Nenä kirjassa: Härkönen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Härkönen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun marinat

Maaliskuu hurahtikin vähän erilaisissa merkeissä kuin etukäteen kuvittelin - nimittäin sairastaessa. Pirullisen tautikierteen aikana lukeminen ja bloggailu jäi toissijaiseksi, enemmän on tullut nukuttua ja juotua kuumaa. Olen kyllä pistänyt merkille että jonkinlaista kevättä olisi ilmassa ja sehän tuntuu mukavalta! Pihalla alkaa näkyä jo pieniä alkuja ja tuskin maltan odottaa että kevätaurinko tekee tehtävänsä. (Oletan että kevät lopulta tulee, ulkona olevasta loskakelistä huolimatta...)

Maaliskuun luetut

Maaliskuussa tuli luettua vähän mitä sattuu, kokonaisuudessaan 18 kirjaa, joista peräti kolme oli äänikirjoja. Kuukauden huippuhetkiin kuuluivat Liane Moriartyn riemastuttava Little Lies (suomennoskin on tulossa!), jännittävä C.J. Sansomin Revelation ja Alan Cummingin yllättävä ja hieno Not My Father's Son. Kuukauden parhaimpiin lukukokemuksiini on harvoin yltänyt elämäkerta ja kaiken kukkuraksi Cumming on minulle melko tuntematon näyttelijä joten olin aika hämmästynyt tajutessani koukuttuvani tähän kirjaan!

Luettu vaan ei blogattu

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! (Otava, 2015), 203 sivua

Flunssaillessani tulin lukeneeksi Anna-Leena Härkösen tuoreimman kirjan Ihana nähä! Eipä ollut yllätyksiä sillä saralla - teksti on taattua Härköstä. Nokkellaa ja terävää, ihan hauskaakin ja arkisesta elämästä ammennettua. Kirjoitukset ovat alunperin ilmestyneet Anna-lehdessä vuosina 2003-2011 ja ovat sattuneesta syystä minun makuuni hitusen liian lyhyitä vaikka niitä olikin ihan hauska lukea, tämän tyyppinen kirja ei vain ole minun juttuni.

David Gillespie ja Mark Warren: Kiinnostavan ihmisen käsikirja (Atena, 2015), 191 sivua

En taida olla kauhean kiinnostava ihminen, koska herrojen Gillespie ja Warren kirjoittama Kiinnostavan ihmisen käsikirja tuntui minusta vähän tylsältä enkä siksi jaksanut siitä blogata. Kirja tutkii kiinnostavuuden käsitettä useammastakin eri näkökulmasta ja pyrkii kertomaan hauskasti kuinka ollaan kiinnostavia. Huumori ei kuitenkaan oikein purrut minuun ja monet kirjassa esitellyt teematkin olivat jo tuttuja juttuja. Peukku kuitenkin hyvälle yritykselle ja kivalle ulkoasulle.

Lukuhaasteen tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mukavasti - jos oikein ynnäilin keräsin maaliskuussa kahdeksan pistettä lisää. Jei!

Entäs ensi kuussa?

Sattuneesta syystä ensi kuussa puretaan ainakin flunssakierteen lukemistoa joka on melko e-kirjapainotteista. Luvassa on siis ehkä tavallista enemmän englanninkielistä ja kevyttä kirjallisuutta ja ne kirjamietteet - ne vasta heppoisia ovatkin!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kaikki oikein / Anna-Leena Härkönen

Varmaan kaikki ovat joskus miettineet mitä tekisivät jos voittaisivat lotossa jättipotin. Minä ainakin olen. Lottovoittohaaveeseeni kuuluu mm. koti,jossa olisi tilaa myös kirjastohuoneelle ja erilaisille viihtyisille lukusopille, jokunen ihana matka ja pari muutakin ei-kauhean-yllättävää-juttua. Haaveeni ehkä toteutuu jonain päivänä jos muistaisin kerrankin lotota. Niinkuin Anna-Leena Härkösen Eevi Puttonen teki.

Eevi on pihien vanhempien tytär, josta aikuisena tuli kosmetologi ja hivenen alkoholisoituneen wannabe-muusikon vaimo. Elämä siis voisi olla paremminkin ja kaikki muuttuukin kun kohdalle osuu loton jättipotti - seitsemän miljoonaa. Mutta meneekö kaikki kuitenkaan niinkuin elokuvissa?

Härkösen Kaikki oikein osui hyppysiini juuri oikealla hetkellä, mieli teki jotain sujuvaa, sopivan helppoa ja hauskaa. Vaikka Eevin elämässä onkin selvästi omat varjopuolensa, osaa Härkönen säilyttää tietynlaisen keveyden eikä teksti tuntunut liian raskassoutuiselta. Oikein passeli välipalakirja siis!

Anna-Leena Härkönen tekee tässäkin kirjassaan nokkelia ja uskottavia havaintoja, myös ajatus lottovoittajan elämään kurkistamisesta tuntui kiehtovalta. Mikä tärkeintä, kirja johti myös ahaa-elämykseen - elämän muutokseen ei sittenkään tarvita lottovoittoa, asioita voi muuttaa muutenkin. (Mutta se lottovoitto kyllä ratkaisisi kirjastohuonepulman nopeimmin...)

"Saatana, hän lottoaisi nyt. Seitsemän miljoonaa. Järjetön summa. Olisi varmaan parempi lotota, kun jaossa olisi pieni voitto. Kun ei tavoitellut liikoja, sen saattoi vaikka saada. Mutta hän lottoaisi silti. Jos tulisi täysosuma, hän palaisi takaisin samaan kauppaan ja ostaisi kerralla kaikki lehdet pois kuljeksimasta. Hän ostaisi koko kaupan. Ja antaisi finnilärville kenkää."

Otava, 2014
Sivuja: 280

torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteiset lukuhetket

Saatiinhan sitä lämpöä lopultakin! Lomani alkoi ja tunnustan laiminlyöneeni blogiani jokseenkin hävyttömästi sen aikana. Kyllähän minä muuten, mutta nyt ei tunnu olevan oikea aika koneella istumiseen eivätkä helteen pehmittämät aivoni tunnu saavan älykästä tekstiäkään aikaiseksi joten minkäs teet!

Heinäkuun luetut

Luin heinäkuussa 20 kirjaa - kesäisin lukuaikaa tuntuu riittävän- ja 5834 sivua. Kirjakasaan mahtui niin sarjakuvia, dekkareita kuin nuorta rakkauttakin ja ehdinpä myös pitää pienen Hamlet-viikonlopunkin. Hellekesän lukemisto oli vallan mainiota ja TOP3:n valitseminen tekeekin tällä kertaa tiukkaa! Parhaiten taisin kuitenkin viihtyä The Silkwormin kirjallisissa piireissä, Ehtoolehdon pakolaisten mummopowerin ympäröimänä ja Julie Berryn runollisissa ja vähän pelottavissakin maisemissa. Kuukauden floppi oli Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan jonka kanssa harmistuin vähän siitä että kirjailija tuntui ajattelevan rahan naimisen olevan kelpo vaihtoehto köyhtyneelle naiselle. En jotenkin usko että moinen istuisi esimerkiksi nykypäivän Eliza Bennettin ajatusmaailmaan...

Luettujen ja blogattujen listasta uupuu Tuomas Enbusken ja Aleksander Stubbin #Twitterkirja, joka sinällään oli mukavaa ja virkistävää luettavaa. Kirjassa herrat hehkuttavat Twitterin rehellisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on olla aito. E-kirjan kansien väliin mahtui hyviä oivalluksia ja mainiota henkeä, mutta toivoin sen kyllä olevan hiukan syväluotaavampi. Hyvä kirja kuitenkin vaikkapa niille luettavaksi jotka vielä miettivät visertäjiin liittymistä.

Saman kohtalon koki Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito, tämän vuoden Kirjan ja ruusun -päivän teos. En ole novelli-ihmisiä, joten en tullut tuolloin tarttuneeksi teokseen vaikka Härkösen nokkeluus minua miellyttääkin. Takana puhumisen taidon kohdalla en voinut välttyä ajatukselta etten oikein osannut samaistua moniin aiheista ja lueskeluni jäi siksi ilman ahaa-elämyksiä. Ihan mukava kesäkirja - en vain osaa lukea novelleja!

Laiskaakin laiskempana bloggaajana luin myös Josephine Teyn Ajan tyttären, johon tulin hurahtaneeksi Rikhard III:sta esittävän kannen ansiosta. Ruusujen sota, Tudorit, siinäpä meikäläisen lukupaheita! Miinuspuolena kirjallisissa pakkomielteissä on toki se, että kun on lukenut riittävän monta kirjaa aiheesta, alkaa olla vaikeaa löytää sellaisia, joilla olisi jotain uutta sanottavaa. Ehkä tästä syystä Josephine Teyn Ajan tytär ei oikein jaksanut tehdä vaikutusta, liiaksi tuttua, ei ahaa-elämyksiä.

Haasteiden tilanne

Heinäkuussa puuhastelin ahkerasti kirjabingon kanssa ja sain kuin sainkin kasaan suoran, tai oikeastaan parikin! Hauskaa touhua! Myös Ihminen sodassa -haaste eteni yhdellä pisteellä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa yritän ryhdistäytyä blogihommeleiden kanssa ja keskittyä vaihteeksi kirjoittamiseenkin. Pari aika mainiota kirjaa löytyykin jo lukukasasta, ihan odotan niiden kimppuun pääsemistä! Elokuussa yritän blogata mm. eräästä ajankohtaisesta tiiliskivestä sekä seikkailla niin keskiaikaisessa Tallinnassa kuin New Yorkin Chinatownissakin.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ei kiitos / Anna-Leena Härkönen

Luin aiemmin keväällä Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia -teoksen ja se herätti uudelleen kiinnostukseni Härkösen kirjoja kohtaan olemalla sujuva ja viiltävän nokkela. Ei kiitos vaikutti kiinnostavan räväkältä kirjalta ja päätyi siksi lukutaitokampanjakasaani.

Ei kiitos on erään avioliiton tarina. Heli ja Matti elävät ulkopuolisen silmin hyvää elämää kauniissa kodissaan mutta pinnan alla kuohuu. Matti ei anna, ei seksiä eikä oikein muutakaan itsestään vaikka Heli yrittääkin. Tuskastunut nainen käyttää kaikki keinonsa ymmärryksestä punaiseen korsettiin mutta mitä enemmän Heli yrittää, sitä kovemmin Matti sulkeutuu kuoreensa. Miten tässä nyt näin kävi? Voiko tuollaisia solmuja enää saada auki? Haluavatko Heli ja Matti enää edes korjata liittoaan?

Aluksi kuvittelin Härkösen kirjan käsittelevän seksiä, sen puutetta ja saamista mutta pian tajusin sen olevan vain yksi taso kirjassa, sen läheisyyden ja rakastamisen symboli jota Heli niin vimmastusti yrittää saada. Kirja pitkälti onkin pariskunnan keskenäistä sotaa, Heli virittelee ansojaan murtaakseen Matin puolustuksen vain huomatakseen hyökkäyksen epäonnistuneen.

Härkönen taitaa kuulua niihin kirjailijoihin, jotka eivät harrasta ihania tai sankarillisia, puhtoisia henkilöitä ja Heli ja Mattikin ovat kaikessa ärsyttävyydessään melko inhimillisiä. Ja rasittavia. Vaikka Heli onkin kertoja, osaan hyvin kuvitella millainen hän olisi oikeassa elämässä, pienet piikit ja äänenpainot tai ilmeet jotka taatusti osuvat kutiinsa vaikka sanat sinänsä ystävällisiä ovatkin. Ja Matti - tekisit minut hulluksi tosielämässä!

Pidin Härkösen pirullisen nasevasta tekstistä vaikkei kirja tällä kertaa napakymppiin oikein osunutkaan. Jotenkin vain tämän pariskunnan jahkaaminen teki jollain lailla surullisen olon sillä varmaan tällainen avioliitto on joillekin arkeakin. Ja minä, hullu romantikko, haluan uskoa siihen että rakkaus voittaa kaikki esteet. (Härköstä haluan kuitenkin lukea lisää, kirjahyllyssäni on ehdottomasti tilaa nasevalle naiskirjailijalle!)

"Haluan korostaa, että olemme aikuisia ihmisiä. Olemme hyväksyneet esimerkiksi sen, ettei elämässä saa kaikkea. Hyvä jos edes puolet. Tai kolmasosan. Jotkut kutsuvat sitä seestyneisyydeksi. Minä kutsun sitä katastrofiksi."

Otava, 2008
Sivuja: 351

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia / Anna-Leena Härkönen

En ole aikoihin lukenut Anna-Leena Härköstä, mutta kiitos naistenpäivän e-kirjatarjouksen, tulin napanneeksi Laskevan neitsyen mukaani lomalukemiseksi. Kirja oli ohut, joten tavallisessa muodossaan se ei olisi valikoitunut reissukaveriksi, mutta onneksi yhdessä puhelimessa voi olla monta e-kirjaa joten lukutoukankaan ei tarvitse säännöstellä lukemisiaan. Suorastaan fantsua!

Laskeva neitsyt on kokoelma Härkösen kolumneja. Niissä eletään tavallista elämää, ostetaan kalliita voiteita joita ei oikeasti tarvita, hikotellaan ja mietitään äitiyttä. Kokonaisuudessaan kolumnit olivat mukavan rentoa ja mutkatonta luettavaa, jotka vetivät suun hymyyn vähän väsyneemmältäkin matkaajalta. Osa teksteistä toki osui maaliinsa muita paremmin, kaikkiin teksteihin en oikein osannut samaistua ja ehkä siksi niiden takana piilevä nokkeluus jäi tajuamatta.

Laskeva Neitsyt on koottu Härkösen Anna-lehdelle vuosina 2003-2011 kirjoittamista kolumneista ja se sisältää yhteensä 40 kolumnia. Kirjan tekstit ovat mukavalla tavalla arkisia, sen aiheet tuntuvat kumpuavan aidosti tavallisesta elämästä, rennolla otteella ja pilke silmäkulmassa - niinkuin pitääkin. Kaiken dramaattisen lukemisen, sotien, murhien ja muiden vastaavien, keskellä on ihan oikeasti kivaa vaihteeksi lukea arjesta ja siitä, kuinka jotakuta muutakin ahdistaa (ja vähän kyllä salaa innostaakin) meikkien ja voiteiden Q10-viidakossa samoilu tai joulurumbaan mukaan liittyminen. Niin minuakin. Eikä aina tarvitse tuntea edes angstia samoista asioista, jo ajatus siitä, että joku muukin joskus lannistuu arjessa, lohduttaa. Ja muistuttaa siitä ettei ehkä sittenkään ehkä ihan kaikkea kannata ottaa niin vakavasti.

(Anna-Leena Härkönenkään ei pidä talvesta!)
"Elänkö harhoissa? Pakenenko todellisuutta? Totta hitossa pakenen. Tämä on raskain vuodenaika. Syksy ja alkutalvi vielä menevät, kun on joulun odotusta ja muuta actionia. Mutta tämä pitkä kevättalvi. Loskainen välitila. Harmaa vyöhyke, joka kestää ikuisuuden. Villahousujen näkeminen itkettää. Huivia ei millään viitsisi vetää päänsä suojaksi. Alkaa vähitellen tuntea itsensä joksikin maatuskaksi, joka lyllertää katuja pitkin kahta numeroa liian suuressa turkissa. Jalat ovat aina märkinä."

Otava, 2013
Sivuja: 126

Sivut