Queen Camilla / Sue Townsend

Muistan joskus lukeneeni Sue Townsendin Kenkää kuningattarelle -kirjan, jossa leikiteltiin ajatuksella jossa Britannia luopuisi monarkiasta. Eikä vain luopuisi, vaan myös eristäisi kuninkaallisen perheen yhteiskunnan epämääräisimmän poppoon pariin. Ihan hauska ajatus ja muistaakseni Townsend leikitteli idealla varsin nokkelasti. Etsiskellessäni lisää luettavaa Audiblen kokoelmista osui silmiin kirjailijan teos Queen Camilla joka ilmiselvästi oli jatko-osa tuolle hassuttelulle, päätin siis lukea sen. Kesälomat kun alkoivat lähetä loppuaan ja joskus työpaikalle takaisin paluu on vain niin vakavaa puuhaa että hauska äänikirja olisi totisesti tarpeen!!

On kulunut 13 vuotta siitä kun kuningasperhe asettui asumaan Hell's Closeen. Elämä on asettunut rauhallisesti uomiinsa, prinssi Charles nautiskelee puutarhan hoidosta ja yrittää saada kanansa tuottamaan munia. Prinssi William on saanut työpaikan ja gansta-Harry naurattaa seudun neitosia. Hells Closen muurien ympärillä kuitenkin kuohuu sillä poliittinen valta on vaarassa vaihtua kun monarkian palauttamista ajavan Boy Englishin puolueen kannatus on voimakkaassa nousussa. Sitten esiin asuu Graham, Charlesin ja Camillan nuoruuden rakkauden salattu hedelmä...

Queen Camilla ei ollut aivan niin hauska kuin etukäteen olin toivonut ja vaikka Townsendillä on muutamia mahtavia oivalluksia, jäivät kikatuskohtaukset vähiin. Oikeastaan tässä kirjassa on myös jotakin surullista, jota loppuratkaisu itseasiassa vielä korostaakin. Velvollisuus tulee ennen kaikkea ja kruunukin vaikuttaa kovin painavalta vastuulta jonka kantaminen vaatii uhrauksia.

Hauskinta kirjassa ovat kenties kuninkaallisen perheen koirat joille kirjailija on myös antanut äänen ja jotka osoittauvat melkoisiksi persooniksi. Joissain kohdin tuntui melkeinpä siltä että kirjailija lainasi vaikutteita myös Orwellin Animal Farmista. Vallalla oleva hallitus nimittäin ajaa läpi koirien vastaista politiikkaa jota nämä karvakuonot lähtevät rohkeasti vastustamaan. Kyseinen sivujuoni on muuten kirjan parasta antia, Townsend sivaltaa reippaasti medialukutaidotonta ja kaiken uskovaa nyky-yhteiskuntaa.

Whole Story Audiobooks, 2006
Kesto:12h 55min
Lukija: Patricia Gallimore

Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom

Olen säästellyt C.J.Sansomin Shardlake-sarjan viimeisiä kirjoja sillä sarja on mielestäni mainio varsinkin äänikirjana mutta olen rivien väleistä ymmärtänyt etteivät kyttyräselkäisen asianajajan seikkailut jatkuisi kovinkaan pitkään. Heartstone sijoittuu jo aikaan jossa kuningas Henrik VIII on edennyt jo viimeiseen vaimoonsa, Catherine Parriin. Toivoa toki sopii Sansom jatkaisi päähenkilönsä seikkailuja myös kuninkaan kuoleman jälkeisiin vuosiin joiden sekasorto saattaisi tarjota kiinnostavan taustan juonenkäänteille, ainakin näin Tudor-höperön mielestä. Mutta se jää nähtäväksi...

On kesä 1545 ja Englannin rannikolla odotetaan Ranskan hyökkäystä pelokkaina. Kuningatar Catherine Parr pyytää Matthewta tutkimaan huhuja joiden mukaan orvoksi jäänyttä Hugh Curteysiä kohtaan on tehty vääryyttä. Työtehtävä vie Matthewn vaarallisen lähelle aluetta jonne ranskalaisten oletetaan hyökkäävän mutta mies ottaa tehtävän sillä hän saa samalla mahdollisuuden selvittää hullujen huoneeseen suljetun salaperäisen Ellenin taustoja.

Kirja alkaa lupaavasti, on sopivan kiharaisia juonia, pikkuisen uhkaavaa tunnelmaakin, historiallisia faktoja - mutta jokin tökkii. Kenties se, kuinka innokkaasti Shardlake rynnistää tutkimaan menneisyyden tapauksia joita kukaan - oletetut uhrit mukaanluettuna - ei halua hänen tutkivan. Myös kirjan iso yllätys hiukan lässähti kun tarkkakorvainen dekkarin ystävä onnistui alkumetreillä kehittämään teorian joka lopulta osoittautui todeksi. Kirjassa oli pientä hyytymisen tuntua muutenkin, tuntui siltä kuin kirjailijakin olisi halunnut Heartstonen olevan sarjan päättävä osa, sillä jopa Matthew ja Barackkin tuntuivat olevan jokseenkin kyllästyneitä nykymenoon. Goodreads kuitenkin tiesi sarjassa ilmestyneen jo kuudennenkin kirjan joka taatusti tulee luettua.

Kokonaisuutena kirja ei siis ollut samanlainen huippukokemus kuin aiemmat Shardlaket, mutta yhtä kaikki kohtuullisen toimiva kokonaisuus joka viihdytti 23 tunnin ajan tehokkaasti.

Pan McMillan, 2014
Kesto 22h 42min
Lukijana Steven Crossley

Heinäkuun luetut ja Melchiorin meininkiä

Heinäkuu - mitä sanoisin sinusta?! Ei ole helle hellinyt... Minun lomani tosin alkoi vasta kuun lopulla enkä aio turhia stressata keleistä. Loma on lomaa ja jollei aurinko näyttäydy, voin kuluttaa aikaa vaikka lukemalla, kirjapino onkin päässyt kohoamaan uhkaavan korkeaksi. (Kyllä vaan, kävi vanhanaikaisesti. Kaikki kirjastovaraukseni saapuivat kerralla...)

Lomani korkkasin Tallinnan reissulla ja muistin vihdoinkin käydä Raatihuoneen torilla etsimässä Raeapteekia, Tallinnan keskiaikaista apteekkia jotta voisin hiukan fiilistellä Apteekkari Melchior -sarjan hengessä. Postauksen kuva on "Melchiorin puodista" jossa on mm. näytillä rohtojen tekemiseen käytettyjä aineksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Paikka on pieni mutta kiintoisa - rohtoja tosin en uskaltanut ostaa.

Heinäkuun luetut

Heinäkuun luin 20 kirjaa joista yksi oli sarjakuva, bloggaamattomien kasaankin mahtui 5 teosta. Vietin myös kesäkirjojen viikkoa, jonka aikana luettiin Karoliina Timosta, Tove Janssonia ja Katja Kalliota. Oikein sopivaa luettavaa naisten viikolle! Kuukauden TOP3:een oli tällä kertaa tunkua mutta lopulta sinne päätyi kolme mahtavaa suomalaista naiskirjailijaa, satoi tai paistoi suosittelen tutustumaan hurjan jännittävään Takaikkunaan, nostalgiseen Kesäkirjaan ja voimakastunnelmaiseen Kesäiseen illuusioniin.

• The Silent Sister / Diane Chamberlain
• Mean Streak / Sandra Brown
• Kesäkirjojen viikko: Säkenöivät hetket / Katja Kallio
• Kesäkirjojen viikko: Kesäkirja / Tove Jansson
• Kesäkirjojen viikko: Kesäinen illuusioni / Karoliina Timonen
• Pedon palkka (Guido Brunetti #21) / Donna Leon
• Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second Life (S.J. Watson)
• Vallan linnake / Jesper Malmose
• Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito
• Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley
• Uusi maa (MaddAddam #3) / Margaret Atwood
• The Last Anniversary / Liane Moriarty
• Takaikkuna / Pauliina Susi

Luetut, ei blogatut

Dr. Denis Leary: Why we suck: Feel good guide to staying fat, loud, lazy and stupid (Viking, 2008), 240s.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä kuka Denis Leary on kun lisäsin hänen kirjansa lukulistalleni. Pongasin opuksen muistaakseni Maijan lukulistalta, joten kiitokset sinne vinkistä! Kirja sisältää nipun pakinoita, joissa Leary paiskaa lukijan kasvoille ikäviä totuuksia siitä kuinka laiskoja ja ahneita meistä onkaan tullut. Teksti on terävää mutta silti hauskaa ja osuu mielestäni melko hyvin maaliinsakin. Koska osa jutuista käsittelee amerikkalaisia julkkiksia, eivät kaikki pakinat osuneet kohdallani ihan maaliinsa mutta kokonaisuutena Why we syck oli kuitenkin mukava ja ajatuksia herättävä luettava.

Fredrik Backman, suom. Riie Heikkilä: Britt-Marie kävi täällä (Otava, 2015), 378s.

Reiluuden nimissä on ehkä mainittava että Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä kärsi onnettomasta mielleyhtymästä. Elämässäni nimittäin on eräs Britt-Marien tapainen rouvashenkilö joka silloin tällöin saa minut ... turhautumaan (lue: repimään hiuksia päästäni) ja tästä yhteydestä oli hirmuisen vaikea päästä eroon vaikka Britt-Marie ihan sympaattiseksi tapaukseksi osoittautuikin. Kirjaa mainostetaan naispuolikseksi Mielensäpahoittajaksi mutta kyllä tässä nuotanvedossa Kyrö vie minusta edelleen voiton - kirkkaasti.

Mike Costa, Emiliano Urdinola ja Omar Francia: God is Dead, volume three (Avatar, 2014)

Heinäkuun sarjisosastosta huolehti Mike Costan käsikirjoittama, Emiliano Urdinolan ja Omar Francian God is Dead, volume three -kirja. Aihe, kaikenmaailman jumaluuksien välinen sota, tuntui sinällään antoisalta aiheelta josta voisi keksiä kaikenmoista hauskaa tai joten nappasin kirjan lainaan huomaamatta että kyseessä on sarjan kolmas osa. Tästä syystä tarinan taustat jäivät vähän hämäriksi minulle, kirjassa kun mennään eteenpäin hurjaa vauhtia ja niin ihmiset kuin jumalatkin saavat melkoista kyytiä. Ymmärryksen puutteen lisäksi en oikein innostunut sarjan hahmoista ja kun piirtäjä/jumaluudetkinvaihtui kesken kirjan, into laski entisestään. Eipä silti, kyllä kirjan parissa aika hurahti ja mukana on muutama hauskakin keksintö.

Antti-Juhani Wihuri: Mindfulness työssä (Talentum, 2014), 304s.

Mindfulness työssä sattui luettavakseni onnettomaan ajankohtaan. Meneillään oli pahin mahdollinen kesäkiire ja olin ehtinyt jo hukata puolet laina-ajasta ennenkuin tartuin koko kirjaan, pakkolukemisen paine iski. Jossain aivojeni stresaantuneessa sopukassa kyllä ymmärsin että tästä mindfulness-hommelista voisi hyvinkin olla iloa minulle mutta vaikka kuinka yritin, en todellakaan ollut siinä mielentilassa että olisin aidosti pystynyt vastaanottamaan kirjan ideoita. Ideat jäivät siis muhimaan ja uskoisin palaavani näihin teemoihin sitten kun kiireet hieman helpottavat.  Wihurin kirja vaikutti oikein kiinnostavalta ja innostavalta - suosittelen kokeilemaan jos aihe kiinnostaa.

Rory Clements: Martyr (Hatchette UK, 2009), 391s.

Taisin napata vinkin Rory Clementsin John Shakespeare sarjaan Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta. Historiallinen fiktio kiinnostaa aina ja ajatuutlens William Shakespearen veljen seikkailuista kiinnosti. Clementsin sarjan aloitus ei ole yhtään hullumpi, vaikkei tämä ihan Shardlake-sarjan rinnalle ylläkään. Lukiessani tulin myös huomanneeksi kännykällä lukemisen huonon puolen: joku saattaa soittaa kesken mestauskohtauksen. Ei hyvä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa ajattelin kokeilla uudenlaista juttusarjaa bloggaamisesta, saapa nähdä onko kyseessä hitti vai huti. (Saa antaa muuten palautettakin!)

Red Queen (Red Queen #1) / Victoria Aveyard

Red Queen taitaa olla oiva esimerkki vahvan kansikuvan eduista, sillä kirja on jostain (kenties Goodreadsistä?) jäänyt mieleeni potentiaalisena luettavana, sillä kuvitus antaa mielestäni myös selkeän käsityksen siitä kansien sisältä mahtaa löytyä. Kokonaisuus vaikutti kiintoisalta - juonittelut, toiminta ja kuninkaalliset juonittelut kelpaavat minulle melkein aina -joten kun kirja tupsahti eteeni Helmetin Overdrive-kokoelmassa en juurikaan aikaillut lainausprosessissa. Viihdettä minulle, kiitos!

Red Queen sijoittuu kuvitteelliseen Nortan valtakuntaan, jossa hopeaveriset elävät kuin jumalat siinä missä punaveriset elävät alistettuina orjina. Valtakunta on ollut sotatilassa jo pitkään ja siksi kaikki 18 vuotta täyttäneet punaiset lähetetään rintamalle mikäli heillä ei ole työpaikkaa. Tämä kohtalo odottaa myös tarinan päähenkilöä, 17-vuotiasta Marea, joka yrittää elättää perheensä varastamalla. Sattuma kuitenkin vie tytön aina lähelle Nortan vallan keskipistettä ja vaaraa.

Jos Red Queeniä pitäisi luonnehtia kolmella sanalla, ne olisivat "Tuhkimo kohtaa Valtaistuinpelin". Kirjan alkuasetelma on mielestäni satumainen, vaikka Mare toki on Disney-prinsessoja neuvokkaampi ja ärhäkämpi tapaus. Monella tapaa kirja on aika tyypillinen esimerkki YA-kirjoista kasvutarinoineen ja sortajineen mutta kokonaisuus on mielestäni melko vetävä ja kirjailija kehitellyt muutaman koukkujakin mukaan. Lukukokemuksena Red Queen tarjosikin juuri sitä mitä kaipasin eli viihdytystä ja nyt huomaan kärsiväni klassisesta lukutoukan ongelmasta: mieli tekisi lukea sarjan seuraavatkin osat mutta eihän niitä mokomia ole vielä kirjoitettu!!!  (Kirja toimisi myös elokuvana, nähtäväksi jää kiinnostuuko Hollywood..)

Kirjan on lukenut myös Notko, se lukeva peikko, joka taisi minun laillani jäädä koukkuun.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 320
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja kirjoittajalta jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Sovereign (Shardlake #3, suom. Itsevaltias) / C.J. Sansom

Olen lukenut C.J. Sansomin Shardlake-sarjasta pari ensimmäistä suomennettua teosta(Luostarin varjot ja Musta tuli) ja tuolloin diggailin kirjojen tunnelmaa ja hiukan epätyypillistä sankaria, Matthew Shardlakehän on 1500-luvulla elelevä kyttyräselkäinen brittijuristi joka luonnollisestikin on enemmän tai vähemmän mukana kuningas Henrik VIII:n moninaisissa suhdesopissa. Aihe - ne Tudorit - on minulle rakas ja kirjailija näyttää mainiosti ammentavan tuosta runsaudensarvesta, keksien kuitenkin aika nokkelia juonenkäänteitä.

Sovereignissä Matthew kumppaneineen matkustaa Yorkiin jossa muutama vuosi sitten kapinoitiin kuninkaan toimenpanevaa uskonpuhdistusta vastaan. Nyt Henrikillä on uusi nuori kuningatar, Katherine Howard jota kelpaa kuljettaa halki valtakunnan kuninkaallisella kiertueella. Myös Matthew on matkalla mukana, hänen tehtävänään on pitää huolta siitä, että eräs vanki pääsee elävänä Toweriin saakka mutta luonnollisesti asianajajan eteen ilmestyy monta muutakin mutkaa.

Sovereign oli ensimmäinen englanniksi kuuntelemani sarjan kirja ja haluan jälleen kerran kehua sen lukijaa. Steven Crossley nimittäin vaihtelee upeasti aksentista toiseen niin että jokainen sarjan monista henkilöistä todella muuttui eläväksi ja varsinkin jännissä kohdissa huomasin melkein pidättäväni hengitystäni. Vauhtia muuten piisaa kirjassa oikein mukavasti ja Sovereign on ainakin malliesimerkki siitä, ettei murhan tarvitse olla tavanomaisen tylsä - elävä karhu on esimerkiksi murhavälineenä oikein kekseliäs.

Koen historiallisen fiktion kiehtovaksi osittain siksi, että vaikka kirjan tapahtumat olisivat pääpiirteittäin jo tutut, on mielenkiintoista lukea kirjailijan oma tulkinta ajasta ja seurata sitä, kuinka historiaa hyvin historiaa onnistutaan taivuttelemaan viihteen tarkoituksiin. Tätäkin kirjaa aloittaessani minulla oli teoria siitä millainen pääjuoni tulisi olemaan, mutta kiitos taitavan kirjailijan jouduin muuttamaan mietteitäni jatkuvasti. Minua vietiin kuin pässiä narussa ja olin oikein onnellinen siitä!

Aiheensa puolesta kirja toiminee eräänlaisena jatkumona hiljattain lukemalleni Philippa Gregoryn kirjoittamalle The Kings Curse -kirjalle mutta sanoisin Sansomin kyllä vievän Philippasta voiton. Sovereign nimittäin herätti historian hienosti eloon, mm. kuninkaan suuren kiertueen käytännön järjestelyt olivat hyvin kuvattuja ja hurjan mielenkiintoisia. Samaten peukutan sitä, ettei kirja keskity vain Henrikin jatkuviin naishuoliin vaan myös tavallisen kansan olosuhteet ja Englantia repivät sisäpoliittiset voimat tuodaan mainiosti esiin.

Sovereign ilmestyy suomennoksena maaliskuussa 2015 Otavan kustantamana, nimellä Itsevaltias. Historiallisen jännityksen ystävät - pistäkääpä kirja korvan taakse!

Pan McMillan, 2014
Kesto: 20h 59min
Lukija: Steven Crossley

The King's Curse (The Cousins War #6) / Philippa Gregory

Katsohan vaan, bloggaan taas Tudoreista ja/tai Ruusujen sodasta, edellisestä kerrasta onkin jo -höm- muutama päivä.. Olen nyt virallisesti kahlannut läpi Philippa Gregoryn Cousins War -sarjan (Valkoinen kuningatar, Punainen kuningatar, Sininen herttuatar, The Kingmaker's Daughter, The White Princess), välillä innostuen, välillä en. Pidin sarjan alkupuolen kirjoista  ja tavallaan idea tarinan kertomisesta eri näkökulmista on ihan mielenkiintoinen, mutta toteutus ei kuitenkaan ole täydellinen. Kirjan viimeinen osa, The Kings Curse, kuitenkin kiinnosti jo siksi että sen päähenkilönä on minulle aivan vieraaksi jäänyt Margaret Pole, viimeinen Yorkin prinsessa, joka vaikutti myös Henrik VIII:n hovissa.

Margaretin tähti on syntymähetkellä korkealla, lapsi syntyy Clarencen herttuan (Englannin kuninkaan veli) tyttäreksi mutta onni kääntyy pian ja Henrik Tudorin noustessa valtaistumelle tulee herttuan orvoista lapsista uhka. Kirjan aikajänne on laaja, se kattaa useita vuosikymmeniä ja Margaretin elämäntarina ei taatusti ole siitä tylsimmästä päästä ja jälleen kerran tulee todettua että kuninkaan läheisyys on joskus hengenvaarallista.

Kuten sanottu, tykkään Tudoreista ja Margaret kiinnosti mutten nauttinut The King's Cursesta niin paljon kuin etukäteen odotin. Aloittaessani lukemista olin juuri kuunnellut Conn Igguldenin Trinityn, josta olin oikein onnellinen ja taisin ajatella että olisi hyvä idea lukea toinenkin kirja aiheesta tähän putkeen. Olisi ehkä pitänyt taas muistaa että liika on aina liikaa ja että tilanne johtaisi väistämättä jonkinlaiseen vastakkainasetteluun. Tällä kertaa vaaka kallistui Igguldenin voitoksi, tarinan nopeatempoisuus ja draama vetivät puoleensa paremmin kuin Gregoryn hitaampi kirja. Koko kirjasarjan lukeneena oli mm. hämäännyin siitä, että Margaret Polen kertojanääni kuulostaa erehdyttävästi samalta kuin esim. tätinsä Elizabeth "Valkoinen kuningatar" Woodvillen. Vaikken olekaan fantasiaa ja taikuutta vastaan, myös kirjan punaisena lankana toimiva kirous tuntui enemmänkin jälkiviisaudelta ja päälleliimatulta jännältä yksityiskohdalta.

Gregoryn puolustukseksi kuitenkin on sanottava että tarina muuttuu kiinnostavammaksi loppuaan kohden ja varsinkin viimeiset sata sivua olivat melkoista jännitysnäytelmää kun raivokas kuningas lähestulkoon etsimällä etsi juonittelevia alamaisia teloitettavaksi. Melkoista tyranniaa tuo Henrik VIII:n aika on ollut, yksikin varomaton lause saattoi johtaa mestaukseen!

"Why not? It comes out as a childish wail. "Why shouldn't I? Why shouldn't I grieve? My brother, my only brother, is dead! Behaeded like a traitor when he was innocent as a child. Why should I not grieve?"
"Because they won't like it, " he says simply.

Simon & Schuster, 2014
Sivuja: 592

Trinity (Wars of the Roses #2) / Conn Iggulden

Blogiani seuraavat jo tietävätkin että jos jokin saa Norkun varpaat ilosta kippuralle niin se on tiettyyn aikakauteen sijoittuvat historiallinen fiktio. Conn Igguldenin Myrskylintu tuli ahmaistua nopeasti ja sen jälkeen jäin odottamaan nälkäisenä trilogialle jatkoa - Trinityyn päätin tutustua englanninkielisenä äänikirjana mikä osoittautuikin mainioksi valinnaksi - aamut pimeällä ja kylmällä bussipysäkillä tai ruuhkaisessa bussissa lähtivät käyntiin niin paljon paremmin kun odotettavana oli kunnon taistelukohtaus tai kieroilua. Kirjalla on jälleen kerran myös mainio lukija, Roy McMillan nimittäin onnistui herättämään koko henkilökaartin eloon pelkällä äänellään.

Ruusujen valtakunnassa ei ole kaikki hyvin, sillä tarinan alkaessa kuningas nukkuu Ruususen untaan puolitoista vuotta. Mahtavien sukujen välille on muodostunut jännitteitä ja paine asioiden ratkaisemiseen väkivallalla kasvaa. Toisella puolella sodassa ovat hauras kuningas Henry ja rautainen ja rohkea kuningattarensa Margaret, joka pyrkii turvaamaan kruunun pienelle Edward-pojalleen, toisaalla taas Yorkin herttua ja hänen tukijansa Warwick ja Salisbury. Luvassa on juonittelua, miekkojen kalistelua, verta ja suuria tunteita.

Igguldenin kirja on siitä hieno teos, että se onnistuu melko tasapuolisesti kuvaamaan sisällissodan molempia puolia - ikäviä ja mahtavia tyyppejä löytyy niin Yorkin kuin Lancasterin joukoista ja molemmat uskovat toimivansa oikein ja ajavansa kansan parasta. Lopputuloksenkin Iggulden näyttää lukijalle - pellot täynnä menehtyneitä sotilaita, omien naapureidensa surmaamia. Sota on hulluutta ja sen voitot kalliita.

Aikakaudesta hullaantuneelle kirja on mannaa, tapahtumissa riittää kyllin draamaa ja käänteitä ja Iggulden taitaa taistelukohtauksien kirjoittamisen niin etten voinut kuin kuin kuunnella henkeäni pidätellen. En itsekään ymmärrä kuinka samoista henkilöistä ja tapahtumista lukeminen voi kerta toisensa jälkeen näin sykähdyttää, mutta kaiketi tässä on se minun juttuni. Joku rakastaa vaaleanpunaisia asioita, toinen hautausmaita - minä Ruusujen sotaa ja Tudoreita. Jokin tuossa aikakaudessa kaikkine juonineen ja kiemuroineen vain vetoaa minuun - on kuin kyseessä olisi tosielämän shakkipeli, jossa jokainen siirto voi muuttaa pelin kulun.

Kirja ilmestyy suomennettuna helmikuussa 2015 nimellä Ruusujen sota: Kolmen liitto Otavan kustantamana,

Penguin Books, 2014
Kesto: 12h 6min
Lukija Roy McMillan

Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois

En yleensä ole lyhyiden tarinoiden ystävä ja kuitenkin sorruin Audiblen alesta ostamaan itselleni George R.R. Martinin toimittaman antologian Dangerous women ajatellen että kenties lyhyet tarinat toimisivat paremmin äänikirjaformaatissa. (Ja koska olin juuri töllöttänyt HBO:n tuoreimman Game of Thrones -kauden läpi melko intensiivistä tahtia, saattaa olla että halusin pikkuisen lukea lisää Westerosista, kokoelmahan sisältää myös Martinin itsensä kirjoittaman tarinan The Princess and The Queen. Vieroitusoireita, nääs...)

Dangerous women -kokoelman tarkoituksena on esipuheen mukaan esitellä vaarallisia naisia tavallista monipuolisemmin. Aihe on mielenkiintoinen, kohtaan itsekin mielelläni särmikkäitä, fiksuja ja aitoja naisia kirjallisuudessa, latteat ja stereotypiset hahmot harvemmin kiinnostavat. Antologia kattaa 21 kertomusta genreistä, mukana on mm. historiallista fiktiota, jännitystä ja fantasiaa.

Ja sitten niihin fiiliksiin. Kamppailin tämän kirjan kanssa KAUAN - elokuun lopusta lokakuun alkuun, minulle tämä on todella poikkeuksellista. Olin toki aluksi innostunut kirjasta mutta viikkojen edetessä huomasin vältteleväni kirjaan tarttumista, kuuntelin mm. kaksi muuta äänikirjaa Vaarallisten naisten "välissä". Mikä sitten mätti? Monet kertomuksista olivat viihdyttäviä ja laadukkaita, kuuntelin niitä oikein mielelläni. Mutta sen sijaan hyppiminen tarinasta, aikakaudesta, maailmasta ja päähenkilöstä toiseen tuntui raskaalta ja tajusin olevani lukija joka haluaa uppoutua tarinaan ja sen maailmaan pidemmäksi aikaa - olen sitoutuvaa tyyppiä enkä kukasta kukkaan lentelijä!

Kuten jo sanottu, kokoelma sisälsi mainiota herkkupaloja, omiin suosikkeihini kuuluivat Joe Abercrombien Some Desperado, Jim Butcherin Bombshells, Brandon Sandersonin Shadows for Silence in the Forests of Hell ja Caroline Spectorin The Lies My Mother Told Me - kaikki tietyllä tavalla saman tyyppisiä kertomuksia, ne ovat fantasiatarinoita joissa on vauhdin ohella vähän hauskuuttakin mukana ja ennenkaikkea, niissä esiintyvät naiset ovat fiksuja, rohkeita ja periksiantamattomia, mutta eivät täydellisiä. Tykkäsin!

Valitettavasti kansien väliin mahtui muutama heikkokin tapaus, kaikista tarinoista ei myökään mielestäni välittynyt kirjan teema selkeästi, vaarallisuuden ei kai aina tarvitse tarkoittaa sitä että nainen on strippari. Martinin The Princess and The Queen oli taas hiukan työlästä kuunneltavaa sillä tarinassa on todella paljon henkilöitä ja valtataistelu tuntui jatkuvan loputtomiin - tämä olisi ehkä toiminut paremmin luettavassa muodossa.

Hodder & Stoughton, 2014
Kesto: 32 tuntia, 45min

Ps. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen, sotimista kirjassa nimittäin jo rutkasti jo Martinin tarinan ansiosta.

Heinäkuun helteiset lukuhetket

Saatiinhan sitä lämpöä lopultakin! Lomani alkoi ja tunnustan laiminlyöneeni blogiani jokseenkin hävyttömästi sen aikana. Kyllähän minä muuten, mutta nyt ei tunnu olevan oikea aika koneella istumiseen eivätkä helteen pehmittämät aivoni tunnu saavan älykästä tekstiäkään aikaiseksi joten minkäs teet!

Heinäkuun luetut

Luin heinäkuussa 20 kirjaa - kesäisin lukuaikaa tuntuu riittävän-  ja 5834 sivua. Kirjakasaan mahtui niin sarjakuvia, dekkareita kuin nuorta rakkauttakin ja ehdinpä myös pitää pienen Hamlet-viikonlopunkin. Hellekesän lukemisto oli vallan mainiota ja TOP3:n valitseminen tekeekin tällä kertaa tiukkaa! Parhaiten taisin kuitenkin viihtyä The Silkwormin kirjallisissa piireissä, Ehtoolehdon pakolaisten mummopowerin ympäröimänä ja Julie Berryn runollisissa ja vähän pelottavissakin maisemissa. Kuukauden floppi oli Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan jonka kanssa harmistuin vähän siitä että kirjailija tuntui ajattelevan rahan naimisen olevan kelpo vaihtoehto köyhtyneelle naiselle. En jotenkin usko että moinen istuisi esimerkiksi nykypäivän Eliza Bennettin ajatusmaailmaan...

• Like plastic - muovautuva mieli / K, J.P. Ahonen
• Kunnes kerron totuuden / Julie Berry
• Hamlet / William Shakespeare
• Hamlet, Prince of Denmark: A Novel / A.J. Hartley, David Hewson
• Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus/ Tarquin...
• The Litvinenko File / Martin Sixsmith
• Crazy Rich Asians / Kevin Kwan
• Marie-Antoinette, Serial Killer / Katie Alender
• Avioliitto Jane Austenin tapaan / Kim Izzo
• Jää hyvästi / Anne Tyler
• Tähtiin kirjoitettu virhe / John Green
• Insurgent (suom. Kapinallinen) / Veronica Roth
• Paljasjalkainen kuningatar / Ildefonso Falcones
• Varistyttö / Erik Axl Sund
• Ehtoolehdon pakolaiset / Minna Lindgren
• The Silkworm (suom. Silkkiäistoukka) / Robert Galbraith
• Villa Sibyllan kirous / Vera Vala

Luettujen ja blogattujen listasta uupuu Tuomas Enbusken ja Aleksander Stubbin #Twitterkirja, joka sinällään oli mukavaa ja virkistävää luettavaa. Kirjassa herrat hehkuttavat Twitterin rehellisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on olla aito. E-kirjan kansien väliin mahtui hyviä oivalluksia ja mainiota henkeä, mutta toivoin sen kyllä olevan hiukan syväluotaavampi. Hyvä kirja kuitenkin vaikkapa niille luettavaksi jotka vielä miettivät visertäjiin liittymistä.

Saman kohtalon koki Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito, tämän vuoden Kirjan ja ruusun -päivän teos. En ole novelli-ihmisiä, joten en tullut tuolloin tarttuneeksi teokseen vaikka Härkösen nokkeluus minua miellyttääkin. Takana puhumisen taidon kohdalla en voinut välttyä ajatukselta etten oikein osannut samaistua moniin aiheista ja lueskeluni jäi siksi ilman ahaa-elämyksiä. Ihan mukava kesäkirja - en vain osaa lukea novelleja!

Laiskaakin laiskempana bloggaajana luin myös Josephine Teyn Ajan tyttären, johon tulin hurahtaneeksi Rikhard III:sta esittävän kannen ansiosta. Ruusujen sota, Tudorit, siinäpä meikäläisen lukupaheita! Miinuspuolena kirjallisissa pakkomielteissä on toki se, että kun on lukenut riittävän monta kirjaa aiheesta, alkaa olla vaikeaa löytää sellaisia, joilla olisi jotain uutta sanottavaa. Ehkä tästä syystä Josephine Teyn Ajan tytär ei oikein jaksanut tehdä vaikutusta, liiaksi tuttua, ei ahaa-elämyksiä.

Haasteiden tilanne

Heinäkuussa puuhastelin ahkerasti kirjabingon kanssa ja sain kuin sainkin kasaan suoran, tai oikeastaan parikin! Hauskaa touhua! Myös Ihminen sodassa -haaste eteni yhdellä pisteellä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa yritän ryhdistäytyä blogihommeleiden kanssa ja keskittyä vaihteeksi kirjoittamiseenkin. Pari aika mainiota kirjaa löytyykin jo lukukasasta, ihan odotan niiden kimppuun pääsemistä! Elokuussa yritän blogata mm. eräästä ajankohtaisesta tiiliskivestä sekä seikkailla niin keskiaikaisessa Tallinnassa kuin New Yorkin Chinatownissakin.

Hamlet, Prince of Denmark: A Novel / A.J. Hartley, David Hewson

Kävipä niin että arpoessani mitä Audiblen krediitilläni ostaisin, päädyin hankkimaan A.J. Hartleyn ja David Hewsonin romaanin SIITÄ Hamletista. Olen lukioaikoinani kahlannut myös Hamletin läpi,siitä kuitenkaan erikoisemmin nauttimatta (tai ehkä ymmärtämättä) ja halusin kokeilla valaisisiko tämä muunnelma minulle sitä, miksi Hamlet vielä tänäkin päivänä on niin tunnettu. Näin jälkikäteen voin sanoa, ettei kokeiluni ollut täysin onnistunut sillä en vieläkään ymmärrä Hamletin suosion taustoja mutta olen ehkä askeleen verran lähempänä sitä.

Tarina itsessään ei varmastikaan esittelyjä kaipaa. Tanskan vanha kuningas, Hamlet, on kuollut äkillisesti myrkkykäärmeen pistoon ja nuori prinssi Hamlet kipuilee katsoessaan valtaistuimelle nousseen setänsä Claudiuksen ja äitinsä Gertruden kuhertelua. Isän haamun ilmestyttyä Hamletille, haluaa tämä oikeutuksen isänsä murhalle mutta mihin hintaan? Tanskanmaalla todella on jotain mätää...

Emmin hiukan äänikirjan aloittamista, pohdiskelin sitä, mitä uutta A.J. Hartley ja David Hewson olisivat pystyneet tuomaan Shakespearen varsin tunnettun tarinaan. Richard Armitage oli kuitenkin hyvä täky, sillä veikkasin että valkokankaalla Hobitin hottiskääpiö Thorin Oakenshieldinäkin kunnostautunut näyttelijä olisi oivallinen lukija - enkä joutunut valinnassani pettymään. Armitage nimittäin esitti loistavasti näytelmän kaikkia rooleja, aina Ofeliasta ja Gertrudesta prinssi Hamletiin. Omaksi suosikikseni tosin nousi hovinarri Yorick, joka aksentillaan ja suorasukaisilla lohkaisuillaan pakostakin veti suuni hymyyn (ja tuo mieleeni jostain syystä Tulen ja jään laulun Tyrion Lannisterin ja joka ei esiinny alkuperäisessä teoksessa). Tämän synkän poppoon kanssa oli oikein fillaroida Suomen kesäsäässä!

Näin jälkikäteen ymmärrän kirjailijoiden halun paneutua tähän vanhaan klassikkoon. Hewsonin ja Hartleyn käsissä näytelmä on saanut lisää lihaa luidensa päälle ja voisin kuvitella että se saattaisi tavoittaa myös niitäkin lukijoita, jotka ovat aiemmin arastelleet Shakespearen kaunista, mutta kiemuraista kieltä. Sattuneesta syystä Hartleyn ja Hewsonin Hamlet on melko melodramaattinen ja näytelmän rakenne kuultaa selvästi myös romaanin rungossa. Hitusen myös minua harmittaa myös se, että alkuperäistä tarinaa on - toki ymmärrettävästä syistä muunneltu, nykyaika on saanut otteensa Hamletistakin ja se näkyy mm. Ofelian toiminnassa sekä Claudiuksessa, joka tekee kaiken vain rakkauden takia. Kelpo yritys, viihdyin kirjan parissa mutta napakymppi tämä ei ole.

Audible Studios, 2014
Kesto 9h 40 min
Lukijana Richard Armitage

Marie-Antoinette, Serial Killer / Katie Alender

Katie Alenderin Marie Antoinette, Serial Killer tuli napattua välipalakirjaksi OverDrivestä kiinnostavan tuntuisen nimen perusteella. Kirjan ajatushan on lyhyesti laitettuna se, että onnettomasti päänsä menettänyt kuningatar palaa Pariisiin kummituksena ja päät luonnollisesti putoilevat - asetelma joka voi olla joko huono tai herkullisen hyvä, riippuen siitä kuinka kieli poskessa kirjailija on työtään tehnyt. Libba Brayn hulvattoman Beauty Queensin rohkaisema päätin antaa myös Marie Antoinettelle ja Katie Alenderille mahdollisuuden.

Tarinan päähenkilö on 16-vuotias amerikkalaistyttö Colette joka kulttuuri- ja kielimatkan puitteissa palaa takaisin esi-isiensä kotimaahan. Matka osuu oivalliseen hetkeen sillä Coletten kotielämä on parhaillaan melko kaoottista, vanhempien ero on johtanut taloudellisiin vaikeuksiin. Samaan aikaan Pariisia koettelee murha-aalto: joku napsii pois päitä nuorilta ja kauniilta ranskalaisilta. Pian Colette joutuukin sukeltamaan Ranskan ja oman sukunsa historiaan säilyttääkseen oman päänsä.

Välipalakirjaksi Marie Antoinette, Serial Killer oli ihan mukiinmenevä luettava. Se ei valvottanut yöllä mutta viihdytti suhteellisen mukavasti aamuisin bussipysäkillä. Valitettavasti kirjaa ei oltu kirjoitettu huumorimielessä vaan haamuja paettiin ihan tosissaan. Olen vähän pettynyt juonen suhteen sillä mukaan on ympätty aika monta kliseetä ja kaikki ei oikein tunnu loogiselta. Harmin paikka, sillä tappajahaamu-ideasta saisi varmaan ihan hauskankin kirjan aikaiseksi...  Nojatuolimatkailu toki on aina mukavaa ja nautinkin kirjassa eniten Pariisista ja sen historiasta.

Scholastic Press, 2013
Sivuja: 296
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut

Henrik VI, osat I-3 / William Shakespeare

Kiitos Conn Igguldenin Myrskylinnun, uuden Ruusujen sotaan sijoittuvan kirjasarjan, innostuin palaamaan Shakespearen pariin. Halusin nimittäin lukea kuinka millainen näkemys kuningatar Elizabethin aikaan vallitsi näistä sotaisista suvuista, joiden jälkeläinen kuningatar itse oli.

Henrik VI on kolmiosainen näytelma, joka alkaa nuoren Henrikin luovuttaessa Englannin Ranskalta valloittamia alueita takaisin vastineeksi rauhasta ja morsiosta, Margareeta Anjoulaisesta. Haaskalinnut lentelevät jo heikon kuninkaan yllä ja valtapeli alkaa. Tarina päättyy Yorkin suvun valtaistuimelle nousuun, mistä kertomus jatkuukin Richard III:n niteessä.

Toisin kuin näytelmän nimi antaisi ehkä olettaa, on Henrikin osa pieni, hän on enemmänkin taustalla oleva henkilö jonka voimattomuus aiheuttaa myrskyn. Omaksi suosikikseni nousi näytelmän keskimmäinen osa, joka oli suorastaan koukuttava. Osa ansiosta kuuluu varmasti Matti Rossin ansiokkaalle suomennokselle jonka ansiosta Bardin säkeet ovat helpommin nykylukijan ymmärrettävissä, sillä Shakespearen tekstihän on nokkelaa, vahvaa ja kaunista. Hän kuvaa loistavasti vallanhimoa ja juonittelua, onnistuen samalla sekä liikuttamaan että naurattamaan lukijaa. Tekstin sodanvastaisuus on ajankohtainen aihe nykyäänkin.

Warwick (Henrik VI, osa 1)
"Ja näin ennustan: se kiista, joka täällä tänään
jakoi meidät puolueiksi,
ruusuja nyt keskinäiseen sotaan kannustaa
ja haudan yötä tuhansille ennustaa."

Näytelmässä naishahmoja mukana vain kourallinen eikä kirjailija päästä heitä helpolla, mm. herttuatar Elinor ja kuningatar Margareeta kuvataan melkoisina korppikotkina. (Vaiko olivatko he sittenkin vahvoja naisia miesten maailmassa?)  Peukutan myös sitä kuinka mm. sotaisasta kuningattaresta näytetään myös toinen, rakastavampi ja herkempi puoli rakastettunsa Suffolkin seurassa.

Margareeta Suffolkille (Henrik VI, osa 2)Kunpa voisin painaa suudelmani käteesi
kuin sinetin, niin että sitä saisit katsella
ja muistaa nämä huulet, joiden kautta
tuhat huokausta kulki sinun tähtesi.
Mene, että ymmärtäisin mitä suru on;
kun seisot siinä, voin vain aavistella,
nautiskella siitä, mikä kohta puuttuu.

WSOY:n Shakespeare-sarja on nautittavaa, hienoa että myös näin vanhojen teosten uudelleen suomentamiseen pistetään edelleen paukkuja, näin uusikin sukupolvi voi löytää näytelmien hienouden. Onnistuneita ovat myös kirjojen alussa olevat esipuheet, joissa Tuomas Heikkilä ja Ritva Siikala avaavat näytelmän maailmaa, myös tekstissä olevat alaviitteet auttavat lukijaa Shakespearen tekstin saloissa. Tätä haluan lukea lisää - minkähän ottaisin teoksen ottaisin seuraavaksi?

(Osat 1, 2, 3)
WSOY, 2010, 2007, 2007
Esipuhe Tuomas Heikkilä, Ritva Siikala, Ritva Siikala
Suomennos Matti Rossi
Alkuteos: Henry VI, part one, Henry VI, part two, Henry VI, part three

PS. Eiköhän näillä näytelmillä heru Kirjabingosta piste ruudusta Klassikko?!

Ruusujen sota: Myrskylintu / Conn Iggulden

No niin, sorruin taas vanhaan paheeseeni - historiallisiin romaaneihin jotka sijoittuvat Englantiin Sille Tietylle Aikakaudelle. Aikoinani intoilin vain Tudoreista mutta nyt olen jo sujuvasti siirtynyt Ruusujenkin sodan puolelle. Tällä kertaa kutinaani lievittää Conn Iggulden, jonka Tsingis Kaani -trilogialla olen herkutellut aiemmin. Olin hivellyt englanninkielisen kirjan kultaista kantta jo aiemmin Tukholman reissullani mutta lopulta päätin odottaa suomennosta.

Myrskylintu piirtää lukijalle kuvan siitä, miksi ja millaisista asetelmista Ruusujen sota syttyi. Vähän samalla asialla on ollut myös heppu nimeltä William Shakespeare ja luulenkin että nyt olisikin hyvä lukea Henrik VI ja vertailla sitä eroaako Bardin näkemys Igguldenin omasta. Sankarikuningas Henrik V:n kuolema jättää valtakunnan hänen nuoren poikansa Henrik VI:n heikkoihin käsiin. Haaskalinnut alkavat jo kaarrella ja kaiken keskelle päätyy Margareeta, tuore kuningatar joka yrittää epätoivoisesti tukea sairaalloista miestään.

Iggulden tekee hyvää työtä taustoittaessaan Ruusujen sotaa eikä eri luokkiakaan unohda, oli mielenkiintoista kuulla vaihteeksi myös tavallisen kansan tunnoista, esim. Philippa Gregoryhan keskityy omassa Ruusujen sota -sarjassaan vain yläluokan murheisiin. Kirjailija on tehnyt myös hyvää työtä pitäessään henkilögallerian selkeänä mikä ei ole lainkaan pikkujuttu kun Edmundeja, Anneja, Henryjä ja Margareteja vilisee sukupuussa hurjasti.

Kirja etenee mukavan vauhdikkaasti ja koukuttavastikin, tosin en ole ehkä täysin objektiivinen arviossani... Olin iloinen huomatessani että kirjailija jatkaa mielenkiintoisten ja vahvojen henkilöiden esiin nostamista, esimerkiksi Margareeta Anjoulainen on vaikuttanut jo aiemmissa ko. ajanjaksoa kuvaavissa teoksissa erittäin mielenkiintoiselta hahmolta ja tässä teoksessa hän vaikuttaa reilusti inhimillisemmältä kuin esimerkiksi The Lady of the Riversissa. Googlettelustani huolimatta en onnistunut löytämään tietoa siitä, milloin sarjan toinen kirja ilmestyy - harmillista, koska näitä tarvitsisi saada pian lisää!

Otava, 2014
Sivuja: 492
Alkuteos: War of the Roses. Book one: Stormbird
Suomentanut Ilkka Rekiaro

The Boleyn Deceit / Laura Andersen

Vaikka Laura Andersenin Boleyn-trilogian aloittava teos ei tehnytkään suurta vaikutusta, huomasin klikkailevani trilogian kakkososan, The Boleyn Deceit, silti kirjastokoriini. En tiedä kuinka tässä oikein näin kävi, mutta ilmeisesti Tudoreiden vetovoima on siinä määrin kova etten kykene jättämään trilogiaa kesken. Siinähän voi tapahtua vaikka mitä! Sarjan päätösosa, The Boleyn Reckoning, ilmestyy tämän vuoden heinäkuussa, luultavasti päädyn lukemaan senkin mikäli satun kirjasarjan vielä kesällä muistamaan ja teos mätkähtää Overdriven kokoelmiin.

Kirjassa puidaan The Boleyn Kingistä tutun nelikon elämää. William on kuninkaana juonittelujen kohteena ja Elizabethin, Dominicin ja Minuetten muodostama kolmikko yrittää parhaansa mukaan suojella nuorta kuningasta. Oman solmunsa aiheuttaa myös rakkaus, sillä amorin nuolet eivät aina osu oikeisiin kohteisiin.

Huomasin yllätyksekseni että The Boleyn Deceit oli sarjan aloittavaa kirjaa parempi, tai ainakin enemmän minun makuuni. Juonittelua oli tässä tarinassa romantiikkaa enemmän mikä antoi juonelle hiukan edellistä nopeampaa tempoa. Harmi vain että koko trilogian punainen lanka vaikuttaa aika suorasukaiselta, tietyt "yllätykset" olivat jo arvattavissa sarjan ensimmäisessä osassa mikäli lukija tuntee tudorinsa. Erään mielenkiintoisen koukun kirjailija kuitenkin jätti tarinaan...

Kirjan dialogi tuntui minusta hiukan turhankin nykyaikaiselta ja Minuette, tuo 1500-luvun Nancy Drew, on minun makuuni ehkä liiankin kaunis, lahjakas ja hyvä ollakseen aidosti kiinnostava henkilö. Kirjoissa kun henkilöt, joissa on hiukan säröjä, ovat huomattavasti täydellisiä kiinnostavampia.

Ballatine Books, 2013
Sivuja: 416

The Boleyn King / Laura Andersen

Pongasin sitten Helmetin Overdrive-kokoelmista kirjan nimeltä The Boleyn King. Siihen, että klikkasin kirjan omaan koriini, ei tainnut kovin montaa sekuntia kulua, Tudor-nälkä nimittäin iski. Kirjailija Laura Andersen oli minulle vieras nimi, mutta kirjan idea vaikutti vastustamattomalta. Andersen nimittäin leikittelee ajatuksella, jossa Anne Boleynin kolmas raskaus ei keskeytynytkään vaan terve poika - tuleva kuningas - syntyi ja kuningatar sai pitää päänsä ja kruununsa. Mielenkiintoista!

Kirja keskittyy kuvaamaan nuoren kuninkaan, Williamin, valtaannousua. Isä-Henry on menehtynyt 8 vuotta sitten ja Englantia on hallinnut Annen veljen, Rochfordin johtama valtuusto. Huhut Annen moraalittomuudesta ovat vellovat edelleen, hovin käytävillä liikkuu yhä pahansuopia huhuja kuninkaan isyydestä ja syntisen tunnustuksesta, kuningatar Annen lähipiiristä peräisin olevasta dokumentista, jonka mukaan Rochford olisi kuninkaan isä. Dokumentti on löydettävä ja kapina kukistettava!

Kirjan keskiössä ovat nuoret ja kauniit ystävykset, kuninkaallisten sisarusten Williamin ja Elizabethin lisäksi huhumyllyä hämmentävät myös uljas ja rohkea Dominic sekä Minuette, kuningatar Annen suojatti joka syntyi samana päivänä Williamin kanssa. Luvassa on juonitteluja, salaisuuksia ja suhdesotkuja. Olen aina pitänyt Anne Boleynia suosikkinani Henryn kuningattarista ja olikin ihan mukavaa suoda Annelle onnellisempia elinvuosia, vaikka kuvitteellisestikin.

The Boleyn Kingiä on verrattu mm. Philippa Gregoryn Tudor-aiheisiin teoksiin, mutta minusta Andersenin teos on tunnelmalta Gregoryn kirjoja nuorempi ja kepeämpi ja ajatuksissani kutsuinkin kirjaa teini-Tudoreiksi. Ihan hurjan uskottava kirja ei ole  mutta aika kului bussissa istuessa mukavasti, joten en valita. Mukava välipala!

The Boleyn King on Laura Andersenin The Boleyn Trilogyn ensimmäinen osa, kuningas Williamin ja kumppaneiden seikkailut jatkuvat myös kirjoissa The Boleyn Deceit ja The Boleyn Reckoning.

Random House Publishing, 2013

Sivuja: 358
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut

Princesses behaving badly: Real Stories from History Without the Fairy-Tale Endings / Linda Rodriguez McRobbie

Juuri sopivasti naistenpäiväksi osui hyppysiini hassuttele tietokirja huonosti käyttäytyvistä prinsessoista. Pinkin söpöstelyn vastapainoksi Rodriguez McRobbie nimittäin marssittaa lukijoidensa eteen joukon vauraita, kauniita naisia, jotka eivät kaihtaneet keinoja. Kirjaan mahtuu naisia, jotka ovat koonneet armeijoita, murhanneet, bailanneet tai olleet muuten erikoisia persoonoita. Ja saadaanpa kirjassa nähdä vähän suomalaisväriäkin kun ylhäinen Alfhild päättääkin hylätä kosijansa ja purjehtia Suomeen ryhtyen merirosvoksi! Go Alfhild!

Kirjan idea on sinällään kiinnostava, esipuheessaan Linda Rodriguez McRobbie nimittäin kertoo kirjoittaneensa teoksen vastapainoksi Disneyn luomalle prinsessatrendille, jossa kaunis ja hyvä prinsessa saa aina prinssinsä ja onnellisen loppunsa. Ajatuksena on siis tuoda esiin ettei tosielämässä ole aina näin, vaan prinsessakin voi olla murhanhimoinen pirulainen. Tai höpsähtänyt seikkailija. Tai omituinen tyyppi. Ihan niinkuin kuka tahansa meistä muistakin.

Kirja siis esittelee joukon huonostikäyttäytyviä naisia ja sen kattaus on laaja niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin. Joukossa on poikkeuksellisia naisia niin hyvässä kuin pahassakin (no okei, ehkä painotus on enemmän pahan puolella). Onnelliset loput ovat harvassa, mutta se ei varsinaisesti yllätä. Kirjailija kuitenkin kuljettaa tarinoita eteenpäin mukavan ironisella otteella joten lukiessa ei todellakaan pääse tulemaan tylsää, päinvastoin - tyrskähtelin Rodriguz McRobbien tekstille useaan otteeseen.

Parhaiten mieleeni jäivät tarinat niistä prinsessoista, jotka olivat jo entuudestaan minulle tuttuja, kuten vaikkapa huijari-prinsessa Franziska, joka uskoi olevan suuriruhtinatar Anastasia, tai Ranskan Isabella, jota kutsuttiin myös nimellä "She-Wolf" ja Lucretia Borgia, paavin pikku pahis. Vaikka kirja tietopitoinen onkin, veikkaan kirjailijan kuitenkin painottaneen pahattariensa tarinoissa kirjan kannaltava sopivia osuuksia ja ehkä jättäneen jotakin sanomatta. Esimerkiksi keisarinna Sissin kohdalla keskitytään painotetaan voimakkaasti sitä, kuinka tärkeä oma ulkonäkö oli hänelle, jättäen samalla monia näkökulmia pois. Suosittelen siis muidenkin lähdeteosten käyttämistä tämän kirjan kanssa.

"Once upon a time, there lived a beautiful princess who wasn't afraid to cheat, deceive, seduce, or murder anyone who got in her way..."

Quirk Books, 2013
Sivuja: 303

Talvi-iltain tarinoita 1 / Zacharias Topelius

Luettuani Enni Mustosen Paimentytön alkoi mieleni tehdä tutustua hieman satusetä Topeliuksen tuotantoon. Elisa Kirjan ilmaisista klassikoista löytyi Talvi-iltain tarinoiden ensimmäinen osa, joka tuntui sopivalta teokselta aloittaa. Kirja sisältää kaksi erillistä ja varsin erilaista tarinaa, Kuninkaan hansikkaan joka sijoittuu sotavuoteen 1788 ja Linnaisten kartanon viheriän kamarin, joka on romanttinen kummitustarina 1830-luvulta. Isänmaallisuus on toki valttia molemmissa tarinoissa.

Kuninkaan hansikas kuvaa Ruotsin ja Venäjän välistää sotaa, joka kirjaimellisestikin jakaa Suomen kahtia. Tarinan keskiössä nuori sotilas, Lennart Croneld, joka uskollisesti palvelee kuningas Kustaa III:tta. Tarinan nimi juontaa juurensa siitä, että nuoren miehen isoisä oli pelastanut silloisen kuninkaan ja saanut palkakseen kuninkaan hansikkaan.

"Silloin vasta selvisi hänelle täydelleen, miksi hän tahtoo elää ja taistella ja miksi hän saattaa, jos kohtalo niin määrää, ilomielin kuolla. Täällä, tässä ihanassa maassa, välkkyvän järven rannalla, täällä vihreiden koivujen varjossa ja vaipuvan auringon iltaloisteessa sykki hänelle nuori sydän, joka lähetti hänelle tervehdyksensä paimentytön laulussa."

Ikävä kyllä on sanottava että ensin lukemani Kuninkaan hansikas sai minut melkein jättämään Talvi-iltain tarinat kesken. Kertomus pursuaa sankarillisuutta ja sodan melskeitä niin että heikompaa jo hirvittää. (Haa! Avaankin tällä kirjalla Ihminen sodassa -haasteen pistetilin.) Tarina tuntuu hiukan vanhentuneelta enkä oikein jaksa olla samaa mieltä siitäkään kuinka kunniakasta nuorelle miehelle on kuolla sodassa.

"Tämä myrsky on tyyntyvä, tämä maa on häviävä, nuo tähdet sammuvat, mutta tämä todellinen rakkaus ei kuole, se seuraa sielujamme ikuisuuksien toiselle puolelle."

Ilokseni kirjan toinen kertomus olikin aivan toista maata - Linnaisten kartanon viheriä kamari nimittäin tuli ahmaistua päivässä kun taas Kuninkaan hansikkaan kanssa jumitin useamman kuukauden. Linnaisten kartanossa pohditaan vanhan Littowin suvun historiaa ja luokkaeroja, kun pahainen arkkitehti rakastuu paroni von Littowin tyttäreen. Mukana on luonnollisesti muutama sekaannus ja useampikin kosija sekä tietysti viheriän kammarin kummitus.

Linnaisten kartanon tarina oli mielestäni mukavaa luettavaa, kepeää ja pilke silmässä kirjoitettua komediaa pienellä yliluonnollisella elementillä maustettuna. Henkilökaartikin oli toimiva, erityisesti pidin hupsusta kapteeni Winterloosta, jonka tukevahkon hahmon pystyin lähes näkemään silmissäni. Juonellisesti tarina ei tarjoa huikeita yllätyksiä mutta se ei juurikaan menoa haitannut. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kertomus!

Julkaistu ensimmäisen kerran Porvoossa WSOY:n kustantamana vuonna 1909
Sivuja: 311
Suomentanut Ilmari Jäämaa

Beauty / Sarah Pinborough

Sain vinkin Sarah Pinborough'n modernisoidusta satusarjasta Sivukirjastosta ja pistin kirjailijan nimen korvani taakse. Ja simsalabim, pari kuukautta myöhemmin kirjastosta löytyi Beauty, joka kertoo Ruususen tarinan (ja pari muutakin).

Kaikki alkaa prinssistä, joka on hulivili. Kuningas ja kuningatar päättävät miehistää poikaansa lähettämällä tämän läheiseen, kirottuun kuningaskuntaan mukamas keräämään rikkauksia, mukaan laitetaan lapsenvahdiksi Metsästäjä. Matkalla kuningaskuntaan miehet pelastavat vanhan muorin sudelta minkä jälkeen muorin lapsenlapsi punahilkkainen lapsenlapsi Petra pelastaa miehet. Sitten kohti nukkuvaa kuningaskuntaa!

Minusta aikuisempaan makuun muokatut sadut ovat usein mielenkiintoista luettavaa eikä Pinborough'n kirja ole poikkeus. Tuttu prinsessasatu saa kirjailijan otteessa synkemmän ja jopa hitusen dekadentin sävyn samalla ilakoidessaan tutuille satukliseille, kuten uljaille prinsseille. Kokonaisuus on aika mukava vaikkei nyt ihan tajuntaani räjäyttänytkään. Pidin itse erikoisesti hupsusta prinssistä ja olisin mielelläni hekotellut enemmänkin hänen hahmolleen. Kirjassa toki vilisee reiluhkosti muitakin saduista tuttuja hahmoja, joiden pongailu aiheutti iloisia ahaa-elämyksiä.

Kirjan kohderyhmänä lienevät nuoret, joiden makuun tämä saattaisikin upota ihan mukavasti. Beauty on nopealukuinen teos ja sen englanninkieli on mielestäni tasoltaan melko helppoa, joten se soveltunee myös hyvin kielen opiskeluun. Beauty on kolmas Tales from the kingdoms -sarjassa ilmestyneistä kirjoista, sen lisäksi sarjasta löytyvät teokset Poison ja Charm.

PS. Kannen kuvaamisen kanssa kävi köpelösti, ehdin palauttaa kirjan ennen kuin tajusin ottaneeni kirjasta epätarkan kuvan. Valitan! Uteliaat voivat pongata kannen esimerkiksi täältä.

"The huntsman forced a smile as his heart sank. He had no problem with wine and women - especially not with the women - but it appeared the prince was in danger of believing the legends of his princely deeds even before he had done any. That was never good. When the huntsman got too cocky they normally ended up dead. What would happen to this fine, handsome prince, he wondered. And how on earth was he going to save him from it?

Gollancz, 2013
Sivuja: 211

The White Princess / Philippa Gregory

Kuten blogiani seuraavat tietävät, olen Tudor-koukussa. Mikä noissa muinaisissa kruunupäissä jokseenkin onnettomine ja verisine kohtaloineen viehättää, sitä en osaa sanoa mutta mielenkiintoista heistä on lukea. Philippa Gregoryn aiheeseen liittyvät kirjat on lukenut uskollisesti läpi, osa niistä on kunnon herkkupaloja, osa taas hiukan heikompia. Gregoryn Cousins War -sarja onkin ollut kuoppaista luettavaa. Aluksi idea, samojen tapahtumien tarkastelu eri näkökulmista, tuntui kiehtovalta, mutta jossain vaiheessa tapahtumien kertaus alkoi kyllästyttää. The White Princess -kirjaa olin kuitenkin odottanut jo pelkästään Towerin prinssien ja mysteeriksi jääneen Perkin Warbeckin takia.

The White Princess kertoo Elizabeth Yorkilaisen, kuningas Edward IV:n ja Elizabeth Woodvillen esikoistyttären tarinan. Kaunis ja rakastettu Elizabeth joutuu avioitumaan poliittisista syistä Richard III:n vallan taistelussa voittaneeseen Henrik Tudoriin. Henrik on tavanomainen, karu ja epäileväinen mies, jonka hallituskautta leimasivat kapinat. Eniten Tudorin dynastian alkua varjostaa Pojan uhka, sillä vallan tavoittelija toisensa jälkeen astuu esiin väittäen olevansa toinen Toweriin joutuneista, kuolleiksi oletetuista prinsseistä.

Vaikka Gregory kirjoittaakin sujuvasti, joudun tunnustamaan että Elizabeth Yorkilainen oli minusta varsin tylsä tuttavuus, joka tuntui sivu toisensa jälkeen toistelevan samoja asioita. "En tiedä asiasta mitään." Kirjan kiinnostavinta antia oli ehdottomasti Perkin Warbeck, vallan anastaja, jonka väitettiin olleen toinen Towerin prinsseistä. Vaikka kyseessä onkin fiktio, kertoo Gregory kirjan loppusanoissa uskovansa Tudoreiden salanneen asioita omaksi edukseen. Ajatusleikki on kieltämättä mielenkiintoinen, olisiko Elizabeth ollut valmis tunnistamaan kauan kadoksissa olleen veljensä ja siten riskeerannut oman ja poikansa kruunun? Historia taitaa puhua omaa kieltään...

"There is a lot of rubies, they signify a virtuous woman, and this will be my principal role for the rest of my life - a virtuous woman and a Tudor queen whose motto is 'humble and penitent'. It does not matter that in my heart I am passionate and independent. My true self will be hidden and history will never speak of me except as the daughter of one king, the wife of another and the mother of a third."

Simon & Schuster, 2013
Sivuja: 527

Kiinan viimeinen keisarinna / Jung Chang

Kiinan viimeinen keisarinna on tarina naisesta, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osasi ottaa tilaisuudesta vaarin. Hän nousi jalkavaimosta aina keisarinnaksi saakka, koska sattui synnyttämään keisarille tämän ainoan pojan. Keisarin kuoltua lapsen ollessa pieni, kaappasi Cixi nokkelalla tempulla vallan keisarillisilta neuvonantajilta. Hän hallitsi Kiinaa lähes neljän varsin kuohuvan vuosikymmenen ajan, joina Kiina otti ensiaskeleensa kohti nykyaikaa.

Itse en ollut aiemmin Cixistä kuullutkaan mutta osoittautui että ihan lähipiiristäni löytyi tietoa rautarouvasta, nimittäin herra Norkku oli perehtynyt naisen hallituskauteen enemmänkin. Lukemisesta seurasikin kiivaita ja mielenkiintoisia keskusteluja kotona, mieheni ei nimittäin jakanut Jung Changin innostunutta näkemystä keisarinnasta ja jäinkin miettimään sitä, kuinka paljon tietokirjailijan tulkintaan voi oikeastaan luottaa. Kirjailijan ja mieheni tulkinnalliset erot olivat suuria ja tästä hivenen hämmentyneenä päädyin myös itse tutkimaan asiaa netin välityksellä. Löytämäni arvostelut mainitsevat toki Changin tekstin meriitit mutta muistuttavat myös siitä että kirjailija tuntuu kaunistelevan historiaa, aivan kuin hän puolustelisi sankarittarensa tekoja.

Vaikka Jung Changin kirjan tulkintaa hiukan epäilinkin, oli se lukukokemuksena sekä tietorikas että viihdyttävä ja tarjosi hyvän näkemyksen Kiinan sisä-ja ulkopoliittisesta tilanteesta viime vuosisadan vaihteessa. Sattuneesta syystä minulle parasta antia olivat ne tekstin osat, joissa kuvailtiin Cixin arkea ja maan tapoja yleensäkin, sillä kirja tarjoaa monia mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia.

Historia tuntuu muistavan Cixin naisena, joka ei epäröinyt käyttää koviakaan keinoja, jopa Jung Chang myöntää Cixin syyllistyneen "vain" muutamiin poliittisiin salamurhiin (mm. hänen oma adoptiopoikansa, keisari Guangxu sekä tämän suosikkivaimo). Jopa kirjailijan tulkintojen mukaan hän oli häikäilemätön nainen nainen, joka ei kaihtanut keinoja vallan kahvassa pysymiseen. Ja siltikin, eroaako Cixin sinänsä kyseenalainen käytös jotenkin miespuolisista hallitsijoista? Onko Cixin julma maine sittenkin kaksinaismoraalin vai hänen omien tekojensa aiheuttamaa? Ehkei totuus enää selviä?

Sattuneesta syystä pidin kirjan parhaimapana antina historiallista kuvausta 1800-luvun lopun Kiinasta, sen kehityksestä ja poliittisesta tilanteesta joka oli varsin tulenarka. Myös eri kulttuurien yhteentörmäykset tarjosivat kiinnostavia ja ajatuksiaherätteleviä hetkiä, rasismi, pelot ja epäluulot ovat näemmä olleet tuolloinkin vallalla. Tuttuja teemoja, vuosisadasta toiseen.

Otava, 2013
Sivuja: 528
Alkuteos: Empress Dowager Cixi
Suomentanut Jaana Iso-Markku