Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harris. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. lokakuuta 2014

Cemetary Girl. Book 1: The Pretenders (The Cemetary Girl #1) / Charlaine Harris, Christopher Golden

Cemetary Girliin törmääminen oli onnekas sattumus kirjaston hyllyjen välissä. Mieli teki saada vaihteeksi kuvallista luettavaa ja kirjaston väkihän oli laittanut Charlaine Harrisin Cemetary Girl -sarjakuvan mukavasti tyrkylle. Tunnettu nimi veti puoleensa ja kansien välistä löytyikin suorastaan koukuttava tarina. En ole lukenut Harrisin kirjoittamia Sookie-kirjoja mutta nyt alkaa tuntua siltä että ehkä pitäisi...

Cemetary Girl sopii tunnelmiensa puolesta oivallisesti Halloweenin aikaan, nimensä mukaisesti kirja nimittäin sijoittuu hautausmaalle. Tarina alkaa kun joku jättää sankarittaremme elottoman oloisen ruumiin hautausmaalle. Nuori nainen herää muistinsa menettäneenä, jäljellä on vain hämärä muisto päällekarkauksesta. Peläten turvallisuutensa puolesta päättää Calexa nimen itselleen ottava nainen jäädä piilottelemaan hautausmaalle kunnes hänen muistinsa palaa.

Oli ihanaa päästä kunnon sarjakuvan kimppuun! Don Kramerin piirrosjälki miellytti, tarina veti ja koukutti, jopa siinä määrin että lukemisen jälkeen oli pakko surffailla nettiin katsomaan joko trilogian kakkososa olisi ilmestynyt. Ei ollut, joudun odottamaan. Aargh. Toimiva pakkaus, nyt tarvitsisi saada lisää luettavaa! Kiinnostuneille suosittelen alla olevan kirjatrailerin katsomista!

Quercus, 2014
Sivuja: 120

maanantai 3. joulukuuta 2012

Bad Hair Day / Carrie Harris

Kuten olen tainnut jo ennenkin tilittää, on Helmetin Overdrive-kirjasto samanaikaisesti ihana ja turhauttava paikka. Ihana valikoimansa puolesta ja turhauttava siksi että moni kirjailijoista on minulle umpiouto ja hyvien valintojen tekeminen on siksi vaikeaa. Overdrivessä vieraileminen onkin muodostunut päässäni jonkin sortin aarteenetsinnäksi - koskaan en tiedä tuleeko vastaan oikeaa vai kissankultaa. Tällä kertaa hyppysiin osui Carrie Harrisin nuortenkirja Bad Hair Day, joka kyllä vahvasti kallistuu aarteen puolelle.

Hulluksi tiedemieheksi itsensä julistavan Harrisin kirjasarjan päähenkilö on kerrassaan mainio lukiolaistyttö Kate Grable. Harrisin tapaan myös Kate on tiedenörtti, joka haaveilee lääketieteelliseen pääsystä ja leikkauksien tekemisestä. Tarina alkaakin lukion harjoitteluohjelmasta, jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan työelämään sairaalassa ja saavat lääkärit mentoreikseen. Kate ei harmikseen saa mentorikseen kirurgia vaan patologin, joka tosin pian pidetetään murhasta epäiltynä. Outoja kuolemantapauksia alkaa esiintyä enemmänkin - kuka tai mikä on yliluonnolisen vahvalta vaikuttava murhaaja?! Ja aivan kuin murhat eivät olisi jo riittävästi, myös Elle Dickensheet yrittää viedä sankarittaren poikaystävän. Mur.
"Finding him is going to be the hard part. You don't have any idea where he could be hiding, do you?"
"No clue. Why don't I call him?"
I hadn't even thought to try calling him. Apparentely, I was one of those genius savants who can calculate square roots in their head but can't function in the real world. It explained a lot.
Bad Hair Day ei ollut tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja kriittisemmillä hetkilläni vähän kurtistelin kulmiani muutamille epäuskottavuuksille. Tokihan Kate oli fiksu lukiolainen, mutta että paikallinen poliisikin pyytäisi häneltä apua rikospaikan tutkinnassa?! Mutta kyseessä on nuorten kirja, vieläpä kaikin puolin viihdyttävä sellainen, joten on helppoa katsoa näitä puutteita sormien välistä.

Nautin kovasti Kate Grablen seurasta, oli mukavaa törmätä kerrankin nörttisankarittareen pystyy sekä hurmaamaan jalkapallojoukkueen kapteenin ja tappelemaan pahisten kanssa. Go Kate! Monien hienojen ominaisuuksiensa lisäksi Kate ei ole ärsyttävän täydellinen ja hänen ajatuksensa täyttyvät mukavan mustalla huumorilla ja kuivalla ironialla, minun tyyppiseni tyttö siis. Plussaa annan myös siitä, että Katelle on kirjoitettu myös ns. oikeita ongelmia, sillä hauskasti nimetty Elle Dickensheet todella roikkuu Katen poikaystävässä kuin takiainen...

Bad Hair Day on Harrisin Kate Grable -sarjan toinen osa ja olisin halunnut kirjan luettuani tutustua myös sarjan ensimmäiseen teokseen, Bad Taste in Boys, mutta harmikseni sitä ei Overdrivestä löydy. Kirjan teemoihin kuitenkin pääsee mukavasti kiinni vaikkei Kate olisikaan entuudestaan tuttu.
"She was freakishly, annoyingly cute, and she seemed to think everyone in the world was interested in seeing her cleavage. Every time she moved, she led with her boobs. She thrust those things out so far that she'd throw her back out if she wasn't careful. I would have warned her, but her breasts were primarily aimed at my boyfriend, so she deserved a slipped disk or two. Or seven."
2012, Random House Children's Books
Kirjasta lisää: Carrie Harrisin kotisivut

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Arkkienkeli / Robert Harris

Olen aika innoissani tästä kirjasta. Nappasin sen hyppysiini suurimmaksi osaksi tarinan sijaintipaikan, Venäjän takia (vuoden lukuhaasteiden takaraja lähestyy uhkaavasti...) Harrisin tuorein uutuus oli ollut pienimuotoinen pettymys minulle ja kun kirjan kansikaan ei houkutellut, olin jo aikeissa kiikuttaa kirjan takaisin kirjastoon. Onneksi kuitenkin päätin ottaa tarinaan edes vähän tuntumaa sillä Arkkienkeli sattuikin olemaan jännäri joka koukutti lähes ensimmäiseltä sivultaan lähtien!

Arkkienkelin keskushenkilönä on Venäjän historiaan erikoistunut brittiprofessori "Fluke" Kelso. Kelso on epätodennäköinen sankari, hän on keski-ikäinen, vähän mahaakin kasvattanut mies, joka suurimmaksi osaksi tuntuu elävän työlleen ja tutkimukselleen. Ex-vaimoja on jo kolmin kappalein ja vaikka lapset silloin tällöin vilahtavatkin Kelson mietteissä, vie Stalin silti voiton. Kelso on Moskovassa symposiumissa kun häntä lähestyy vanhus, Papu Rapava, joka kertoo olleensa paikalla Stalinin kuollessa. Rapava kertoo hänen avustaneensa Stalinin hallussa olleen päiväkirjan varastamisessa ja kätkemisessä. Stalinin kadoneen päiväkirjan löytäminen alkaa kiinnostaa Kelsoa, valitettavasti se tuntuu kiinnostavan myös muitakin...

Minulle Arkkienkeli oli hyvin toimiva paketti toimintaa ja jännitystä. Pidin Kelsosta kaikkine vikoineen ja kirjan kalsean kylmästä tunnelmasta. Jostain syystä koin kirjan aika visuaalisesti, näin silmieni edessä maisemat, henkilöt, kohtauksia kirjasta... Tarinan rakenne poikkesi mielestäni mukavasti totutusta, sillä tämän kertomuksen suurin pahis onkin Stalin. Kirjaa nimittäin rytmittävät lyhyemmät kappaleet jotka koostuvat Kelson pitämästä Stalin-luennosta. Luennossaan hän käsittelee mm. Stalinin suhtautumista sukulaisiinsa, naisiin yleensä - käy ilmi tämän miehen läheisyydessä oli varsin vaarallista olla. En ole juuri yhtään perehtynyt Staliniin, jostain syystä neuvostoajat tuntuvat minusta niin harmaita, kylmiltä ja tylsiltä. Toki tiesin sen, että Stalin aikanaan osoittautui tuhoisammaksi johtajaksi kuin vaikkapa Hitler, mutta jos Arkkienkelin teksti paikkaansa pitää, olen aika järkyttynyt tuhojen määrästä. Ehkä kirjan tunnelma onkin niin hyytävä juuri siksi, koska osa tarinasta on totta.

Arkkienkelin hiukan erikoisemmaksi jännäriksi tekee se, että tällä kertaa oikeastaan kirjan "pahis" onkin Stalin, vielä haudankin takaa. Neuvostojohtaja on kaikesta huolimatta vahvasti läsnä kirjassa, jossa oikeastaan puolin jos toisinkin ollaan samaa mieltä "Stalinin käden kosketuksesta".
(Katkelma Kelson luennosta.)"Voimme myös nähdä Stalinin allekirjoittamat tappolistat. Ja meillä on hänen päivyrinsä. Tiedämme siis, että joulukuun kahdeksantena päivänä vuonna 1938 Stalin allekirjoitti kolmekymmentä tappolistaa, joissa olisi viisituhatta nimeä, monet hänen niinsanottuja ystäviään. Ja tiedämme myös, kiitos päivyrin, että hän meni samana iltana Kremlin elokuvateatteriin katsomaan filmiä, joka ei tällä kertaa ollut Tarzan vaan komedia nimeltä Iloiset pojat. "
Otava, 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 2000)
Sivuja: 381
Alkuteos: Arcangel
Ikkunat auki Eurooppaan: Venäjä

tiistai 8. toukokuuta 2012

Pelkokerroin / Robert Harris

Robert Harrisin Pelkokerroin on todella nopeatempoinen trilleri - tapahtumat kattavat vain yhden päivän päähenkilön, Alex Hoffmanin elämästä. Alex on nelikymppinen tekoälyyn erikoistunut tiedemies, joka on kehittelemänsä algoritmin avulla onnistunut rakentamaan ohjelman joka uskomattoman tehokkaasti ennakoi osakemarkkinoiden liikettä. Ohjelma on tehnyt Alexista ja hänen liikekumppaneistaan hyvin rikkaita, mutta juuri päivää ennen tärkeää tapaamista, joku murtautuu Alexin kotiin. Murrosta alkaa omituinen tapahtumaketju, jonka aikana Alexin oma mielenterveyskin laitetaan kyseenalaiseksi.

Olen aiemmin lukenut joitakin Robert Harrisin kirjoja ja pitänyt joistakin (Pompeji) enemmän kuin toisista (Haamukirjoittaja). Pelkokerroin vaikutti aihepiirinsä osalta kiinnostavalta, talouselämään sijoittuvat trillerit kiinnostavat minua aina ja tekoälystäkin lukisin mielelläni. Mutta mutta... Jälleen kerran törmäsin jännäriin, jossa periaatteessa olisi ainesta mutta se jokin vain puuttuu. Vaikka kirjailija onnistuikin luomaan komeat puitteet Alexin high-tech -maailmassa, mutta en oikein päässyt yhdenkään hahmon sisälle vaan kaikki kirjan henkilöt jäivät vieraiksi minulle. Rempseä ja tyylikäs taiteilija-vaimo Gabrielle tuntui minun silmääni jopa hiukan epäuskottavalta - aikuinen nainen joka vääntelee naamaansa miehensä työtoverille koska ei pidä tästä? Vaikka heidän kotiinsa on juuri murtauduttu ja aviomies on sairaalassa? Enpä oikein usko.

Tarinan ydin on sinänsä hyvä, se kuvaa tehokkaasti yhden miehen kujanjuoksua. Harris pitää lukijansa tehokkaasti pimennossa ja juonen ajatusleikki sekin oli allekirjoittaneesta siinä määrin kekseliäs että olisi mielummin lukenut siitä enemmän ja hivenen rauhallisemmassa tahdissa. Plussaa annan myös realismista - kirjan taustatapahtumista moni tapahtui tuona päivänä oikeastikin, tämä lisäsi kyllä jännityksen tuntua.
"Pelko on totta puhuen luultavasti ihmisen voimakkain tunne muuallakin kuin talouselämässä. Onko kukaan koskaan herännyt aamuneljältä siihen, että olen ylen onnellinen? Olemme todenneet, että pelko on niin voimakas tunne, että on verraten helppoa suodattaa muiden tunteiden aiheuttama kohina ja keskittyä tähän yhteen ainoaan signaaliin. Esimerkin antaakseni yksi asia, joka meiltä on onnistunut, on äskettäiset markkinoiden heilahdukset mediassa käytettyjen pelkoon liittyvien sanojen esiintymistaajuuden kanssa - sellaisia sanoja ovat kauhu, hätä, paniikki, järkytys, tyrmistys, pelko, säikähdys ja pernarutto sekä eräät ydin-alkuiset yhdyssanat. Tästä voimme vetäneet sen johtopäätöksen, että pelko ohjaa maailmaa voimakkaammin kuin koskaan ennen."
Otava, 2012
Sivuja: 317
Alkuteos: The fear index
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Sveitsi