Ja vuoret kaikuivat / Khaled Hosseini

Luin hiljattain Khaled Hosseinin hienon Leijapojan ja innostuin kirjailijasta niin että halusin ehdottomasti lukea hänen tuoreimman teoksensa, Ja vuoret kaikuivat. Olin myöhään liikkeellä innostukseni kanssa, sillä kirjaa jonotettiin jo innokkaasti kirjastossa ja malttamattomana päädyin lopulta ostamaan kuukauden Luekirja-palvelua jotta saisin tuon odotetun opuksen mahdollisimman pian hyppysiini.

Ja vuoret kaikuivat on tarina Afganistanista ja sen ihmisistä, pois paenneista ja kotiin jääneistä, ulkomailta saapuneista avustustyöntekijöistä. Kirjan keskiössä ovat kaksi lasta, Abdollah ja hänen pikkusiskonsa Pari, joista jälkimmäisen antaa köyhä isä adoptoitavaksi rikkaaseen perheeseen peläten rankan elämän kuihduttavan pienokaisen pois. Tarina kattaa vuosikymmenten pituisen ajanjakson ja kuvaa samalla Afganistanin varsin kuohuvia vuosia.

Luulen että tämän kirjan kohdalla innostukseni kääntyi kirjaa vastaan. Leijapoika ja sen hieno rosoinen kauneus olivat vielä niin kirkkaana mielessäni etten voinut olla vertaamatta kirjoja keskenään ja pettymättä hienoisesti kun käsissäni oleva teos ei yltänytkään sen tasolle. Kokonaisuutena Ja vuoret kaikuivat on kaunis, kiinnostava ja koskettavakin, se vain ei ole Leijapoika.

Myös kirjan rakenne aiheutti hämmennystä, sillä kyseessä ei ole romaani aivan perinteisessä muodossaan vaan ehkä enemminkin kertomuskokoelma, jolla toki on oma punainen lankansa. Ajatus Afganistaan jollain tapaa liittyvien ihmiten tarinoiden liittämisestä yhteen on kaunis ja mielenkiintoinen, mutta ei oikein minun juttuni. Hosseini on rakentanut kiehtovan henkilökaartin, joihin olisin halunnut tutustua paremminkin, nyt koin että ohitimme heistä monet liian nopeasti ja tuttavuus jäi vain pintapuolikseksi. Kysymyksiä jäi vielä paljon.

"Kaikki on yhtä riemukasta, utuista hurmaa, ja tuuli viuhuu heidän korvissaan. Parwana vilkaisee olkansa yli siskoaan, ja sisko vastaa katseeseen, ja he nauravat yhdessä, kun kulkukoirat jahtaavat heitä.

Parwana jatkaa kulkuaan kohti uutta elämäänsä. Hän kävelee kävelemistään, ja pimeys hänen ympärillään on kuin kohtu. Kun se hälvenee ja aamu alkaa sarastaa, hän näkee ideästä tulevan kalpean valoviirun osuvan kallionkiellekkeenseen, ja se tuntuu hänestä syntymältä."

Otava, 2013
Sivuja: 411
Alkuteos: And the mountains echoed
Suomentanut: Katariina Kaila

The Kite Runner / Khaled Hosseini

Olen lukenut Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja muistan pitäneeni kirjasta. Mutta jotenkin The Kite Runner (suom. Leijapoika) on jäänyt minulta huomioimatta - virhe, jonka onneksi nyt korjasin, sillä tämä kirja on vaikuttava. Kirjan tapahtumat ja henkilöt jäivät askartelemaan ajatuksiini pitkiksi ajoiksi ja nyt oikeastaan mietinkin miksi odotin näin kauan sen lukemista.

Leijapoika vie lukijansa Afganistan lähihistoriaan. Kirja kertoo kahden pojan, Amirin ja Hassanin, tarinan. Amir on pojista onnekkaampi, hän syntyy arvostetun kauppiaan ainoaksi pojaksi ja etuoikeutetuksi pashtuksi. Hassan taas on Amirin perheen palvelijan poika ja ylenkatsottuja hazaroita. Pojat eivät luokka- tai rotueroista piittaa, mutta valitettavasti maailma tekee sen heidän puolestaan. Amirin tie Amerikkaan, Hassan taas jää Neuvostoliiton miehittämään Afganistaniin.

Hosseinin kirja oli hieno lukukokemus, jossa oli useampikin vahva teema. Se kuvaa Afganistanin karua lähihistoriaa vaikuttavasti, kauniin nostalgisiin lapsuusmuistoihin liittyvät pian sota, väkivalta ja julmuus. Tarina on myös Amirin kasvutarina, hän on vahvan, yhteisössään miltei legendaarisen isän arka poika joka ehkä enemmän kuin mitään muuta haluaisi isänsä hyväksyntää, mutta rohkeuden kehittämiseen tarvitaan joskus kokonainen ihmisikä. Hosseini kuvaa poikia niin hyvin että saatoin melkein nähdä nuo pikkupojat silmissäni ja se ehkä sai minut eläytymään heidän kohtaloihinsa entistä enemmän.

Vaikka kirjan vaikuttavinta antia olivatkin poikien lapsuusvuodet, pidin mielenkiintoisena myös Amirin aikuistumista Amerikassa ja maahanmuuttajan elämän kuvausta. Vaikka kirjassa jokunen ennalta-arvattava käänne olikin, ne eivät juuri haitanneet sillä Hosseini on käärinyt tarinansa niin hienoon ja monipuoliseen pakettiin etten voinut kuin ihastella ja elää kirjan mukana. Hieno kirja, todellakin!

PS. Khaled Hosseinin uusin kirja, Ja vuoret kaikuivat, julkaistaan huomenna maailmanlaajuisesti. Tämä(kin) kirja kiinnostaa kovasti!

"Winter.
Here's what I do on the first day of snowfall every year: I step out of the house early in the morning, still in my pajamas, hugging my arms against the chill. I find the driveway, my father's car, the walls, the trees, the rooftops, and the hills buried under the foot of snow. I smile. The sky is seamless and blue, the snow so white my eyes burn. I shovel a handful of the fresh snow into my mouth, listen to the muffled stillness broken only by the cawing of crows."

Bloomsbury Publishing, 2009
Sivuja: 336