aina halukkaita ottajia, toisin kuin nämä nykyiset lesboämmät, joille ei mikään kelpaa, joille mikään äijä ei ole tarpeeksi isokyrpäinen, huumorintajuinen tai varakas tai jos onkin, niin sitten musiikkimaku ainakin on sietämätön ja miehellä on kaiken lisäksi inhottava tapa rypistellä otsaansa syödessään."WSOY, 2013
Sivuja: 252
Saatu arvostelukappaleena.