Mambo in Chinatown / Jean Kwok

Luin pari vuotta sitten Jean Kwokin esikoisteoksen Käännöksiä muutama vuosi sitten ja pidin kirjasta kovasti, herättihän se miettimään uuden kielen merkitystä maahanmuuttajille. Kirjailijan uusimman teoksen, Mambo in Chinatown, päätin kuunnella Audiblen kautta äänikirjana sillä arvelin Kwokin leppeän tyylin sopivan hyvin kaverikseni fillarilenkeille.

Mambo in Chinatown -kirjan sankaritar, Charlie Wong, on melkoinen tuhkimo. Hän työskentelee kiinalaisessa ravintolassa tiskaajana, huolehtien samalla pikkusiskostaan ja isästään. Charlie on kömpelö nuori nainen joka tuntuu saavan potkut paikasta kuin paikasta eikä vastakkainen sukupuolikaan tunnu kiinnostuvan. Sitten Charlie saa työpaikan hienosta tanssistudiosta eikä mikään ole enää niinkuin ennen - rumasta ankanpoikasta kuoriutuu kaunis joutsen.

Kuten Kwokin edellinenkin kirja, on Mambo in Chinatown on omanlaisensa prinsessasatu ja vaikka Kwokin tarina viehättävä onkin, kurtistelin ajoittain kulmiani Charlien uran huikealle nousulle. Tämä satu on suloinen muttei ehkä kokonaisuudessaan ihan siitä realistisimmasta päästä... Lisärealismia olisivat kaivanneet myös tarinan vanhemman sukupolven kiinalaiset sillä en oikeasti jaksa uskoa että siirtolaiset nykypäivän Amerikassa uskoisivat noin vahvasti henkiin ja näkyihin. Haluaisin uskoa että Kwok tietää mistä kirjoittaa mutta silti esimerkiksi Charlien isä ei oikein vaikuta uskottavalta sukupolvensa edustajalta.

Näistä mutinoista huolimatta Mambo in Chinatown oli oikein miellyttävää luettavaa, teksti soljui miellyttävästi eteenpäin ja Charlien hahmoon oli helppo samaistua, myös lukija, Angela Lin teki hyvää työtä käyttäen hienosti aksentteja. Myös kirjailijan esiin nostama pointti maahanmuuttajien eristäytymisestä omaan yhteisöönsä on mielenkiintoinen, ymmärrän mainiosti kuinka oman kulttuurin edustajien läheisyys saattaa tuntua maahanmuuttajasta lohdulliselta aluksi ja kiitos Kwokin, alan myös ymmärtää kuinka turvasatamasta voi tulla myös rasite jos uudesta kulttuurista eristäydytään.

Ps. Kurkatkaapa tämä kirjatraileri, siinä pyörähtelee nimittäin kirjailija itse. Mambo in Chinatown!

Penguin Audio, 2014
Kesto: 12h 52min
Lukija: Angela Lin

Käännöksiä / Jean Kwok

Oli Kirjainten virrassa -blogin Hannan ja Lumiomenan Katjan ansioita että tämä kirja löysi tiensä käsiini. Kiitokset siis vinkistä, koska tämä oli minusta ihana kirja. Kiinalainen kulttuuri on pienoinen intohimon aiheeni ja tämä maahanmuuttajatarina tyydytti mukavasti nälkääni.

Käännöksiä kertoo Hong Kongista New Yorkiin muuttavan äidin ja tyttären, Kimberlyn, tarinan. Tarina on jossakin määrin tavallinen, äiti etsii lapselleen parempaa elämää, mutta elämä uudessa maailmassakaan ei ole helppoa. Heikompia yritetään hyväksi hikipajaa pyörittävän Paula-tädin toimesta ja koulussakin erilaista yritetään kiusata niin opettajien kuin oppilaidenkin toimesta. Kimberly ja äiti kuitenkin pitävät tiukasti yhtä, heidän suhteensa lämpö lämmittää silloinkin kun lähes asumiskelvottomassa kodissa ei ole lämmitystä. Tarinan aikana äidin ja lapsen roolit tuntuvat tosin melkein muuttuvan, Kimberly kielítaitonsa takia huolehtii monista käytännön asioista ja näkee tädinkin puutteet selvemmin.

Jäin kirjan myötä miettimään maahanmuuttajan elämän vaikeutta ja ennen kaikkea - kielen puuttumisen vaikeutta. Millaista on kun ei pysty ilmaisemaan itseään äidinkielellään, sillä jolla olisi kaikkein ilmaisuvoimaisin. Miltä tuntuu kun on ikäänkuin pakotettu jonkinlaiseen tyhmyyteen kun ei vain voi ymmärtää. Kirjassa mielestäni juuri tämä, kielen puuttumisen vaikeus, tuli hyvin esiin. Kimberlyn mennessä kouluun hän ei ymmärrä monimutkaisia sanoja ja väärinkäsityksiä syntyy. Äidin kielitaito kehittyy hitaammin, englanniksi hän tuntuu puhuvan yksinkertaista maahanmuuttajan kieltä, kömpelöä ja ujoa, mutta kun hän ilmaisee itseään kiinaksi, tulee puheeseen aivan erilainen tunne, vivahteita ja suurempaa itseilmaisua.

Kimberlyn tarina on melkoinen Tuhkimo-tarina. Kaikilla maahanmuuttajilla ei kuitenkaan taida olla samanlaista ilmiömäistä lahjakkuutta kuin hänellä ja hienot koulut täysine stipendeineen jäävät haaveeksi...

(Kimberly on ensimmäistä päivää koulussa.)
"Ruokailun jälkeen  herra Bogart jakoi meille paperin, johon on piirretty kartta.
- Tämä on pistoolikoe. Kirjoittakaa karttaan pään kaupungit.
Oppilaat voihkaisivat, mutta moni ryhtyi kirjoittamaan. Vilkaisin ensin omaa, sitten epätoivoissani valkoisen tytön paperia nähdäkseni mitä meidän oli tarkoitus tehdä. Äkkiä paperi liukui pois sormieni alta. Herra Bogart seisoi vieressäni paperini käsissään.
- Ei luututa, hän sanoi. Hänen nenänsä ja poskensa olivat punaiset kuin niihin olisi puhjennut ihottumaa. - Saat repun!
- Olen pahoilla, herra - aloin sanoa. Tiesin ettei hän oikeasti halunnut lahjoittaa minulle koulureppua. Mitä opettaja oli sanonut? Vaikka olin oppinut englannin alkeet Hong Kongissa, entisen opettajani aksentti oli aivan erilainen kuin Brooklynissä."