Home front / Kristin Hannah

Keväällä kuuntelemani Kristin Hannahin The Nightingale osoittautui siinä määrin laadukkaaksi historialliseksi fiktioksi että huomatessani Helmetin Overdrive-kokoelmaan putkahtaneen lisää kirjoja naiselta, lisäsin heti Home frontin varauslistalle. Tälläkin kertaa oltiin sotaisissa tunnelmissa mutta nykyajassa, sillä Hannah kertoo nyt naissotilaan tarinan.

Joleen Zarkades on taistellut itsensä kahden alkoholistin lapsesta tasapainoiseen ja mukavan keskiluokkaiseen keski-ikään. Vaikka parisuhteen tuli palaakin säästöliekillä, nauttii nainen työstään kansalliskaartin helikopterilentäjänä. Sitten kaikki muuttuu sillä Joleen lähetetään palvelemaan Irakissa.

Home front oli jollain tapaa hyvin tyypillisen amerikkalainen kirja, lämminhenkinen ja isänmaallinen mutta kuitenkaan silti tuputtamatta arvomaailmaansa. En ole muistaakseni lukenut yhtäkään kirjaa naissotilaista joten aihe kiinnosti kovasti. Kuunnellessani kuitenkin mietin useampaan otteeseenkin sitä, onko naisten asevelvollisuus luonnoltaan erilaista ja pitäisikö sen ollakaan? Yhden vanhemman lähtö sotatantereelle taatusti vaikuttaa arkeen, oli kyseessä isä tai äiti mutta kaiketi äidit ovat vieläkin tottuneempia perheen elämän pyörittämiseen. Ovatko? Pitäisikö olla toisin?

Kirjan pääpaino ei toki ole sukupuolinäkökulmassa vaan enemmänkin sotilaan arjessa ja erityisesti kotiinpaluussa, se kun ei kirjassakaan suju ihan niinkuin elokuvissa. Hannah kuvaakin mielestäni uskottavasti trauman jälkeistä stressihäiriötä (huh, mikä sanahirviö) ja sotilaiden kuntoutumisen arkea. En osaa oikein edes kuvitellakaan millainen paluu taisteluiden melskeistä olisi mutta hyvä että asiasta nyt jo puhutaan.

Kelpo kirja, itketti vähän ja pisti ajattelemaan enemmänkin.

MacMillan Audio,2012
Kesto: 7h 50min
Lukija Maggi-Meg Reed

The Nightingale / Kristin Hannah

The Nightingale putkahti lukulistalleni ihan vahingossa. Odotin seuraavaa Flavia de Luce -äänikirjaa kirjastosta mutta jonon pentele eteni niin hitaasti että epätoivoissani tarrasin Hannahin kirjaan koska se sattui olemaan hyllyssä. Hirmuisen tyylikäs tapa löytää luettava tämä haihatteleva epätoivoisuus.

Kristin Hannah vie lukijansa toisen maailmansodan melskeisiin: natsien miehittämässä Ranskassa selviytymisestään kamppailevat sisarukset Vianne ja Isabelle, jotka tuntuvat toisensa vastakohdilta. Vianne, on perheelleen omistautunut äiti ja vaimo, kotirouva joka kaipaa turvallisuutta, Isabelle taas tulisieluinen kapinallinen joka ei mieti seurauksia. Sota kuitenkin muuttaa kaiken.

Aloittaessani lukemista olin jo valmiiksi hieman kyllästynyt, ajattelin että hyppysissäni on jälleen kerran yksi "natsikirja". Olen lukenut kohtuullisen monta kirjaa aiheesta ja epäilen voisiko aiheesta enää kirjoittaa enää mitään uutta mutta päätin antaa kirjalle kuitenkin tilaisuuden. Jossain vaiheessa kävikin niin että huomasin koukuttuneeni - oli pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Oivallisia koukkuja tarjosi myös kirjan rakenne, tarinalla on jälleen kerran kaksi aikatasoa, joista toisella kertojana on Oregonissa asuva vanha rouva joka palauttaa sotamuistoja mieleensä. Mutta kumpi sisaruksista hän on?

Pidin kirjassa myös siitä, että sotaa kuvataan vaihteeksi naisten näkökulmasta. Kuten Vianne sanoo mitalit ja paraatit ovat miehiä varten, naiset vain jatkavat elämäänsä kun taistelut päättyvät. Kirjan sisarukset ovat ehkä hiukan kärjistetysti erilaisia mutta kokonaisuus on silti riittävän uskottava. Teksti ei ole ehkä unohtumatonta mutta kyseessä on kuitenkin kelpo lukuromaani ja veikkailen että se saattaa löytää tiensä kotimaistenkin kustantamoiden listoille.

Ison kiitoksen ansaitsee Polly Stonen erinomainen luenta - en vain voi lakata ihmettelemästä kuinka yksi ihminen voi pystyä niin osuvasti esittämään useita eri-ikäisiä ja eri kansallisuuksista olevia henkilöitä. Ihmeellisiä taitureita nämä äänikirjojen lukijat!

“Wounds heal. Love lasts. We remain.” 

MacMillan Audio, 2015
Kesto 17h 19min
Lukija Polly Stone

Nimikirjainmurhat / Sophie Hannah

Joulun alla uhkasi käydä niin että virtuaalinen äänikirjakasani oli loppua vaikka edessä oli vielä
monta turruttavaa aamua pimeällä bussipysäkillä. Ei hätää, onneksi muistin joskus ostaneeni varakirjaksi itselleni Sophie Hannahin Poirot-tarinan Nimikirjainmurhat. (Tästä voi huomata myös sen kuinka tärkeää on ostella itselleen varakirjoja, koskaan ei tiedä milloin lukuhätätapaus yllättää ja sitten törötät maanantaiaamuna odottamassa bussia pimeässä ja kylmässä ilman minkäänlaista lohduketta tai henkistä tukikeppiä. Kirjat ovat parhautta!) Olin suhtautunut epäileväisesti Nimikirjainmurhiin sillä en ollut ihan varma kuinka minulle tuntematon Hannah voisi astua itsensä Agatha Christien kenkiin .

Nimikirjainmurhissa Poirot ja hänen apurinsa, Scotland Yardin nuori etsivä Catchpool, saavat tutkittavakseen visaisen kolmoissurman. Hienon Bloxham-hotellin kolmesta eri huoneesta on nimittäin löydetty kolme surmattua henkilöä. Kuten Poirot-tarinoissa usein käy, kaikki liittyy kaikkeen ja mitä odottamattomimmilla tavoilla. Suuri etsivä käyttää jälleen pieniä harmaita aivosolujaan niin tehokkaasti että ainakin Catchpoolia hirvittää ja arvoitus selviää vasta monen mutkan kautta.

Olen hiukan kahden vaiheilla siitä, mitä kertoa Nimikirjainmurhista. Teoksessa nimittäin oli paljon hyvää mutta risujakin olisi kohtuullinen nippu jaettavaksi. Hannah tavoittaa kyllä Poirot-kirjojen tunnelman riittävän hyvin, en ole itse lukenut aikoihin Agatha Christien dekkareita joten tarina olisi kyllä mennyt ainakin minuun täydestä. Samaten haluan kiitellä kirjan lukijaa - aiemmat kotimaiset äänikirjakokeiluni ovat aiheuttaneet pieniä pettymyksiä - mutta Lars Svedberg teki oivallista työtä tässä kirjassa ja palautti osan uskoani suomenkielisten äänikirjojen osalta. Svedbergin ääni on todella miellyttävä, häntä kuuntelee ihan ilokseen. Myös kirjan tarjoilemat pienet huumorinpilkahdukset osuivat maaliinsa ja saivat kuuntelijan hymyilemään.

Sitten risuihin. Pidin kirjan juonta jossain määrin epäuskottavana ja myös ennalta-arvattavana. (Tai sitten minäkin käytin pieniä harmaita aivosolujani Poirotin tapaan tehokkaasti?!) Varsinaisten tapahtumien sijaan juonessa on monia tilanteita joissa erinäiset henkilöt valoittavat tapahtumien taustaa omista näkökulmistaan, mikä sinällään toki sopii kirjan tyyliin mutta alkoi loppua kohden tuntua kuuntelijasta saman tarinan toistamisesta uudelleen ja uudelleen. Varsinkin ns. loppuhuipennus tuntui jo hiukan venytetyltä ja liialliselta selittämiseltä. Myös Catchpool on jää oudohkoksi ja etäiseksi tuttavuudeksi, hiukan ihmettelen kuinka tällainen herkkä mies joka ei halua ajatella murhia tai nähdä ruumiita onkaan tullut valinneeksi ammatikseen juuri poliisin?

Kokonaisuutena Nimikirjainmurhat oli kohtuullinen lukukokemus, se ei herättänyt hinkua tutustua Hannahin muuhun tuotantoon mutta en silti harmittele myöskään sen parissa vietettyjä tunteja. Ainakin bussimatkani olivat kirjan ansioista rattoisampia!

WSOY, 2014
Kesto: 11h 41min
Alkuteos: The Monogram Murders
Lukija: Lars Svedberg
Suomentanut Terhi Vartia

Kirjan vuoden lukuhaaste: Jännityskirja tai dekkari