Yksin / Karo Hämäläinen

Karo Hämäläinen on kuulunut kotimaisiin luottokirjailijoihini €rottajasta ja Kolmikulmasta saakka. Ihastuin finassitrillereiden kolean komeaan maailmaan ja Hämäläisen piirtämiin henkilökuviin herkullisen raivostuttavista ihmisistä. Sittemmin on osoittautunut että juiuri tuo vaikeista, jopa epämiellyttävistäkin ihmisistä kirjoittaminen on yksi Karo Hämäläisen taidoista. Se välittyy selvästi sekä häijyn synkästä Ilta on julma -trilleristä sekä hiukan yllättävältä tuntuvasta uutuudesta, juoksijalegenda Paavo Nurmesta kertovasta Yksin-teoksesta. Pakko lukea!

Nurmi-tietouteni oli ennen kirjan lukemista hyvin rajoittunutta, olin nähnyt patsaan ja tiesin miehen kovan juoksijan maineen ja siihen se melkeinpä jäikin, lukemisen jälkeen tunsin jo olevani vähän fiksumpi vaikkei kyseessä olekaan varsinaisesti tietokirja. Romaanissaan Hämäläinen kuitenkin herättää hienosti itselleen ankaran perfektionistin eloon vaikuttavalla tavalla. Kirjan Paavo Nurmi on vaikea ja karukin luonne, jonka elämä on kurinalaista ja tietyllä tavalla ilotonta. Eloon mies herää vain juostessaan tai tavoitellessaan palkintoa - mutta voittokaan ei usein tyydytä. On kuin Nurmessa asuisi suuri tyhjiö jonka kenties olisi voinut täyttää vain yksi ihminen.

Yksin on hienoa luettavaa. Se on, kaikessa karuudessan, vaikuttava ja jollain oudolla tavalla kauniskin teos jossa myös menneiden aikojen juro ja uskomattoman sitkeä suomalaisuus herää taas eloon. Kuten sanoin, en tiedä Nurmesta juurikaan mitään joten en juuri osaa arvioida tarinan todenperäisyyttä mutta silti minä uskoin siihen. Teksti on yksinkertaista mutta voimakasta ja siksi juuri niin Nurmen suuhun sopivaa. Paljon sanotaan rivien välissä, paljon jää myös sanomatta - tästäkin ratkaisusta pidän, osa Paavo Nurmesta jää mysteeriksi niinkuin pitääkin.

"Elämä ei ole peliä, jossa syntymän jakamilla korteilla pitäisi pystyä voittamaan toiset. Elämä on testi, jossa punnitaan, kuka kestää."

WSOY, 2015
Sivuja: 251

Ilta on julma / Karo Hämäläinen

Olen diggaillut kovasti Karo Hämäläisen finanssitrillereistä ja ilahduin kovasti kun postilaatikostani löytyi ennakkokappale kirjailijan tuoreimmasta teoksesta, joka tosin ei tällä kertaa pyörinyt rahan maailmassa yhtä voimakkaasti kuin edeltäjänsä mutta jännää olisi silti luvassa.

Kirja kattaa muutaman, kohtalokkaan tunnin päähenkilöidensä elämästä. Jo miltei alkumetreiltä on selvää ettei tästä ihan helpolla hengissä selvitä. Kirja kertoo kahden pariskunnan illallisista, pöydän toisella puolella hulppeassa luksuskämpässä istuu toisten rahoilla rikastunut Robert, peluri ja hänen pokaalivaimonsa kaunis, mutta jokseenkin pihalla oleva Elise. Vieraisille saapuvat Suomesta Robertin vanhat ystävät, oikeamielinen toimittaja Mikko ja hänen suorapuheinen ja nopeatoiminen puolisonsa Veera, jolla on aikanaan ollut salasuhde Robertin kanssa.

Kirjan alkuasetelma oli melko mehukas ja kirja toimi melko tehokkaasti eräänlaisena suljetun paikan jännärinä, kaikki kun pääosin tapahtuu The Shardin komeassa sviitissä. Kirjan edetessä aloin kuitenki n turhautua kirjan henkilöiden kanssa, sillä pidemmälle etenin sen vähemmän kykenin heistä pitämään ja minulle tuntuu lukukokemuksessa olevan tärkeä juttu se, että voin samaistua johonkin kirjan henkilöistä. Mikko sai minut näkemään punaista lähes välittömästi, Veera vasta hiukan myöhemmin, Elise taas oli niin sekaisin ettei samaistuminen oikein onnistunut. "Suosikikseni" kaiketi siis jää Robert, kirjan moraaliton paha poika, joka nyt ei ainakaan esittänyt olevansa muuta kuin mitä oli. Myös henkilöiden perimmäiset motiivit jäivät pohdituttamaan, sillä välillä tuntui siltä kuin nämä kypsät aikuiset olisivatkin vain impulssiensa perässä toilailevia lapsia.

Kuten aiemmin totesin, Kolmikulma ja €rottaja olivat vallan mainioita kirjoja ja löydän tuoreimmasta kirjasta paljon samoja, hyviä elementtejä kuin niistäkin. Tylsää ei pääse tulemaan ja kirjassa on mukava mustaakin mustemman komedian tuntu - trilleriksi en ehkä kuitenkaan tätä luonnehtisi, sillä jännittää juurikaan tarvitse. Edellä mainituista syistä Ilta on julma ei kuitenkaan pääse suosikkilistalleni mutta varmasti sillekin tykkääjiä löytyy.

"- Jos saisin valita kuolintapani, murhatuksi tuleminen kuuluisi ilman muuta kärkikolmikkoon. Huono puoli on se, että murha päättää elämän aiemmin kuin se olisi muuten päättynyt. Murhatuksi tuleminen tarkoittaa, että on murhaamisen arvoinen."

WSOY, 2013
Sivuja: 350
Saatu arvostelukappaleena

Kolmikulma / Karo Hämäläinen

Minun sydämessäni on heikko kohta finanssitrillereille, mikäpä olisikaan jännittävämpää kuin miljoonien eurojen pyörittelyn ympärillä tapahtuvat juonittelut. Luin viime vuonna Karo Hämäläisen Erottaja-trillerin ja jäin koukkuun! Hämäläisen teksti koukutti ja ammattitaitoinen teksti tarjosi maallikolle mahdollisuuden kurkistaa rahoitusmaailman syövereihin. Ja jos Erottaja tuntui ajankohtaiselta niin Kolmikulman innoitusta tuskin tarvitsee etsiä lehtien otsikoita kauempaa...

Kolmikulma keskeisenä teemana Euroopan unionin finanssikriisi. Kuvitteellinen Hellenian valtio nimittäin on rahoitusvaikeuksissa, valtion lunastamien lainojen korot nimittäin ylittävät sen korot. Maan päämies kääntyy unionin johtajin puoleen mutta mukana on muitakin pelaajia...

Kirjan kertojina vaihtelevat niin raskaan vastuun saanut Conrado Iliades kuin salaperäinen Irene Adler (viittaus kuuluisampaan kirjalliseen Irene Adleriin ei liene sattumaa?) kuin rapakon takaa kotimaahan saapunut rahantakoja Ilari Rautamies. Tarina kulkeekin mukavasti eteenpäin kolmen kertojan avulla ja  Hämäläinen antaa jokaiselle heistä mukavasti toisistaan erottuvan äänet. Erityisen hyvin hän onnistuu tavoittamaan juuri Ilarin äänen, miehen joka älykkyydestään ja varallisuudestaan on jotenkin juntti. Ilari on aito, ärsyttävä, nokkela ja jopa vähän hauskakin.

Kolmikulma oli herkullinen ajatusleikki varsin ajankohtaisista tapahtumista. Kirja on melkoisen napakka pakkaus toimintaa, juonittelua - ja tietysti rahaa! Olen Kreikan rahoituskriisiä seuratessani miettinytkin että aiheesta löytyisi aineksia niin trilleriin, tragediaan kuin farssiinkin ja ilahduin huomatessani että Karo Hämäläinen oli tarttunut aiheeseen. Lopputulos onkin vallan mainio, on kuin Ilkka Remes tapaisi Tuomas Vimman kansainvälisen rahoitusyhtiön lasin ja teräksen täytteisessä toimistossa. Tätä lisää!

"Realiteetit ovat kääntyneet niin, että sata on mahdottomuus. Euroopalla ei ole varaa siihen. Kaikki tietävät sen. Markkinat tietävät sen.
On kyse euron, euroalueen ja EU:n eloonjäämisestä.
Hellenia on pelastettava.
Politiikot pyristelevät kaikin keinoin eroon Etelä-Euroopan maita koskevista kysymyksistä. Oppositio on teroittanut lyömäaseensa, joista mahtavin on: pankit on saatava vastuuseen. Valtaapitävien poliitikkojen olisi löydettävä keino, joilla he ratkaisisivat euro-ongelmat ja voisivat sanoa, että kansalaisten sijaan kärsijöitä ovat kasinopeluripankit, taivaita tavoittelevat Manhattanin, Frankfurtin Financedistrictin ja Lontoon Cityn pukuherrat Phantomeissaan ja Maybacheissaan."

WSOY, 2012
Sivuja: 369

Erottaja / Karo Hämäläinen

Erottajaa lukiessani yksi ajatus nousee vahvasti mieleen - Karo Hämäläinen tuntee maailman, josta kirjoittaa, sen verran vikkelästi finanssimaailman termit vilisevät. Pieni selvittely paljastaakin Hämäläisen olevan Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä, lisäksi hän toimii Nordnet-pankissa suomalaisena rahoitusalan experttinä, jonka tehtävänä on ollut mallisalkkujen kokoaminen.

Erottaja sijoittuu lähimenneisyyteen, vuoden 2008 lokakuuhun kun USAn rahoitusvaikeudet iskivät tsunamin lailla.  Pankkeja kaatuu, ensin Amerikassa, sitten vaikutukset ulottuvat jo Islantiinkin ja näistä tunnelmista tarina lähteekin liikkeelle. Lehman Brothers kaatuu ja Suomen legendaarisen sijoitusrahaston, Erottaja Altiuksen, tähtisalkunhoitaja Rainer Olavi Oraspää eli Rotta, alkaa huolestua. Rotta on ottanut riskin, joka ei kannata ja nyt on yritettävä pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Kun emoyhtiöstä kantautuu vielä viesti, että Suomen yhtiö laitetaan myyntiin, päättävät Erottajan perustajaosakkaat ostaa yrityksen takaisin itselleen. Mutta matkassa on monta mutkaa.  Joku kidnappaa Aulin, yrityksen kontrollerin. Ja mikä on Filexion?

Karo Hämäläisen kirja on mielenkiintoinen finanssitrilleri joka on ajankohtainen tänäkin päivänä kun Kreikan tukipaketti dominoi lehtien otsikoita. Kirja on remesmäinen sekoitus toimintaa ja finanssialaa, se on mielenkiintoinen kurkistus vähän erilaiseen maailmaan kuin se, mistä usein tulee luettua. Finanssitermit tuntuivat aluksi hiukan hankalilta luettavilta, mutta niiden käyttö ei ole liiallista, joten sanakirja ei ole tarpeen luettaessa. Suurten rahasummien pyörittely tuntuu hetkittäin melkein Monopoli-peliltä, sillä eroituksella että panoksena on muutakin kuin leikkirahaa. Alan ymmärtää jo paremmin sitä, miksi maailmantalous on kriisissä...

"Ei. Epävarmuus on hinta, ja sillä on arvo.
Ilman epävarmuutta työstä puuttuu raivo. Siitä puuttuisi adrenaliinin nostattava kiihko, siitä puuttuisivat karjahtelut, jotka ovat vietelleet hänet. Nauttiihan hän tästä - juuri tästähän hän nauttiikin, toiminnnasta ja päätöksistä, joiden arvon hän pystyy lukemaan hetkessä markkinaruudulta, punaisella tai vihreällä monitorin pikseleihin tykitetyn prosenttilukeman, joka kertoo hänen onnistumisensa asteen kahden desimaalin tarkkuudella. Sadoissatuhansissa euroissa, miljoonissa.
On tehtävä oikeita päätöksiä. Niitä enemmän kuin vääriä."

 Sivuja: 462