Orjamarkkinat / Jouko Halmekoski

Tartuin Jouko Halmekosken kirjaan huutolaisista lukemani lehtiartikkelin innoittamana. Olin kyllä kuullut termin aiemminkin, etäisesti ehkä tiesin mitä se tarkoittikin, mutta artikkeli ja Orjamarkkinat avasivat silmäni.  Huutolaisuuden lähtökohta lienee ollut hyvä, on haluttu huolehtia siitä, että jokainen lapsi, köyhä tai orpo, saisi jonkinlaisen paikan jossa olla. Käytännössä tämä kuitenkin toteutui niin, että lapset myytiin huutokaupalla vuodeksi siihen taloon, joka teki hoidosta alimman tarjouksen.

Oli hyviä ja kunnollisia taloja ja niitä, joissa lapsi käytännössä asetettiin orjan asemaan. Oli ryysyissä kulkemista, huonoa ja vähäistä ruokaa, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä ja häpeän ja alemmuuden tunnetta. Hellyyden puutetta. Ihmisen, lapsen, arvo tuntui olevan mitätön.

Itse huutokauppatilaisuuskin on nykyihmisen silmin järkyttävä, varsinkin kun pienimmät myytävät ovat saattaneet olla pikkulapsia.  

"Myytäviä saattoi olla hyvinkin runsaasti. Oli uusia ja edellisenä vuonna huudettuja. Heidät piti tuoda nähtäväksi, koska hoitosopimus tehtiin vuodeksi kerrallaan. Myytävät koostuivat lapsista, vanhuksista, vammaisista sekä mieli- ja pitkäaikaissairaista.
Huutokauppoja pidettiin kunnantaloilla, kouluissa ja ulkosalla. Meklarina toiminut kunnan edustaja koetti saada huudettavan vuotuisen hoitomaksun mahdollisimman pieneksi.
Myytävistä lapsista pienimmät nostettiin pöydälle tai muulle korokkeelle seisomaan. Meklari piti vasemmalla kädellä tukasta tai olkapäästä kiinni ja heilutti oikealla vasaraa.Sujuvasanaisimma mainostivat myytäväänsä: "Lapsi on perin kiltti, vähään tyytyväinen eikä itke paljon. Mitä vaaditaan? Mitä vaaditaan?"

Jouko Halmekoski on koonnut kirjaansa 25 huutolaislasten tarinaa. Mielenkiintoista on lukea myös lasten aikuisesta elämästä, moni Halmekosken kirjan henkilöistä oli vaikeasta lapsuudesta huolimatta onnistunut aikuisena luomaan hyvän elämän, olkoonkin että monia myös lapsuuden koettelemukset ja häpeän tunne edelleen vaivasivat. Silti, en voi olla miettimättä kuinka moni lapsista kuoli "hoitopaikkoihinsa" tai ajautui kokemustensa takia itsetuhoisille poluille. Kirja olkoon siis jonkinlainen anteeksipyyntö heille.

Voin vain kuvitella millaista kohtelua 10-vuotias Maija oli kestänyt vuosien ajan ennenkuin erään pieksämisen jälkeen uskaltautui sanomaan näin:

"Olin taas saanut selkääni kun huomasin hellan reunalla pienen kirveen. Iskin sen varren Tertun käteen ja sanoin: - Lyö tuolla niin ei enää tartte sen jälkeen hakata."

Orjamarkkinat ei ole mikään kirjallinen helmi, mutta koin sen kiinnostavana ja surullisena osana Suomen historiaa. Se avaa myös uuden näkökulman hyvinvointivaltio-Suomeen ja siihen, kuinka hyvin meillä asiat ovatkaan nykyisin ja mikä on onni, kun on ollutkaan se, jos lapsena on ollut joku joka pitää huolta ja rakastaa.

Kirjasta lisää: Kaiken voi lukea
Sivuja: 223