Jäätyneitä ruusuja / Marko Kilpi

Löysin Koe 13 kotimaista kirjailijaa -haasteen kautta Marko Kilven hienon Elävien kirjoihin ja innostuin siitä niin että tulin lukeneeksi muutkin samaan sarjaan kuuluvat kirjaan, käänteisessä järjestyksessä - totta kai kun allekirjoittaneesta on kyse. Tällä kertaa käänteisyys tosin toimi oikein kiinnostavalla tavalla, sillä lukemistani kirjoista juuri se viimeisin, Elävien kirjoihin, oli kiinnostavin ja koukuttavin ja lupailee siis hyvää Kilven seuraavan, syksyllä ilmestyvän kirjan osalta. Kirja kantaa nimeä Kuolematon ja Gummeruksen esitteen mukaan siinä ovat mukana edellisistä kirjoista tutut Olli Repo ja Elias Kaski.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Jäätyneissä ruusuissa, Olli Repo on aloittanut juuri harjoittelunsa poliisilaitoksella. Takana on rahakas ura mainosalalla, edessä paluu kotiseuduille, joista Olli aikanaan on lähtenyt päästäkseen pois isänsä luota. Isän välttely ei tosin onnistu kovinkaan pitkään ja tällä kertaa hänellä olisi juttukin selvittäväksi - alueella tapahtuu outoja ilkivallantekoja joille ei näytä olevan syytä.

Kilven teksti on jo tutun sujuvaa ja juonikin veti ja vaikkei itse selviteltävä juttu ihan realistisuudellaan päässytkään hurmaamaan, oli juoni kuitenkin koukuttava ja vetävä. Jopa siinäkin määrin huomasin eräässä kohtauksessa pidättäväni hengitystäni yhdessä Ollin kanssa hänen piileskellessään pahiksilta...Ollia kiintoisammaksi tapaukseksi kuitenkin osoittautui Ollin perehdyttäjä, Tossavainen, joka on kaksikon aidompi ja myös rauhallisempi osapuoli.

Kirja tuo esiin jälleen kerran yhteiskunnan epäkohtia ja saa lukijan miettimään mm. rikostuomioiden ns. paljousalennuksia, joissa tuomiota alennetaan monien rikkomusten takia - ainakin allekirjoittaneen logiikalla tämä tuntuu oudolta. Ajatusten herättely lieneekin yksi kirjan tärkeimmistä asioista ja se, että Kilpi on ammatiltaan vanhempi konstaapeli, antaa hänen mietteilleen enemmän painoarvoa.

"-Ei kaikki taivu sinun tahtoosi heti ensimmäisellä rykäisyllä, vaikka miten poliisi olisit. Eikä niiden tarvitsekaan. Jos sinä siitä otat kierroksia, niin saat tapella ihan koko ajan. Ja sillä tavalla kasvaakin hyvin nopeasti loputon jono tyyppejä, jotka haluaa vetää sinua turpaan. Ja yllättävää kyllä, ne joskus vetääkin. Perille asti."

Gummerus, 2007
Sivuja: 294
Kirjasta lisää: kirjailijan kotisivut

Kadotetut / Marko Kilpi

Innostuin taannoin Elävien kirjoihin -teoksen synkän realistisista fiiliksistä niin että halusin tutustua Marko Kilven tuotantoon paremminkin. Kirjastosta löytyikin sopivasti Kadotetut, jonka päähenkilönä on Elävien kirjoissakin seikkaillut Olli, jonka työpäivät ovat täynnä arkista pahaa. Kännisten tappeluita, perverssejä, vanhempia joille lapsi on vain statussymboli, kadonneita teinityttöjä ja työkavereita, joiden ei oikeastaan pitäisi kantaa poliisin univormua. Ja kun BB-julkkis katoaa jäljettömiin saunareissulla, käynnistyy hurja tapahtumaketju.

Kadotetut osoittautui nopealukuiseksi ja jokseenkin koukuttavaksikin teokseksi, jonka parissa viihdyin mainiosti illan. Kilven sankari, Olli, on monien muiden kirjallisten poliisien tavoin arkisen symppis tyyppi, joka pyrkii tekemään oikein ja jonka parisuhteet ovat ongelmissa. Juoneltaan Kadotetut taas muistuttaa vähän Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa, tosin vähän häijymmällä ja mielikuvituksellisemmalla konnalla varustettuna. Kyseinen konna on muuten mielestäni kirjan heikoin osa, hän muistuttaa liian paljon jenkkikirjallisuuden suosittuja sarjamurhaajia tuntuakseen aidolta suomalaisen poliisin toimintaympäristössä. Elävien kirjoihin -teoksen aitouteen Kadotetut ei siis valitettavasti yllä. Tästä huolimatta Kadotetuilla oli annettavaa lukijalleen. Kilpi sivaltaa suomalaista yhteiskuntaa terävästi ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta - elämmehän aikaa jolloin tositv-julkisuus tuntuu monelle olevan todellinen ja jopa arvostettukin uravaihtoehto.

Kilpi kirjoittaa Ollin ajatuksista preesensissä, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta tälle kirjalle ja ikäänkuin tempaa lukijansa mukaan poliisin hektiseen elämään. Kilven teksti on karun kaunista - enpä olisi ihan ensimmäiseksi uskonut että löytäisin "dekkarista" sellaista tekstiä, jonka pariin haluaisin palata. Pieni googlettelu paljastikin Kilven saaneen Finlandia-ehdokkuuden teoksestaan, joten ihan perusdekkarista ei tosiaankaan ole kyse. Marko Kilven neljän romaani ilmestyy tämän vuoden syyskuussa ja sitä odotellessa täytyy ehdottomasti lukea Jäätyneitä ruusuja, joka on Ollista kertovan sarjan ensimmäinen osa. (Kyllä, sorruin taas lukemaan kirjasarjaa väärässä järjestyksessä. Opinko koskaan?)

(Iltapäivälehden toimittaja Saastamoinen filosofoi.)"Tämä on tunnebisnestä, Saastamoinen sanoo. - Nykyään ihmiset pelkää tuntea ja siksi ne haluaa ostaa niitä meiltä. Tunteita. Ne haluaa nähdä, miltä tuntuu menettää oma lapsi, puoliso tai ystävä. Tunteisiin ei ole aikaa. Sitä on helppo ostaa kioskin lehtihyllystä työmatkalla, maistella sitä hetki ja heittää roskikseen. Siksi sen pitää olla aitoa, intiimiä, nopeaa. Semmoiseksi elämä on mennyt."

Gummerus, 2009
Sivuja: 396

Elävien kirjoihin / Marko Kilpi

Marko Kilven Elävien kirjoihin osoittautui yllätyksekseni lomalukemisteni huipuksi. Olin etukäteen kuvitellut että kirja olisi rikostarina vaikkapa Jarkko Sipilän hengessä, mutta Elävien kirjoihin oli paljon enemmänkin. Se vei minut narkkien lohduttomaan, kylmien sävyjen maailmaan ja maalasi samalla kiinnostavia kuvia niistä ihmisistä, jotka elävät maailmamme varjojen kanssa. Kilven teos osoittautui niin koukuttavaksi että välillä tunsin kirjan suorastaan polttelevan taskussani ja mieleni tekikin vetää se välillä selailtavaksi vaikka maisemat olivatkin upeat!

Elävien kirjoihin kertoo kolmen suomalaisen tarinan. Elias on yksinäinen susi, monessa liemessä keitetty etsivä jolla on taito käsitellä kaidalta polulta livenneitä. Hän saa parikseen Ollin, puukotuksesta toipuvan poliisin, joka on aivan konkreettisesti palaamassa elävien kirjoihin. Sinne haluaa myös Pike, entinen huumekaupan kuningatar, joka haluaa muuttaa elämänsä suuntaa synnytettyään pienen pojan vankilassa.

Marko Kilven tekstistä voi hyvin käyttää termiä iholle käyvä. Hän vie lukijansa niiden ihmisten pariin, joita tavallinen kansalainen kadulla kaihtaisi ja näyttää narkomaanien maailman uskottavan oloisesti ja kaunistelematta. Kirja on valehtelematta rankka, mutta oudon koukuttava ja avaa samalla uudenlaisiakin näkökulmia mm. syrjäytymiseen. Minun suosikikseni nousi Pike, joka samaan aikaan uskomattoman hukassa ja enemmän oikealla polulla kuin koskaan, vahva ja haavoittuva, kuin viidakon eläin toimimassa vaistojensa varassa uudessa ympäristössä.

Kirjan teksti on kaikessa karuudessaan kaunista, runollistakin. Melkein kuin Kilpi haluaisi niinkin osoittaa löytävänsä pahastakin jotain hyvää ja syvempää. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, 8-pallo, joka parhaillaan pyörii teattereissa. Leffa on minulta vielä näkemättä mutta ainakin kirjaa haluan ehdottomasti suositella, sillä pidin siitä ja paljon!

"Yövuoroissa Ollia kiehtoo niiden arvaamattomuus. Yön summan voi todeta vasta aamulla. Mitä tapahtui ja millaisista kohtaloista kamppailtiin silloin, kun muu maailma tuntui olevan käännettynä pois päältä. Millainen on seuraava päivä, joka on juuri koittamaisillaan. Joillekin se nousee erilaisena, käsittämättömänä ja tuntemattomana."

Gummerus, 2012
Sivuja: 336