Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola

Kiina ja sen historia kiinnostavat ja innostuin siksi kovasti myös eräästä tämän kirjasyksyn uutuuksista, nimittäin Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit. Suomalaisen kirjoittama kirja Kiinasta, lähtökohta joka on minusta jo todella kiinnostava!

Lohikäärmeen värit on sukupolvitarina joka liikkuu sujuvasti niin Kiinan maaseudulla kuin suurkaupungin hälyssäkin, kotimaamme hiljaisuudesta puhumattakaan. Maon Kiinaan karuihin oloihin ja köyhyyteen syntynyt Xialong kulkee pitkän tien aina Suomeen saakka mutta jotain tapahtuu ja vauva, pikkuinen Kimi, jää isineen jälkeen äidin kadotessa. Vuosia myöhemmin Kimi palaa Kiinaan toivoen selvittävänsä vihdoinkin äitinsä arvoituksen.

Lohikäärmeen värit on uskottava ja hyvin kirjoitettu kuvaus sekä Kiinan lähihistoriasta ja naisten asemasta siellä mutta myös se on myös koskettava kuvaus onnen ja paremman elämän tavoittelusta. Kirja liikkuu sujuvasti sekä Xialongin että Kimin tarinoita seuraten, joskin kahdesta kertojasta Xialong on ehdottomasti kiinnostavampi kuin hiukan tylsäksi jäävä Kim. Myös kahden kulttuurin yhteentörmäys on mielenkiintoista luettavaa. Lisäplussa on annettava Fitzgeraldin Kultahattu-viitteistä joista innostuin kovasti.

"Wu Jian, kuuletko minua? Rakkaus ei lämmitä talvella, rakkaus ei karkota nälkää, rakkaus ei kouluta lasta, rakkaus ei paranna lapsen sairauksia, rakkaus ei pidä meistä huolta kun olemme vanhoja.
Wu Jian, mitä sellaisella rakkaudella tekee?
Ei yhtään mitään."

Otava, 2015
Sivuja: 459

China Rich Girlfriend / Kevin Kwan

Kevin Kwanin aasialaisesta öky-chick litistä on näemmä tulossa kesäinen perinteeni, viime kesänä nimittäin herkuttelin sarjan ensimmäisellä osalla, Crazy Rich Asians -kirjalla. Tämä aikuisten saduksi tituleeraamani kirja jäi sen verran mukavasti mieleeni että seuraavakin osa, China Rich Girlfriend, piti laittaa varaukseen. Ihan  ensimmäiseksi ihastelin kirjan ulkoasua joka kaikessa kultauksessaan toimii vallan mainiosti.

China Rich Girlfriend vie lukijansa takaisin hullunrikkaiden kiinalaisten pariin. Tapaamme jälleen Rachel Chun, jonka taloustieteen professorina toimiva sulho, osoittautui edellisessä kirjassa erään aasialaisen mahtisuvun vesaksi - ja nyt Nick ja Rachel ovat menossa naimisiin, Nickin äidin mielipiteistä välittämättä. Toisaalla hämminkiä aiheuttaa myös oivalliset naimakaupat solminut saippuaoopperatähtönen, Kitty Pong, joka yrittää vimmasti ostaa tiensä sisäpiiriin.

Pidän hirmuisesti tästä sarjasta, tarjolla on niin tuhkimotarinaa kuin rikkaiden elämään kurkisteluakin ja Kevin Kwan osaa myös pitää hauskaa Aasian miljonäärien (vai biljonäärien?!) kustannuksella. Kirjassa on mm. kohtaus jossa Nickin äiti tilaa helikopterin keskeyttämään poikansa häät ja kokonaisuus on mielestäni aivan hulvaton! Tässä vasta varsinainen tiikeriäiti! Lisää hauskuutta tuovat kirjan alaviitteet, joissa on mm. käännetty jokunen kiinan kielinen kirous, melkoisia daameja nuo pienet rouvat käsilaukkuineen!

Kirjassa vilisee henkilöitä, lähes koko Nickin lähisuku pääsee tavalla tai toisella ääneen - ratkaisu joka ihastuttaa tai vihastuttaa. Minusta Kwanin henkilögalleria on todella herkullinen, joku toinen kenties ahdistuisi henkilömäärästä. Todellisuudenpako onnistui ainakin minun kohdallani oivasti, jos kaipaat ylellisiin lomakohteisiin tai shamppanjalle hotellien marmorisiin auloihin minibudjetilla, on tässä kenties sinun kirjasi!

DoubleDay, 2015
Sivuja: 378

Little White Duck: A Childhood in China / Na Liu, Andrés Vera Martinez

Välillä yllättää sarjakuvannälkä ja silloin on paras rymytä kirjaston sarjakuvahyllyä uusien löytöjen toivossa penkomaan. Tällä kertaa pysyin mukavuusalueellani (Kiina!) tutustuessani Na Liun lapsuusmuistoihin 1970- ja 80-lukujen Kiinassa.

Na Liu syntyi 1973 Wuhanissa. Hän elää tavallista pikkutytön elämää vaikka Kiina onkin murrosvaiheessaan puhemies Maon kuoltua 1976. Kirja taiteilee viehättävästi lapsuusmuistojen ja historian välillä ja sukupolvien välinen erokin tulee lukijalle selväksi - onhan Na Liun vanhempien elämään mahtunut jopa puutetta ruoasta. Myös alueelliset erot mm. koulutustasossa välittyvät tarinoista, samoin kuin lapsen into ja huolettomuus.

Pidin Little White Dockista koska toisin kuin odotin, se ei pidä sisällään dramatiikkaa tai mässäilyä kommunismin kauheudella vaan on pikemminkin positiviinen ja reilu asenteessaan. Na Liun lapsuus vaikuttaa olleen onnellinen ja mm. hänen vanhempiensa kokemuksista ymmärrän ne edistysaskeleet joita Kiinassa oli tehty. Koska olemme kirjailijan kanssa lähes samanikäisiä, oli myös mielenkiintoista lukea hänen lapsuusmuistoistaan verraten niitä omiini.

Kokonaisuutena Little White Duck on ehkä irtonainen, se todella sisältää pieniä katkelmia sankarittarensa elämästä mutta ehkä jonkinlainen kiinteämpi kehyä olisi ryhdistänyt tarinoita. Kirja myös loppuu hiukan äkkinäisesti. Andrés Vera Martinezin piirrosjälki on miellyttävää ja tukee hyvin raikasta lapsuustunnelmaa. Kirja ei ehkä noussut Minun Kiinani -trilogian tasolle (mutta tuo sarjakuva olikin jo mielestäni ihan huikea!) mutta sen parissa kului mukavasti joku tovi. Tässä olisi hyvä alkupala sellaiselle jota Kiinan lähihistoria kiinnostaa.

Graphic Universe, 2012
Sivuja: 108
Kirjan vuoden lukuhaaste: Sarjakuvaromaani

Keittiöjumalan vaimo / Amy Tan

Vuoden 2014 loppupuolella pääsi käymään niin että lukukasani hetkellisesti ehtyi ja jouduin
etsimään luettavaa ihan oman hyllyn kirjoista. Kierrätyskeskuksesta olin aikanani pongannut suosikkikirjailijani Amy Tanin kirjan Keittiöjumalan vaimo huikealla 40 sntin hinnalla ja sitä päädyin nyt lukemaan. Oikeastaan on ihan hyväkin joskus kurkistaa omaan hyllyyn, sielläkin nimittäin näytti olevan yllättävän paljon kiinnostavaa ja korkkaamatonta tavaraa.

Kirjan nimi, Keittiöjumalan vaimo, pohjautuu vanhaan kiinalaiseen tarinaan jossa mies kohtelee hyvää vaimoaan huonosti. Lopulta vaimo karkaa mutta monien käänteiden jälkeen heidän tiensä jälleen kohtaavat ja koska mies katuu huonoa käytöstään, tehdään hänestä lopulta keittiöjumala. Kelpo vaimo sen sijaan jää huomiotta. Samanlaisia polkuja noudattelee myös kiinalaissyntyisen Jiang Weilin/Winnien tarina jossa kiltti tyttö nai huonon miehen.

Keittiöjumalan vaimon tarina ei ole kovinkaan iloinen kertomus - Tanin tarinat harvoin sitä ovat mutta toivoa niissä on joskus nähty enemmänkin. Kerronta on taattua Amy Tania ja sinällään siis kaunista ja tasapainoista kaiken rumankin keskellä. Tarinan punainen lanka jäi kuitenkin minulta vähän epäselväksi, vaikka ehkä siinäkin oli kyse toivosta ja irti päästämisestä. Viittaus Keittiöjumalaan on sinällään kiinnostava vaikka jäinkin itse miettimään syitä sille miksei kukaan noussut tukemaan Winnietä. Mutta ehkä olen väärästä kulttuurista ja ajasta ymmärtääkseni...

Kirja muistuttaa rakenteellisesti paljon Tanin esikoisteosta, Ilon ja onnen tarinoita, joka muuten on oma suosikkikirjani, myös tässä kirjassa on asetelma kiinalaisäidin rankan menneisyyden läpikäynti helpomman elämän saaneen, Amerikassa syntyneen tyttären kanssa. Ilon ja onnen tarinat on kuitenkin minun makuuni tekstiltään herkempi ja noh, onnellisempi, kuin Keittiöjumalan vaimo. Tan on kirjoittanut toki aivan kelpo romaanin, mutta vain harva kirja taitaa minun asteikoissa yltää Ilon ja Onnen tarinoiden tasalle.

WSOY, 1992
Sivuja: 447
Alkuteos: The Kitchen Gods Wife
Suomentanut Eva Siikarla

Kävele Naiselle Ammatti ja Tehtaan tytöt: Unelmia muuttuvassa Kiinassa / Leslie T. Chang

Jokunen aika sitten minua pyydettiin osallistumaan Naisten pankin Kävele Naiselle Ammatti -kampanjaan, toivomuksena oli lisätä tietoutta Naisten Pankkin järjestää 14.9 järjestettävästä kävelytapahtumasta. Tapahtuma järjestetään 26 eri paikkakunnalla ja se tarkoituksena on kerätä lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Lisätietoa tapahtumasta ja eri tavoista auttaa löydät täältä, sivulta voit myös lukea lisää Naisten pankin tekemästä työstä. Asia on tärkeä, joten mitäpä jos nauttisit kauniista syyspäivästä kävelylenkillä, tehden samalla hyvää?

Bloggaajia pyydettiin myös lukemaan naiseutta tai naisen asemaa käsittelevä kirja ja koska Kiina on lähellä sydäntäni, päädyin valitsemaan Leslie T. Changin Tehtaan tytöt teoksen omaan postaukseeni. Kirja kuvaa mielenkiintoisella tavalla maan lukuisten tehdastyöläisten elämää ja muistuttaa että luksuskäsilaukut ja lenkkarit eivät valmista itse itseään. Luettuani jäinkin miettimään kuinkahan monen käsiparin kautta minunkin vaatteeni ovat kulkeneet. Millaisia tarinoita näillä ihmisillä on? Onko heidän tehtaansa hyvä työpaikka, ovatko he onnellisia? Ajattelin naisia jotka luultavasti tekevät tekevät pitkiä työpäiviä ommellakseen minun t-paitani ja tienaavat kuukaudessa summan joka meistä suomalaisista olisi naurettava. On aika onnekasta syntyä suomalaiseksi!

Leslie T. Chang on amerikankiinalainen toimittaja, joka kolmen vuoden ajan seurasi nuorten naisten elämää näissä tehtaissa. Tarinan keskiöön nousi kaksi naista, Min ja Chunming, jotka monien muiden tavoin olivat lähteneet köyhistä kotikylistään etsimään parempaa elämää kaupunkiin. Työskentely on rankkaa mutta pitkien työpäivien jälkeenkin naiset pyrkivät kehittymään ja etsimään itselleen jotain parempaa. Tässä suhteessa kirjassa onkin positiivinen pohjavire - aina voi ponnistaa eteenpäin ja ylöspäin. Pidin kirjassa myös siitä, että se ei sorru rankoilla oloilla mässäilyyn tai surkutteluun, naisten elämää kuvaa rehellisen oloisesti ja muistutetaan että tehdastyössäkin on omat positiiviset puolensa.

Kirjassa kuvataan myös Changin oman suvun taustoja, mm. perheen vaiheita kommunistisessa Kiinassa ja elämää siirtolaisena. Ymmärrän toki kirjailijan tarpeen tutkia myös oman sukunsa elämää mutta Changin perheen vaiheet eivät tunnu suoraan verrannollisilta tämän päivän tehtaan tyttöjen vaikeuksiin ja siksi osiot tuntuvat olevan turhia ja hidastavan kirjan etenemistä. Harmillista.

(Chunmingin päiväkirja)
"29. maaliskuuta
Meille maksettiin palkka tänään. Minä sain 365 yuania. Maksettuani pois 50 yuanin velan minulle jäi vielä 300 yuania. Haluaisin ostaa kellon, vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita. Miten voisin saada jotain säästöön? --- Kesä on tullut, eikä minulla ole vaatteita ... ja minun on ostettava itselleni kello. Ilman kelloa en pysty käyttämään aikaani tehokkaammin."

Otava, 2009
Sivuja: 463
Alkuteos: Factory Girls. From Village to City in a Changing China.
Suomentanut Jaana Iso-Markku

Crazy Rich Asians / Kevin Kwan

Joskus sitä tekee mainioita löytöjä ihan vahingossa. Surffailin eräänä kauniina päivänä tekemässä ties kuinka
monetta kirjallisuusaiheista persoonallisuustestiä netissä. (Katsokaas, on ehdottoman tärkeää että tiedän esimerkiksi kuka Shakespearen henkilöistä olisin.) Sivun bannerissa mainostettiin tätä nimenomaista kirjaa ja kuten kirjan nimikin on, noh, ytimekäs joten lampsin virtuaalisesti Helmetiin tutkimaan löytyisikö kirjaa sieltä. Löytyi, ja vielä kätevästi e-muodossa. Ja eikun lukemaan.

Crazy Rich Asians kertoo nimensä mukaisesti hullun rikkaista aasialaisista. Tarinassa keskitytään erikoisesti muutamaan sukuun, joiden rahankäyttö saa hemmotellut tositv-kotirouvat näyttämään lähinnä kerjäläisiltä. Mitäpä siitä jos ostosreissulla palaakin milli? Tai jos hotellissa saa huonoa palvelua, voi sen aina ostaa näpäyttääkseen epäkohteliaita. Tarinan keskushenkilönä on Rachel Chu, nuori taloustieteen professori, joka lähtee poikaystävänsä Nicholaksen ystävän häihin lainkaan tuntematta tämän taustoja. Rachelille on luvassa yllätys poikineen, eivätkä ne kaikki suinkaan ole mukavia...

Crazy Rich Asians on aikuisten satu, jossa Kevin Kwan maalailee lukijan silmien eteen upeita juhlia ja uskomattomia rikkauksia. Tarina onkin eräänlainen versio Tuhkimo-tarinasta, tavallisesta hyväsydämisestä tytöstä joka sattumalta löytää todellisen prinssin. Kun oikea mielentila sattuu kohdalle, onkin mukavaa hetkeksi upota hattaraan ja Rachelin tavoin ihmetellä silmät pyöreinä rikkaiden hömpötyksiä. Kirja osoittautui myös ihan hauskaksi tapaukseksi ja varsinkin Aasiaa tunteville on tarjolla mukavia heittoja.

Oli oikein kiinnostavaa lukea vaihteeksi miehen kirjoittamaa chick-litiä, Kevin Kwan osoittautui nimeksi jonka painan jatkossakin mieleeni.

Atlantic Books, 2013
Sivuja: 403

Boxers, Saints / Gene Luen Yang

Tutustuin pari vuotta sitten Gene Luen Yangin sarjakuviin ja tykästyin niin että tulin lukeneeksi herran tuotantoa useammankin kirjan verran. Omaelämäkerrallista meininkiä oli tarjolla American Born Chinesessä sekä Level Upissa, mutta kiinnostavaa menoa nähtiin myös The Eternal Smilessä. Kun huomasin Mari A:n kirjablogista uusien sarjisten ilmestyneen kirjaston kokoelmiin, oli pakko pistää heti varaus vetämään. Sarjakuva Boksari-kapinasta ja suklaata - näistä on hyvä lauantai tehty!

Boxers kertoo tarinan Baon, nuoren maalaispojan näkökulmasta. Ulkomaiset paholaiset ovat tuoneet mukaan opiumin ja kristinuskon, jonka avulla kyläläisiä sorretaan ja pakotetaan luopumaan vanhoista rakkaista jumalista. Tyytymättömyys kasvaa vääryyksien myötä ja lopulta nuoret tarttuvat aseisiin ja päättävät marssia Pekingiin. Bao haluaa ajaa Kiinan yhtenäisyyttä uhkaavat ulkomaiset pois ja tehdä valtakunnasta jälleen vahvan ja yhtenäisen.

Saintsissa ääneen pääsee Boxers-tarinassa vilahtanut Vibiana, tyttö, joka omassa perheessään on alistettu, siinä määrin ettei tytölle ole edes annettu oikeaa nimeä. Nimen Vibiana, Neljäs Tyttö, saa vasta löytäessään kristinuskon. Halveksitulle Vibianalle kristinusko edustaa hyväksyntää. Baon tavoin Vibianakin toivoo Kiinalle hyvää, vain eri tavoin.

Kirjan piirrosjälki miellytti jälleen kerran silmääni ja pidin siitä kuinka Yang oli liittänyt tarinoihin myyttisiä elementtejä niin Kiinan kulttuurista kuin kristinuskostakin korostamaan uskon antamaa voimaa tavalliselle ihmiselle. Myös kirjakaksikon idea on hieno - tuoda esiin kapinan molemmat puolet ja se kuinka kansa pohjimmiltaan tahtoi samaa, parempia oloja ja maan yhtenäisyyttä, se vain tarkoitti heille eri asioita. Luin muutama kuukausi takaperin leskikeisarinna Cixin hieman hämmentävän elämäkerran, jossa tätäkin kapinaa sivuttiin ja nämä kirjat täydensivät tuota kokonaisuutta selkeällä ja silti kevyellä otteellaan.

Boxers
First, Second, 2013
Sivuja: 325

Saints
First, Second, 2013
Sivuja: 170

The Valley of Amazement / Amy Tan

Kuultuani että suosikkikirjailijaltani Amy Tanilta oli ilmestymässä uusi kirja monen vuoden tauon jälkeen aloitin innokkaan odotuksen. Hienon The Luminaries -kuuntelukokemuksen jälkeen olin valmis sukeltamaan uuden historiallisen äänikirjan pariin!

Tällä kertaa Tan vie lukijansa 1900-luvun alun Shanghaihin, jossa nuoren Violetin äiti Lucretia pyörittää ensimmäisen luokan kurtisaanitaloa. Vallankaappauksen kuohuissa Lucretia päättää kuitenkin palata Amerikkaan mutta petoksen takia Violet joutuu kuitenkin eroon äidistään ja huomaa tulleensa myydyksi neitsytkurtisaaniksi. Tanin tuttuun tapaan luvassa on polveileva sukutarina.

Näin lukemisen jälkeen olen hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Tan on toki yksi suosikeistani mutta aivan täysin en kirjalle lämmennyt. Olin mielissäni siitä että kirjailija oli pyrkinyt kokeilemaan vähän uutta tutun ja toki hyväksikoetun amerikankiinalaisen äiti-tytär -tarinansa kaavaa. Kirja onkin aika erilainen kokemus verrattuna vaikkapa Tanin ehkä tunnetuimpaan teokseen, Ilon ja onnen tarinat. Violetin kehityskertomuksessa nimittäin on reipasta seksiä enemmän ja herkkää fiilistelyä vähemmän. Tämä tietysti ei ehkä liene yllättävää kun kyseessä on kirja kurtisaaneista mutta tämä toimikoon siis varoituksen sanana herkkänahkaisille!

Violetin tarina oli hetkittäin mukaansatempaava, hetkittäin taas toivoin että kirjaa olisi hiukan karsittu sillä esimerkiksi eräskin matkakuvaus tuntui ainakin äänikirjana piinallisen pitkältä. Olisin myös toivonut että Kiinan historian vaiheet olisivat näkyneet voimakkaammin kirjassa, nyt tarina keskittyy pitkälti Violetin omiin kokemuksiin. Ilokseni kirjasta kuitenkin löytyi Tanille tuttua vinkeää huumoria, mm. kiinalainen seksisanasto hymyilytti.

Kirjan lukijat olivat tekivät vallan kelvollista työtä, erityisesti ilahduin Amy Tanin lukijan osuuksista. (Olkoonkin että syynä taisi olla enemmänkin kirjailijan fanittaminen kuin huikea taidonnäyte mutta tykkäsin yhtä kaikki kuulemastani.) Mikäli makupala kirjasta kiinnostaa ennen lukemista, kannattaa kokeilla Rules for Virgins -nimellä julkaistua otetta kirjasta.

Brillance Corporation, 2013
Kesto 24h 51min
Lukijat Nancy Wu, Joyce Bean, Amy Tan

Kiinan viimeinen keisarinna / Jung Chang

Kiinan viimeinen keisarinna on tarina naisesta, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osasi ottaa tilaisuudesta vaarin. Hän nousi jalkavaimosta aina keisarinnaksi saakka, koska sattui synnyttämään keisarille tämän ainoan pojan. Keisarin kuoltua lapsen ollessa pieni, kaappasi Cixi nokkelalla tempulla vallan keisarillisilta neuvonantajilta. Hän hallitsi Kiinaa lähes neljän varsin kuohuvan vuosikymmenen ajan, joina Kiina otti ensiaskeleensa kohti nykyaikaa.

Itse en ollut aiemmin Cixistä kuullutkaan mutta osoittautui että ihan lähipiiristäni löytyi tietoa rautarouvasta, nimittäin herra Norkku oli perehtynyt naisen hallituskauteen enemmänkin. Lukemisesta seurasikin kiivaita ja mielenkiintoisia keskusteluja kotona, mieheni ei nimittäin jakanut Jung Changin innostunutta näkemystä keisarinnasta ja jäinkin miettimään sitä, kuinka paljon tietokirjailijan tulkintaan voi oikeastaan luottaa. Kirjailijan ja mieheni tulkinnalliset erot olivat suuria ja tästä hivenen hämmentyneenä päädyin myös itse tutkimaan asiaa netin välityksellä. Löytämäni arvostelut mainitsevat toki Changin tekstin meriitit mutta muistuttavat myös siitä että kirjailija tuntuu kaunistelevan historiaa, aivan kuin hän puolustelisi sankarittarensa tekoja.

Vaikka Jung Changin kirjan tulkintaa hiukan epäilinkin, oli se lukukokemuksena sekä tietorikas että viihdyttävä ja tarjosi hyvän näkemyksen Kiinan sisä-ja ulkopoliittisesta tilanteesta viime vuosisadan vaihteessa. Sattuneesta syystä minulle parasta antia olivat ne tekstin osat, joissa kuvailtiin Cixin arkea ja maan tapoja yleensäkin, sillä kirja tarjoaa monia mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia.

Historia tuntuu muistavan Cixin naisena, joka ei epäröinyt käyttää koviakaan keinoja, jopa Jung Chang myöntää Cixin syyllistyneen "vain" muutamiin poliittisiin salamurhiin (mm. hänen oma adoptiopoikansa, keisari Guangxu sekä tämän suosikkivaimo). Jopa kirjailijan tulkintojen mukaan hän oli häikäilemätön nainen nainen, joka ei kaihtanut keinoja vallan kahvassa pysymiseen. Ja siltikin, eroaako Cixin sinänsä kyseenalainen käytös jotenkin miespuolisista hallitsijoista? Onko Cixin julma maine sittenkin kaksinaismoraalin vai hänen omien tekojensa aiheuttamaa? Ehkei totuus enää selviä?

Sattuneesta syystä pidin kirjan parhaimapana antina historiallista kuvausta 1800-luvun lopun Kiinasta, sen kehityksestä ja poliittisesta tilanteesta joka oli varsin tulenarka. Myös eri kulttuurien yhteentörmäykset tarjosivat kiinnostavia ja ajatuksiaherätteleviä hetkiä, rasismi, pelot ja epäluulot ovat näemmä olleet tuolloinkin vallalla. Tuttuja teemoja, vuosisadasta toiseen.

Otava, 2013
Sivuja: 528
Alkuteos: Empress Dowager Cixi
Suomentanut Jaana Iso-Markku

Sata salattua aistia / Amy Tan

Aloitin Amy Tanin Sataa salattua aistia jo lukumaratonissa, mutta sitten kirja jäi kesäloman jalkoihin. Piti reissata, tulin lukeneeksi muita kirjoja ja ihan vaan elää elämää. Amy Tanin kirjat kolahtavat minuun useimmin mutta täytyy tunnustaa ettei Sata salattua aistia oikein lähtenyt kunnolla vetämään, siinä ehkä yksi syy "unohtumiselle".

Sata salattua aistia on Tanin tuttuun tyyliin sekoitus Amerikkaa ja Kiinaa, nykyaikaa ja mennyttä. Tällä kertaa tosin kyseessä ei ole äiti-tytär -tarina vaan kertomus sisaruksista. Libby on keski-ikää lähestyvä amerikankiinalainen nainen, jonka avioliitto on hajoamispisteessä, sillä miehen entinen tyttöystävä ihan kirjaimellisestikin kummittelee yhä suhteessa. Tarinan toinen kertoja on Libbyn kiinalainen sisarpuoli, Kwan, joka näkee ja kokee sadalla salatulla aistillaan. Toinen osa kertomusta onkin tarina Kwanin edellisestä elämästä, menneiden vuosisatojen Kiinassa.

Tämän jutun kirjoittaminen oli vaikeaa, lykkäsin sitä pitkään, sillä oli vaikeaa jäsennellä ajatuksia, jotka kirja minussa herätti. Ihailen Amy Tania kirjailijana ja olen pitänyt, joskus jopa rakastanut, hänen kirjojaan. Kirjan aiheet - kulttuurierot, Kiinan historia ja sisarussuhteet - kiinnostavat. Tan kirjoittaa tavalliseen tapaansa kauniisti ja mietteliäästi ja silti tämä kirja ei toimi minulla! Oli vaikea paikka myöntää ettei erikoisemmin pidä lempikirjailijansa teoksesta mutta samalla haluan olla rehellinen itselleni. Suurin syy ryppyyn minun ja Amy Tanin rakkaudessa taisi olla Kwan, sillä hänen käyttämänsä hassuhko maahanmuuttajaenglanti yhdistettynä erikoisiin muisteloihin edellisestä elämästä oli ehkä vähän liiikaa. En aina ymmärtänyt mistä oli kyse, tai ainakaan en uskaltanut luottaa ymmärrykseeni.

Kauniin tekstin lisäksi kirjassa oli ihanaa se, että palasimme jälleen Guiliniin, joka minullekin on hyvin tuttu paikka ja muutamat kirjan kohtauksista toivatkin omat matkamuistot elävästi mieleen. Tanin kirjoissa muuten usein käväistään Guilinissa, lienevätköhän kirjailijan omat juuret sielläpäin? (Yritin hakea tietoa sekä Googlella että Guilinin kontaktien kautta, mutta valitettavasti Amy Tan ei ole tunnettu kirjailija Kiinassa.)

"Libby-ah", hän sanoo. "Minä ei jätä sinua koskaan."
Ei! minun tekisi mieli huutaa, en minä ole tehnyt mitään, älä puhu noin. Sillä aina kun hän sanoo niin, hän muuntaa kaikki petokseni rakkaudeksi, joka on korvattava. Me tiedämme aina: hän on ollut uskollinen, jonain päivänä minunkin on oltava sitä.

WSOY, 1996
Sivuja: 367
Alkuteos: The hundred secret senses
Suomentanut Eva Siikarla

The man from Beijing (suom. Kiinalainen) / Henning Mankell

Henning Mankellin The man from Beijing (julkaistu suomeksi nimellä Kiinalainen, Otava 2011) oli löytökirja lentokentän kirjanvaihtopisteestä. Nappasin sen mukaani ihan vain siltä varalta että reissua varten varaamani matkakirja loppuisi kesken. Oli ihan hauskaa napata kirja vaihtopisteestä vaikka harmittelenkin sitä ettei kirjassani ollut tarraa, joka olisi kertonut missä kirjani oli jo seikkaillut.

The man from Beijing on minusta oikeastaan kolme, aika erilaistakin tarinaa yksien kansien välissä. Kaikki alkaa järkyttävästä massamurhasta pienessä talvisessa ruotsalaisessa kylässä. Kun uutiset kantautuvat tuomari Birgitta Roslinin korviin, muistaa hän edesmenneen äitinsä asuneen nuorena uhrien luona. Jonkinlaista elämänkriisiä läpikäyvä Birgitta sotkeutuu jutun tutkimuksiin ja huomaa myös itse olevansa vaarassa. Vanhat päiväkirjat ja punainen silkkinauha kuljettavat lukijan neljälle mantereelle ja keskelle sukupolvien mittaista kaunaa.

Kuten tavallista, Mankell osaa kertoa tarinansa tyylikkäästi. Hän luo upeasti rauhallisia ja samalla hyytäviäkin tunnelmia, minulle voimakkaimmin jäi mieleen kuva pienestä lumen peittämästä kylästä, jonka savupiipuista ei jostain syystä nouse savua. Kuva, jossa kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla jotain on pielessä. Tunnelmien lisäksi pidän myös hurjasti Mankellin tavasta kuvata päähenkilöidensä mietteitä. Rakastan Wallander-kirjoja juuri Kurtin ajatusten takia, sillä niissä on syvyyttä ja oikeanlaista aitoutta. Birgitta ei toki pysty haastamaan Wallanderia, mutta silti hän ajatuksineen edustaa ehdottomasti minulle kirjan parasta osaa.

Tulkitsin alun perusteella että kyseessä oli dekkari, mutta hyvin pian tarina alkoi kuitenkin kasvaa tyypillistä murhajuttua suuremmaksi. Mankell kuljetti lukijansa seuraamaan 1800-luvulle, Amerikkaan ja Kiinaan, seuraamaan siirtolaismiehen sinänsä koskettavaa ja kiinnostavaa tarinaa, kunnes siirryimme nykypäivän kautta jälleen Kiinaan ja Afrikkaan ja teemat muuttuivat suorastaan maailmanpoliittisiksi. Kattaus oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä, mutta siinä oli mielestäni jo liian paljon tavaraa ja erilaiset teemat veivät toisaaltaan voimaa. Vaikka Mankell kirjoittaakin varmasti ja laadukkaasti, kurtistan kulmiani myös joillekin juonessa esiintyville epäloogisuuksille, jotka suurelta osin liittyvät murhajutun ja kirjan muiden kokonaisuuksien yhteen liittämiseen.

Kirjan aiheista varsinkin Kiinan laajentumispolitiikka herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että kotiinpäästyäni oli pakko vähän tarkistella asioita. (Kaikki kunnioitus Henning Mankellille, en epäile kirjailijan taitoja, minulla on vain paha tapa tarkistella faktoja asioista, jotka kiinnostavat.) Kävi kuten arvelinkin ja kirjailijan ajatuksille löytyi pohjaa. Kiina todella yrittää laajentua Afrikkaan ja minä opin jotain uutta. Haluaisin lukea aiheesta lisääkin, löytyykö lukijoilta kirjavinkkejä?

"Memory is like glass, she thought. A person who has died is still visible, very close. But we can no longer contact each other. Death is mute; it excludes conversations, only allows silence."

Vintage Canada, 2011
Sivuja: 456
Alkuteos: Kinesen

Kuolemanjärvi / Qiu Xiaolong

Harrastan mielelläni kirjallista maailmanvalloitusten dekkarien kautta, sillä dekkarin muodon ollessa jokseenkin universaali, on helpompaa tehdä vertailuja eri kulttuurien välillä, mm. Alexandra Marininan kirjoittamat venäläisseikkailut eroavat melkoisesti vaikkapa Patricia Cornwellin Scarpetta -sarjasta tai Liza Marklundin Annika Bengtzoneista. Olen tästä samaisesta syystä nauttinut myös paljon Qiu Xiaolongin Chen Cao -sarjasta, sillä mielestäni se antaa mielenkiintoisen ja melko aidonkin oloisen kuvan nykypäivän Kiinasta ja suosittelenkin sarjaa lämpimästi niille, joita kyseinen kulttuuri ja rikostarinat kiinnostavat!

Kuolemanjärvessä Chen Cao -sarja etenee jo 7. suomennettuun osaansa. Runoilevalle ja muutenkin romanttiselle ylikomisariolle tarjotaan mahdollisuutta lomailla korkeimpien puoluekaadereiden luksuslomakohteessa Tai-järvellä. Puitteet ovat kiinalaiseen tyyliin upeat, mutta pinnalla alla - ihan kirjaimellisestikin - muhivat läheisen kemiantehtaan saasteet. Chen tapaa sattumalta Shanshanin, kauniin ja innokkaan ympäristönsuojelijan joka hurmaa komisarion samalla järkyttäen tätä tiedoillaan ympäristötuhoista. Eikä dekkari olisi dekkari ilman murhaa...

Vaikka Kuolemanjärven aihepiiri onkin ajankohtainen ja sen teksti toimivaa ja kaunista, en tällä kertaa oikein päässyt kunnolla kiinni romaaniin. Osittain vika oli varmasti lukijassa, mutta koin myös kirjan ympäristöteeman ehkä saaneen liiankin suuren roolin Kuolemanjärvessä. Aihe on toki tärkeä ja kiinnostavakin ja ymmärrän Xiaolongin halun tuoda asiaa esiin, nyt vain pääsi käymään niin että se varsinainen murhan selvittely tuntui jäävän melkeinpä taka-alalle mikä dekkarinystävän näkökulmasta on sääli. (Kiinan luonnon surullisesta tilasta on muuten kirjoitettu hätkähdyttävä tietokirjakin, Kun miljardi kiinalaista hyppää.)

Tuttuun tapaan kirjassa on paljon runoja, sekä Chenin itsensä kirjoittamia että vanhoja kiinalaisia klassikoita, jotka mielestäni ovat hieno elementti kirjasarjassa (intoilin niistä mm. edellisen Kahden kaupungin tarinan postauksessa). Runot toimivatkin hienosti konstrastina nykypäivän Kiinan kovalle ja ahneellekin maailmalle.

"Chen ei tiennyt, kuinka kauan he olivat puhuneet. Hän tiedosti vain Shanshanin hiussuortuvan, joka hipaisi poskeaan kerran tai kaksi, aivan kuin kertosäe puoliksi unohdetussa runossa, ja Shanshanin siron sormen, joka osoitti papereita tämän selittäessä kaikkea juurta jaksain."

Otava, 2013
Sivuja: 315
Alkuperäisteos: Dont't cry, Tai-lake
Suomentanut Oona Timonen

Kiinan kadotetut tyttäret / Xinran

Pari vuotta sitten Xinranin edellinen suomennettu teos, Vaiennetut äänet, kiinalaisia naiskohtaloita,  osui hyppysiini kirjastossa ihan sattumalta ja koska olen Aasian suuntaan kallellani, piti kirja tietysti lukea. Tuossa kirjassa Xinran jakoi surullisia naiskohtaloita lukijoidensa kanssa ja nyt ilmestynyt Kiinan kadotetut tyttäret jatkaa samalla linjalla, vain hiukan näkökulmaa muuttaen. Tällä kertaa nimittäin kirjailija keskittyy niihin kiinalaisiin äiteihin, jotka ovat erinäisistä syistä joutuneet luopumaan lapsistaan iäksi. Juuri näin äitienpäivän kynnyksellä kirja tuntui erityisen ajankohtaiselta. Oletin etukäteen suuttuvani kirjan tarinoista, mutta jostain syystä tällä kertaa suru oli voimakkain tunne lukukokemuksessani.

Kiinasta on adoptoitu ulkomaille yli 120 000 lasta, näistä suurin osa tyttöjä. Nämä tytöt eivät luultavasti koskaan saa tietää biologisen äitinsä henkilöllisyyttä tai syytä lapsesta luopumiseen. Xinran, joka on itsekin kasvanut ilman äitiä, päätti kirjoittaa kirjansa kertoakseen maailmalle ja näille lapsille kiinalaisten äitien luopumisen tuskasta ja rakkaudesta jota he ovat tunteneet lapsiinsa.

Kirja koostuu useista tosielämän kokemuksista, jotka ovat sydäntä särkeviä, mutta sinällään valitettavan tuttuja uutisia Kiinasta. Kirjassa näkyy selvästi mm. maan suurten tuloerojen luoma kuilu, maaseudun köyhien asukkaiden toimeentulo ja kunniakin riippuu poikalapsesta, vauraammat ja koulutetummat kaupunkilaiset taas vaalivat tyttölastakin. Kaiken surullisen takana häämöttää ennen kaikkea selviytymisen pakko. Vanhanaikaiset lait omalta osaltaan käytännössä ohjaavat maanviljelijät tavoittelemaan poikalapsia ja koska länsimaista sosiaalitointa ei ole, on lapsi hylättävä jotta hän voisi päästä edes orpokotiin - ja sitä kautta länsimaisen adoption - piiriin.

Kirja on nopealukuinen ja melkeinpä koukuttavakin vaikka kurjuuksien lukemista olikin pakko välillä tauottaa muulla lukemisella. Xinranin kirjoitustyyli on minun makuuni ehkä hiukan lörpöttelevä, kirjailija ehkä liiankin paljon omia tuntemuksiaan ja mietteitään kustakin tapauksesta ja mielestäni muistuttaa liiankin usein kirjoittamistaan kirjoista tai perustamastaan järjestöstä. Tämä ei kuitenkaan lukukokemustani pahemmin häirinnyt, tärkeimmäksi nousi kirjan viesti.

"Koulumattomia äitejä kohtaan tunnen kuitenkin syvää myötätuntoa. Heidän omakin elämänsä on ollut kovaa, ja sitten sen tuskan päälle, että on synnyttänyt tyttären, he joutuvat vielä miettimään ja kuvittelemaan kaikkia niitä kauheuksia, mitä ulkomaalaiset perheet tekevät heidän pikku tyttärilleen. Tiedättekö, että he toisinaan anelevat minua välittämään viestejä ulkomaalaisille vanhemmille: Älkää pakottako lasta aloittamaan työntekoa liian nuorena tai hän ei kasva kunnolla. Älkää lisätkö liikaa vettä maitoon tai riisipuuroon, ettei hän joudu olemaan nälässä. "

Atena, 2013
Sivuja: 300
Alkuteos: Message from an Unknown Chinese Mother: Stories of the lost daughters of China
Suomentanut Taina Wallin
Kirjasta lisää: Kirjailijan blogi

Punainen lyhty / Su Tong

Su Tongin Punainen lyhty lähti Kierrätyskeskuksesta mukaani huikeaan 30 sentin hintaan! Olin lukenut aiemmin kirjailijan teoksen Uskollisen vaimon kyyneleet ja ollut varauksellisesti kiinnostunut kauniin kerronnan takia, joten kynnys kokeilla tätä kirjaa ei ollut suuri. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt mutta pieni googlaus kyllä herätti kiinnostukseni, elokuvan on nimittäin ohjannut Zhang Yimou ja pääosassa on upea Gong Li, joita vasta joulun aikaan ihastelin Kultaisen kukan kirouksessa. Täytyy ehkä etsiä tuo elokuva jostain katsottavaksi!

Kaikki kirjan tapahtumat sijoittuvat kodin seinien sisälle, päähenkilöinä ovat vauras Chen Zuoqian, poikineen, palvelijoineen ja vaimoineen. Tarinan pääosassa ovatkin oikeastaan vaimot, ennen kaikkea nuori Songlian, josta tulee ikääntyvän Chenin neljäs vaimo. Vaimojen kesken käydään kovaa henkistä peliä, jossa panokset ovat korkealla ja lopulta tapahtumat tempaavat Songlianinkin mukaansa.

Tarina on jollakin tapaa minulle hyvin kiinalainen ja luulen että siitä todellakin tulisi vaikuttava elokuva - täytyy kenties yrittää se jostakin nähtäväksi. Punainen lyhty on surullinen ja ahdistava kertomus ja suljettu, jossain määrin jopa vihamielinenkin tapahtumapaikka, vain vahvistaa tunnelmaa. Kirja ei ole niitä iloisimpia ja jälleen kerran törmäsin siihen, että minun vaikea pitää kirjasta jonka henkilöistä kaikki ovat tavalla tai toisella epämiellyttäviä tai ikäviä. Vaimoista jokainen esitettiin negatiivisessa valossa, Chen kylmänä miehenä ja hänen poikansa pelkurina ja palvelijatkin kieroilivat ikävästi tahoillaan. Huoh. Hahmoista kiinnostavin ja minulle ehkä ymmärrettävin oli Meishan, kolmas vaimo, joka iltaisin laulaa puutarhasta suruistaan ja pettymyksistään oopperaa.

Napakymppi tämä kirja ei minulle ollut vaikka Songlianin vaiheet kyllä kiinnostivat. Minulta vain jäi ymmärtämättä mistä Songlianin pelot ja harhat alunperin kumpusivat ja joudun kyllä tunnustamaan, että olisin kaivannut kirjailijalta enemmän sanoja, selitystä, taustaa.

"Songlian ei ollut koskaan kuullut Meishanin laulavan Peking-oopperaa, mutta sinä aamuna hän heräsi unestaan muutamaan kirkkaan heleään, sointuvaan sanaan jotka laulettiin venyttelevään oopperatyyliin. Hän nykäisi vieressään makaavaa Chen Zuoqiania ja kysyi oliko laulaja Meishan. Chen Zuoqian vastasi unisesti: 'Se narttu laulaa kun on onnellinen, ja itkee kun on onneton.' Songlian avasi ikkunan ja näki että maa oli yöllä peittynyt lumivalkeaan syyskuuraan. Mustapukuinen nainen lauloi ja tanssi vistariaköynnöksen alla. Se oli Meishan."

WSOY, 1994
Sivuja: 109
Alkuteos: Da hong denglong gaogao gua
Suomentanut Eva Siikarla

Minun Kiinani 3: Rahan aika / P. ôtie, Li Kunwu

Hurahdin pari vuotta takaperin Minun Kiinani -sarjan ensimmäiseen osaan ja nyt kun sain hyppysiini vihdoinkin sarjan päätösosan, sukat melkein pyörivät jaloissani! Kirja on paitsi Kunwun elämäkerta myös kiinnostava kuvaus Kiinan lähihistoriasta. Kirjan aiemmat osat kuvasivat Kunwun kasvamista pojasta mieheksi kulttuurivallankumouksen kuohuissa ja aikaa puolueen palveluksessa. Rahan ajassa Kunwu elää jo vakiintunutta elämää piirtäjänä Kiinassa, jossa kapitalismi tuntuu valtaavan yhä vahvempaa jalansijaa.

Minusta kirjan tapa kertoa historiaa Kunwun henkilökohtaisten kokemusten kautta on mainio. Ajatus ei toki ole uusi, mutta se toimii hienosti tässä tapauksessa. Kirjan kuvaama ajanjakso on pitkä, vuodesta 1980 aina vuoteen 2009 saakka ja sen aikana Kiinassa tapahtuu suuri murros kun kommunistinen jättiläinen alkaa muuntautua maailman talousmahdiksi. Aika ja muutos ovat (minusta!) mielenkiintoisia, lieveilmiöistä puhumattakaan. Kirja nostaa asiat esiin vähäeleisesti antaen lukijan itse ajatella ja tehdä johtopäätöksiä, mistä pidin ja huomasinkin luettuani miettiväni pitkään sarjakuvan teemoja. Olen aina ihmetellyt sitä kuinka kiinalainen kapitalismi ja kommunismi yhdistyvät ja luulen Kunwun nyt antaneen minulle vastauksia, jotka tosin kirvoittavat esiin vain uusia kysymyksiä.

Pidän kovasti Kunwun kertojanäänestä, joka tässä vaiheessa trilogiaa alkaa jo tuntua vanhalta tutulta. Aikuinen Kunwu on mietteliäs ja ystävällinen herra, joka hetkittäin tuntuu olevan vähän hämmennyksissä maailman mennessä kovaa vauhtia eteenpäin. Uusi Kiina on kovaa vauhtia hylkäämässä ja hävittämässä vanhaa kiiltävien ostoskeskusten ja pilvenpiirtäjien tieltä ja ennen melkein vihollisena pidetyistä länsimaista on tullut jotain, mitä ihaillaan ja jäljitellään - eipä liene ihmekään jos myllerrys hämmentää!

Sarjan aiempia osia lukiessani arvelin ensimmäisen osan jäävän suurimmaksi suosikikseni, lapsen näkökulma kosketti ja kulttuurivallankumouksen dramatiikka teki vaikutuksen. Nyt kuitenkin huomaan että kaikkein paras jälkimaku onkin jäänyt tästä viimeisimmästä teoksesta ja siitä, kuinka se tavallaan onnistuu sitomaan kokonaisuuden hyvin yhteen.

PS. Olisi kiinnostavaa nähdä myös Kunwun omia töitä ja jäinkin pohtimaan ovatko kansikuvan vesimainokset hänen kädenjälkeään. Kertokaa jos tiedätte!

WSOY, 2013
Sivuja: 271
Alkuteos: Une vie chinoise. Le temps de l'argent
Suomentanut Saara Pääkkönen
Saatu arvostelukappaleena

Kun miljardi kiinalaista hyppää / Jonathan Watts

Olen kovin kiinnostunut Kiinasta. Se on ollut lapsuuteni kiehtova haavemaa ja sittemmin elämä on kuljettanut minua siten, että olen päässyt myös oikeasti tutustumaan Kiinaan ja ihmisten arkeen siellä. Sanottakoon, että ensimmäisellä matkallani haaveet ja todellisuus törmäsivät toisiinsa kovaa. Tästäkin huolimatta tuo maa jaksaa aina vain kiinnostaa minua ja se näkyy ehkä täällä blogin puolellakin. Kun miljardi kiinalaista hyppää tuli siis valikoitua kirjastokoriini ihan puhtaasti aiheensa ja mielenkiintoisen otsikon takia.

Kirjan lukeminen sujui hitaasti, ei toki Wattsin tekstin takia vaan siksi että huomasin aina silloin tällöin harmistuvani tai suorastaan tuskastuvani. En kirjaan tai sen kirjoittajaan vaan Kiinaan. Sillä kyllä vaan, juuri tuollaista Kiinassa on. Upeat luonnonkauniit paikat uhrataan tehokkuuden ja teollistumisen alttarilla, vanhalla ja historiallisellakaan ei juuri ole arvoa ja markkinavoimat jylläävät kommunismin kehdossa. Se on outoa, se on totta ja se on kiinalaista arkea. Ja siksi minua suututtaa ja huolestuttaa.

Watts koluaa kirjassaan Kiinaa joka ilmansuunnasta. Kirjan pääpaino on kulutusyhteiskunnan ja luonnon tuhojen tarkistelu, mutta samalla sivutaan mm. koulutuksellisiakin asioita. Hetkittäin lukiessa tulee vähän epätodellinenkin olo, sillä Wattsin maalaamat kuvat tuntuvat kohtauksilta tieteiselokuvista, tai mitäpä sanotte vaikkapa kaupungista joka on täynnä tietokonejätettä. Tai kiistoista, jotka Kiinan säänohjausjärjestelmä pikkukylien välillä kun joku sateelle ahneempi menee ryöstämään vähäiset pilvet itselleen. Joskus lukiessani suorastaan toivoinkin että kyseessä olisi pelkästään fiktio - Kiinassa on mm. suoranaisia syöpäkyliä. Lukiessa myös suututti, sillä ongelma ei ole yksin Kiinan, suuri osa jätteestä on ihan länsimaista alkuperää. Kulutus kyllä on ahdistanut minua jo aiemminkin ja kirjaa lukiessa ahdistus ja samalla päättäväisyys kasvoi. Tästä tämä bloggaaja pyrkii entistä enemmän käyttämään vanhat kamppeensa loppuun ennen uusien ostamista!

Wattsin teksti oli sujuvaa ja uskottavaa ja jälleen kerran taustatyötä on tehty kovasti. Kirjan teemat ovat tärkeitä ja raskaita, onneksi Watts hetkittäin keventää tunnelmaa myös kiinalaisilla absurdeilla jutuilla, kuten vaikkapa kertomalla pandojen seksielämästä. Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja tuhti tietopaketti, joka herätti tässä lukijassa hirmuisen innon keskustella asioista ja oppia lisää!

Runo Huai-joen varrelta.
"1950-luvulla huuhtelimme ruokamme kirkkaassa joessa,1960-luvulla kastelimme peltomme joen vedellä,1970-luvulla näimme joen muuttuvan mustaksi ja öljyiseksi,1980-luvulla  näimme kuolleiden kalojen nousevan pintaan,1990-luvulla aloimme tuntea itsemme sairaiksi." 

2011, HS Kirjat
Sivuja: 428
Alkuteos: When a billion chinese jump. How China will save mankind - or destroy it.

Rules for Virgins / Amy Tan

Amy Tanin Rules for virgins oli elämäni ensimmäinen ostettu e-kirja. Löysin kirjan Kobon Cheap Reads-osiosta ja kun Tanista oli kyse, oli pakko klikata ostos laariin. Tanilta ei ole kuuteen vuoteen ilmestynyt uutta kirjaa, joten voitte vain kuvitella millaisella innolla syöksyin Rules for virginsin kimppuun. Varsinainen kirjan ostaminen kävi verkossa asioimiseen tottuneelle helposti ja muutaman minuutin kuluttua Kobossani näkyi jo uusi kirja. Tässä suhteessa e-kirja siis hakkaa vaikkapa Amazonin sivuilla haahuilun, tilatut ja maksetut ihanuudet kun ilmestyvät luettaviksi heti eikä vasta viikon kuluttua! Oletteko te ostaneet e-kirjoja ja millaisin kokemuksin? Mistä voi tehdä parhaat löydöt ja löytyykö mielipiteitä esimerkiksi kirjojen hinnoittelusta? Minun Tanini maksoi 2,53 euroa, mikä oli mielestäni oivallinen hinta suosikkikirjailijan teoksesta. <3

"You are too young to know yet what nostalgia truly means. It takes time to become sentimental. But for the sake of your success, you must quickly learn. When you touch a man's nostalgia, he is yours."

Rule for virgins on pienromaani, joka sijoittuu vuoden 1912 paheelliseen Shanghaihin. Kirja koostuu kokonaisuudessa kokeneen kurtisaanin, Magic Gourdin (suomeksi Taikakurpitsa?) monologista, jossa Magic Gourd puhuu nuorelle ja kokemattomalle Violetille. Magic Gourd on ottanut Violetin siipiensä huomaan ja aikoo kouluttaa tästä menestyneen kurtisaanin. Monologi koostuukin nuorelle neitsyt-kurtisaanille annetuista neuvoista ja ohjeista ja tässä Tan osoittaakin kertojan taitonsa, sillä tekstin rajoituksista huolimatta hän onnistuu luomaan hienovaraisen ja kiehtovan tunnelman ja kertomaan yllättävän paljon henkilöistä sivulauseissa ja rivien välissä.

"To gain Four Necessities, you must be popularm desired by many suitors who give you costly gifts. You must be as clearheaded, firm, shrewd, and quick-thinking as a businessman. You offer no bargains, and you never accept anything less than you are worth."

Magic Gourdin antamat ohjeet ovat, paitsi veikeitä kiertoilmauksineen, myös parhaimmillaan syvällisiäkin. Ne tuovat melkein mieleeni ne takavuosien amerikkalaiset opukset, joissa naisille kerrottiin erilaisia sääntöjä, joilla "napata" aviomies. Kiinalaisen kurtisaanin elämä vaikuttaisi, varsinkin Amy Tanin käsittelyssä, olevan mielenkiintoista ja toivonkin että Rules for virgins olisi jonkinlainen kirjallinen makupala The Valley of Amazementistä, Tanin parhaillaan työstämästä kirjasta. Amazonin sivuilla kirjan julkaisupäivä näyttää olevan ensi vuoden syyskuussa. Se taitaa olla ihan pakollinen hankinta minun hyllyyni!

"Look at those who are the Top Ten Beauties each year. Are they the most beautiful? No. They are the ones who understand human nature, that of men and women both. They know how to attract attention and envy and bend it to their advantage."

Byliner Fiction, 2012

Punainen huivi: kiinalaistytön tarina / Ji Li Jiang

Punainen huivi oli välipalakirja, hetken mielijohteessa kirjaston hyllystä poimitti helppo kirja, joka tuli luetuksi melkein huomaamatta. Kovin vahvaa vaikutelmaa kirja ei jättänyt, huomasin enemmänkin sitä lukiessani ajattelevani P. ôtien ja Li Kunwun Minun Kiinani -sarjakuvaa, jonka ensimmäinen osa käsittelee vaikuttavasti sekin kulttuurivallankumousta lapsen näkökulmasta. Kirja ei tarjonnut sarjakuvan kaltaisia suuria elämyksiä, mutta se oli vaivaton ja  sopivan kepeä kirja välipalaksi.

Kirja Ji Li Jiangin omaelämäkerrallinen teos Jiangin nuoruudesta Kiinan kulttuurivallankumouksen kuohuissa. Ji Li on ahkera ja reipas tyttö, joka haaveilee pääsystä Shanghain parhaalle yläasteelle. Muiden tavoin Ji Li rakastaa puhemies Maoa ja puurtaa innoissaan uuden ja uljaan Kiinan eteen. Hän toki huomaa vanhempiensa vaihtavan silloin tällöin huolestuneita katseita, joiden syykin selviää. Ji Lin edesmennyt isoisä on ollut maanomistaja, paha musta sydäminen porvari. Perhe leimataan taantumukselliseksi mustaksi perheeksi ja painajainen alkaa...

Kirja kattaa n. kaksi vuotta Ji Lin elämästä ja loppuu minusta hiukan kesken. Olen lukenut muutaman kirjan kulttuurivallankumouksen ajoista ja siksi tapahtumat eivät sinänsä tarjonneet uutta, vain samoja surullisia kokemuksia. Kuin koko puolet kiinalaisista olisi päättänyt ruveta kiusaajiksi... Se, kuinka innokkaasti kaikki uskovat ja toteuttavat ideolgiaa ja ovat valmiita nöyryyttämään naapureitaan, työtovereitaan ja ystäviään tuntui hurjalta, mutta onhan ihmiskunta kautta aikojen ollut kykeneväinen ajautumaan kaikenlaisiin tekoihin. Mutta niin aivopestyä on kansa, että jopa Ji Li miettii kyyneleidensä lomassa miten hänen ihanaa isoäitiään voitaisiin pitää mustana. Kirjassa kuuluu selvästi nuoren tytön ääni ja viattomuus ja ehkä juuri se jää hivenen pehmeäksi.

Olin onnellinen, koska minua rakastettiin ja kunnioitettiin. Olin ylpeä, koska minuun luotettiin ja kykyihini uskottiin. Olin myös erittäin luottavainen pieni tyttö ja uskoin, kun minulle sanottiin: "Taivas ja maa ovat suuria, mutta vielä suurempi on kommunistipuolueen hyvyys; isä ja äiti ovat rakkaita, mutta heitäkin rakkaampi on puhemies Mao."
Punainen huivi, nuoren pioneerin tunnus, heilahteli kaulallani, ja sydämeni sykki riemusta. Kasvoin ja kukoistin, ja jokainen päivä toi mukanaan iloa ja uusia saavutuksia, kunnes koitti kohtalokas vuosi 1966.
Olin silloin kaksitoistavuotias, kuudesluokkalainen.
Alkoi kulttuurivallankumouksen aika.

Otava, 2000
Sivuja: 285

Uskollisen vaimon kyynelet / Su Tong

Uskollisen vaimon kyynelet kertoo tarinan Binusta, joka asuu Kiinassa, Persikkapuiden kylässä. Keisarin mahtikäsky on aikoinaan kieltänyt itkemisen, mutta Persikkapuiden kylän asukkaat ovat opetelleet itkemään kuka mitäkin kautta, nenästää, kaulastaan - tai kuten Binu, hiuksistaan. Binu tosin ei ole oppinut taitoa kovin hyvin ja näyttää siksi aina kovin sotkuiselta. Hän avioituu Qiliangin kanssa ja he elävät jonkin aikaa onnellisina, kunnes eräänä päivänä Qiling, kuten monet muutkin seudun miehistä, viedään puoliväkisin rakentamaan Kiinan muuria. Syksyn tullessa Binu ei vieläkään ole saanut sanaa mieheltään ja Binu alkaa kantaa huolta miehen terveydestä. Talvi on tulossa ja miehellä on vain kesäpaitansa. Matka Pääskysvuorille on pitkä, tuhat litä, ja Binun ennustetaan kuolevan matkan aikana, mutta siitäkin huolimatta Binu pakkaa laukkunsa ja lähtee raskaalle ja vaiherikkaalle matkalle.

Uskollisen vaimon kyynelet päätyivät kirjastokasaani kirjan kauniin nimen ja kannen takia. Ja kun takakansi paljasti kirjan käsittelevän muinaista kiinalaista legendaa, olin jo melkein myyty... Su Tongin kieli onkin kaunista ja pidin vanhan tarun taianomaisesta maailmasta. Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin hiukan tuskastua Binuun, joka tuntui jatkuvasti vain alistuvan kohtaloonsa ja itkevän. Hän on melkein tuskallisenkin nöyrä ja rehellinen - niinkuin toki kansantarun päähenkilöt usein ovatkin, silti minä pitäisin sankarittaresta jossa olisi hiukan enemmän potkua!

Kirjassa oli muutamia kohtia, joihin olisin kaivannut parempaa pohjustusta, esimerkiksi Binun ja Qiliangin liitto kuitataan vain yhdellä lauseella, silti Binu uhmaa kohtaloaan ja suree voimakkaasti miestään. Liekö kyseessä kulttuurisidonnainen seikka tai tyylikeino, mutta minua se kuitenkin häiritsi. Toinen yllättävä piirre on se, että tarina loppuu äkisti, melkein kuin kesken kaiken ja niinpä vähän hämmentyneenä kääntelinkin sivuja tarkistaakseni oliko joku vienyt kirjaston kirjasta viimeisen sivun.

Uskollisen vaimon kyynelet muistutti eriskummallisilla ja julmillakin kuvauksillaan minua hiljattain lukemistani japanilaisista saduista. Vai mitä sanotte rikkaasta herrasta joka haluaa säästää kalliita hevosiaan ja palkkaa siksi paikallisia miehiä ratsuikseen? Ja kun kauriita ei metsästystä varten metsistä löydy, palkataan nuoria poikia kaurisasuissa metsään loikkimaan... Tai rikkaasta herrasta joka tilaa ammatti-itkijöiltä kyyneliä lääkkeeksi. Outoa, mutta kyllä, jotenkin olen valmis uskomaan tämän. Kenties pitäisi lukea seuraavaksi Grimmin satuja muistuttaakseni että osataan sitä meillä Euroopassakin..

Binun tarina pohjautuu oikeaan kiinalaiseen myyttiin ja minähän en olisi minä, jollen tuntisi tarvetta googlettaa oikeaa kansantarua kirjan takana. Nimellä Binu en löytänyt mitään, mutta Meng Jiangnün tarina vastaa aika hyvin kirjaa. Tarina sijoittuu Qin dynastian aikaan (221 eKr - eKr) ja hänen muistokseen on omistettu temppeli Kiinan muurilla, lähellä Shanhaiguania, Hebein providenssissa. Vaikka Mengin/Binun tarina onkin legendaa, on siinä yksi huomionarvoinen historiallinen fakta - muurin rakentaminen on kestänyt satoja vuosia ja varmasti vaatinut paljon verta, hikeä ja kyyneliä.

"Suru ja katkeruus täyttivät leskien sydämen ja heidän kyynelensä alkoivat ropista vateihin entistä vuolaampina. Nyyhkytys ja ropina vaikuttivat muihinkin itkijöihin, happamia kyyneliä vuodattavat vanhukset, suolaisia tai polttavia kyyneleivät itkevät keski-ikäiset naiset ja jopa makeita kyyneliä tuottavat lapset alkoivat kaikki itkeä sydämensä pohjasta. Itku järisytti koko pimeää huonetta, kaikki itkijät kumartuivat vatiensa ääreen ja jokaisesta vadista kuului rankkasateena lankeavien kyynelten terävää ropinaa."

Tammi, 2006
Sivuja: 352
Alkuteos: Binu - Meng Jiangnu ku Changcheng de chuanshuo

Veljessota / Conn Iggulden

Sain vihdoinkin hyppysiini Tsingis-kaanista kertovan sarjan viimeisen osan ja pitihän sekin ahmia läpi. (Sarjan kahdesta edellisestä osasta olen blogannut täällä ja täällä.) Vaikka Valloittaja-sarja onkin melkoisen testosteroni-pitoista rymistelyä, jotain hirmuisen kiehtovaa näissä kirjoissa silti on. En ollut tätä sarjaa ennen lukenut paljoakaan mongoliruhtinaista ja olinkin siinä käsityksessä että barbaarit olisivat... noh, barbaarimaisia. Valloittajan myötä olen kuitenkin oppinut että näkemykseni oli kovin mustavalkoinen, mongolivaltioita mm. hallitsi nainen aikana jolloin Euroopan valtioissa moinen olisi ollut kauhistus.

Sarjan viides ja viimeinen osa vie meidät aikaan, jossa Tsingisin poika, Ögedei-kaani, on kuollut. Vallan periytyminen aiheuttaa kuohuntaa valtiossa, sillä Ögedein esikoinen, Güjük, ei monen mielestä ole sopiva johtamaan valtiota. Güjükin valtakausi loppuukin lyhyeen ja valtaistuimelle nousee Tsingisin nuorimman pojan esikoinen, Möngke, kaanin armeijan ylipäällikkö ja puhdistus alkaa! Möngke lähettää veljensä Tsingisin tapaan valloittamaan lisää maita ja mantuja, Hülegü suuntaa kohti Bagdadia, Kublai lähetetään kohtamaan Kiinan sinnikkäät ruhtinaat...

Mongolien maailmanvalloituksen mittakaava on melkeinpä päätä huimaava. Kirjan viidenteen osaan mennessä he ovat valloittaneet suuria osia Kiinasta, Venäjästä, Euroopasta ja nyt tähtäimessä on Lähi-Itä. Heillä oli hallussaan Puola ja suunnitelmia mm. Itävallan, Ranskan ja Espanjan varalta. Pistää miettimään millaisessa Euroopassa me eläisimme jos nämä suunnitelmat olisivat toteutuneet?! Tästä syystä kirjasarja onkin ollut mainiota luettavaa myös kaunokirjallisen maailmanvalloituksen osalta - soturit ovat ratsastaneet niin monessa maailmankolkassa että jokainen kirja on kartuttanut haastepisteitäni - tästä viimeisestä osasta nappaan itselleni Uzbekistanin, sillä Samarkandissakin sattuu ja tapahtuu...

Igguldenin tapa kirjoittaa on vetävä, hän saa puhallettua mongoliruhtinaisiin mukavasti eloa ja tekee näistä mielenkiintoisia persoonallisuuksia omine toiveineen ja tunteineen mutta onnistuu pitämään silti miehet karskeina tasankojen ratsastajina, joiden sana on rautaa. Historiallisia faktoja on kaivettu esiin mukavasti, mm. Bagdadin valloitukseen on poimittu paljonkin perimätiedon mukaan tapahtuneita yksityiskohtia.

Kirjan viimeisessä osassa pääsevät suurempaan rooliin Möngke, joka kenties edustaa tässä perinteisempää mongolisoturia ja hänen veljensä Kublai, joka on taistelemisen sijaan viettänyt nuoruutensa opiskellen ja joka on omaksunut jin-kulttuurista uusia tapoja. Ilokseni kirjassa vilahtaa vielä myös miesten äiti, Sorkhokhtani. Tämän sisukkaan ja viisaan naisen seuraaminen oli aikaisemmissa kirjassa minusta mielenkiintoista ja Iggulden sanookin loppusanoissaan hänen olevan yksi kirjan henkilöistä, jotka melkeinpä ansaitsisivat oman kirjansa. Olen täysin samaa mieltä.

"Kun sinulle karttuu ikää, oivallat, että vain yhdellä asialla on merkitystä, ainoastaan yhdellä: että sinulla on rohkeutta ja kunnianhimoa. Jos menetät ne, et kuole sen nopeammin, mutta olet vähemmän arvoinen kuin saappaittesi kura. Silloinkin sinusta tulee tomua, mutta olet haaskannut sen lyhyen ajan, jonka saat olla valossa. Sinun isäsi epäonnistui, se on totta, mutta hän oli väkevä mies ja yritti toimia kansansa parhaaksi. Hän ei haaskannut elämäänsä. Sen enempää ei voi vaatia."

Otava, 2012
Sivuja: 590
Alkuteos: Conqueror
Kirjallinen maailmanvalloitus: Uzbekistan