Pimeässä luettua eli marraskuun puuhat

Huh. Onpahan ollut viehkeä marraskuu - aivoni eivät oikein vieläkään ymmärrä että jouluun on aikaa alle kuukausi koska nurmikkokin vihertää ja lenkillä voi pongata pajunkissoja. Marraskuun harmaudessa on kyllä omaa, synkkää viehätystään mutta valon puute on kyllä tylsää. Ulkoilukin iltaisin aika vähälle kun laiskuri ei jaksa raahata itseään laajustamaan pimeyteen. Noh, voihan sitä aina vaikka lukea...

Vuoden 2015 lukuhaaste sattuukin oikeaan sopivaan vuodenaikaan, tälläkin kertaa tuli luettua kaikenlaista ihan urakalla - 14 ehtaa, paperista kirjaa. Marraskuun synkkyys ei kyllä aina sopinut hirveän hyvin yhteen lukemieni dekkareiden kanssa - esimerkiksi Karin Slaughterin Pretty Girls tuntui sen verralta rankalta että päädyin lukemaan sen turvallisesti päivänvalossa... Muutenkin huomaan kaipaavani tähän pimeään vuodenaikaan jotain iloista ja pirteää luettavaa, vastapainoksi sysipimeällä ulkomaailmalle. Kuinka teillä taistellaan kaamosta vastaan? Vaikuttaako vuodenaika/sää lukutottumuksiin?

Marraskuun luetut

Marraskuussa luin 19 kirjaa: lukuun mahtuu tietokirjoja (mm. jokunen elämäkerta) ja useampi historiallinen romaanikin. Laadullisesti marraskuu ei ollut ihan niitä parhaita kuukausia, sukat eivät pyörineet jaloissani kovin usein. Hittejäkin toki oli, kuukauden TOP3:a hallitsivat Simo Hiltusen huikea Lampaan vaatteissa, Kaisa Haatasen hulvaton Meikkipussin pohjalta ja Neil Gaimanin outo mutta upea Neverwhere. Ehkei floppeja ole kauheasti tarpeellista mainostaa, uskon että näilläkin kirjoilla on omalukijakuntansa johon minä vain en satu kuulumaan.

• #GIRLBOSS / Sophia Amoruso
• Brooklyn / Colm Tóibín
• Meikkipussin pohjalta / Kaisa Haatanen
• Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa
• Home front / Kristin Hannah
• Camp Creative: luova valokuvaus ja kuvankäsittely / Lauri Laukkanen
• Neverwhere / Neil Gaiman
• You're never weird on the Internet (almost) / Felicia Day
• Sinun edestäsi vuodatettu / Tuomas Nyholm
• Entropia / Helena Waris, Janne Nykänen
• Lampaan vaatteissa / Simo Hiltunen
• Viikingin varjossa: Katja Halmeen tarina / Paula Salomaa
• A Change of Climate / Hilary Mantel
• Ihmeellisten asioiden museo / Alice Hoffman

Luetut, ei-blogatut

Jussi Seppänen: Kymmenottelu (WSOY, 2015), 180s. Saatu arvostelukappaleena.

Sain Jussi Seppäsen Kymmenottelun Kirjamessujen bloggaribrunssilla luettavakseni ja vaikka novellit eivät tosiaankaan ole minun juttuni, kiinnosti urheiluun liittyvä hauskuutus sen verran että päätin kokeilla rajojani. Seppäsen tarinat olivat lämminhenkisiä, hauskoja ja pikkuisen viisaitakin mutta novellivammastani huolimatta en kuitenkaan täysin innostunut.

Thomas Erikson: Pelonkylväjät (Minerva, 2014), 560s.

Pelonkylväjät oli heräteostos eräässä Elisa-kirjan alessa. Ei kirjalla hintaa ollut juuri nimeksikään, mutta lukukokemus ei kyllä myöskään ollut siitä parhaasta päästä. Mystisen miljonäärejä teloittavan sarjamurhaajan jahtaaminen voi vaikuttaa teoriassa mielenkiintoiselta mutta käytännössä se oli suoraan sanottuna tylsää seurattavaa... Henkilöitä vilisi, mutta kukaan ei oikein kiinnostanut kylliksi. Huti tuli.

Gillian Flynn: The Grownup (Crown, 2015), 64s.

Overdriven kokoelmista löytyi myös ihanan kieron Gillian Flynnin kertomus The Grownup, joka kyllä on aivan taattua Flynniä! Valitettavasti lyhyt tarina tuli ahmaistua nopeasti mutta bloggaaminen kuitenkin venyi liian kauan. Paha bloggaaja.

Cheryl Strayed: Brave enough (Knopf Doubleday Publishing Group, 2015)

Cheryl Strayedin Villi vaellus on ollut yksi lukuvuoteni yllättäjistä - kukapa olisi uskonut että vaelluksesta kertova kirja kolahtaisi meikäläiseen niin kovasti - ja siksi nappasin kirjastosta luettavakseni Brave enough -kirjan. E-kirjojen lainaamisessa on se mahdollisuus ja riski että koska lainaaminen on niin kovin vaivatonta, ei tule aina perehtyneeksi kovin syvällisesti siihen, mitä on lainaamassa. Ja siispä minulta jäi tajuamatta se, että Brave enough on kokoelma aforismeja. Straeyedin ajatelmat olivat ihan päteviä mutta kirja on kovin pikkurunen enkä täysin samaistunut kaikkiin teemoihin joten kovin monia ajatuksia ei lukemisesta syntynyt.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (Moreeni, 2015), 381s. Suom. Jouko Vanhanen.

Keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuva Melchior-sarja on ollut takuuvarmaa luettavaa jo viiden kirjan ajan mutta uusin, Tallinnan kronikka, tökki. Vika saattoi olla minussa, mutta koin kirjan infodumpit melko raskaina ja itse rikostarinakin pääsi vauhtiin yllättävän myöhään. Syytämme tästäkin kriittisyyspuuskasta flunssaa ja jäämme odottamaan seuraavaa kirjaa joka toivottavasti maistuu taas paremmin.

Kesken jääneet

Jodi Picoult, Samantha van Leer: Between the Lines (Recorded Books, 2012)

Jodi Picoultin ja hänen tyttärensä Samantha van Leerin kirjoittama nuorten kirja kiinnosti minua idean tasolla: kirjan punaisena lankana on ajatusleikki, jossa kirjojen henkilöt ovatkin oikeasti elossa ja ikäänkuin vankeina kirjan sivuilla, alati toistamassa samoja kohtauksia kirjan auetessa. Olin tässä vaiheessa kuunnellut parikin "ihan kivaa" äänikirjaa putkeen ja rehellisesti sanottuna kaivasin vaihteeksi jotakin todella mukaansatempaavaa, joten päädyin lopulta jättämättä kirjan kesken.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaasteen suhteen viimeistä viedään: tarvitsen vielä kirjaston henkilökunnalta lukusuosituksen ja viimeinen rasti onkin sitten mahdoton tehtävä. "Kirja joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut." Kaikki luettiin, mitä käskettin, joskus vähän extraakin. (Ja lukion fysiikankirjaan en aio tarttua...)

Entäs ensi kuussa?

Yritän tässä edelleen sisäistää että joulu tulee ja siis varmaan myös kirjabloggaajien joulukalenterikin, jossa tosin itse en ole tänä vuonna mukana. Kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa Hyönteisdokumentissa. Käykääpä katsomassa mitä hdcanis on keksinyt...

Dark places (suom. Paha paikka) / Gillian Flynn

Kun Google Books aloitti toimintansa, kävin pian kurkistamassa palvelua, olenhan utelias ja lukutoukkakin vielä. Heti etusivulla silmiini osui Gillian Flynnin Dark Places, jolle oli hintaa siunaantunut alle 6 euroa - kaupat tuli! Olen jo muutaman kuukauden miettinyt Dark Placesin lukemista, mutta harmikseni kirjaa ei tuolloin Helmetin kokoelmista löytyny. Flynn nimittäin tuntuu kirjoittavan kiinnostavan kieroista tyypeistä joissa riittää säröjä ja niistähän minä pidän!

Dark Places on nimensä mukaisesti synkkä kirja. Siellä ei maalailla upeita auringonlaskuja, minulle kirjan maisemat piirtyivät ruskean ja harmaan eri sävyjen sekoituksina, masentavina ja nukkavieruina. Kirjan henkilöt ovat ongelmaisia, jokainen säröllä omalla tavallaan. On nörttejä, jotka vähän säälittävästi fanittavat murhia, hyvän perheen kultatyttöjä joista tulee strippareita ja Libby, omien sanojensa mukaan pelkuri, valehtelija ja varas.

Kirjan tarina alkaa oikeastaan eräänlaisesta lopusta, sillä heti kättelyssä lukija saa tietää kohtalokkaasta yöstä, jolloin paha kohtaa köyhän Dayn perheen. Tuon yön jälkeen 5-henkisestä perheestä on elossa vain kaksi - 7-vuotias Libby joka onnistui pakenemaan surmaajaa ja 15-vuotias Ben, joka sittemmin tuomittiin äitinsä ja kahden pikkusisarensa murhista vankeuteen. Tarinan alkaessa kirjan päähenkilö, Libby, on kolmikymppinen, ongelmainen nainen, joka on aktiivisesti pyrkinyt olemaan ajattelematta Sitä Yötä, Beniä, perhettään. Valitettavasti rahapula kuitenkin pakottaa naisen menemään ajatustensa Synkkään Paikkaan, sillä Kill Club, kuuluisien murhien selvittelystä innostuneiden harrastelijoiden ryhmä, tarjoaa Libbylle rahaa Benin maineen puhdistamisesta.

Kirjassa on liikutaan kahdella eri aikatasolla, sillä Libbyn nykyajassa tapahtuvien tutkimusten välissä Flynn vie lukijan kohtalokkaan päivän 03.01.1984 tapahtumiin, joita seurataan niin perheen Patty-äidin että Benin näkökulmista. Ratkaisu toimii yllättävän tehokkaasti, etenkin kun kaiken takana häämöttää päivän vääjäämätön ja surullinen päätös. Kello tikittää Dayn perheelle ja lukijana jään miettimään sitä kuinka paljon voikaan mennä pieleen yhdessä päivässä. Varsinaisen rikostarinan lisäksi minuun teki vaikutuksen myös Dayn perheen köyhyyden kuvaus, se hiljainen ahdinko ja nöyryytykset jotka pienituloista perhettä kohtaavat. Käytetyt vaatteet, autot, huonekalut, lakanat, kavereiden pilkka ja kaikki se niukkuus...

Kirja osoittautui tuiman tehokkaaksi pakkaukseksi, joka koukutti niinkin tehokkaasti että muutaman kerran nukahdin puhelin kourassani. Kaikesta kuvatusta ankeudesta huolimatta, pidin kirjasta ja etenkin kirpakasta Libbystä hurjasti. Mustaakin mustempi huumori ja reilu annos itseironiaa on paketti minun makuuni.

Vielä sananen Google Booksista, sovellus vaikutti ensimmäisen käyttökerran jälkeen melko tyypilliseltä e-kirja-ohjelmalta, joka oli ainakin minusta helppokäyttöinen. Kirjakokoelma vaikutti mukavasti hinnoitelulta ja kiinnostavalta, luulen että sieltä löytyy jatkossakin jotakin luettavaa! Kirjan latautuminen tosin vaikutti himppasen hitaammalta kuin muissa vastaavissa teoksissa, mutta itse tykästyin kovasti siihen että e-kirjan sivut näyttivät ihan oikeasti kääntyvän. Hassua, miten pienistä asioista sitä voikin innostua!

"I have a meanness inside me, real as an organ. Slit me at my belly and and it might slide out meaty and dark, drop on the floor so you could stomp on it. It's the Day blood. Something's wrong with it. I was never a good girl, and I got worse after the murders."

Hachette UK, 2009
Sivuja: 368

Sharp Objects / Gillian Flynn

Gillian Flynn on juuri nyt kuuma nimi kirjablogeissa, kiitos mainion Kiltti tyttö -jännärin. Vaikka kirjasta pidinkin, ehti kulua lähes vuosi ennen kuin hoksasin että Flynniltä voisi lukea jotain muutakin - kiitoksia vain Bokbabbel-blogiin, joka sai lopultakin allekirjoittaneen näkemään valon. Aika ihanaa muuten että meillä on kirjastolaitos, jonka kokoelmista voin etsiä näemmä melkein mitä tahansa kirjaa ja saada sen hyppysiini parhaassa tapauksessa muutaman päivän kuluttua. Helmet on parhautta! (Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan ehta rakkaudentunnustus!)

Kirjan päähenkilö Camille Preaker, toimittaja, joka on aikoja sitten karistanut kotikaupunkinsa Wind Gapin (väkiluku 2 120 asukasta) tomut jaloistaan. Sitten Camillen päätoimittaja lähettää vastahakoisen naisen tutkimaan pikkukaupungissa tapahtunutta pikkutytön murhaa ja toisen tyttösen katoamista. Työtehtävä ajaa Camillen takaisin lapsuudenkotiinsa ja äitinsä, täydellisen Adoran helmoihin.

Sharp Objects osoittatui kelpo dekkariksi, jonka parissa hurahti mukavasti muutama kesäilta. Gillian Flynn on onnistunut luomaan kirjaansa paitsi mainion pikkukaupungin tunnelman myös riemastuttavan kieroja ja vinksahtaneita, joskin hivenen stereotypisia hahmoja. Mm. Camille pikkusisar, Amma, on hyvin tyypillisen oloinen mean girl, joka pyörittää kouluaan itsevaltiaan elkein eikä itseään viiltelevä Camillekaan ihan tavallisimmasta päästä ole. Pidin kovasti Camillesta, joka oli sopivan rosoinen ja kiinnostava tyyppi, kuin amerikkalaisen pikkukaupungin oma Lisbeth Salander, niin vahva ja niin rikki.

Flynnin teksti oli miellyttävää luettavaa, pidin sen kuivasta ironiasta ja pienistä koukuista, jotka päästivät lukijan hienosti suoraan Camillen sanoja vilisevälle iholle. Kirjan loppuratkaisu on arvattavissa melko aikaisin mutta se ei oikeastaan haitannut lukukokemustani - tällä kertaa selvästi tärkeämpää oli itse matka kuin päämäärä. Sharp Objects on mielestäni kelpo kesädekkari, suosittelen sitä ja toivon että kirjasta saadaan ehkä joskus myös suomennos!

"Main Street was empty. No cars, no people. A dog loped down the sidewalk, with no owner calling after it. All the lampposts were papered with yellow ribbons and grainy photocopies of a little girl. I parked and peeled off one of the notices, taped crookedly to a stop sign at a child's height. The sign was homemade, 'Missing,' written at the top in bold letters that may have been filled in by Magic Marker. The photo showed a dark-eyed girl with a feral grin and too much hair for her head. The kind of girl who'd be described by teachers as a 'handful.' I liked her."

Phoenix, 2007
Sivuja: 328

Gone girl / Gillian Flynn

Lähde: crownpublishing.com

Viime aikoina on käsiini sattunut useampikin kirja, jossa kirjailija onnistuu pomputtamaan lukijaa kuin kumipalloa. Ensin oli The Expats, nyt Gone Girl. Olen ihan koukussa ja pyörällä päästäni ja I'm loving it! (Anteeksipyyntöni McDonaldsille sloganin lainaamisesta.) Olen myös aika innoissani Overdrive-kirjastosta koska toistaiseksi jokainen lainaukseni on ollut hitti, joten kokoelma vaikuttaa aika lupaavalta. Mitä muuta sieltä vieltä mahtaakaan löytyä?!

Flynn kertoo rinnakkain tarinaa kahden kertojan, Amyn ja Nickin kautta. He ovat aviopari, joka on muutamia vuosia sitten muuttanut New Yorkista Missouriin. He ovat olleet nuoria, vauraita ja menestyneitä, mutta nyt niin rahat kuin työpaikatkin ovat mennyttä ja jäljellä on baarin pyörittäminen pikkukaupungissa. Pariskunnan viisivuotishääpäivänä Nick saa elämänsä karmeimman yllätyksen - Amy on kadonnut.

Kirja on virkistävän erilainen, Flynn on rakentanut nokkelan kokonaisuuden joka muuttuu lukijan silmien edessä. Kirjaa vievät eteenpäin vuorotellen Amyn ja Nickin puheenvuorot, joiden perusteella lukijalle muodostuu näkemys heidän suhteestaan ja tapahtumista, jotka johtavat melkoiseen mylläkkään niin median kuin poliisinkin osalta. Kirja koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa tarinan jännite muuttuu tavalla, joka kyllä pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Juonesta on vaikea kertoa enempää paljastamatta kirjan yllätyksistä liikaa, joten tyydyn vain hehkuttamaan ja suosittelemaan Gone girliä!

Lukemisen jälkeinen googlettelu paljasti minun osuneen vahingossa amerikkalaisessa lehdistössäkin kehuttuun teokseen, myös blogi-kollegani anni M yhtyy kehuihin. Toivon että kirja suomennettaisiin, sillä uskoisin sen purevan moniin trilleri-faneihin, mutta mahdollisesti myös heihin jotka harvemmin tarttuvat jännityskirjallisuuteen. Suosittelen!

(Amyn päiväkirjasta)
"And you go home to a cold bed and think, That was fine. And your life is long line of fine.
And then you run into Nick Dunne on Seventh Avenue as you´re buying diced cantaloupe, and pow, you are known, you are recognised, the both of you. You both find the exact same things worth remembering. (Just one olive, though.) You have the same rhythm. Click. You just know each other. All of a sudden you see reading in bed and waffles on Sunday and laughing at nothing and his mouth on yours. And it's so far beyond fine that you know you can never go back to fine. That fast. You think: "Oh, here is the rest of my life. It's finally arrived."

Crown Publishers, 2012
Kirjasta lisää: Oota, mä luen tän eka loppuun
So American: osavaltio Missouri