Mitä he toisilleen tekivät / Hanne-Vibeke Holst

Hanne-Vibeke Holstin kirja piristi kovasti kesäflunssaista päivääni. Olen lukenut kirjaiijalta aiemmin Kruununperijättären, joka ainakin muistoissani oli ihan mukava, himppasen chick-litiin kallistuva kirja ja kun blogistanian viidakkorummut olivat vihjanneet kirjan olevan kiinnostava joten sain kirjastokassiini täytettä! Eivätkä blogisauhut väärässä olleetkaan sillä kun sain tulin viettäneeksi koko kesäisen päivänä Holstin seurassa, täysin kirjan maailmaan uppoutuneena.

Mitä he toisilleen tekivät on sukutarina, jossa liikutaan kahdella aikatasolla. Tarinan keskiössä on Helena, Berliinin oopperan taiteellinen johtaja, joka juuri valmistautuu vastaanottamaan palkinnon tabuja rikkoneesta esityksestä. Samalla hän kohtaa myös vieraantuneen tyttärensä Sophien. Palkinnonjakotilaisuudessa kuitenkin esiin nousevat varsin dramaattisesti äidin ja tyttären kipupisteet. Kirjan kerronta vuorottelee tuon illan ja Helenan sukutarinan välillä, aloittaen vuodesta 1940, päivästä jolloin Saksa valloittaa Tanskan ja Tholstrupien pieni tytär, Karen syntyy. Perheen aikajana kuljetetaan sotavuosien kautta 1950-luvulle, jolloin perheen identtiset ja komeat kaksospojat särkevät sydämiä. Kaiken yhteen sitovat perheen unelmat ja pettymykset ja virheet, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Mitä he toisilleen tekivät onnistui koukuttamaan ja kuten usein hyvien kirjojen kohdalla käy, mietin sen teemoja pitkään lukemisen lopettamisen jälkeenkin. Minulle mielenkiintoisimmaksi teemaksi nousivat parisuhteet ja valinnat, jotka vetävät pareja hitaasti erilleen. Kun toiveet ja päämäärät eivät enää olekaan yhteisiä tai edes saman suuntaisia vaan toinen joutuu taipumaan ja luopumaan omista unelmistaan. Tätä kaikkea Holst kuvaa hienosti, pienin piirroin mutta varmasti.

Pidin todella paljon Holstin tarkkanäköisestä kerronnasta, varsinkin juuri Helena tuntuu hyvin aidolta ja monimutkaisuudessaan kiinnostavalta henkilöltä. Toivoisin että osaisin kertoa enemmänkin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, mutta totta puhuen tällä kertaa hyvä tarina vei minut niin mennessään että nyt, lukemisen jälkeen on jäljellä vain hyvä mieli.

"Yhtäältä toivon, että Sophie jäisi ikuisiksi ajoiksi, toisaalta hän saisi lähteä vaikka saman tien. Kaipaan häntä aina, mutta kun olemme yhdessä, toivon että olisin yksin. Hänen moitteidensa edessä, esitti hän ne sitten avoimesti tai rivien välissä, on kuin minun huolellisesti täyteen puhallettuun egooni tulisi reikä. Sophien seurassa kutistun parhaat päivänsä nähneeksi laulajaksi, josta ei enää ole puhdasta säveltä tuottamaan. Ikään kuin kaikki, mitä sanon, soisi falskisti ja kaikki, mitä teen, olisi epäaitoa."

WSOY, 2013
Sivuja: 441
Alkuteos: Undskyldningen
Suomentanut Virpi Vainikainen