Vihdoinkin loma

Heinäkuussa koitti vihdoinkin se kauan odotettu kesäloma -mahtavaa! Loma aloitettiin reissulla helteiseen Budapestiin, jossa mukanani oli kaksi aivan oivallista kirjaa, jotka herättivät molemmat herättivät ajatuksia ja jopa tarpeen keskustella lukemastani. Kaupungilla vaeltelun jälkeen oli suorastaan ihanaa päästä hotellihuoneen viileyteen limonadilasin kanssa ja uppoutua joko isojen ihmisten tai kiinalaisten radanrakentajien maailmaan. Kiitokset herroille Hiltunen ja Mankell - olitte oivaa matkaseuraa!

Heinäkuussa kokeilin myös ensimmäistä lukumaratoniani, tosin vain 12 h kevyemmässä versiossa. Kokemus oli intensiivinen ja nyt parin viikon jälkeen muistelen sitä aika hyvillä mielin. Tein monta aloittelijan virhettä, mutta samalla opin myös itsestänikin jotain.

Heinäkuun luetut

Luin heinäkuussa 18 kirjaa ja 6715 sivua, poislukien sarjakuvat. Kuukauden parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat upea The Aviator's Wife, itkettävä Kunnes sanon näkemiin sekä jäähyväiset Kurt Wallanderille Haudatut -teoksen muodossa. Suosittelen! Kuukauden pettymys taisi (valitettavasti) olla Hosseinin Ja vuoret kaikuivat, tulin Leijapoika-euforiastani alas lujaa. Vertailu on epäreilua, mutta minkäs teet!

• Maailma vailla loppua / Ken Follett
• Paimentyttö / Enni Mustonen
• Thunderstruck / Erik Larson
• Vaarallinen leikki / Mari Jungstedt
• Haudattu / Henning Mankell
• Kunnes sanon näkemiin / Susan Spencer-Wendel & Brent Witter
• Ensimmäinen murhani / Leena Lehtolainen
• Kauniit kuolemat / Antonio Hill
• Kosto ikuisessa kaupungissa / Vera Vala
• Ilta on julma / Karo Hämäläinen
• Hyvä naapuri / Regina Rask
• Hakekaa kätilö! / Jennifer Worth
• The sweet girl / Annabel Lyon
• Aya: Love in Yop City / Marguerite Abouet, Clément Oubrerie
• Kigalin kakkukauppa muuttaa / Gaile Parkin
• The silence and the roar / Nihad Sirees
• Ja vuoret kaikuivat / Khaled Hosseini
• The aviator's wife / Melanie Benjamin
• 
  

Lisäksi luin Dupuy & Berberianin Jeanin elämää -sarjasta kirjan Teoria yksinäisistä ihmisistä (WSOY, 2010). Lukukokemus oli mukava, mutta ei herättänyt suurempia ajatuksia.

Luin myös Petteri Hannilan Kaukamoinen-sarjaan kuuluvan novellin eräässä vanhassa kahvilassa Budapestissä limonadia siemaillen. Vaikka ympäristö ei tarinaan oikein istunutkaan, tykkäsin kertomuksesta kovasti. Novelli kuuluu ainakin Elisa Kirjan ilmaiseen valikoimaan, josta latasin sen itselleni. Peukku tälle!

Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja (WSOY, 2013) tuli luettua lukumaratonin yhteydessä, mutta ajanpuutteen ja ajatuksien puutteen takia en laatinut siitä omaa postaustaan. Muistan lukeneeni kirjasta jutun oikein lehdestä, jossa sen hersyvyyttä kehuttiin, mutta minun huumorintajuni on ilmeisesti turhankin kiemurainen sillä teos ei oikein napannut. Hauskoja kohtia toki oli, mutta kyllästyin vitsiin aika nopeasti. Harmi, sillä olin etukäteen kuvitellut urakirjan suorastaan meheväksi.

Haasteiden tilanne

Tässä kuussa vihdoin päästiin haastehommissa eteenpäin. Amerikan mantereelta valloitin Indianan ja kaunokirjallisessa maailmanvalloituksessa kiinnitin lippuni Syyriaan, Swazimaahan ja Kyprokselle. Sarjakuvahaasteeseen vastasin Aya-kirjalla ja uusista kotimaisista kirjailijoista tutustuin Enni Mustoseen.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion lukea enemmän sarjakuvia - huomaan että minulla on kova sarjisnälkä! Yritän myös kirjoittaa pikkuisen matkajuttuja jahka lomahulinat hiukan hellittävät.

Kaukamoinen / Petteri Hannila

Sain ilokseni luettavakseni Petteri Hannilan uunituoreen Kaukamoisen, kertomuksen joka ottaa inspiraationsa Suomen muinaisista heimoista, karusta luonnosta ja sisukkaasta naisesta sekä vanhan runouden poljennoista.

lokin laihan lapsi lienet

vedestä naisesi vedetty

toista maata, toista luuta

eri puolia pidätte

päätökset hän päättelevi

suuret työstelee päätökset

sinä pieniä pakerrat

Kaukamoinen kertoo Vierran, Kainujen heimoon kuuluvan tytön tarinan. Kainut ovat muinainen heimo, jossa naiset ovat hallitsevassa asemassa ja Vierrankin nimi nousee esiin pohdittaessa päällikön seuraajaa, onhann nainen taitava soturi ja metsästäjä. Vierran kohtalona on kuitenkin kulkea vierailla mailla vaikeita polkuja hänen Aure-serkkunsa noustessa päälliköksi.

Pidin kovasti Petteri Hannilan tekstistä, joka herätti hienosti metsäisen kansan tunnelmat eloon. Oli mukavaa lukea fantasiaa, joka pohjasi omaan kulttuuriini. En tiedä kuinka paljon tarinasta on kirjailijan mielikuvitusta, kuinka paljon tutkimusta, mutta tarina on ainakin minun makuuni riittävän uskottava. Kaukamoinen on Hannilan esikoisteos ja se on julkaistu aiemmin englanninkielisenä versiona nimellä Fargoer.

Kertomus on toimiva, realistinenkin. Vierra ei ole mikään kaikkivoipa sankaritar, vaan enemmänkin realistinen henkilö, joka nousee vaikeuksistaan huolimatta ja yrittää kuunnella sydäntään. Hän on rakastava ja viisas, omille virheilleen turhankin ankara nainen, mutta samalla myös taitava soturi joka antaa kelpo vastuksen viikingeillekin - kelpo sankaritar siis!

Kaukamoisen tarina on verevä ja ikiaikainen, kirjailija maalaa taitavasti lukijan silmien eteen metsät ja aavat, nahkaiset teltat ja nälkäiset sudet. Hannila ei tarjoa lukijalleen onnellisia satuloppuja, joissa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen vaan on kirjoittanut jotain todellisen kirpeää. Mutta onkohan Kaukamoisen vaellus edes todella loppu, kenties tarina saa vielä jatkoakin?

"Suden samea silmä ei enää nähnyt naisen pysähtymistä nuoren, vaaleatukkaisen pojan ruumiin viereen. Se ei voinut enää huomata naisen surumielistä katsetta tämän sulkiessa pojan auki jääneet silmät. Eikä sitä, kuinka nainen lähti hiihtämään rivakoin vedoin kohti pohjoisa, kotiseutuaan, taakseen katsomatta."

PS. Tämä on 500. postaukseni!

Omakustanne, 2013
Sivuja: 190
Kirjasta lisää: Kirjan kotisivut
Saatu arvostelukappaleena.