Tammikuun tohinoita

Tammikuu ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. On vielä pimeää ja kylmää, joulun juhlakausi on takana ja edessä on vain arkea, kevät on kaukana. Tänä vuonna tammikuu kuitenkin hurahti ohi pikajunan vauhtia, sillä vietimme siitä 10 päivää lomailemassa New Yorkissa. Loma oli hyvä ja tuli tarpeeseen, aika lensi hurjaa vauhtia. Reissulla tuli käytyä - luonnollisestikin - ne pakolliset turistinähtävyydet sekä liuta kauppoja, koimmepa lumimyrskynkin Nykin tyyliin. Kotiinkin oli hyvä tulla, kun taskussa oli monta uutta hyvää muistoa takataskussa.

Luonnollisestikin pyörähdin myös muutamassa kirjakaupassa haaveilemassa sekä New York Public Libraryssä (siinä samassa, jossa Carrie aikoo avioutua Sinkkuelämää -elokuvassa). Olipa komea kirjasto! Parhaiten mieleen reissusta taisi jäädä 9/11 -muistolehto, joka oli todella vaikuttava ja haikea paikka.

Reissun aikana bloginikin ehtii täyttää vuosia, kolme vuotta on lentänyt kuin siivillä. Vaikka juhlinta tällä kertaa lykkääntyikin, koitan kehitellä jotain hauskaa tulevaisuudessa.

Tammikuun luetut

Ajatukseni ovat tässä kuussa huidelleet ihan muualla kuin lukemisessa, mutta se varmaan teki ihan hyvää minulle. Luin tammikuussa 15 kirjaa ja n. 3379 sivua, poislukien äänikirjat, joita kuukauteen mahtui kaksi. Sivumäärä taitaa olla blogini alhaisimpia, mutta väsyneillä silmillä ei tee mieli lukea. Onneksi on äänikirjat!

Tammikuun parhaimpiin lukukokemuksiin kuuluvat hersyvä Mad about the boy, huikea The Luminaries sekä kaukonäköinen Naisten paratiisi. Varsinaista floppia ei kuukauteen mahdu vaikka The Post Officen Henry minua kovasti ärsyttikin.

• The Minor Adjustment Beauty Salon / Alexander McCall Smith
• Empty mansions: The mysterious Life of Huguette Clark and the Spending of a Great American Fortune / Bill Dedman
• Rivo satakieli / Leena Lehtolainen
• The Girl on the Cliff / Lucinda Riley
• Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus / Tarquin Hall
• Jakarandapuun lapset / Sahar Delijani
• Post Office / Charles Bukowski
• Meidän kotona / Martina Haag
• Naisten paratiisi / Emile Zola
• Talvi-iltain tarinoita 1 / Zacharias Topelius
• Beauty / Sarah Pinborough
• Pimeimmät tunnit / Mika Kähkönen
• The Luminaries (Valontuojat) / Eleanor Catton
• Bridget Jones - Mad about the boy / Helen Fielding

Näiden lisäksi lukaisin myös Andrew Kaufmanin haikean pikku rakkaustarinan All My Friends Are Superheroes, jossa tavallinen mies rakastuu naiseen, jonka supervoima on perfektionismi. Pariskunnan häissä tapahtuu kamalia kun naisen kateellinen ex-poikaystävä hypnotisoi tämän niin ettei hän kuule eikä näe puolisoaan. Kummallisista pienistä tarinoista pitävät, tsekatkaapas tämä!

Haasteiden tilanne

Ei-mitenkään yllättävästi kirjallinen maailmanvalloitukseni ei ole edennyt tässäkään kuussa. Aloitin myös Ihminen sodassa -haasteen jossa nappasin kaksi ensimmäistä pistettäni ja pääsin siis sotamieheksi.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa taidan blogata ainakin ikisuosikkini Amy Tanin uusimmasta kirjasta, joka parhaillaan on minulla kuunneltavana. Ehkä saan luettua myös vähän tietokirjoja!

The Tiny Wife / Andrew Kaufman

Andrew Kaufmanin lyhytromaani The Tiny Wife nappasi huomioni erikoisen aiheensa takia. Kirjan kertojan vaimo nimittäin alkaa kutistua erikoisen pankkiryöstön takia. Outo ryöstäjä nimittäin vie uhreiltaan rahan sijasta heidän rakkaimmat esineensä, jollekin se on lapsista ja kertojan vaimolle se on laskin. Laskin, jota hän käytti auttaessaan tulevaa puolisoaan matematiikan tehtävissä ja jonka kanssa on laskettu asuntolainan lyhennyksiä ja eletty perheen elämää. Pian ryöstön uhreille alkaa tapahtua kummia, eräs uhreista muuttuu karamellinaiseksi, toinen joutuu jatkuvasti pakenemaan tatuointinsa tiikeriä. Ja Stacey - hän kutistuu.

The tiny wife on hullutteleva ja veijarimainen tarina, mutta siitä löytyy myös vakavampia sävyjä. Kaiken arjen elämän kiireen ja epäolennaisen sälän alla kun on yksinäisyyttä, pelkoja ja heikkouksia, menetyksiä, solmuja joita ei saada tai uskalleta avata. Kaufman pyrkiikin muistuttamaan lukijaansa siitä kuinka pitkään me usein välttelemme elämämme muuttamista, koska ehkä pelkäämme muutosta tai emme tiedä mitä tai miten se tehdään.

Kirja on täynnä erikoisia asioita ja arjen taikaa, outoja tapahtumia joita ei juuri lukijalle erikseen avata. Jokainen saa tehdä omat tulkinsa siitä, kuka tai mikä ryöstäjä oli ja miksi uhreille tapahtuu outoja asioita. Ratkaisu toimii, ainakin minun tapauksessani - oma mielikuvitus on aina oivallinen aukkojen täyttäjä.  Kirja on lyhyt - pieni kirja pienestä vaimosta - ja toisin kuin yleensä, en aio tällä kertaa mutista sen pituudesta, sillä tarina tuntuu juuri oikean pituiselta.

"I can only assume what Stacey did next. I'm almost positive she would have double-checked her calculations. Then she would have reviewed her hypothesis and confirmed it was sound. I imagine her putting down the pencil and sitting. I imagine here beginning to cry. She would have cried and cried. She'd made her shrinking predictable but she'd also proven, beyond a shadow of a doubt, that she would disappear completely in eight days."

The Friday Project, 2011
Sivuja: 112