Pahan varjot / Anne Holt

Nappasin kirjastosta pahimpaan dekkarinälkääni uuden Anne Holt -niteen Pahan varjot. Jykevä kirja piti sisällään kaksi Hanne Wilhelmsen -dekkaria, mistä iloitsin sillä Hannehan on suosikkini Holtin hahmojen keskuudessa. Kansien välistä löytyvät teokset Paholaisen kuolema ja Kuollut jokeri.

Paholaisen kuolema vie lukijan aikaan jolloin Hanne aloittelee uraansa apulaispoliisipäällikkönä. Poliisit kutsutaan paikalle kun lastenkodin johtajatar löytyy työpaikaltaan surmattuna, samalla huomataan että yksi lapsista, 12-vuotias Olav, on kadonnut.

Kärsin Paholaisen kuoleman kohdalla pahoista käynnistysvaikeuksista. Jostakin syystä tämä nimenomainen tarina ei oikein kiinnostanut, näin jälkeenpäin mietin miksi ylipäätään väkisin kahlasin sen läpi. Ehkä päästäkseni seuraavaan tarinaan? Olavin kohtalo toki kiinnosti mutta ajatukseni olivat ristiriitaiset. Olaviin viitataan kirjassa usein poikana, jossa kaikki on pahasti vialla, tämä välittyy selvästi myös Olavin äidin kirjoittamista katkelmista. Syyksi Olavin vaikealle käytökselle tarjotaan MBD-häiriötä. Ymmärrän mainiosti että maailmassa on varmasti lapsia, jotka ovat todella vaikeita, silti minun oli vaikeaa hyväksyä se, miten kylmästi kirjassa suhtauduttiin Olaviin. Ymmärtääkseni myöskään MDB ei tee lapsista pieniä hirviöitä joita heidän äitinsäkin pelkäävät. Tämä näkökulma siis ärsytti ja varmasti vaikutti myös lukukokemukseeni eikä mielenkiintoni tainnut enää riittää murhan selvittämiseen.

Kuollut jokeri alkaa hyytävistä tunnelmista. Nainen, valtionsyyttäjän vaimo, löytyy kotoaan samuraimiekalla mestattuna ja epäillyksi luonnollisesti nousee aviomies. Sitten toinenkin mestattu ruumis löytyy. Samaan aikaan Hanne Wilhelmsen saa kuulla huonoja uutisia myös yksityiselämänsä saralta.

Kuollut jokeri oli enemmän minun makuuni oleva dekkari. Tarina nappasi otteeseensa heti ensimmäisiltä sivuilta ja varsinkin Hannen yksityiselämän kuohut kiinnostivat ja paljastivat naisesta haavoittuvaisemman puolensa. Hannessa ehkä pidänkin eniten juuri hänen ristiriitaisuudestaan, hän on työssään nerokas, mutta sama ymmärrys ei yllä ihmissuhteisiin saakka. Hanne on kova luu mutta tässä kirjassa hänestä näytetään myös toinenkin puoli ja tästä pidin. Huomasin muuten tätä juttua kirjoittaessani että olen kenties keskittynyt ihan vääriin asioihin dekkarin kannalta, ajatuksissani murhaajien jahtaaminen näemmä jäi taka-alalle pohtiessani rikosta kiinnostavampia ihmissuhdekuvioita. Pitäisiköhän minun ihan suosiolla lukea seuraavaksi chick-litiä?

(Olav syntyy.)
"Hän oli todella isokokoinen. Ja minä tiesin, että jotain oli vialla. Ne laskivat hänet käsivarsilleni, enkä minä tuntenut iloa, en surua. Pelkkää voimattomuutta vain. Valtavaa, ahdistavaa voimattomuutta, ihan kuin minulle olisi annettu taakka, jonka kaikki tiesivät olevan minulle ylivoimainen. Ne lohduttivat minua. Kaikki oli aivan normaalia. Poika oli vain isokokoinen."

Gummerus, 2014
Sivuja: 696
Alkuteokset Demonens død & Død joker
Suomentanut Katriina Savolainen

Helmikuu Norkun mieleen

Tänä vuonna talvi on ollut minun mieleeni. Vaikka lumi minusta kauniilta näyttääkin, en ole pakkasen ja liukastelun ystävä ja tänä vuonna niiden suhteen on päästy helpolla! Jo pari viikkoa on tuntunut siltä että kevättä on ilmassa, tassujen alla tuntuu jo asvaltti ja ilman pipoakin pärjää! Jipii!

Helmikuu hurahti töiden merkeissä, tiukan työrupeaman loppu onneksi häämöttää jo. Olen myös saanut joulun ja lomamatkan jälkeisen laiskotteluputken katkeamaan, tehnyt murulleni raakasuklaata ja lukenutkin. Arkea, mutta ihan mukavaa sellaista.

Helmikuun luetut

4623 sivua, 17 kirjaa. Kuukausi oli ainakin äänikirjojen sillä kuuntelin niitä peräti neljä kappaletta. Kuukauden hitit: The Great Gatsby, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Kuntoilu 2.0 joka sai minut nostamaan peffani sohvalta. Varsinaista floppia ei osunut vastaan lainkaan mikä lienee kelpo lukukuukauden merkki.

• Philomena / Martin Sixsmith
• Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain
• Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds
• Poika joka pelastui / Leon Leyson
• Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen
• Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
• Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka
• Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi
• The Valley of Amazement / Amy Tan
• Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen
• Poison / Sarah Pinborough
• Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi
• The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald
• Meltdown / Ben Elton

Luetuksi tuli Anne & Even Holtin yhdessä kirjoittama sairaala/rahoitustrilleri Kuoleman tahdissa, joka ei oikein ottanut iskeäkseen. Kirjan elementit olivat sinänsä ihan kiinnostavia mutta jotenkin tuskastuin muutamien juttujen epätodennäköisyyteen. Mieleen tulivat lähinnä Robin Cookin kirjoittamat teokset joita tuli luettua muutama lukioaikoina. (Gummerus 20 10, sivuja 315, suomentanut Katriina Huttunen)

Luettujen muttei blogattujen kasaan päätyi myös Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Sukkanauhatyttö, jonka olin sortunut ostamaan muistaakseni Elisa Kirjan alesta. Vaikken lyhyiden tarinoiden ystävä olekaan, kirja viihdytti kohtuullisesti, tosin myönnettäköön että ilman muuta sen parasta antia olivat lopun kolme pitkää juttua, lyhyet olivat minun makuuni melko heppoisa. Kirjasta ei jäänyt paljoa sanottavaa mutta sainpahan aikani kulumaan. (Tammi 2001, sivuja 299)

Lomamatkalla luettu Chris Cleaven The Other Hand jäi myös hässäkässä bloggaamatta vaikka olikin ihan kelpo kirja. Tulisesti en rakastunut mutta ainakin aika kului lennolla. Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan vaikuttava aloitus jossa Little Bee vertaa itseään puntaan - se kolahti. Sen sijaan muutamat muut asiat kirjassa olivat vähänvaikeita uskoa ja ensimmäisten sivujen into pääsi laantumaan. Kirja lienee suomennettu nimellä Little Been tarina ja siitä on kirjoitettu blogeissa innokkaasti. (Sceptre 2009, sivuja 378)

Haasteiden tilanne

Maailman valloittaminen jäi tässäkin kuussa mutta sotilasurani (Ihminen sodassa -haaste) sentään vaikuttaa nousujohteiselta sillä nappasin tässä kuussa 1 lisäpisteen.

Entäs ensi kuussa?

Eräs ystäväni ilmoittaa aina maaliskuun alkaessa kevään koittaneen, olipa käsillä millainen lumituisku tahansa. Tänä vuonna kevään voi aavistaa ja allekirjoittanut ainakin odottaa sitä hartaasti. Lukukasassa on ainakin mainioita sarjakuvia ja kaikinpuolin muutenkin ihania kirjoja, joten jos takatalvi tuleekin, olen varautunut.

Kuollut kulma / Anne Holt

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Anne Holtia ja Gummerusta menetetyistä yöunistani.  Kuollut kulma nimittäin sai minut nipistämään tunteja kallisarvoisesta uniajastani koska en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Tässä mielessä se, että kirja on suhteellisen lyhyt, on aika onnellinen juttu. Ensi yönä voin jo nukkua ellei sitten lukupinon seuraava kirja koukuta yhtä pahasti.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle heinäkuisena päivänä joka on jäävä historiaan Utøyan tragedian johdosta. Inger Johanne Vik on saapunut auttamaan ystäväänsä Elleniä juhlien järjestelyissä kun Ellenin 8-vuotias poika, Sander, löytyy kuolleena olohuoneesta. Ylivilkas poika on ilmeisesti pudonnut tikapuilta leikkiessään ja vanhemmat ovat lamaantuneita. Onnettoman ajankohdan takia tapaus saa tutkijakseen aloittevan poliisin Henrik Holmen, joka kuitenkin Inger Johannen tavoin alkaa aavistella ettei kyseessä ollut onnettomuus.

Kirja kuuluu Anne Holtin Inger Johanne Vik -sarjaan, jota olen aikani karsastanut koska pidin Hanne Wilhelmsen -sarjasta enemmän. Mutta tällä kirjalla Anne Holt vihdoin sai minut innostumaan Inger Johannesta - Kuollut kulma on mielestäni paras lukemistani Holtin teoksista. Sinänsä on toki harmittavaa että innostun Inger Johanne -sarjasta vasta nyt, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Kuolleen kulman aihe on tärkeä. Holt nostaa esiin sen, ettei lasten pahoinpitely ole mahdotonta vauraassakaan perheessä, jossa ulkoiset puitteet ovat kohdallaan. Holt käsittelee asiaa taitavasti ja koskettavasti. Pidin kovasti etenkin Henrik Holmesta, joka osoittautui oikeastaan aika sympaattiseksi ja pikkuisen hauskaksikin tyypiksi - kuulisin hänestä mielelläni lisää seuraavissa kirjoissa.

"Oli liian myöhäinen yö, liian varhainen aamu, liian monta traagista ihmiskohtaloa yhden ihmisen ymmärrettäväksi.
Niinpä Inger Johanne keskittyi suremaan vain yhtä.
Hän itki pienen pojan takia, jota vanhemmat eivät olleet kyenneet pitämään hengissä hieman yli kahdeksaa vuotta pidempään. Inger Johanne suri Sanderia, painavaa, herkkää ja rajua poikaa, joka oli juuri saanut paloauton jota ei ehtinyt koskaan rikkoa."

Gummerus, 2013
Sivuja: 288
Alkuteos: Skyggedød
Suomentanut Outi Menna